Kylmää kylmää...

218. päivä

Päivän ilmaisu: einfrierend eli jäätävä

Kylmä ilma saapui tällä viikolla Suomesta Saksaan. Vaikka Düsseldorfin pakkaset jäivät kauaksi Suomen tai Saksan kovimmista pakkasista, täälläkin tuntui viileältä. Joutui pistämään työmatkapyöräilyn ajaksi oikein pitkät kalsarit jalkaan. En tiedä liittyikö pakkaseen vai tuliko muuten vaan, mutta otin vuosittaisen sairauslomani keskiviikkona. Tiistaina oli jujutsureenien jälkeen jonkin verran kuumetta enkä keskiviikkoaamunakaan ollut ihan huippukunnossa. Sairausloman sai muuten ihan pomolle vaan soittamalla ja vasta kahden tai kolmen päivän poissaoloon vaaditaan lääkärintodistus. Eli vastaava systeemi kuin Suomessa, tosin firma on sama.

Ulkona alkoi siis pakastamaan, mutta niin alkoi jääkaapissakin. Löysin jääkapistani läpijäätyneen tomaatin. Tomaatti oli keskellä ylintä hyllyä parin kaverinsa kanssa. Tomaatin kaverit eivät olleet jäässä. Olin jo aiemmin ihmetellyt, kun kurkku meni huonoksi jääkaapissa. Lisäksi jääkaapista olevat tavarat tuntuvat yllättävän kylmiltä. Jääkaapin kylmyydensäädin (vai miksi sitä kutsuisi) oli aiemmin keskiasennossa ja nyt laitoin sen paria numeroa pienemmälle. Toivottavasti jääkaapin termostaatti ei ole hajonnut, koska sitten tulisi lisää säätöä ja sähkölaskua. Jääkaappi ei muuten taida olla saksalainen, koska merkki on Gorenje ja valmistusmaa Slovenia.

Lueskelin suomifoorumilta Saksassa asuvien suomalaisten ihmettelyä saksalaisten talvivaatetuksesta. Saksalaiset eivät juuri osaa käyttää hanskoja tai päähinettä, vaikka keli olisi selkeästi pakkasella. He eivät myöskään osaa pukea lapsiaan lämpimästi. Katselin viikolla alle kymmenvuotiaiden lasten koululaisryhmää, jossa puolella ei ollut hanskoja tai pipaa päässä. Ulkona oli silloin miinus viisi astetta lämmintä. Itse laitoin tuona päivänä toppatakin työmatkalle ensimmäistä kertaa. Suomessa voisi luulla lastensuojeluviranomaisten hakevan lapset pois noin huolimattomilta vanhemmilta. Niin, ja sitten Saksassa saa usein kuulla, että ”eihän sinulla voi olla kylmä kun tulet Suomesta”. Vastaan tähän yleensä, että Suomessa osataan pukeutua kelin mukaan toisin kuin täällä. Toisaalta, jos pienestä pitäen kulkee kädet sinisinä, niin eiköhän siihen sitten totu ja aikuisenakaan ei sitten tarvitse hanskoja.

Lämpöpatterin mittarin lukijat kävivät tiistaina. Kaverit tulivat ennen sovittua aikaa jo vähän yli kymmenen. Olin nähnyt tyypit jo edellisenä päivänä käytävällä pyörimässä ja vaihdoin silloin muutaman sanan heidän kanssaan. Sanoja todellakin oli vain muutama, koska nämä eivät englantia juuri osanneet enkä minä ymmärtänyt mitä kaveri oikeastaan halusi kysyä vai muutenko vaan jutteli. Rentoa porukkaa kuitenkin ja sentään yrittivät puhua englanniksi ja minä saksaksi, joten jonkunlainen keskusteluyhteys säilyi. Mittarin vaihtajia oli kaksi, vaikka homma olisi yhdellä miehellä onnistunut ihan yhtä hyvin. Lämpöpatterin mittarin säiliöt tulivat vaihdetuksi, mutta sama mittarirumba on uudestaan edessä parin viikon päästä, kun samat kaverit tulevat vaihtamaan vesimittarit. Tällä kertaa vesimittari jäi vaihtamatta, koska uusi vesimittari ei olisi mahtunut vanhan mittarin aukkoon.

