Guten Morgen

33. päivä

Päivän ilmaisu: Guten morgen eli hyvää huomenta

Aamulla kämpiltä poistuessani satuin näkemään naapurin sedän. Saksalaiseen tapaan setä tervehti hyvillä huomenilla. Itse mumisin jotain vastaavaa takaisin, mutta setä ei ilmeisesti ollut tyytyväinen vastaukseen ja toisti GUTEN MORGENinsa uudestaan vähän kovemmalla äänellä. Sanoin morgen uudelleen ja en sitten tiedä lopputuloksesta. Ehkä sedälle jäi kaivelemaan joko a) se että en sanonut guten tai b) että hän ei kuullut minun vastaustani. Noo… hälläväliä, muutan kuitenkin huomenna toiseen kämppään :)

Pyöräilyä saksassa

32. päivä

Päivän ilmaisu: Fahrradweg eli pyörätie

Tänään tuli taas opiskeltua saksalaista pyöräilykulttuuria töihin tullessa. Kuten aiemmin kerroin, pyöräillessä vasemmalla puolella tietä olevalla pyörätiellä osa vastaantulevista pyöräilijöistä olettaa sinun väistävän vasemmalta, koska ajat väärään suuntaan, eikä sinun kuuluisi olla edes olemassa.

Noh, tänään sitten ajatuksissani ajelin vasemmalla puolella ja vaikka huomasin vastaantulevan pyöräilijän, en huomannut väistää häntä. Tilaa olisi ollut mainiosti oikealta puolelta ohittamiseen, mutta (nuori) kaveri tunsi "säännöt" ilmeisesti liian hyvin. Tyyppi tuli siis suoraan kohti ja aloitteli jarruttamisen paljon ennen minua (itse olin edelleen ohittamassa oikealta, kun en muistanut hassuja saksalaisia tapoja aamutuimaan). Kaveri pysähtyi, minä havahduin väistämään vasemmalta ja lopuksi tyyppi kiitteli minua ilmeisesti idiootiksi kutsumalla. Ei ole helppoa olla saksalainen. Mainittakoon vielä, että lopuista vastaantulleista tasan 50% väisti vasemmalta ja 50% oikealta...

Lisäksi matkalla joku hermostui kellon soittooni ja päätti tuhahtaa kuuluvasti. Tällä kertaa ajoin itse täsmälleen oikein ja kävelijä vaan sattui kävelemään pyörien väylällä.

Eikä siinä vielä kaikki. Kun pysähdyin valoihin jarrut kirskuen - vauhtia ei ollut paljon, jarrut vaan pitää meteliä välillä - halusi valoissa odottanut kävelijä kertoa jotain jarrujen kirskumisesta. En häntä ymmärtänyt, mutta tuskin paljoa menetin.

Tänään hain IKEAsta pöydän ja kaksi tuolia uuteen kämppään. Ihan kivan oloiset ainakin kaupassa. Saa nähdä mitä paketista kuoriutuu, kun ne kasaa. Yhteishinta noille 69e.

Ei ruokajuomaa

26.7.2005 Tiistai 30. päivä

Päivän ilmaisu: Getränk eli juoma

30 päivää Saksassa eli tasan kuukausi! Vielä ei tunnu missään, eikä kyllästymään ole kerennyt kaikkien arkiasioiden painaessa päälle. Saapa nähdä kuukauden päästä miltä tuntuu.

Ennen Saksaan tuloa kuulin muutaman suomalaisen ihmettelevän (julmien) sakemannien tapaa syödä ruokansa ilman mitään ruokajuomaa. Nyt olen alkanut itsekin tekemään samaa ja syy on mitä saksalaisin: ruokajuoma maksaa töissä 80 senttiä normiruuan maksaessa alle 3 euroa. Ei oikein nappaa ottaa ruokajuomaa varsinkaan, kun työpaikan ruoan pienellä ruoka-annoksella (täti antaa tiskin takaa ruuan) ei ruokajuomaa edes huomaa kaivata missään vaiheessa.

Kenties tämä sitten on muillakin syynä ruokajuomattomuuteen?

Autobahn

Sunnuntai 28. päivä

Päivän ilmaisu: Autobahn eli tuttavallisesti autobaana

Sunnuntaiksi olimme sopineet sukulaisten kanssa vierailun Hockenheimiin F1-osakilpailua katsomaan. Düsselin ja Hockenheimin etäisyys on hieman yli 300km, mutta tämä ei ole matka eikä mikään, kun alla on autobaana. Tai no, totuus on tarua ihmeellisempi eikä autobaanakaan ole autoilijan taivas.

Hain heti sunnuntaina aamulla kello yhdeksän vuokraamosta auton (Europcar, 64e päivä 1.4 litrainen VW Golf ja täyskasko 750e omavastuulla). Vuokraamon täti väitti, että minun pitäisi hakea (julmien) sakemannien ajokortti, jos aion olla yli 3kk Saksassa. Tämä ei käsittääkseni pidä paikkaansa, mutta minun pitää kenties vielä varmistaa asia. Onneksi homma ei kaatunut tähän. Vuokraamo otti 150e pantin autosta, joka palautetaan vähennettynä auton vuokrahinnalla.
Hain sukulaiset matkalta ja suuntasimme kohti autobaanaa ja Hockenheimia. Autobahnalla alkuinnostus oli valtava. Heti kokeilimme paljon Golf kulkee: tulos oli säälittävät 160km/h tasaisella. Vertailulukuna kerrottakoon, että autobaanan keskikaistan nopeus oli 140-150km/h ja oikealla kaistalla nopeus oli satasen päällä. Vasemmalle kaistalle ei sitten tarvinnutkaan mennä ajamaan aivan satunnaisia ohituksia lukuunottamatta. Golfilla oli muuten ajettu 415 kilometriä ennen kuin saimme sen, joten sisäänajokin tuli hoidettua ammattitaitoisesti kaasu pohjassa ajaen :)

Mutta eipä aikaakaan, kun edessä ajaneiden jarrutusvalot ja hätävilkut syttyivät. Liikenneruuhka! Ajoimme noin 5km matkaa puolisen tuntia. Olisin kävellen mennyt nopeammin ruuhkan ohi kuin ajamalla siinä. Siinä sitten seisottiin kaikki kolme kaistaa täynnä autoja. Lisäksi autobaanan reunalevike muuttui kovin nopeasti neljänneksi kaistaksi, kun hätäisimmät lähtivät ajamaan sitä pitkin. Myöhemmin paljastui, että levikkeeltä pääsi ajamaan näppärästi liittymään. Myös moottoripyöräilijät liikkuivat jonossa näppärästi, mutta kenties vähän riskialttiisti kaistojen keskiviivaa pitkin.

Onneksi Hockenheimiin mennessä ei ollut enää lisäruuhkia. Onnekkaasti ja internetin reittitulosteen avulla löysimme ilman mitään ongelmia suoraan oikealle parkkipaikalle varsinaisen kisa-alueen ulkopuolelle ja alueella pyörivä parkkipaikkabussi tuli juuri oikea-aikaisesti pysäkille. Lisäksi saimme lippupisteen viimeiset halvat liput (95e/kpl) ja ehdimme katsomoon juuri lämmittelykierrokseksi. Paremmin ei olisi voinut ajoittaa. Formulat pitivät aivan jumalatonta mekkalaa, eikä katsomoon kyllä kannata mennä ilman kuulosuojaimia. En tiedä paljon kisassa oli ulosajoja, mutta yhden onnistuimme todistamaan paikan päällä. Räikkönen johti kisaa puoleenväliin saakka ja sitten lähdimmekin tallustamaan kohti porttia. Harmillisesti räkä-Räikkösen auto hajosi taas kesken kisan, mutta pääsimmepä ainakin hyvillä mielin lähtemään pois, kun Kimi ei voinut voittaa.

