Suunta kohti Suomea - kiertotietä

603. päivä

Päivän ilmaisu: Kündigungsbestätigung eli irtisanomisilmoituksen varmistus

Saksan reissu kääntyi paluusuuntaan tällä viikolla. Viime viikon salaperäisyys johtui työhaastattelumatkasta Amsterdamiin. Allekirjoitin uuden työsopimuksen maanantaina ja irtisanouduin tiistaina nykyisestä työstä. Suuntana Helsinki, joten Tampereen miähestä tehtiin sitten kertaheitolla helsinkiläinen. Kartoitetaanpa tätä hetkeä vähän tarkemmin.

Pistin kohtuullisen suurella mailijakelulla irtisanoutumistiedon työkavereille. Ex-kollegoilta Suomesta tuli huomattavasti enemmän palautetta kuin saksalaisilta. En tiedä mikä on maan tapa, koska en ole nähnyt kenenkään irtisanoutuvan täällä, joten joko kyseessä on kulttuuriero tai montaakaan ihmistä ei niin paljoa kiinnostanut. Lähimmät työkaverit tosin olivat todella kiinnostuneita, mutta hieman kaukaisemmilta ei paljoa palautetta tullut. Suomesta aikanaan lähtiessä onnitteluja sateli vähän kaikkialta. Irtisanoutuminen oli tehtävä kirjallisesti ja irtisanoutumiselle piti ilmoittaa joku syy. Nyt on kaksi viikkoa jäljellä töitä nykyisessä firmassa ja sitten lomaa loppu irtisanoutumisaika eli maaliskuu.

Kun ensimmäisen askeleen sai otettua, alkoi Saksaan rakennettu korttitalo purkautumaan. Minulla on tällä hetkellä todella monta asiaa auki ja kaikkien oikeasta hoitamistavasta ei ole harmainta aavistusta. Tähän olen onneksi tottunut yli puolentoista Saksan vuoden aikana. Sekä Suomen että Saksan päässä on byrokratiaongelmia. Suomen päässä asiointi tosin sujuu mutkattomammin, koska välissä ei ole kielellisiä esteitä.

Tapoihini näemmä kuuluu tehdä asiat vaikeimman kautta. Tällä kertaa vaikeimman kautta tarkoittaa, että menen ensin suoraan Italiaan töihin hetkeksi aikaa lähetettynä työntekijänä ja vasta sitten muutan Suomeen. Tämä sotkee kaikkien laitosten ja järjestelmien toiminnan.

Ensimmäinen ja yksi isoimmista ongelmista on saksalaisen sosiaaliturvan katkaiseminen ja suomalaiseen sosiaaliturvaa liittyminen. Aikanaan sairausvakuutuksen saaminen oli todellista taistelua. Nyt siitä eroon pääseminen muodostunee taas taisteluksi. Sairausvakuutusyhtiölle sopii, että kun muutan ulkomaille, vakuutus voidaan katkaista. Tästä he kuitenkin vaativat todistukseksi Einwohnermeldeamtista (asukasvirasto tms.) paperin, jossa todetaan ulkomaille muuttopäivä. Paperin hommaaminen ei ole mitenkään mahdottoman vaikeata, mutta siitä taas voi olla seurauksena moottoripyörän rekisterissä olon kanssa ongelmia. Ainakin ajoneuvoa rekisteriin laitettaessa on pakko olla kirjautuneena asukkaaksi, mutta olen kuullut monen suomalaisen kirjautuneen pois asukasrekisteristä ja silti pitäneen ajoneuvoa rekisterissä hetken aikaa. Toisaalta olen kuullut, että Einwohnermeldeamt ei suostu helposti siihen, että kaupungista kirjautuu esim. kuukautta ennen varsinaista muuttopäiväänsä pois.

Sairausvakuutusyhtiö ei tule maksamaan bonuksia minulle, koska minun pitäisi heidän mukaansa olla vakuutettuna kesäkuun loppuun asti, että bonuksia voitaisiin maksaa edelliseltä vuodelta. Kivakiva. Täytyy sitten lähettää viime vuotiset laskut yhtiön maksettavaksi, mutta muutama satanen tässä tulee takkiin bonuksiin verrattuna. Jos jotain positiivista täytyy vakuutusyhtiöstä sanoa, niin heidän puhelinpalvejansa auttoi minua englanniksi ennenkokemattoman mallikkaasti! Lisäksi he lähettivät puhelimessa vatvotut asiat vielä kirjeen muodossa minulle. Hyvää palvelua.