Katselin vanhoista kirjoituksista, että havaitsin vessan oven roikkuvan ja laahaavan lattiaa marraskuussa. Nyt voin ylpeänä todeta korjanneeni ongelman. Sain Suomesta tuliaisiksi prikkoja, mutta ne olivat liian pieniä. Jouduin siis menemään rautakauppaan hakemaan isompia. Itse asiassa kävin rautakaupassa kahdesti ostamassa neljä kappaletta prikkoja (15 senttiä kappale, riistoa!), koska ensimmäisenä ostamani olivat liian isoja. Ei tarvitse enää nostaa vessan ovea, kun sen sulkee! Elämän pieniä iloja.

Saksalaisilla naapureillani on viehättävä tapa nostaa roskapussi rappukäytävään ennen kuin vievät sen ulos roskikseen. Eipä tuosta tavasta ole kyllä vielä mitään haittaa ollut, koska kenelläkään ei ole ollut voimakkaasti haisevia roskia käytävässä. Jos jonkun roskat joskus kuitenkin haisevat, ei haju pääse rappukäytävästä yhtään mihinkään, koska ko. tila on täysin suljettu käytävä. Itse pidän roskat kämpässä niin kauan kuin vien ne ulos.

Perjaintaina tein varauksen Finnlinesille: yksi hytti ja neljä moottoripyörää Travemündestä Helsinkiin. Tähän pitäisi päättyä kesällä euroopan kiertue, jota kolme ex-kolleegaa saapuu kanssani suorittamaan. Tavoitteena on ajaa mopoilla noin kymmenen päivää Länsi-Euroopassa, lähinnä Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Kukaan porukasta ei ole aiemmin ajanut näin pitkää lenkkiä, joten jään jännityksellä odottamaan reissua.

Huh, katsoin juuri ikkunasta ulos ja näin jonkun ajavan avoautolla rättikatto alhaalla pipa päässä. Ulkona on kyllä aurinkoinen keli, mutta taitaa olla pari astetta pakkasta. Onneksi pääse itsekin kohta ulos värjöttelemään moottoripyörän selässä. Enää kuukausi! Ai niin, olen kovalla innolla kuolannut kahta bemarin mallia: K1200S ja R1200ST. Pitänee näitä mennä liikkeeseen katsastamaan jahka saa oman pyörän ajoon.

2. kierros vaaleissa

211. päivä

Päivän ilmaisu: Wahl eli vaalit

Sain pyörän korjattuna huollosta. Hintaa kertyi vain 15 euroa, vaikka pyysin vielä laittamaan uuden seisontatuen. Eivät ihan hirveästi laskuttaneet siis. Mutta ei hyvää ilman huonoa. Kun olin nostanut pyörän korjaamosta pihalle, huomasin, että soittokello oli aivan vinossa. Kun koskin kelloon, se sananmukaisesti räjähti käsiin. Kellon jousi linkosi kuoren ja muut sisuskalut kadulle. Oikein kiva. En jaksanut mennä valittamaan asiasta, koska kello oli muutenkin kehno eikä juuri kellon virkaa ollut enää vähään aikaan toimittanut. Korjaamon mainetta synkentää vielä se, että edellisen korjauskeikan jälkeen takalokasuoja katkesi ajossa. Voi olla, että korjaamolla ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa, mutta jotenkin vaan tapahtui samoihin aikoihin. Aion käyttää korjaamoa kuitenkin jatkossakin, koska se on halpa ja varsinaisen työn laadussa ei ole ollut valittamista. Siksi toisekseen toinen lähikorjaamo on jo boikotissa, joten en voi helposti vaihtaa toiseen...

Palaan lämpöpatterimittariaiheeseen taas. Saksalainen työkaveri oli kummissaan, kun kerroin, että Suomessa ei ole mittareita pattereissa. Tietääkseni lämmityskulut menevät keskuslämmitteisessä talossa käyttövastikkeesta ja vastikehan määräytyy huoneiston neliöiden mukaan. Sain työkaverin soittamaan mittareita tarkastavaan firmaan. Tavoitteena oli sopia joku kiinteä aika, jolloin olisin kotona sen asemesta, että odottaisin koko päivän mittarinlukijan tuloa. Ainut kiinteä aika, joka lukijalle sopi, oli epäsopivasti 11:30 – 12:30. Huonompaa aikaa en ihan äkkiä keksi, mutta toivottavasti tulee tuolloin, niin ei mene kuin puoli työpäivää hukkaan. Ellen sitten saisi sovittua, että teen jotain töitä kotona aamupäivällä. Suomessa tämä onnistuisi automaattisesti, mutta täällä ei ole vielä sopinut. Niin muuten, voisin toki antaa avaimet talonmiehelle tai naapurille, joka sitten laskisi mittarimiehen sisään. Harmi vaan, että talossa ei taida olla talonmiestä ja naapureita en juuri tunne.