Hockenheimista palatessamme ajoimme heti aluksi harhaan. Etsiessämme paikkaa vaihtaa suuntaa, huomasimme vasemman kaistan olevan taas aivan tukossa. Onneksi kyseessä oli toinen tie kuin mille varsinaisesti halusimme. Haimme Hockenheimista uudelleen vauhtia ja löysimme oikeaan liittymään kymmenisen kilometrin harhailun jälkeen. Autobaanoissa on kyllä ikävää se, että jos liittymästä ajaa harhaan, ei takaisin pääse kääntymään ihan heti. Liittymissäkin voi ajella iloisesti satasta tai vaihtoehtoisesti niin paljon kuin uskaltaa. Poliisi kun ei taida autobaanoilla paljoa tutkailla.

Olin kuullut työkavereilta ja muualta paljon pahaa Kölnin läpi menevistä autobaanoista. Kölnin alue on kuulemma ruuhka-aikana todella tukossa. Siksi päätimmekin ajaa Darmstadin kautta ehkä hieman kiertäen, mutta mahdollisia ruuhkia välttäen takaisin Düsseliin. Matkalla emme nähneet kuin yhden ruuhkan lähellä Düsseldorfia, mutta onneksi tämäkin oli vastakkaisella kaistalla. Ruuhka suuntasi Kölnin suuntaan ja oli ainakin kymmenisen kilometriä pitkä. Radiosta olin kuulevinani 20-30km ruuhkasta. Varmasti hieno ajaa 20km 5km/h keskinopeutta. Erityisesti moottoripyörällä tulisi harjoiteltua hidasajoa varsin mukavasti :)

Paluumatkalla sattui vielä yksi kommellus, kun eksyimme Düsselin lentokentälle yrittäessämme keskustaan menevälle kehätielle(?). Tämän takia kiersimme hieman alle puoli tuntia uutta suuntimaa hakien. Lopulta emme ajaneet koko kentälle vaan palautimme vuokra-auton kentän viereen vuokraamoon ja loppumatka taittui kävellen (itse olin jättänyt pyörän autoa hakiessa liikkeen pihaan ja pyöräilin kotiin). Muuten kenties olisimme voineet kokeilla uutta lähestymistä lentokentälle, mutta aikaa ei ollut enää toiseen puolen tunnin seikkailuun. Autoa ei voinut palauttaa vuokraamoon myöhempään kuin yhdeksältä illalla. Sen voi sanoa, että lentokentän opasteet eivät ole mahdottoman hyvin esillä tai sitten ne jäivät etupenkiltä kyllä iloisesti näkemättä.

Seuraavaksi voisi sitten kokeilla autobahnia mopolla ja vähän isompikoneisella autolla. Kivoja teitä, jos eivät ruuhkautuisi.

Ai niin, vielä laskelma ruuhkautumisesta:
Normaali keskinopeus: 130km/h Nopeusrajoitus tietyömaan kohdalla: 60km/h
Kaistoja: 3 130 * 3 = 390
Kaistoja: 2 60 * 2 = 120
120 / 390 = 0,31 eli tien välityskyky huononee kolmannekseen tämän epätieteellisen laskelman valossa. Ei ihme, että ruuhkat ovat ihan älyttömät ja niitä vielä pahentaa se, että autobaanalta ei yleensä pääse pois ihan joka kohdasta. Näin pitkä pätkä voi olla tukossa ja autoilijoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jonottaminen.

Korkeuksiin

Lauantai 27. päivä

Päivän ilmaisu: Fernsehetorn eli televisiotorni (ulkomuistista ko. sana, jotain jäi peruskoulusaksastakin muistiin)

Lauantain ohjelmaksi olimme sopineet sukulaisten kanssa Reinin rannalle viikoksi tulleen suuren huvipuiston (Kirmes am Rhein tjsp.). Ennen Kirmestä käväisimme televisiotornissa ihailemassa Düsselin maisemia. Näköalatasanne on 168 metrin korkeudella ja ravintola on tästä vielä muutamaa metriä ylempänä. Totisesti mukava paikka vierailla, eikä 3,2e hintakaan päätä huimaa.

Kirmeksessä emme menneet kuin yhteen laitteeseen, mutta tämä laite oli kyllä paras kokemani huvipuistolaite tähän mennessä. Laitteen kyljessä luki 6G ja 50 metriä sekä 100km/h. Laitteen ideana oli pyöriä kuten kellotaulun viisari kehää ympäri. Tämän laite teki varsin vakuuttavalla nopeudella. Jos kirmes tulee Düsseliin ensi vuonna ja sama laite on paikalla, niin menen ehdottomasti uudestaan. Lysti maksoi 7e ja oli koko rahan arvoista.

Ilalla kävin vielä ajamassa mopolla. Vaihteeksi onnistuin ajamaan punaisia päin. Jälleen kerran ensin oli nuolivalo vasemmalle ja heti valon jälkeen uusi punainen valo. Onneksi tällä kertaa katu oli täysin tyhjä, koska havahduin valoon vasta ohitettuani sen. Kolmas punaisen ohitus tällä viikolla, ei hyvin ala meikäläisen motoristin ura. Kapinallinen tahtomattaan :)

Keskituki

Perjantai 26. päivä

Päivän ilmaisu: Hauptständer eli keskituki (siis se moottoripyörän kahdella jalalla varustettu seisontatuki)

Kävin taas tänään autoliikkeessä. Oikean rekisterikilven piti saapua tänään, mutta saksalaisella täsmällisyydellä se saapuukin (kuulemma) ensi tiistaina. Käynti ei ollut silti ihan turha, koska (julma) sakemanni liimasi sentään tankkisuojan paikoilleen. Kysyin myös liikkeen sedältä, että mitenkä ihmeessä sen pyörän saa nostettua keskituelle seisomaan, kun itse en ainakaan omalla parkkipaikalla tässä ole onnistunut. Liikkeen sedältä homma kävi käden käänteessä, mutta en kyllä ole vieläkään saanut kotona tätä itse tehtyä. Kenties parkkipaikkani pieni ylämäki vaikeuttaa asiaa tai sitten alusta luistaa liikaa. Todennäköisesti en kuitenkaan vaan osaa :)

Illalla kävimme pyörimässä sukulaisvoimin vanhassa kaupungissa. Illan kohokohtana oli ateria libanonilaisessa ravintolassa. Ihan hyvää ruokaa, mutta ei mitään älyttömän eksoottista.

Vuokrasoppari

Torstai 25. päivä

Päivän ilmaisu: Mietvertag eli vuokrasopimus

Torstain kohokohdaksi olin suunnitellut uuden vuokrasopimuksen allekirjoittamista. Tämä onnistuikin ilman mitään vastoinkäymisiä ja vuokraisäntäkin vaikutti rennolta. Lisävarmuutta toi vanhan vuokralaisen (suomalainen) hyvät kokemukset vuokraisännästä – hän ei ollut neljän vuoden aikana kuullut kertaakaan vuokraisännästä.

