keskiviikkona, lokakuuta 31, 2007

Epilogi

Epilogi: -232 päivää

Viimeinkin löytyi aikaa epilogin kirjoittamiseen. Kohtalon ivaa, että ajan tarjoaa saksalainen ex-kollega, joka odotteli ravintolaan saapumistani kiltisti noin kaksi tuntia ennen kuin kirjoittaa viestin, jossa toteaa, ettei jaksa odottaa enää. Kaksi tuntia aiemmin olimme sopineet, että hän ilmoittaa minne menee, jotta osaan itse saapua paikalle. Hieman myöhemmin selvisi, että tekstiviesti ei ollut tullut perille tai ainakin hän oli kuvitellut lähettäneensä viestin.

Kuten aiemmin kirjoittelin, lähdin Saksasta suoraan Italiaan Venetsiaan. Venetsiassa vietin aikaa noin kaksi kuukautta, kunnes pöllähdin Tampereen kautta Helsinkiin toukokuun lopulla. Vaikka olen teoriassa asunut Helsingissä jo viisi kuukautta, en ole paljoakaan aikaani Helsingissä ehtinyt viettämään. Syinä runsas työmatkailu sekä omatoiminen reissaaminen Suomessa ja ulkomailla.

Koska aiemmista teksteistäni voi saada sen kuvan, että pidän Suomea (melkein) kaikessa maailman parhaana ja Saksaa ikävimpänä, tarjoan teille oman näkemykseni myös Pohjois-Italiasta. Onhan minulla sieltä jo lähes kolmen kuukauden kokemus – tosin ei pelkästään heti Saksan jälkeisestä oleskelusta kertyneenä. Näin lukija ehkä ymmärtää ajatuksenjuoksuani paremmin, eikä ajattele minun omaavan mustavalkoiseen näkemyksen Suomi-Saksa jaosta. Huomautettakoon vielä, että kokemukseni ovat POHJOIS-Italiasta.

Italialaisista tulee ensimmäisenä mieleen suorasukaisuus ja avoimmuus. Ensimmäisinä työpäivinä Italiassa ihmettelin ihmisten suoranaista epäkohteliasuutta. Tätä jatkui kunnes ymmärsin, että ihmiset kohtelivat minua suunnilleen samaan tapaan kuin muita jo pitempään tuntemiaan ihmisiä. Turhia muodollisuuksia tai ”epäilyttävien” puheenaiheiden välttelyä ei esiintynyt. Mutkatonta rentoutta. Tämä helpotti mielestäni työhön käsiksi pääsemistä ja uuteen yritykseen tutustumista. Valistunut lukija ehkä muistaa, että puhtaasti saksalaisten työkavereideni kanssa en kahden vuodenkaan jälkeen päässyt samalle tasolle tuttuudessa.

Työntekoa seuratessani hämmästelin italialaisten työtapoja. Porukka painoi hommia hiki hatussa ja kovalla motivaatiolla. Työpäivät olivat saksalaisittain yhdeksän tuntia, josta tunti ruokatuntia, jos semmoista halusi pitää. Vaikka töitä selvästi tehtiin, työnteko ei kuitenkaan ollut yleensä este lyhyeen jutusteluun tai muuhun seuranpitoon. Tietyissä asioissa italialaisuus näkyi, mutta stereotyyppistä laiskaa makaronia ei toimistolla näkynyt.

Siinä missä saksalainen pääsee tulokseen prosessia tiukasti seuraamalla, italialainen tekee saman prosessista mahdollisimman paljon joustamalla. Kun saksalainen seuraa sääntöjä, italialainen joustaa niistä. Eräs italialainen kollega sanoi, että kaikki heikäläiset ovat iloisia, jos joku auttaa kiertämään turhalta tuntuvaa sääntöä. Saksalaiset mielestäni taas pahastuisivat, jos heille tällaista hulluutta ehdottaisi. Työn teossa ero näkyy siinä, että saksalainen saa varmasti tehtyä huippulaadukkaan tuotteen, jos ja vain jos prosessi väistämättä johtaa sellaisen tekemiseen. Italialainen puolestaan tehnee tarpeeksi hyvän (jos jaksaa ja joku muistaa asiaa vaatia) prosessista välittämättä. Kumpikaan tapa ei tietenkään taida olla keskivertosuomalaisen mieleen, mutta italialainen tapa tehdä töitä on mielestäni selkeästi lähempänä suomalaista kuin saksalainen tapa.