Hieman aiemmin kritikoin suomalaisia autolijoita. Osaa se saksalainen virkavelikin. Pari päivää sitten oli puolesta metristä kiinni, etten kaunistanut bemarin nokkapeltiä koko olemuksellani. Bemaristi sananmukaisesti syöksyi jalkakäytävälle autotieltä tavoitteenaan viereinen huoltoasema. Itse suoritin nopean väistöliikeen ja lukkojarrutuksen, kuten myöskin bemaristi. Tilanne päättyi molempien pysähtymiseen etäisyyden ollessa mainitut puoli metriä. Olin juuri menossa jujutsureeneihin, joten bemarikuski olisi varmasti käynyt hyvästä lämmittelystä. Tyydyin kuitenkin pään pyörittelyyn.

Ennakkoäänestys 2. vaalikierroksella meni samalla tavalla kuin Suomessa. Itselläni oli passi mukana henkilöllisyyden todistamista varten, mutta ajokorttikin olisi kuulemma riittänyt. Normaalisti Saksassa ajokortti ei tietääkseni kelpaa henkilöllisyystodistuksesta. Düsseldorfin kunniakonsulaatissa on tällä hetkellä ainoastaan yksi työntekijä. Normaalisti miehitykseen kuuluu kolme ihmistä, mutta vanhan konsulin kuoleman jälkeen uutta ei ole löydetty ja konsulin sihteeri jätti hommansa samassa hötäkässä. Aika vaatimaton tuo kunniakonsulaatti. Ihmettelen minkälainen se normaali konsulaatti voisi olla.

Äänestyksen jälkeen kävimme kaupunkiin saapuneiden ulkopaikkakuntalaisten kanssa vaalikaljoilla jo vakioksi muodostuneessa irkkupubissa. Äänestämään saapuneiden joukossa oli jopa tamperelaisia, joita ei muuten ole liiemmin täällä näkynyt. Mutta taas oli mukavaa nähdä uusia suomalaisia ja hauskaa oli. Olemme alkaneet opettamaan irkkupubin tarjoilijoille suomea. Vuoden loppuun mennessä voimme varmasti asioida suomeksi hankalan englannin- tai saksankielen käytön sijasta. Tällä hetkellä eivät tosin ymmärrä kuin sanan tarjoilija, mutta tämä on hyvä alku!

Mittarinlukija tuloo!

204. päivä

Päivän ilmaisu: Abmessen eli mitata

Tarja ei sitten päässyt presidentiksi vielä 1. kierroksella, joten ensi lauantaina Düsseldorfissa on normaalia enemmän suomalaisia liikenteessä.
Düsseldorf on yksi harvasta mahdollisesta äänestyspaikasta Saksassa, joten äänestäjiä tulee vähän kauempaakin kyläilemään. Itsekin pääsen äänestämään ensimmäistä kertaa ulkomailla. Ensimmäisen kierroksen äänestyksen hoidin Tampereella kirjastotalo Metsossa vähemmän eksoottisissa merkeissä.

Deutsche Bank lähetti ensimmäisen osittain englanninkielisen mainoskirjeen. Vallan mainiota! Kenties DB on päättänyt uudenvuoden lupauksenaan palvella paremmin vieraskielisiä asiakkaitaan. Ei minulla DB:n palvelusta noin yleensä ottaen ole kyllä mitään pahaa sanottavaa. Ainoa valituksen kohde on palvelumaksut: vähän alle kaksi euroa jokainenlähetetty tiliote ja sitten noin 14e palvelumaksua muutaman kuukauden välein, vaikka minulla ei ole mitään muuta palvelua kuin pankkikortti ja nettipankki. Kallista ainakin Nordeaan verrattuna.

Seinällä olleen ilmoituksen mukaan herra lämpöpatterimittarin lukija saapuu parin viikon päästä. Jokaisessa huoneistoni lämpäpatterissa on oma erillinen mittarinsa, joka jollain logiikalla arpoo paljonko patteria on käytetty. Mittarissa on kaksi nesteellä täytettyä putkea, joista toinen kuulemma mittaa kulutusta pitkällä aikavälillä ja toinen satunnaisia kulutushuippuja. Kulutuksen mittaus perustuu kai nesteen haihtumiseen. Itse en usko ko. mittaustavan tarkkuuteen pätkän vertaa, mutta joka asunnosta mittarit löytyvät.