Illalla kävin vielä mopoilemassa salireenin päätteeksi. Tällä kertaa reissu meni ilman suurempia ongelmia, vaikka matkalla eksyinkin kerran. Onneksi löysin vahingossa tuttuun paikkaan oikean liittymän arpomalla. Samalla huomasin, että uudelle kämpälle tästä vahinkoliittymästä pääsee tosi näppärästi, jos tulee Düsselin pohjoispuolelta. Mutta ei ole mopoilu vieläkään ihan sujuvaa eli lisää harjoitusta. 65 kilometriä takana omalla mopolla.

Suomivieraita

Keskiviikko 24. päivä

Päivän ilmaisu: Verwandt eli sukulainen

Kävin aamulla viemässä vakuutusyhtiöön pyörän rekisteriotteesta jotain vaadittuja tietoja. Tällä kertaa asioin sujuvasti saksaksi, koska paikalla ei ollut aluksi ketään englanninkieltä osaavaa (osaavat ne, mutta kun eivät uskalla). Kommunikointi oli monipuolista – annoin paperit tiskin takana olleelle naiselle ja hän naputti jotain koneeseen. Kahden viikon päästä vakuutusyhtiöstä tulee sitten jotain lisämatskua. Harmillisesti unohdin ottaa Suomesta saamani vakuutushistorialapun takaisin itselleni, joten nyt minulla ei ole yhtään todistuskappaletta suomalaisesta vakuutushistoriastani. Toivottavasti tästä ei tule lisäongelmia.

Tänään sain ensimmäisen (sukulais)vieraan Suomesta. Päivä meni kaupunkia ja nykyistä kämppää esitellessä. Mitään sen kummempaa ei tainnut tapahtua. Hauskana yksityiskohtana ehkä se, että menin bussilla töihin, vaikka olin juuri edellisenä päivänä ostanut moottoripyörän :) Selitys tälle on toki luonteva: menin sukulaisia vastaan lentoasemalle suoraan töistä ja sieltä jatkoimme hotellille S-Bahnilla.

Harmi, en kerennyt mopoilemana ollenkaan tänään.

Päin punaista

Tiistai 23. päivä

Päivän ilmaisu: Verkehrsampel eli liikennevalo

Työpäivän jälkeen kiiruhdin autokauppaan. Koska autokauppaan olisi ollut pitkä kävely, kokeilin ensimmäistä kertaa Düsselin kaupungin busseja. Bussi oli suunnilleen yhtä helppo käyttää kuin ratikka, mutta en kyllä vieläkään tiedä pitäisikö bussilippua näyttää kuskille vai ei. Muut sisään menijät näyttivät pilettiä, mutta itselläni oli vain leimaamaton lippu, jonka voi leimata vasta kuskin ohi kävelemällä. Mutta eipä kuski tästä ollut moksiskaan, sanoi vain että lippu kelpaa, kun varmistin, että kelpaahan bussiin varmasti sama lippu kuin muihin kulkuneuvoihin (S-bahn, raitiovaunu tai U-bahn).

Autokaupassa minua odotti jo legendaariseksi muodostunut vastaus ”we have a little problem”. Tsiisus sentään, kun tässä kohtaa verisuonet paukkuivat päässä. Olinhan tullut ajovehkeet päällä läpi kaupungin ja lähtenyt töistäkin varta vasten ajoissa kesken päivän. Onneksi ongelma koski vain rekisterikilpeä ja siitä puuttuvaa seisonta-aikamerkintää, jossa piti lukea seisontakuukaudet marras-helmikuu. Lisäksi tankista puuttui ostamani tankkisuojus, mutta tämä nyt ei ollut iso puute.

Mutta, sain viimein moottoripyöräni! VVVRRRoooommm!!! Harmillisesti en tiedä vielä ainuttakaan isoa parkkipaikkaa tai muuta ”hiekkalaatikkoa”, jossa pääsisi harjoittelemaan mopon hallintaa ilman turhia lisähankaluuksia. Liikenteessä onnistuin heti ensimmäisenä päivänä ajamaan täysin puhtaasti päin punaista. Olin jonon ensimmäisenä kääntymässä vasemmalle ja liikennevalona oli perinteinen nuolivalo eli minun ei tarvitsisi väistää ketään. Kuitenkin aivan heti liikennevaloista lähdön (ehtii ajamaan maksimissaan viisi metriä) jälkeen on toiset valot keskellä risteystä ja ne olivatkin punaiset. Hetken asiaa ihmeteltyäni päätin jatkaa matkaa, koska ketään ei tullut ja olin kuin puulla päähän lyötynä valojen kanssa. Tässä kohtaa ajoin kuitenkin varmasti väärin, koska takana olleet jäivät odottamaan valojen vaihtumista. Ensimmäinen opetus vieraan maan liikenteestä ajoneuvon päältä. Mopoilu oli odotettua hapuilemista ja horjumista pyörän selässä, mutta pyörä sentään tuntui selkeästi kivammalta kuin autokoulun 500 kuutioinen CBF.

Liikennevaloista muuten vielä sen verran, että kävelijöiden keltainen valo voi hämmästyttää aluksi. Keltainen valo palaa vihreän ja punaisen välissä, kuten autoilijoilla. Keltaisen kävelyvalon sammuttua, autoilijat saavat välittömästi vihreän valon. Eli vanhoilla keltaisilla valoilla ei todellakaan kannata lähteä ylittämään tietä – ei ainakaan jos autot eivät ole seisoneet valoissa ja ajavat valojen läpi pysähtymättä.

Saksalainen asiakaspalvelu

Maanantai 22. päivä

Päivän ilmaisu: Diensleistungsgewerbe eli palveluammatti

Tänään hain moottoripyörään vakuutuksen heti aamusta. Menin vakuutusyhtiöön varmana siitä, että saisin palvelun sujuvasti englanniksi. Tämä oli väärä luulo. Ensimmäiset kolme asiakaspalvelijaa nostelivat vaan hartioita ja kertoivat selvästi artikuloiden saksaksi, etteivät puhu englantia. Jotenkin asiakaspalvelijoista olisi voinut saada sellaisen kuvan, että olisin yrittänyt puhua heille muinais sanskriittia (olikohan se tuo… harmi kun ei ole nettiä) eikä tällaista kieltä nyt Saksassa herran tähden voi puhua! Neljäs virkailija suostui puhumaan englantia tyypillisen ”yes, a little bit” saksalaiskommentin jälkeen. Tämän herran kanssa homma hoitui ihan ok. Tosin kysyessäni kuuden euron lisävakuutuksen sisällöstä (hinausturva ja muuta sellaista), kaveri kommentoi, että ”tämä on saksalainen vakuutusyhtiö ja kielenä on saksa, eikä hän voi kääntää vakuutuksen esitettä (yksi A4, kymmenisen kohtaa) millään tavalla englanniksi”. Asiasta ei voinut neuvotella. Loppu hyvin, kaikki hyvin: sain täyskaskovakuutuksen, jonka hinnaksi muodostui n. 400e vuodessa, josta pyörä seisoo neljä kuukautta talvella ja johon hyvitettiin kaksi vahinkovapaata vuotta Suomesta (siis suomalainen autovakuutushistoriani vuodelta miekka ja kypärä).