Yksi helposti mitattava esimerkki työnteon erilaisuudesta tulee mieleeni vielä. Tämä esimerkki on palaverit. Vastoin yleistä käsitystä, saksalaiset eivät tule täsmällisesti sovittuihin palavereihin. Ihmiset tulevat usein 5-15min myöhässä, mutta muistavat tullessaan pahoitella myöhästymistään. Italialaiset puolestaan usein unohtavat koko palaverin. Jos joku sattuu olemaan myöhässä, sillä ei ole pätkän vertaa merkitystä yhdellekään osallistujalle, ellei myöhästyminen jotenkin haittaa homman edistymistä. Eikä palaverista unohtuneita kaivata, ellei heille ole jotain sanottavaa. Suomessa kokemukseni mukaan kaikki tulevat muutaman minuutin myöhässä tai ilmoittavat etukäteen tulevansa selkeästi enemmän myöhässä. Palaverit yleensä alkavat vasta sitten, kun kaikki kutsutut on paikalla tai ilmoittaneet myöhästyvänsä. Saksassa täsmällisyys on hyve. Italiassa täsmällisyys on abstrakti käsite. Suomessa täsmällisyydellä on puolensa.

Työpaikan ulkopuolella tapaamani italialaiset ovat suhtautuneet minuun ulkomaalaisena paljon paremmin kuin mitä Saksassa tapaamani saksalaiset. Siinä missä saksalainen voi lopettaa kommunikointiyritykset huomattuaan vastapuolen saksan osaamattomuuden, italialainen yrittää täysin olemattomalla kielitaidolla sumplia hommaa eteenpäin. Tämä oli todella riemastuttava ero ihmisten suhtautumisessa Saksasta suoraan Italiaan mennessä. Koska ainakin 90% tapaamistani ihmisistä oli asiakaspalvelijoita Venetsiassa, voi kuvani italialaisista olla todella vääristynyt. Vaikka kaikki asiakaspalvelijoista ei Venetsiassakaan työskentele turismin parissa, voi heillä silti olla turisteilla ja ulkomaalaisille suopea perusasenne. Mene tiedä. Tosin kyllä Düsseldorfissakin ulkomaalaisia riittää, vaikka ei sinne kukaan järkevä ihminen turistina mene.

Selkeästi negatiivisena ominaisuutena italialaisissa pidän pientä huijausmentaliteettia. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun avulias italialainen olisi tavalla tai toisella keventänyt turhan raskasta lompakkoani. Saksassa tällaiseen syyllistyi lähinnä Saksaan muualta muuttaneet siirtolaiset. Eräs italialainen kollega selitti, että ulkomaalaisia saakin vähän vedättää, mutta ei toisia italialaisia. Ei silti, ei jokainen italialainen ole tällainen, mutta joukkoon mahtuu.

Italialainen liikenne on kahjoa. Ihmiset ajavat mistä mahtuvat ja kyynärpäätaktiikka on jokapäiväisessä käytössä. Jalankulkijoita väistetään, mutta tarkkana saa silti olla. Jalankulkijan pitää myös olla sopivan rohkea, koska liikennevirta ei pysähdy ilman selkeätä tien ylitysaikeen näyttämistä eli tielle kävelemistä. Saksalainen aidosti täsmällisen kohtelias ja jalankulkijat kuuliaisesti huomioonottava liikennekulttuuri on valovuosia edellä italialaisesta. Jos suomalainen liikenteen täsmällisyys on mukavaa Italiaan verrattuna, on kevyen liikenteen huomioiminen aivan järkyttävän huonoa. Missään muualla en muista kohdanneeni yhtä huonoa asennetta kevyttä liikennettä kohtaan. Entisen itäblokin maat lienevät vielä ikävämpiä, mutta läntisestä Euroopasta ei vastaavaa löytyne. Suomalaiset voisivat myös opetella ottamaan muut kanssaliikkujat huomioon. Liikenne on yhteispeliä, ei keskinäistä kilpailua.

Se Italiasta ja Saksasta. Esitän seuraavaksi näkemykseni Suomesta paluumuuttajan silmin. Tarkoituksena ei ole käsitellä jokaista asiaa, mutta jotain mitä mieleen tulee eli kai ne sitten ovat omalla tavallaan pinnalla ja tärkeitä.