Vein polkupyörän jälleen huollettavaksi. Takarenkaasta katkesi toinen pinna ja ajattelin, että parempi pinnoittaa uudestaan, ennen kuin vanne on kiero. Pyysin korjaajaa laittamaan myös uuden seisontatuen katkenneen tilalle. Kustannusarvio töille ja osille vähän alle 30e. Kallis pyörä ylläpitokustannuksiltaan.

Käytin kylpyammetta ensimmäistä kertaa, ei siis turha värkki sekään. Kylvetin mopoiluvaatteet ja tuulipuvun housut käsipelillä. Goretex-vaatteiden pesu on siinä mielessä haastavaa, että vaatteen sisälle mennyt vesi ei niin vain tulekaan ulos vaatteesta. Luullakseni sain enimmät vedet pois vaatteiden sisältä. Toivotaan, etteivät ala homehtumaan.

Viikonloppuna oli todella hieno ja aurinkoinen keli. Lämpöä ei sunnuntaina ollut hirveästi (pakkasella), mutta keli oli upea. En tiedä onko kevään merkki, mutta pummit ovat palanneet taloni eteen. Pari kuukautta taisivat olla paremmilla metsästysmailla, mutta taas viikonloppuna sai herätä iloiseen koirien haukuntaan. Noh, toivottavasti kevätkin tulee pummien mukana.

Lisäkommentit eiliseen

199. päivä

Päivän ilmaisu: Leer eli tyhjä

Suomessa polttamani DVD lähti sitten yllättäen toimimaan työkoneessa. Kotona kokeilin Linuxissa ja Windows 2000:ssa, mutta ei toiminut. Töissä Windows XP:llä pelitti. En usko ratkaisun olleen niinkään käyttöjärjestelmässä vaan itse DVD-asemassa. Levyn poltin NEC:llä ja yritin lukea uudemmalla NEC:llä, mutta eipä toiminut. Työkoneen DVD-aseman merkkiä en huomannut katsoa. Joka tapauksessa kirjoittelen loput Suomessa miettimäni tänään.

Suomessa huomasin, että Saksasta on jäänyt joitain tapojakin päähän. Kovasti teki mieli kiitellä kaikkia, jotka jotain nokan eteen tarjoilivat tai joiden kanssa muuten tuli asioitua. Lisäksi esimerkiksi bussikuskin tervehtiminen bussiin noustessa oli enemmän normaalia kuin tervehtimättä jättäminen. Hassua. Yritin kyllä kovasti normalisoitua loman aikana ja mielestäni tässä kyllä loppuviimeksi onnistuinkin.

Sitten lisää Saksan plussia. Tämän vuoden nettotulot nousivat melkein edellisen vuoden bruttotulojen tasolle. Tämä kyllä johtui osittain maastamuutosta, jota Suomen verottaja tavallaan tukee ja muutamista irtisanoutumisesta johtuneista satunnaisista eristä. Toisaalta eivät Saksan tulotkaan tulotasoa ainakaan huonontaneet. Yleisen solidaarisuuden nimissä maksoin 350 euroa Itä-Saksaan ja eläkettäkin tuli kerrytettyä muutama tuhat euroa. Saa nähdä tulenko ikinä noita rahoja näkemään, jahka eläkkeelle pääsen.

Kuten aiemmin olen mielestäni jo todennut, Saksan kiistämättömiin etuihin kuuluvat seuraavat seikat: tavarat ovat halvempia, sijainti on keskeisempi ja matkustukseen sopivampi, Saksassa on lämpimämpää ja tulot sekä ennakoitavissa oleva tulokehitys on parempaa perus tuotekehitysinssillä. Eli, jos tykkää kivoista vempeleistä, rahasta ja matkustamisesta, Saksaan muutto on kaikin puolin hyvä ratkaisu. Ja kun Saksaan muuttaa, sieltä matkustaminen muualle tuntuu aina vain paremmalta ja paremmalta idealta.

Sitten vielä tavoilleni uskollisena kerron jotain kivaa Suomesta Saksaan verrattuna: suomalainen vesijohtovesi on todella mahtavaa (no ainakin Tampereella) verrattuna täkäläiseen. Suomessa en ikinä juonut työpaikan vesiautomaatista, mutta Saksassa kävelen mieluummin muutaman metrin automaatille kuin että joisin vesijohtovettä. Vesi on kyllä juomakelpoista, mutta jotenkin vaan outoa. Hassua kyllä, pesemäni vaatteet jäävät Düsseldorfin vedellä pehmeämmiksi kuin mitä Suomessa sain koneesta ulos (ilman huuhteluainetta Saksassa ja Suomessa pieni määrä huuhteluainetta). Jotain hyvääkin siis.