Koska jouduin luovuttamaan passini – ainoan henkilöllisyystodistukseni – automyyjälle, minun piti käydä vielä aamulla pankissa hakemassa 6550e mopoa varten. Tällä kertaa Deutsche Bankin asiakaspalvelija kysyi kuin kysyikin henkilöpapereitani. Tästä riemastuneena kysyin häneltä, että mikä summa on rajana papereiden kysymiselle. Vastaus oli 5000 euroa! Pikkaisen pelottaa pankkikortin hukkuminen, koska sillä kuka tahansa englantia solkkaava (miettivätköhän edes tätä) voi näppärästi käydä tyhjentämässä tilin. Tai no, jahka tässä pääsee ansaitsemaan saksalaisella mittapuulla, ei tuollainen pikkuraha voi tuntua missään, koska pankkiakaan ei kiinnosta kysyä papereita.

Lopuksi kiikutin passin, vakuutustodistuksen (doppelkarte tjsp.) ja rahat autokauppaan ja homma lähti etenemään. Pikkaisen kyllä pelotti antaa rahaa autokaupalle ennen kuin olen saanut mopon, koska monen kaupan palvelumotivaatio loppuu rahan saamiseen. Toisaalta en kuitenkaan halunnut kävellä 6500e taskussa turhan kauaa, joten kahdesta pahasta valitsin sitten oletetun pienemmän pahan.

Päivän ohjelmana kuului pieni PowerPoint-esitys töissä. Esityksen jälkeen kuulijat alkoivat koputtamaan pöytää rystysillään. Koputtamista kesti hetken, mutta olin kyllä hieman pihalla ko. tavasta. Kysyin kuitenkin, että tarkoittiko tuo koputtaminen, että esitys oli hyvä vai että mitä. Kuulemma tämä on saksalainen tapa ilmaista, että esitys oli hyvä. Hulluja nuo saksalaiset.

Kolme viikkoa täynnä

Sunnuntai 21. päivä

Päivän ilmaisu: Radfahrer eli polkupyöräilijä

Tänään en tainnut tehdä muuta kuin pyöräillä kolmisen tuntia. Kävin Kaiserswerth-nimisessä kaupunginosassa, jonka rakennustyyli on vanhaa. Vaikea sanoa kuinka vanhaa, mutta paikka lienee Düsselin vanha kaupunki. Ainakaan muuta paikkaa en tiedä vielä. Ihan käymisen arvoinen paikka. Nyt onkin Düsselin pohjoispuoli koluttu aika tarkkaan ja onkin hyvä siirtyä motoroituun ajoneuvoon, että voi liikkua vähän kauemmaksi.

Huomenna pitäisi mennä hakemaan moottoripyörävakuutus klo. 8 ja sitten siitä pankkiin noutamaan rahat ja sitten moottoripyöräliikkeeseen viemään passi ja vakuutuspaperit. Passi tarvitaan mopon rekisteröimiseen (Ikävä kyllä. En missään tapauksessa haluaisi luovuttaa passia kenellekään, varsinkin kun en omista muita henkkareita, koska ajokortti ei täällä kelpaa viralliseksi todistukseksi). Saapa nähdä katsovatko henkkareita Deutsche Bankissa, kun menen nostamaan kuusi- ja puolituhatta euroa. Ainakaan 900 euron nosto ei saanut pankkivirkailijaa katsomaan pöydällä ollutta passiani. Suomessa olisin varmaan nostanut metelin, mutta nyt en viitsinyt – kunhan vain katsoin hölmistyneenä.

Täsmälleen kolme viikkoa täynnä ja melkein kaikki pakolliset tai puolipakolliset säädöt hoidettuna. Loistavaa!

Mopoa ostamaan

Lauantai 20. päivä

Päivän ilmaisu: Motorrad eli moottoripyörä

Tänään kävin tilaamassa moottoripyörän. Hintaa tuli 6550 euroa (pelkkä pyörä olisi ollut jotain 6200, joten Suomeen verrattuna n. 2500e halvempi, kun vertasin näkemääni lehtitarjoukseen). Pyörä on Honda CBF 600 S (ABS). Lisävarusteina Givin 46 litrainen takalaukku ja tankin suojus eli ei juuri mitään. Kahvojen lämmittimet jätin ottamatta, koska ne olisivat maksaneet 150-200e lisää, enkä tiedä onko niillä oikeasti käyttöä. Pitää katsoa, josko myöhemmin asennuttaisi semmoiset. Otin pyörän hopeisena, koska takalaukun sai kanssa hopeisena (taisi kyllä maksaa 50e lisää). Lisäksi täällä saa 15 eurolla – tämän maksoi liike – valita rekisterikilpensä, joten valitsinkin omat nimikirjaimet siihen. Harmi että syntymävuosi ei ollut vapaa, joten valitsin vuoden numerot käännetyssä järjestyksessä. Pyörän saan tiistaina (toivottavasti, täällä kun toimitusajat eivät taida olla kiveen hakattuja ja joutuivat vielä tilaamaan Givin laukun).
Tänään sain myös aiemmin tavoittelemani vuokraisännän kiinni ja sovimme alustavasti, että vuokraan kämpän. Ensi viikolla pitäisi allekirjoittaa vuokrasopimus. Pysyvän kämpän haku meni kyllä varsin kivuttomasti, jos mitään yllätyksiä ei enää tule.

Kämpästä lähtevä suomalainen esitteli myös parhaat kämpän viereiset ”menomestat”. Paikat ovat kyllä lähempänä perinteisiä suomalaisia räkälöitä, mutta onhan niissä oma tunnelmansa ja kalja on todella halpaa (kaksi 0,5 litran olutta ja kaksi salmaria(!) 8 euroa). Baarissa istui myös tyyppi, joka tekee Eläkeläisille (bändi) näiden omat salmiakkisekoitukset. Sikäli huvittavaa, että Eläkeläiset teettävät Saksassa salmiakkiin liittyviä juttuja, mutta weppisivulta kuulemma näkee, että näin on.

Sairausvakuutus, lopultakin!

Perjantai 19. päivä

Päivän ilmaisu: Endlich eli lopultakin

Tänään viimeinkin sain tietää olevani sairausvakuutettu. Ei enää uusia ”pieniä ongelmia”! Nyt enää pitää odottaa sairausvakuutuskorttia postissa, mutta periaatteessa en kai sitäkään tarvitse, jos ongelmia nyt tulisi (tosin kortittomuus toisi varmasti lisäongelmia).

Ajoneuvovakuutuksessa ei tunnu juurikaan säästävän ainakaan HUK:n ja HUK24:n (HUK24 on saman puljun nettiversio) välillä. Hintaeroa muutama kymppi, mutta säätöä varmasti enemmän. Taidan siis mennä HUK:iin hakemaan vakuutuksen.