Ensimmäinen varsinainen ongelma tuli eteen heti, kun Suomeen aloin asettumaan. Ongelman aiheutti tulli, tuo Suomen saksalaisin laitos. Soittelin tullin neuvontapuhelimeen ennen tullissa vierailua ja kyselin mitä papereita he haluavat moottoripyörän tuonnista nähdä. Vastauksena oli todistus ulkomailla asumisesta sekä moottoripyörän paperit. Otin mukaan työtodistuksen sekä moottoripyörän saksalaiset rekisteröintipaperit ja vakuutustodistuksen, jolla siirsin bonukset Suomeen. Moottoripyörää tullin puhelinneuvojan mukaan ei ollut välttämätöntä viedä paikan päälle ja ”sehän olisi älytön vaatimus muuttopyörän tapauksessa” (suora lainaus virkailijalta). Tämä ei silti estänyt tampereen tullin virkailijaa vaatimasta älyttömiä. Hän olisi halunnut tarkistaa rungon numeron pyörästä. Katsastusviranomaisen tarkastus kuitenkin riitti, koska olin menossa välittömästi tullin jälkeen aloittamaan rekisteröintikatsastuksen. Tullille piti toimittaa myös vakuutusmaksulaskut viimeiseltä puolelta vuodelta ja moottoripyörän ostokuitti. Ostokuitti piti olla kuulemma sen takia, että tämä todistaa minun maksaneeni ALV:n Saksaan. Vakuutusmaksulaput sitten muka todistivat, että pyörä on ollut vakuutettuna viimeisen puolen vuoden ajan, mutta tämähän on täyttä roskaa. Minulla olisi ollut muutama vääräkin lasku näytettäväksi ja saksalaisesta rekisteröintitodistuksesta näkee suoraan seisonta-ajat.

Jossain kohtaa menetin hermoni tullivirkailijan toimintaan ja kysyin ärtyneesti miksei minulle voitu kertoa näitä vaatimuksia etukäteen. Tullivirkailija sekä tullivirkailijan vieressä olleet virkailijat totesivat suuttuneesti, että nämä asiat ovat täysin yksilöllisesti käsiteltäviä juttuja, vaikka virkailija pystyikin heti paikalle saavuttuani listaamaan vaatimuksensa täsmällisesti. Ilmeisesti vaatimuslistaa on mahdoton tehdä koska a) vaatimukset ovat tullipiirikohtaisia ja b) vaatimukset ovat virkailijakohtaisia. Esimerkkinä vaikkapa tuo muuttoajoneuvon paikallaolo tullissa. Aivan järkyttävää asiakaspalvelua, mutta ei mitään uutta Saksan jälkeen. Onneksi pyörä on ollut jo monta kuukautta Suomen kilvissä ja asia on tätä myöten loppuun käsitelty.

Sitten muutama muu valituksen aihe viimeisen viiden kuukauden ajalta. Tilaamani sänky tuli noin viikon myöhässä perille. Vuokranantaja ei ole vieläkään pystynyt toimittamaan toisia avaimia asuntoon, vaikka en niiden peräänkään ole viime aikoina kysellyt. Asunnon pesutuvan käytöstä ei tullut laskua, mutta laskuhuomautus tuli. Asia selvisi yhdellä puhelinsoitolla ja huomautusmaksua ei tarvinnut maksaa. Netti (Welho) pätkii satunnaisesti. Ei pätkinyt netti Saksassa! Kuten Saksassa, seuranani asuu (asunto rakennettu 1911 vs. Saksan 1996) kotieläimiä, nimittäin muurahaisia. Ei kiva. Siinä neljän kuukauden edestä vuodatusta Suomen toimimattomudesta. Verratkaapa vuodatuksen määrää ja laatua Saksaan minä tahansa blogista vapaasti valittuna ajanjaksona :)

Kuinka monessa maassa muuten pystytte hoitamaan tunnissa nettiliittymän, vakuutusasiat (vain kotivakuutus), osoitteenmuutokset ja sähkö- sekä kaasutoimitukset? Entä monessako maassa saatte hoidettua edellä mainitut suoraan netistä? Niinpä...