Tulipa tänään töissä keskusteltua muustakin kuin työstä. Iranista kotoisin oleva työkaveri puolusteli Iranin ihmisoikeus- ja turvallisuustilannetta, kun tuli asiasta puhetta. Iranissa kuulemma voi eurooppalainen kalpeanaama voi matkustaa aivan turvallisesti ja vaikka poliisin kanssa tulisi ongelmia, ei pidätyssellissä pistetä turpaan joka jamppaa. Lisäksi mielipiteen vapaus on taattua, eikä toisinajattelijoita pistetä kaulasta roikkumaan. Mene tiedä. Saksalainen kolleega surffaili Amnestyn sivuille ja katseli sieltä hieman työkaverin mielipiteistä eriäviä mielipiteitä. Oli kuitenkin virkistävää kuulla Iranilaisen mielipide Iranin tilanteesta.

Tiesitkö muuten, että Ranskan kansallislaulu eli Marseljeesi on sanomaltaan varsin verinen? Ranskalainen kolleega käänsi osan sanoituksesta, kun asiasta tuli puhetta. Se meni jotenkin näin: ”kuule kuinka sotajoukko marssii pellolla... katkaiskaa kaula viholliselta... nostakaa verinen lippu!”. Googletuksella (etsi sanaa marseljeesi, tulos wikipediasta) sanat eivät menneet ihan näin, mutta aikas veristä tekstiä silti.

Melkein 200 päivää täynnä!

25% takana?

198. päivä

Päivän ilmaisu: Spass eli hauskaa

Tuli valitettavan pitkä kirjoittelutauko kaksi- ja puoliviikkoisen Suomen loman takia. Blogi jatkaa kuitenkin entisellä minimikirjoittelulla myös tänä vuonna. Käytännössä siis kerran viikossa kirjoitan viiltävää kritiikkiä saksalaisesta yhteiskunnasta. Puoli vuotta ja kenties 25% takana! Deutschland, Deutschland über alles eli Saksa kaikkien yläpuolella, kuten kansallislaulussa todetaan. Ugh!

Kirjoittelin Suomessa listan asioista, joita tämänpäiväiseen tekstiin piti kirjoittamani. Polttamani DVD ei vain ollut lukukelpoinen, joten jotain juttuja jää nyt väistämättä sanomatta.

Tämä päivä oli kertakaikkisen loistava. Hieman päivää himmensi se, että heräsin Saksan aikaa 3:20 aamulla ja pilkin töissä parissa infosessiossa. Toisaalta jos matkustaa heti aamulla kuusi tuntia ja sitten tekee normaalin työpäivän, niin aikas ymmärrettävää (no niin ne työkaverit ainakin väittivät). Jopa pomo pääsi yllättämään ällistyttävällä joustavuudellaan. Olin ollut joulukussa vahingossa yhtenä päivänä neljä minuuttia liian kauan töissä, mutta tämä ei kuulemma haitannut ollenkaan. Tämä ei sitten ollut edes vitsi tai sarkasmia. Odotin ihan oikeasti jotain kommenttia ja komentelua.

Pääsin aamulla taksilla töihin Suomesta tulleiden pomojen piikkiin. Kerrankin jotain hyötyä korkeammasta johdosta! Päivä meni omalla painollaan mailiboksia purkaessa ja edellisten viikkojen tapahtumia kerratessa. Olin henkisesti varautunut kotiintulossa siihen, että postilaatikko on täynnä roskaa – jos kaikki mainosposti olisi sinne edes mahtunut – ja että vastassa olisi jotain muutakin jäynää. Eipä ollut tällä kertaa. Ainut jäynä, jonka kotiin tullessa näin, oli naapurille sattunut ongelma autohallissa. Naapuri ei saanut siirrettyä siirtolavoilla olevia autoja pois parkkipaikkansa edestä, eikä näin ollen saanut autoaan omalle paikalleen. Merkille pantavaa tapauksessa oli se, että naapuri puhui englantia. Tavallaan kruunasi päivän.