Autovakuutusta ottamaan

Torstai 18. päivä

Päivän ilmaisu: Kraftfahrtversicherung eli ajoneuvovakuutus (tai jotain sinnepäin)

Tänään sairausvakuutusyhtiö keksi vielä yhden mutkan matkaan. Minun piti faksata yhtiölle allekirjoituksella varustettu vakuutus siitä, että Suomessa saamani hammashoito on päättynyt, eikä lisähoitoja ole suunniteltu. Tätäkään en olisi ilmeisesti saanut vielä tietää, ellen olisi itse alkanut ihmettelemään kolmen aikaan miksei puhelinsoittoa kuulu. Olihan minulle vaihteeksi luvattu, että vakuutusyhtiön edustaja soittaa puoliltapäivin. Mutta mitäs siinä sitten muuta kuin juhlallinen vakuutus ja allekirjoitus faksiin ja odottamaan perjantaita – ehkä vakuutus tulisi ”seuraavana päivänä”, kuten niin monta kertaa aiemmin.

Tänään kävin myös kysymässä liikenne- ja kaskovakuutusta HUK-nimiseltä vakuutusyhtiöltä. Koko vuoden kaskovakuutus kahden vuoden bonuksilla (bonukset sai todella helposti Pohjolan paperia näyttämällä) olisi 613e. Tuohon kun lisää 350e omavastuun, alkaa miettimään kaskon järkevyyttä. En ottanut vakuutusta vielä, koska ajattelin perjantaina vielä verrata hintaa nettivakuutusten hintoihin. Vakuutusyhtiön asiakaspalvelija ei puhunut kovin hyvää englantia, mutta mainiota hänessä oli se, että yritti sentään. Normaalisti täällä ei kukaan tunnu edes yrittävän, jos ei tiedä osaavansa.

Luotettavaa toimintaa

Keskiviikko 17. päivä

Päivän ilmaisu: Zuverlässigkeit eli luotettavuus

Ei tiivistynyt jännitys tänään. Sain aamusella mailissa käännöksen sairausvakuutukseen tarvittavista papereista. Laitoin mailiin heti vastauksena kysymyksen, että muistitteko myös faksata paperin vakuutusyhtiöön, mutta tähän mailiin en saanut vastausta. Lopulta päätin soittaa käännösfirmaan, josta sainkin tietää, että ”ei me mitään faksattu”. Vaikka monta kertaa sanoin asiasta käännösfirman toimiston työntekijälle (joka puhui ihan ok englantia), ei viesti joko mennyt perille tai sitten se vaan ei mennyt papereihin asti. Mutta jotain tällaista jo osasinkin odottaa, joten ei tämä suurta pettymystä tuottanut. Harmi vaan, että vakuutuksen saaminen siirtyi taas päivällä.

Soittelin myös vakuutusyhtiöön pariin otteeseen, mutta suora numero kontaktihenkilölleni ei ensimmäisillä soitoilla tuottanut tulosta vaan päätyi puhelinvaihteeseen. Ensimmäinen soittoni itse asiassa päättyi luurin korvaan lyömiseen, kun puhelinvaihde ei osannut ilmeisesti sanaakaan englantia (kyllä se itse asiassa jotain ymmärsi kolmannella soitolla) ja päätyi sitten sulkemaan puhelimen. Hienoa asiakaspalvelua. Kontaktihenkilöni lupasi soittaa huomenna kahdentoista aikaan, joten ehkäpä sitten tärppää.

Yritin pitkin päivää saada pois muuttamassa olevan suomalaisen vuokraisäntää kiinni, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Pistin hänelle tekstiviestin ja viestin lankapuhelimen vastaajaan, joten toivottavasti kaveria kiinnostaa uusi vuokralainen ja hän soittaa minulle.
Pääsin ensimmäistä kertaa salillekin käymään täällä. Ihan ok paikalta näytti. Laitteet eivät tosin olleet ihan parhaasta päästä ja keskiverto suomalainen salillakävijä jää kaipaamaan muutamaa lisäkiloa eri koneiden painopakkoihin. Mutta koska tuo on työpaikan kautta halpa ja helppo (ei tehdä tarvitse esimerkiksi vuoden sopimusta), niin kyllä se minulle passaa.
Jujutsu-seurastakin sain vastauksen eilen lähetettyyn mailiin. Lysti on melkein kolme kertaa niin kallista kuin Suomessa (n. 550e vuosi) ja seura vaatii vuoden sopimusta. Pitää käydä kokeilemassa sitä ensin pari viikkoa ja liittyä sitten.

Huomenna yritän saada moottoripyörävakuutuksen, jotta voin käydä tilaamassa pyörän. Kokemukseni perusteella tämä ei vielä huomenna onnistu, mutta saanpa ensituntuman vakuutuksen hankkimiseen.

Verkko kasvaa

Tiistai 16. päivä

Päivän ilmaisu: Netzwerk eli verkosto

Tänään suomalaisverkostoni kasvoi kahdella, vaikkakin näistä toinen on juuri poistumassa Saksasta. Hänellä olisi myös sopivalta kuulostava vuokrakämppä, joka vieläpä vapautuisi 1.9., jolloin minun pitää joko vaihtaa kämppää tai jatkaa tämän nykyisen sopimusta. Edullista diilissä olisi se, että en joutuisi maksamaan välityspalkkiota ja säästäisin noin 750e. Valitettavasti rahat menisivät kämpän sisustamiseen, mutta fiksumpaa kai sisustaa itselle kuin antaa rahat toiselle. Kävin katsomassa kämppää ja toden totta, tosi hyvältä vaikutti. 45 neliötä ja keittiö vastaa normaalia suomalaista varustelutasoa. Vuokra tosin on korkeahko: 400e kaltmiete (kylmävuokra), 70e nebenkosten (sivukulut) ja 50e parkkihallipaikka talon alakerrassa – yhteensä siis 520e/kk. Ja tästä puuttui vielä sähkö, joka kuulemma ainakin nyt kämpässä asuvalla oli 10e luokkaa kuukaudessa. Lisäksi pesukone on huomattavasti kalliimpi kuin nyt, 0,75e kerta ja kuulemma käytännössä 1,5e, koska yhdellä poletilla ei pese pitkää ohjelmaa. Pitää soitella huomenna vuokraisännälle ja selvittää haluaisiko hän vuokrata kämpän minulle. Kämppä tosin on jo välittäjällä ja kuulemma huomisessa lehdessä on mainos, mutta ehdin silti varmaan ennen välittäjän asiakkaita.

Vaihteeksi tänään kirosin saksalaisia liikennetapoja. Jos ajat vasemmalla puolella tietä olevaa pyörätietä (eli normaalia liikennesuuntaa vastaan, jos oltaisiin autotiellä), pitää väistää vasemmalta puolelta, koska vastaantuleva (julma) sakemanni tietää ajavansa oikealla puolella tietä, eikä missään tapauksessa halua noudattaa oikeanpuolesta liikennettä eli väistää oikealta. Onneksi minä olen täällä opettamassa näille jääräpäille oikeaoppista väistämistä (vaikka kohta pitänee antaa periksi ja väistää vasemmalle, vaikka eivät nämä paikallisetkaan ihan aina niin tee…). Töissä sain vahvistuksen vasemmalta puolelta väistämiseen espanjalaiselta työkaveriltani, joten tämä ei liene harhakuvitelma. Lisäksi liikenteessä pitää hereillä valottomat autot (eli käytännössä kaikki autot päivällä) ja kahteen riviin tiensivuun parkkeeratut autot. Näitä kun on mahdoton erottaa toisistaan muuten kuin siitä seikasta, että parkkeerattu auto ei liiku.