Mutta Saksassahan on halvempi kustannustaso, korkeammat palkat, mukavammat kelit ja kaikki lähellä. Totta. Ruoka ei omilla kulutustottumuksillani ole tullut kalliimmaksi kuin Saksassa eläessä. Ulkona syöminen, elektroniikka ja asuminen sen sijaan on. Varsinkin asuminen on aivan hullun hintaista Helsingin seudulla. Jos pitäisi mennä auto- tai moottoripyöräkaupoille nyt, alkaisi ahdistamaan. Nettopalkkatasokin tippui ikävästi. Saksasta pääsi mopolla nopeasti minne tahansa Keski-Euroopassa, nyt sama pitää tehdä lentämällä. Kohta tulee pakkaset ja räntää sataa. Voi kurjuutta ja elämän tuskaa!

Miksi Suomeen ehdottomasti kannattaa muuttaa takaisin ulkomailta (tai miksei Suomesta alunperin edes kannata mihinkään lähteä)? Ensimmäisenä tulee mieleen ystäväpiiri. Samanlaista porukkaa ei voi millään kasata kuin vuosien saatossa ja vuosia tarvitaan monen monituista. Seuraavaksi sanoisin kulttuurin ja asioiden toimivuuden, liekö osa kulttuuria. Sitten listassa voisi olla luonto ja sekä se, että halutessaan ”ihmispaljoudesta” pääsee helposti etäälle.

Miksi Suomesta sitten kannattaisi pysyä etäällä? Aivan ensimmäisenä tulee mieleen käytettävissä oleva rahan määrä ja sen ostovoima. Nämä eivät muuten kummatkaan ole synonyymeja elintasolle! Rahan jälkeen seurannee maantieteellinen sijainti, ellei muuta Islantiin tai Uuteen-Seelantiin tai satu pitämään venäjänmatkailusta. Suomen ilmastoakin moni pitää kurjana.

Jos kahta edellistä kappaletta vertailee, huomaa asetelman olevan aineeton vastaan aineellinen hyvä. Niin ainakin itse olen näkevinäni. Edelliset vertailut perustuvat vain nykyhetkiseen tilanteeseeni. Myös muita vertailtavia asioita tulee nopeasti mieleen: koulutusjärjestelmä, terveydenhoito, eläkejärjestelmä, hallintobyrokratia, lainsäädäntö sekä toimeenpano ja infrastruktuuri. Näiden summana saadaan kenties yleinen ”asioiden toimivuus”, mutta ainakin näitä kannattaa aina verrata maita vertailtaessa.

Vaikka juuri nyt olen tyytyväinen Suomessa asumiseen, en lupaa, ettenkö ikinä Suomen ulkopuolella tulisi asumaan. Välillä pitää mennä kauaksi nähdäkseen lähelle.

Lupasin joskus statistiikkaa blogistani. Google Analytics kertoo seuraavaa. Tammikuun alusta maaliskuun 10. päivään mennessä blogia oli käynyt ihastelemassa 291 yksittäistä vierailijaa (ei hittiä, vaan 291 eri koneelta tapahtunutta vierailua, joista itse olen varmasti pari kappaletta :-). Eniten hittejä tuli Elisan verkosta. Kävijöistä 65% palasi lukemaan blogia eli teki enemmän kuin yhden vierailun. Muut varmaankin satunnaisia hakukoneella tulleita. 64% lukijoista tuli suoraan sivulle käyttämättä hakukonetta. Maittain Suomi on selkeä voittaja ja Saksa tietenkin hyvä kakkonen.

Tarinani päättyy tähän. Kiitos lukijoille!

Helsingissä, 30.10.2007, Suomen Edustaja

(Kuva Sveitsistä, missä tuli loppukesästä pyöräiltyä)

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Viimeinen (tai toiseksi) blogaus


622. päivä

Päivän ilmaisu: Fertig eli valmis

Jassoo, aika viimeisen blogauksen. Tai oikeastaan toiseksi viimeisen, sillä varaan itselleni mahdollisuuden myöhemmin kirjoitettavaan epilogiin eli jälkipuheeseen. Kerrataan kuitenkin viikon tapahtumat ensiksi ja sitten vielä jotain joutavaa turinaa Saksasta.