Jos Saksan sosiaaliturvasta on vaikea päästä eroon, niin ei Suomen sosiaaliturvaan takaisin pääseminenkään ole itsestään selvää. Jos muuttaisin suoraan Suomeen, voisin täyttää Y77-kaavakkeen ja homma olisi selvä. Italiaan menosta on seurauksena kuitenkin se, että en ole yhtä kuukautta Suomen sosiaaliturvan alaisena, enkä siten ole oikeutettu automaattisesti pääsemään Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyöskentelyn ajaksi. Soittelin asiasta Eläketurvakeskukseen, joka näitä juttuja järjestelee ja sieltä kerrottiin, että EU-säädösten mukaan minun pitäisi periaatteessa mennä Italian järjestelmään pariksi kuukaudeksi. Jos he hyväksyvät minut suoraan Suomen sosiaaliturvaan, asia hoidetaan poikkeusjärjestelyin tai kikkailemalla. Saapa nähdä. Italian sosiaaliturvaan kuuluminen kahden kuukauden ajan olisi täysin älytön järjestely, mutta byrokratia ei aina ole järkevää.

Muitten sopimusten irtisanomisessa ei ole ollut vielä ongelmia. ADSL:n eli Arcorin sopimuksen voi katkaista kuukauden irtisanomisajalla. Vuokrasopimus katkesi sähköpostilla vuokranantajalle ja asunto on minulla vielä kolmen kuukauden irtisanomisajan. Tosin eräs suomalainen ilmoitti halukkuudestaan ottaa kämpän itselleen, joten en joudu koko ajalta maksamaan turhaa vuokraa. Sopimuksia ei oikeastaan ole jäljellä enää kuin sähkölaitoksen, vakuutusyhtiön (ajoneuvo- sekä vastuuvahinkovakuutukset) ja pankin kanssa. Näistä en odota mitään ongelmia.

Sitten lisää ongelmia muuton kanssa. Suomen korkeinta ja käsittömättömintä byrokratiaa minun käsitykseni mukaan edustava Tullilaitos voi vielä kehittää kalliita ja hankalia ongelmia muuttoajoneuvoni suhteen. Soitin Tullin asiakaspalveluun, josta todettiin, että olen oikeutettu muuttoajoneuvon verovähennykseen, mikäli en muuta Saksan ja Italian työskentelyn välissä Suomeen. Sain tämän tiedon myös kirjallisena, kun kirjoittelin kysymyksen tullin WWW-sivulla olevaan lomakkeeseen. Puhelinpalvelun ja kirjallisen vastauksen sitovuus on kuitenkin luokkaa nolla ja vastauksilla ei ole mitään arvoa, mikäli Tulli yhtäkkiä päättääkin maksattaa minulla täydet verot. Voisin pyytää muuttooni kirjallista ennakkokäsittelyä, mutta se maksaisi n. 110e. En kuitenkaan usko, että minulle tulee mitään ongelmia Tullin kanssa niin kauan kuin moottoripyöräni on Saksan rekisterissä ja pääsen ajamaan sen suoraan Suomeen. Ongelmia voi tulla, mikäli Saksan rekisteriviranomaiset huomaavat minun muuttaneen paperilla jo pois sairausvakuutuksen katkaisemisen takia ja tahtovat poistaa pyöräni rekisteristä. Onneksi rekisteristä poisto ja ajoneuvon vakuutusten katkaiseminen on tehty niin pirun hankalaksi, että he eivät varmaankaan tätä tee tai edes huomaa koko rekisteriongelmaa. Tässä pitää kuitenkin olla varuillaan.

Juhlimme suomivieraan ja muun suomipoppoon kanssa karnevaaleja torstaista lauantaihin. Hauskaa oli, vaikka mielestäni kaupungilla oli hieman hiljaisempaa kuin viime vuonna.

Käväisin lauantaina katsomassa Bundesligan jalkapallopeliä. Pelin puitteet olivat mahtavat, sillä stadionille mahtuu 80000 katsojaa. Katsojaluvuksi ilmoitettiin 73000, mutta tämä oli varmaan maksettujen lippujen lukumäärä eikä todellinen katsojamäärä. Ihan kiva käydä kerran katsomassa, mutta en kyllä ajatellut toista kertaa enää mennä.

Kävin lauantaina kysymässä ajohousujen perään jälleen kerran. Kaksi kuukautta on nyt kulunut ja housut ovat vieläkin teillä tietämättömillä. Jälleen myyjä lupasi soittaa Rukalle tiistaina ja soittaa sitten minulle. Hohhoijaa...

Mielenkiintoinen ja vauhdikas viikko takana. Edessä ei ole enää montaa viikkoa Saksaa ja sitten pääsee tutustumaan Italiaan. Saksan ongelmat eivät valitettavasti poistu kokonaan vielä Saksasta poistuessa, mutta ongelmien määrä onneksi laskee.