Muovipullossa olevaa altbieriä kannattaa vältellä. Ei maistu hyvälle ainakaan tämä nimenomainen Karlskrone-merkki. Mutta mitäpä Aldin oluelta voisikaan odottaa…
Jännitys tiivistyy, huomenna voin olla taas sairausvakuutettu…

Ruoka-aika

Maanantai 15. päivä

Päivän ilmaisu: Mahlzeit eli ateria tai ruokailu

Perjantaina olin täytellyt wepissä asunnonhakulomakkeen mielenkiintoiselta näyttävään vuokra-asuntojen välitysfirmaan. Maanantaina vuokraisäntäni soitteli heti aamusella, että ”et kai sää vaan ole hakemassa uutta kämppää, kun jotain sellaista kuulin tuossa”. Pieni on Düsseldorf. Ilmeisesti asuntofirman tyyppi oli soitellut kalustettujen asuntojen vuokraajat läpi ja samalla kertonut kuka tai minkälainen ihminen hakee kämppää. Ainakin nykyistä kämppää hakiessani sain kuulla välittäjältä, että jokaista asuntoa välittää todennäköisesti useampi kuin yksi välittäjä, joten todennäköisesti tämäkin välittäjä sitten soitteli kaikki asunnon vuokraajat läpi.

Tänään sain myös hoidettua KELAn lapun vakuutusyhtiölle ja vakuutusyhtiön kaveri vaikutti lappuun tyytyväiseltä. Nyt olin siis todistetusti ollut Suomessa sairausvakuutuksen piirissä. Ei ole joka jampalla tällaista todistusta :)

Päivän sanonta tulee ruoka-aikaan hoetusta mahlzeit-tervehdyksestä. Tätä tervehdystä voi aloittaa hokemaan lounasaikaan ennen yhtätoista ja lopettaa ei välttämättä tarvitse ennen kello yhtä. Onneksi kukaan työkavereistani ei tee tätä, mutta näitäkin kuulemma löytyy. Ja toki kaikki työpaikkaravintolan ihmiset tervehtivät tällä tavalla. Mahlzeit siis itse kullekin säädylle.

Sunnuntaisin ei työtä

Sunnuntai 14. päivä

Päivän ilmaisu: Sonntag eli sunnuntai

Kaikki edellisten päivien teksti on kirjoitettu joko tänään tai viime perjantaina. Sain kannettavan lainaan töistä erästä työhomma varten (en kyllä olisi tarvinnut kuin hetkeksi, mutta ei tämä haittaakaan :).

Tänään en mitään kummempia tehnyt, kunhan pyöräilin kaupungilla ja lueskelin puistossa. Saksalaiseen elämäntapaan kuuluu ilmeisesti sunnuntain ehdoton rauhoittaminen, koska töihin ei saa missään tapauksessa mennä sunnuntaina (lauantaina kyllä, jos tahtoo), eikä esimerkiksi pyykkituvan pesukonetta voi varata ollenkaan sunnuntaiksi. Lisäksi kaupat ovat kiinni, joten sunnuntait ovat aikas turhia minkään asioinnin hoitamiseen. Missä ovat sunnuntaiaukiolot?! Normaalit kauppojen aukioloajat ovat muuten 8-20 maanantaista lauantaihin. Tosin erikoisliikkeet ja jotkut ruokakaupat ovat lyhyempään lauantaisin.

Kerrotaanpas paremman puutteessa tästä kämpästä ja naapureista. Kämppä sijaitsee maatasossa siten, että ikkunan ohi vilistävät kaikki rapun asukkaat. Naapurissa on Bundeswehr eli Saksan armeija. Aamut alkavat helvetillisellä mekkalalla rappukäytävästä. Meteli ei tosin ole mitenkään ihmeellistä, mutta äänieristyksen puuttuminen ulko-ovessa näkyy vähän turhan selkeästi. Lisäksi seinän takana on joku systeemi, joka välillä äityy pitämään mieletöntä kolinaa. Vähän kuten saunan kiukaan paukkuminen, mutta kovempi. Olisikohan siellä boileri seinän takana? Muuten kämpässä ei ole hirveästi valittamista. Ainakin lattiat ja muut pinnat on uusittu hiljakkoin. Ovet ovat tosin aivan sudet, eikä viimeistely tai varustelu ole muutenkaan aivan täydellistä. Esimerkiksi vessassa olevaa loisteputkea ei taida saada kokonaan pois päältä millään ilveellä, vaikka siinä kytkin onkin. Edellinen asuntoa siivonnutkaan ei tainnut olla tekniikan ihmelapsi, koska pölynimurin pölypussi oli asennettu väärinpäin ja pussin sijasta lika menikin moottorin suodattimeen. Toivottavasti pölynimuri kestää asumiseni ajan.

Kaksi viikkoa täynnä eikä mitään katastrofaalisia ongelmia vielä! Sitten vaan odottelemaan keskiviikkoa. Josko saisi itsensä vakuutuksen piiriin vai tulisiko sittenkin vielä we have a little problem uudestaan…

Turkkilaisdiskoilua

9.7.2005 Lauantai 13. päivä

Päivän ilmaisu: Türkisch eli turkkilainen

Lauantaina ajattelin etsiä lisää Hondan liikkeitä, joita eräs saksansuomalainen oli aiemmin mainostanut. En kuitenkaan muita löytänyt ja Hein Gericken liikkeen edustaja väitti, että muita Hondan liikkeitä ei ole kuin Hondan oma liike. Hein Gerickeltä kysyin Suzuki Bandit 650S:n hintaa. Pyörä lähtisi samoilla varusteilla kuin Honda, mutta noin 100-200e halvemmalla. Taidan valita siis Honda, vaikka en valintaa voi mitenkään muuten perustella kuin autokoulun Honda-kokemuksella (melkein sama pyötä, mutta 100 kuutiota pienempi kone).

Kävin lauantaina ostamassa peiton, koska edellinen yö tuntui ensimmäistä kertaa kylmältä. Tavaratalon myyjistä ilmeisesti vain osa on erikoistunut englanninkieleen ja sain ensimmäistä kertaa kokea hankaluuksia kaupassa. Ensimmäinen myyjä haki minulle toisen myyjän, joka osasi kertoa, että peitot eivät ole heidän osastonsa asioita, vaikka peittoja heidän osastollaan olikin näytillä. Hän kehotti menemään oikealle osastolle, jonka ilmeisesti ainut englantia puhuva myyjä oli kiireinen. Kymmenen minuutin odottelulla sain myyjän kuitenkin palvelemaan ja hänen kanssaan kommunikointi sujui ihan luontevasti. Voisin kyllä lyödä vetoa, että muutkin myyjät olisivat osanneet tarpeeksi englantia, mutta kai se sitten oli liian vaikeata heille.