Tiistaina sain viiden aikaan soiton kuljetusfirmasta ja kuljetusfirman kaveri kertoi tulevansa hakemaan moottoripyörää tunnin päästä. Kivakiva. Vielä viime viikolla minulle ilmoitettiin, ettei pyörää haeta missään tapauksessa vielä tällä viikolla. No, seurauksena oli tietenkin hirveä säätö kilpien ja navigaattorin jalustan irroituksen muodossa sekä muutaman muun yksityiskohdan viilailussa. Joka tapauksessa pyörä saatiin kunnialla yhdistelmärekan perään ja homma oli sillä selvä. Tiistaina tosin jäi kaivelemaan vielä kuljetusvakuutuksen voimassa olo, koska olimme sopineet Pohjolan kanssa, että ilmoitan Pohjolaan koska pyörää kuljetetaan. Eipä tuossa mitään, vakuutus saatiin voimaan tiistaina, vaikka ilmoitus voimassaolosta tuli vasta keskiviikkona (lähetin sähköpostin kyllä tiistaina, mutta toimiston sulkemisen jälkeen).

Keskiviikkona kävin keskustelemassa pankissa tilin lopettamisesta ja mahdollisten väärien suoraveloitusten perumisesta. Hassua kyllä, suoraveloituksen peruminen onnistuu pelkästään sähköpostia lähettämällä. Yleensä pankeissa ollaan todella tarkkoja minkä tahansa asian kanssa siinä, että toimeksiantaja on varmasti se, joksi itseään väittää. Saapa nähdä meneekö tämä sitten näin helposti tarpeen tullessa. Tilin lopettaminen onnistuu pankin edustajan mukaan vain kirjeellä, jossa on passista kopio ja pyyntö tilin lopettamisesta. Nettipankin puolella huomasin, että sielläkin tilin voi sulkea, mutta tiedä sitten oliko pankin edustaja ajan tasalla. Todennäköisesti yritän ensiksi nettipankin kautta ja vasta sitten perinteisellä kirjeellä. Mutta eipä ole tällä vielä niin kiire.

Keskiviikkona tuli opeteltua myös elintärkeä vesi-imuroinnin taito. Kukapa ei tarvitsisi kokolattiamaton pesemiskompetenssia. Liitän heti ansioluettelooni tämän uuden jalon taidon. Toivottavasti ei tarvitse enää ikinä kertausharjoitella vesi-imurointia. Ei sillä, että imurointi olisi ollut hankalaa – päinvastoin – en vaan haluaisi asua asunnossa, jossa on kokolattiamatto.

Torstaina kävin paikallisessa katsastustoimipisteessä (vai mikä zulassungsstelle on) poistamassa moottoripyörän rekisteristä. Kysyin infopisteestä, että minne pitäisi rekisteristä poisto mennä tekemään ja sain jonotuslapun ja ohjeen mennä seuraavaan huoneeseen. Odottelin puolitoista tuntia ja pääsin vihdoinkin virkailijan puheille. Kysyin alkajaisiksi, että puhuisiko virkailija englantia. Vastaus oli, että „tämä on saksalainen virasto ja täällä puhutaan saksaa“. Sepä hienoa. Onneksi vastauksen jälkeen virkailija jatkoi englannin puhumista, koska häntä varta vasten englantia pyysin puhumaan. Tärkeintä virkailijalle liennyt se, että hän pääsi ensiksi näyttämään kuka paikassa määrää ja mikä on ulkomaalaispellen asema. Seuraavaksi virkailija ilmoitti, että olin kokonaan väärässä paikassa, koska rekisteristä poisto tehdään muualla. Mahtavaa! Kysyin kuitenkin, että voisiko homman hoitaa täällä, koska olen odotellut jo puolitoista tuntia. Homma onnistui eikä siitä sen enempää. Tämä vierailu oli taas hyvä muistutus siitä, miksi en Saksassa liiemmin halua asioida missään. Jos asiakaspalvelija ei auo päätä asiakkaalle, hän palvelee asiakasta hyvin.