Suomessa ei ollut taaskaan hirveästi tapahtunut. Joitain muutoksia näki, mutta ei puoli vuotta ole Tamperetta tai ihmisiä juurikaan muuttanut. Parissa viikossa ehti näkemään ja kokemaan paljon. Kävin muun muassa avantouimassa – pitäähän turistin kokeilla paikallisia tapoja. Avantouinti tuntui monelle (julmalle) sakemannille olevan kova juttu. Ei se kyllä minusta niin äärimmäistä urheilua ollut. Toinen ihmetystä herättävä asia oli kertomus lumienkeleiden teosta: ”eikös siinä lumessa kieriessä jäädy heti”. Joka tapauksessa mainion rentouttava loma, koska mitään ennakkoaikataulua ei ollut. Pisin ”ulkomaan” lomani ikinä.

Suomessa tuli pitkästä aikaa juotua pahentunutta tai pahentumaan alkanutta maitoa. Jostain syystä viidestä jouluksi hankitusta maitolitrasta kaksi paheni paria päivää ennen parasta ennen päiväystä. Soitin joulun jälkeen Ingmannillekin asiasta ja sieltä luvattiin lähettää korvaukseksi jotain. Muutaman päivän päästä Ingmannilta tuli viiden euron lahjakortti Ingmannin tuotteisiin. Tarina ei tosin päättynyt tähän, koska myös seuraavasta maitoerästä maito paheni ennen aikojaan. Tämän jälkeen epäily siirtyi jääkaapin toimintaan. Kun jääkaapin sisälämpötilaa mitattiin, huomattiin, että jääkaapin ovessa lämpötila on kymmenen asteen tuntumassa maidon säilytyslämpötilan ollessa nollan ja kahdeksan asteen välillä. Noh, ei ollut vika Ingmannissa vaan laaduttomassa jääkaapissa. Hieman pisti hymyilyttämään jääkaapin merkki, oli nimittäin saksalainen Siemens...

Mikä suomalaisia vaivaa liikenteessä? Kahden ja puolen viikon aikana olin tulla yliajetuksi kahdesti. Ensimmäisellä kerralla bemarikuski ei väistänyt minua oikealla kääntyessään ja meinasi vielä osua peräluisussa auton peräpäällä. Toisella kerralla samassa risteyksessä Toyota-kuljettaja ajoi selkeästi punaisia päin ja olisi ajanut minuakin päin, ellen aina katsoisi vihreilläkin valoilla tielle ennen ylitystä. Suomalainen liikennekulttuuri on kyllä sieltä ja syvältä.

Vakuutusyhtiöni maksoi hammaslääkärin kulut ilman mitään ongelmia. Ihme. Lähetin vain laskun kopion yhtiöön ja yhtiö maksoi hieman ennen eräpäivää rahat tililleni. Loistava systeemi! Toisaalta Saksassa maksetaan bruttokansantuotteesta sairauskuluja toiseksi eniten heti Sveitsin jälkeen (2003 tilanne).

Vielä pikainen Saksan analyysi puolen vuoden kenttätutkimuksen jälkeen. Mielestäni monet asiat tehdään Saksassa ensin näyttävyyttä ja vasta sitten toimivuutta miettien. Suomessa taitaa mennä päin vastoin. Hieman samalla tavalla toimii asiakaspalvelukin, jos toimii: ollaan kyllä kohteliaita ja muistetaan kiitokset, mutta hommat eivät etene toivotulla tavalla. Ja aina ei olla kohteliaitakaan. Saksalainen laatu ja tästämällisyys tuntuvat lähinnä myyteiltä. Kenties tämä myytti on kehittynyt Saksaa etelämmässä olevissa valtioissa. Täsmällisyyttä löytyy korkeintaan silloin, kun sitä vähiten kaipaisi. Tiettyjä sääntöjä noudatetaan naama irvessä, vaikka säännöt eivät käytännössä hyödytä ketään. Saksa tuntuu edelleen olevan 5-20 vuotta kaikessa Suomea jäljessä, mikä Suomessa varmaan ihmetyttää monia. Ei ole minun maani. Tietävämmät ovat tosin todenneet, että puolen vuoden jälkeen maa alkaa tuntumaan kotoisammalta. Jäämme tarkkailemaan tilannetta.

Lähitulevaisuudessa kerron ainakin veroilmoituksen tekemisestä saksalaisittain. Lisäksi helmikuussa tulee tekstiä karnevaaleista eli paikallisten vuoden suurimmasta sekoilujuhlasta Wapun tapaan. Kesemmällä kertoilen varmaan taas mopoilusta ja ehkäpä uuden mopon hankkimisesta. Kiikarissa olisi tällä kertaa BMW. Muistakaa lukea ja kommentoida!