Lauantaiksi olin jo sopinut tapaavani suomalaisia Altstadissa. Mitään sen kummempaa ei tällä reissulla tapahtunut, mutta tulipa tutustuttua turkkilaiseen diskoon. Hieman limainen meno tässä paikassa. Paluumatkalla U-bahnissa eräs turkkilainen hehkutti minulle (saksaksi), että hänen kaverinsa oli kaksi kuukautta saksassa ja puhui saksaa sen jälkeen. Suomalainen seurue tuntui muutenkin kiinnostavan saksalaisia kanssamatkustajia, mutta itse en (julmien) sakemannien kanssa jaksanut jutustella. Viiden aikaan alkoi jo olemaan vähän väsynyt olo.
Joukkoliikenteellä on helppo liikkua täällä. U-bahneja menee läpi yön, kuten myös S-bahneja. Harmi vaan, että lähin S-bahnin asema on nykyisestä asunnosta kahden kilometrin päässä ja kävely kesti noin 25 minuuttia. Täytyy tehostaa asunnon hakua…

KELA osoitti absoluuttisen tehokkuutensa ja keskiviikkona kysymäni todistus kuulumisesta suomalaiseen sosiaaliturvaan tuotti kirjeen postilaatikkooni. Niin, täällä Kusti polkee myös lauantaisin. KELAn paperi oli myös odottamattoman selkeästi ja täydellisesti kirjoitettu. Ei muuta kuin pisteet KELAlle!

Suomea saksaksi

Perjantai 12. päivä

Päivän ilmaisu: Übersetzung eli käännös

Perjantaina elättelin jo pieniä toiveita pääsystä sairausvakuutuksen piiriin. Onhan tässä jo yli viikko oltu ilman mitään vakuutusta, eikä tämä ole ollenkaan hyvä asia, jos tulee jotain terveysongelmia.

Ikäväkseni kuulin vakuutusyhtiön edustajalta, että he eivät voi antaa vakuutusta ennen kuin saavat aiemmin antamani hammaslääkärin kuitin ja verenluovutuslapun käännettynä. Ihan niin kuin asialla olisi jotain merkitystä, mutta käännös on heille aivan välttämätön saatava. Minun mielestäni helvetin pelleilyä koko homma, mutta pakko mikä pakko.

Onneksi edustaja oli sen verran palvelualtis, että katsoi valmiiksi netistä käännösfirman ja faksasi paperit heille. Käännösfirma ei sitten ollutkaan ihan yhtä joustava vaan vaati 70% etumaksua ennen kuin voivat aloittaa kääntämisen. Tässä kohtaa ei auttanut muu kuin polkea pikapikaa (puolitoistatuntia) töistä keskustaan ja takaisin, että sain maksettua laskun vielä perjantaina. Tilisiirto olisi ollut myös mahdollinen, mutta siirto Deutsche Bankista heidän pankkiinsa olisi vienyt pari pankkipäivää ja en halunnut odottaa niin kauaa. Nytkin kääntäminen kestää kolme päivää (asian nopeuttaminen tuntui olevan täysin mahdoton keskustelunaihe) ja käännöksen pitäisi valmistua keskiviikkoaamuksi. Olen kyllä aikas varma, että he eivät kykene kääntämään fiksusti hammaslääkärin laskua lääkärijargonin takia, mutta toivotaan parasta. Ai niin, kääntäminen maksaa 93 euroa kolmesta sivusta (oikeasti sivuja ei ole kuin kaksi, mutta kun pässi vakuutusyhtiön edustaja faksasi kaksipuoleisen paperin kahtena sivuna, niin käännöstoimisto veloittaa lisää… tästä en sitten jaksanut enää tapella).

Nyt siis olen ilman vakuutusta vielä keskiviikkoon asti.

Vakuutusta hakemaan

Keskiviikko 10. päivä

Päivän ilmaisu: Vorsorgevorschlag eli varotoimiehdotus (suora suomennos vähän kömpelö, mutta ehdotus vakuutusehdoiksi :)

Menin DKV:n toimistolle aamulla vähän jälkeen yhdeksän. Aluksi kävimme kaikki mahdolliset terveysongelmat läpi, joihin suunnilleen kaikkiin sanoin, että ei ole ollut koskaan tai ainakaan kolmen vuoden aikana (pitää muistaa viimeisen kolmen vuoden lääkkeet ja sairaudet). Kerroin käyneeni hammaslääkärissä hiljakkoin ja näytin kuitin, koska vakuutusyhtiön edustaja tuntui olevan siitä niin kiinnostunut. Hän myös halusi välttämättä kopion, vaikka olin 100% varma, ettei firmasta löydy suomea puhuvia (noo… onhan se teoriassa mahdollista, mutta..). Näytin myös todistusta verenluovutuksesta, koska vakuutusyhtiö oli kiinnostunut siitä, sairastanko AIDS:a. Molempien paperien näyttäminen ja kopioitavaksi antaminen oli Suuri virheliike, mutta valitettavasti tämä selvisi vasta myöhemmin. Hassua kyllä, vakuutusyhtiötä ei voinut vähempää kiinnostaa kamppailulajiharrastus, mikä mielestäni kohottaa sairastusmisriskiä (jalkapallo olisi kyllä toki vaarallisempaa).

Noin kahden ja puolen tunnin puhumisen jälkeen homma näytti kohtuullisen selvältä ja edustaja lupasi, että perjantaina asia todennäköisesti selviäisi (eli saisinko yhtiöstä vakuutuksen vai en). Lisäksi minun pitää toimittaa heinäkuun aikana KELAsta todistus, että olen kuulunut sairausvakuutuksen piiriin ennen Saksaan tuloa. Muuten pitäisi käydä omaan piikkiin lääkärissä – sekä hammas- että yleislääkärissä – hakemassa todistus terveydentilasta. KELAn kanssa asiointi sujui onneksi puhelimen välityksellä ja muutamalla sähköpostilla. Sähköpostihan ei olisi täällä Saksassa ollut vaihtoehtona missään tapauksessa.

Saksalaisessa systeemissä todella näkee mistä maksaa – ainakin yksityisellä puolella. Sairausvakuutus on kokonaisuudessaan 347,03 euroa minulle tässä yhtiössä, josta itse maksan 173,52e kuussa ja työnantaja maksaa loput. Tällä rahalla saan 100% korvaukset perushammashoidosta, silmälaseista (100e kehyksiin, linssit ilmaiseksi) ja muista lääkärijutuista sisältäen sairaalahoidot ja muut sellaiset ilman mitään omavastuuta. Erikoishammashoidosta joutuu itse maksamaan 25% kuluista. Hauskana lisänä vakuutus sisältää vielä huuhaahoidot (homeopatia, kiinalainen kansanlääkintä jne), joita yhtiön edustaja piti todella suurena etuna. Harmikseni tästä ei päässyt eroon, vaikka lähes kaikki muu vakuutuksessa oli neuvoteltavissa ja vaikutti hintaan.

Jos nyt sattuisin joutumaan sairaalaan, saisin yhden tai kahden hengen huoneen yksityisklinikalta televisiolla, puhelimella ja radiolla (oli tuossa muutakin listattuna, mutta ei jaksa suomentaa). 43 päivän jälkeen työnantaja lopettaa palkanmaksun ja vakuutusyhtiö alkaa maksamaan 100e päivässä verottomana(!), kunnes minut todetaan pysyvästi työkyvyttömäksi. Vakuutus siis vaikuttaa ihan pätevältä verrattuna Suomen tasoon. Harmi vaan, että Suomessa tehdyistä hammashoidoista (tietty kiireelliset ovat asia erikseen) ei saa tuota 100% korvausta. Muuten vakuutus on voimassa joka puolella maailmaa, mikä on ilmeisesti tapana vain joissakin vakuutusyhtiöissä.

Yksityisvakuutuksissa on myös sellainen etu, että jos et lähetä heille ainuttakaan laskua vuoden aikana, he maksavat sinulle rahaa. Itselläni 1. ”terve” vuosi palauttaa 413 euroa, seuraavat kaksi 619e ja neljännestä eteenpäin 826 euroa. Käytännössä ihan pikkuasioista ei laskua siis kannata lähettää.