Tänään perjantaina kuljetusfimasta soitettiin jälleen. Tällä kertaa kaveri ilmoittaa, että pyörä on Suomessa lauantaina ja mietti, että kuka sen ottaisi vastaan. Toimeksiannossa olin kyllä selkeästi ilmoittanut, että toimituksen pitäisi tapahtua maanantain ja perjantain välillä kello 10-17. Katsotaanpa nyt sitten mitä huomenna tapahtuu. Pääseekö pyörä RM Heinon suojiin vai ei. Myynti siellä on kyllä auki kello kymmenestä kahteen, mutta en tiedä olisiko kuljetus Tampereella jo silloin ja ottavatko myynnin puolen ihmiset moottoripyöriä talvisäilöön. Kuljetusliike Urpilainen-yhtymä ei saa ihan kaikkia pisteitä toiminnallaan (monikohan Googlaaja blogiin kommenttia eksyy ihmettelemään).

Lähetin tänään myös kolme yli kymmenen kiloista isoa pakettia Suomeen. Pakettien mukana meni ajopuku, tietokone ja kaikenlaista tilpehööriä. Toivottavasti löytävät tiensä perille. Yksi paketti maksoi 32 euroa ja tähän sisältyy automaattisesti 500e vakuutus sisällölle. Jos paketit hukkuisivat, jäisin rahallisesti tappiolle, mutta no, ei tunnu missään. EVVK lyhyesti sanottuna.

Että semmoista. Tällä hetkellä minulla ei ole oikeastaan enään mitään kriittistä auki Saksassa, joten voin poistua hyvillä mielin. Vähän epäilyttää vielä mopon saaminen oikeaan paikkaan ja lähettämien pakettien perille saapuminen. En silti oikeastaan jaksa näistä stressata.

Taidan säästää epilogiin arviot Saksasta, koska tällä hetkellä en kenties pysty enää subjektiivisesti tarkastelemaan asioita. Olen iloinen lähtiessäni ja uskon, että en enää joudu hajoilemaan niin paljoa normaalielämän asioiden kanssa Suomessa. Tampereen miehestä leivottiin Saksan visiitin aikana hesalainen ja elämä jatkuu Helsingissä. Teen tosin parin kuukauden koukkauksen Italian kautta, mutta tästä ei kenties ole blogattavaksi asti. Päätän blogini (mahdollista epilogia lukuunottamatta) Southparkin Cartman-hahmon sanoihin: Screw you guys, I’m going home!



P.S. Rakas lukija, en tiedä kuinka kauan olet blogia seurannut, mutta voisitko ystävällisesti jättää kommentin, jossa toteat blogia seuranneesi (ja mielellään kuinka paljon)? Yritän epilogiin muistaa kirjoittaa Googlen Analytics-palvelun statistiikasta jotain. Palvelun mukaan lukijoita olisi luokkaa 20, mutta analyysipalvelut tai käyttäjäanalyysit wepissä eivät ole kovin luotettavia. Kiitoksia paljon jo etukäteen!


(kuva tämän vuoden Essenin automessuilta jostain tuning-osastolta)

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Viikko vielä...


618. päivä

Päivän ilmaisu: Abschiedsfeier eli läksiäisbileet

Jäi eilen kirjoittamatta blogia, kun oli läksiäisbileiden jäljiltä sen verran vetreä olo. Mutta kyllä oli hyvät pippalot! Porukkaa oli siinä parikymmentä ja joukossa jopa muutama saksalainen tuttu (selvässä vähemmistössä tosin). Eräs Suomesta käymässä oleva ex-kollega luovutti oman asuntonsa juhlapaikaksi, joten tilaakin oli päälle 70 neliötä ja mukavasti vielä ex-firma epäsuorasti maksoi koko lystin (siis asunnon, ei muita tarpeita sentään). Tämä viikko meneekin lomaillessa ja muuttopuuhissa.

Viikko meni sutjakasti muuttoa ja muuta valmistellessa. Perjantaina ja lauantaina maalasimme seinät ja vessan katon kämpässä aiemmin asuneen suomalaisen kanssa. Katto jätettiin maalaamatta ja kämpän multa ainakin vähäksi aikaa ottava suomalainen lupautui maalaamaan katon kämpässä aiemmin asuneen kaverin kanssa, mikäli hän ei sitten pysyvästi ota asuntoa itselleen. Vielä tarvisi puhdistaa vesi-imurilla asunnon kokolattiamatto ja sitten kämppä olisikin minun puolestani luovutuskunnossa.

Kämppän multa ottava kaveri muutti jo hieman etukäteen asuntoon viime viikolla ja tässä menee nyt viikon verran kimppakämpässä. Hieman ahdas kämppä kahden ihmisen tavaroille, mutta eiköhän tämä tästä.