Krankenversicherung

Tiistai 9. päivä

Päivän ilmaisu: Krankenversicherung eli sairausvakuutus

Maanantailta en muista mitään sen erikoisempaa, joten hyppäsin sen yli. Tiistaina minulle valkeni pomon kanssa jutellessa, että minulla ei ole mitään sairausvakuutusturvaa. Pomo vain sivumennen kysyi, että oletkos jo hankkinut sairausvakuutuksen ja mistä otit. Tässä kohtaa olin todella ihmeissäni, koska työhaastattelun yhteydessä minulle oli kerrottu, että 13% palkasta menee sairausvakuutukseen ja tästä olin päätellyt (virheellisesti toki), että työnantaja järjestää automaattisesti jonkun vakuutuksen. Käsittääkseni palkkaakaan ei voi maksaa, jos ei ole sairausvakuutusta (se on pakollinen), joten en oikein ymmärrä miten henkilöstöhallinnon edustajakaan ei asiasta aiempaa voinut mainita.

Pikaisen kyselykierroksen jälkeen (ja monen tunnin weppisurffailun) päätin ottaa vakuutuksen DKV-nimisestä (Deutsche KrankenVersicherung) yksityisestä sairauskassata (Krankenkasse). Saksaa puhuva työkaverini järjesti minulle yhteyden englantia ”puhuvaan” firman edustajaan ja sovin tapaavani edustajan keskiviikkoaamuna.

Tätä ennen sain suuren määrän väärää informaatiota henkilöstöhallinnolta. Onneksi olin jo saanut muualta tarpeeksi tietoa, jonka avulla sain lopulta myös henkilöstöhallinnon tiedot oikeiksi.

Sairausvakuutus on saksalaisillekin vaikea asia päättää, saati sitten minulle. Eri ihmisten avulla sain kuitenkin jonkin näköisen kokonaiskuvan asiasta. DKV tuli valittua siksi, että kuulin erään toisen suomalaisen ottaneen vakuutuksen tästä firmasta.

Yksityinen sairausvakuutus kannattaa ainakin silloin, kun on terve, perheetön ja nuori. Itselleni säästöä kertyy yli 100 euroa kuussa verrattuna työnantajan (epävirallisesti) mainostamaan julkiseen sairauskassaan, jonka palvelut ovat kuitenkin huonommat kuin yksityisten kassojen (yksityisten kassojen tason minimi on sama kuin julkisen puolen). Saksalaisille valintaa vaikeuttaa se, että yksityinen kassa tulee vanhemmiten ilmeisesti kalliimmaksi ja perheelliselle se on ainakin kalliimpi kuin julkinen. Ja kun kerran vaihtaa yksityiseen, ei julkiseen ole enää takaisin menemistä - ellei saa kikkailtua tulojaan alle tulorajan eli 3900e kuussa kaikki etuisuudet mukaan laskettuna. Tulojen täytyy muuten olla vähintään tätä luokkaa, jotta voi ottaa yksityisen vakuutuksen.

Joopa joo, tiistai meni siis vakuutuksen kanssa pelleillessä, eikä tämä todellakaan jäänyt vielä tähän…

Säästöä!

Sunnuntai 7. päivä

Päivän ilmaisu: Sie sparen eli te säästätte

Sunnuntai meni pyöräillessä ja moottoripyöräliikkeitä etsiessä. Kantiksessa olin kuullut, että Düsselissä olisi muitakin Hondia myyviä liikkeitä ja hataran tiedon perässä etsiskelin niitä huonolla menestyksellä. Muuta ei sitten tainnutkaan olla. Tässä kohtaa voisi todeta, että pyöräily sekä kävely on aikas helppoa täällä, koska autoilijat väistävät todella tunnollisesti sekä pyöriä että kävelijöitä.

Tuosta päivän ilmaisusta totean sen verran, että lähes joka kaupassa tunnutaan myyvän tuotteita, jossa Te Säästätte näin ja näin monta prosenttia. En kyllä hirveästi jaksa perustaa tästä mainonnasta… säästän enkä osta ollenkaan.

Samaan hengenvetoon voisin vielä pistää muutaman hintaesimerkin päivittäisistä elintarvikkeista. 200 gramman paketti metvurstia maksaa halvimmillaan 0,75 senttiä (ja on ihan hyvääkin). Lidlistä ostin 1,5kg appelsiineja hintaan 1,3e. 500g tummaa leipää maksoi Lidlissä 0,45 senttiä. Lidlin olut on myös halpaa, 3,4e puolen litran pulloista koostuva sixpack ja tässä 0,08e pantti per pullo. Jos Lidliin tai Aldiin menee kauppaan, joutuu yleensä osan ostoksista hakemaan muusta kaupasta. Hinnat ovat kuitenkin sen verran alemmat ko. kaupoissa, että niissä jaksaa käydä. Onneksi eri kauppaketjut löytyvät työmatkan varrelta.

Kantis

Lauantai 6. päivä

Päivän ilmaisu: Stamttisch eli kantapöytä eli kantis

Lauantain ohjelmaan olin valinnut kaupungilla pyörimistä&shoppailua sekä illaksi suomalaisten kantapöydän. Lauantain kaupungilla pyöriminen ei tainnut tuottaa mitään ihmeempiä tuloksia, mutta illan kantapöytä oli varsin mukavaa.

Kantapöytään matkustaminen oli seikkailu sinänsä. Menin ensimmäistä kertaa ratikalla kaupungille. Ratikka toimii niin, että siihen hypätään sisään ja sisältä voi ostaa lipun automaatista (2e). Lippu pitää vielä erikseen leimata ja leimauksen jälkeen A-luokan lippu on voimassa 90 minuuttia kaikissa joukkoliikennevälineissä (S-bahn, ratikka, U-bahn ja bussi). Ihan näppärä systeemi mielestäni, vaikka kertalippu on kyllä kallis.

Kantapöydän porukka oli hyvinkin sekalaista, mutta jotenkin se suomalaisuus sitten yhdistää näin vähän kauempana ollessa. Aamulla pääsin jo viiden aikaan lähtemään paluumatkalle ja onnekkaan ajoituksen johdosta pääsin kohtuu mukavasti ratikalla alle puolessa tunnissa kämpille.

Se kyllä tällä reissulla tuli todettua, että asun aivan liian kaukana keskustasta.

Ekaa päivää töissä

Perjantai 5. päivä

Päivän ilmaisu: Arbeiten eli työ

Ensimmäinen työpäivä! Ensimmäinen työpäivä meni suhteellisen rennon hengailun merkeissä. Työpuhelinta en vielä onnistunut saamaan eikä kaikki muukaan mennyt ihan putkeen tarvittavien juttujen saamisessa, mutta kesäloman aikaisten mailien ja muun ihmettelyn lisäksi ei paljoa muuta tarvinnutkaan. Töissä kaikki tuntuvat osaavaan saksaa, joten ihan joka keskusteluun ei tarvitse osallistua. Toisaalta, jos joku puhuu jonkun muun kanssa saksaa, ei tarvitse olettaa, että itse pitäisi ottaa kantaa asiaan. Tältä kantilta katsottuna ihan mukavaa.