Lähetin muistaakseni tiistaina toimeksiannon faksilla kuljetusliike Urpilainen-yhtymälle. He lupasivat toimittaa moottoripyörän Saksasta Suomeen ovelta ovelle kuljetuksena hintaan 350e + 22% ALV eli 427e. Kuljetuksen päivämäärä on vielä avoin, mutta pitäisi tapahtua maaliskuun aikana. Yksi suomalainen kaveri firmaa kehui, joten en muualta edes kysynyt. Tuskin silti halvemmalla kukaan pyörää kuljettaisi. Sikäli mukavaa palvelua Saksaan tottuneelle, että firmasta soitettiin tunnin päästä faksin lähettämisestä, että faksi on saapunut ja homma on ok (pyysin faksissa soittamaan varmistuksen).

Soittelin Pohjolaan maanantaina ja sieltä luvattiin tehdä tarjous muuttoajoneuvon kuljetusvakuutukselle. Perjantaihin mennessä ei kukaan soittanut, joten soitin Pohjolaan uudestaan ja tällä kertaa sain sähköpostitse vakuutustarjouksen parin tunnin sisällä. Asiakaspalvelijan mukaan ottavat minut asiakkaakseen vain siksi, että olen aiemminkin ollut Pohjolassa asiakkaana. Hassua. Vakuutuksen hinnaksi tuli n. 130e ja vakuutusmääräksi otin 14 000 euroa 500 euron omavastuulla. Aika kallista. Tänään muuten Pohjolasta soitti viime maanantaina puhuttamani myyjä ja sanoi, että hän oli yrittänyt tavoittaa minua Saksan numerostani jo viime viikolla ilman onnea. Suomen liittymästä hän sitten minut sai kiinni. No joo, en tiedä mikä oli totuus, mutta ainakin jouduin kaksi kertaa heille itse soittamaan. Kenties Saksan numero oli väärin, kenties ei.

Soittelin tulliin keskiviikkona n. 10 kertaa, mutta en päässyt kertaakaan asiakaspalvelijan pakeille. Jatkoin torstaina pommitustani ja loppujen lopuksi pääsin esittämään kysymykseni. Kysyin pyörän maahantuonnista ja miten maahantuonti pitää paperisodan puolesta toteuttaa. Tullin asiakaspalvelijan mukaan on ihan sama miten vien pyörän maahan, kunhan sitten ilmoitan tullille hetimmiten maahan saapuessani, että minulla olisi tällainen moottoripyöräkin täällä muuttotavarana. Tampereen tullin mukaan tullin epäselvä muuttoajoneuvon maahantuominen 2-3kk ennen muuttoa tarkoittaa käytännössä maksimissaan 10 viikkoa ennen omaa muuttoa.

Lähetin keskiviikkona kirjeen sairausvakuutusyhtiölle. Kirjeen sisältönä oli vakuutuksen katkaisusta 31.3. lähtien ilmoittava paperi sekä kertyneet laskut tältä ja viime vuodelta. Saa nähdä tuleeko tästä jotain typerää säätöä vielä. Sairausvakuutusyhtiö vaati aiemmin vakuutuksen katkaisuun muuttopaperia Einwohnermeldeamtista, mutta tätä paperia ei ko. virastosta saa, ellei ole jo pois muuttanut. Jossain toisaalla Saksassa paperin saa kuulemma heti käteen, mutta Düsseldorfissa ei ainakaan tällä kertaa onnistunut.

Sairausvakuutuksen katkaisuun liittyen kerron miten suoraveloitus toimii Saksassa. Vakuutusyhtiöni ottaa joka kuukausi vakuutusmaksun suoraan tililtäni ja tähän olen sille antanut oikeuden. Hassua kyllä, pankilla ei ole mitään tietoa siitä, mitkä firmat saavat tiliäni suoraveloittaa ja ainoastaan veloittavalla yrityksellä pitää olla asiakkaan antama oikeus ottaa rahaa tililtä. Tämähän tarkoittaa sairausvakuutuksen tapauksessa sitä, että en voi sanoa pankkiin suoraan, että älkää antako tälle firmalle enää rahaa. Suoraveloituksen voi perua yksipuolisesti kuusi viikkoa tilitapahtumasta, mutta tämä vaatii tietenkin asiakkaan seuraavan tilitapahtumiaan jatkuvasti. Eräs varoittava esimerkki on Saksasta pois muuttaneen kaverin tarina siitä, että hänen sairausvakuutusyhtiönsä oli ottanut suoraveloituksena rahaa vielä 2-3kk vakuutuksen katkaisun jälkeen ja kaveri oli joutunut peruuttamaan veloituksen valtakirjalla paikallisen tutun avustuksella. Menen keskiviikkona pankkiin puhumaan tästä ja muista muuttoon liittyvistä asioista. Saa nähdä mitä sanovat. Mielestäni idioottisysteemi, koska ainakin minun järkeni mukaan pankin pitäisi olla perillä kuka tililtä saa rahaa nostaa.

Sain viimein tiistaina uudet ajohousut. Moottoripyörävehkeitä myyvän liikkeen myyjä soitti minulle ihan itse, kun sai tietää, että Rukka antoi luvan antaa uudet housut. Kerrassaan mahtavaa palvelua! En sanoisi näidenkään housujen olevan aivan oikean kokoiset, mutta paremmat ainakin kuin vanhat. Liikkeessä ei ollut aivan joka kokoa tarjolla, mutta en halunnut lähteä liikkeestä ilmankaan uusia housuja, joten tyydyin ottamaan sitten parhaimmin sopivat.

Työkaveritkin innostuivat sitten loppujen lopuksi utelemaan uudesta työpaikasta ja toivottelemaan hyviä jatkoja. Aluksihan työporukka ei reagoinut oikeastaan mitenkään, mutta ehkä ne sitten vaan säästelivät sanojaan loppurutistukseen. Hyvä näin.

Vielä edessä olevia isompia juttuja ovat asunnon lattian pesu vesi-imurilla, tavaroiden pakkaaminen ja niiden lähettäminen Suomeen jollain tapaa. Tekemistä riittää loppuun saakka...

(hana Itävallassa. Voi sen näemmä noinkin päin laittaa)

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Loppupelit alkavat


610. päivä

Päivän ilmaisu: Endspiel eli finaali

Pari viikkoa vielä Saksan kamppailua jäljellä. Sinä aikana pitäisi vielä hoitaa monta juttua alta pois eikä vieläkään tiedä miten hommat lopulta hoituvat. Aloitetaan siis viikon tapahtumien kertaus ja pohditaan samalla tulevaa.

Irtisanoin Arcorin puhelin- ja ADSL-liittymäni maanantaina. Hoidin homman saksankielisellä ilmoituksella, jonka ystävällinen työkaveri kirjoitteli. Sain torstaina ja lauantaina vahvistukset, että sekä puhelinliittymän että ADSL:n irtisanominen oli onnistunut. Saapa nähdä loppuuko laskutuskin irtisanomispäivämäärään. Jos irtisanominen on tällä selvä, homma meni todella helposti.

Irtisanoin myös firman luottokortin. Tästä pitäisi tulla vahvistus kirjeitse kotiin, mutta vielä ei ole kuulunut. Luottokorttifirman puhelinpalvelussa vastasi ensin ihminen, joka ymmärsi sujuvasti englantia ja myös tuotti sitä, mutta joka kieltäytyi palvelemasta minua englanniksi. Ainoa asia minkä hän suostui tekemään oli englanninkieltä taitavan asiakaspalvelijan etsiminen ja minulle takaisin soittaminen. No eipä tuossa mitään. Parin tunnin odottelun jälkeen minulle soitettiin ja pääsin kysymään miten irtisanominen pitää toimittaa.

Sairausvakuutuksen irtisanominen ei ole vielä edistynyt. Soitin maanantaina sairausvakuutusfirmaan (DKV) ja soitti yhdistyi Müncheniin. DKV:n Kölnin toimisto oli kuulemma juhlimassa karnevaaleja ja Münchenistä ei kuulemma voitu tehdä juuri mitään muuta kuin ottaa yhteystiedot ja kysymys ylös. Myös tämä DKV:n asiakaspalvelija (vrt. viime viikko) oli todella mukava ja humoristinen. Vahinko vaan, että perjantaihin mennessä ei DKV:ltä kuulunut mitään ja jouduin soittamaan sinne uudestaan. Kysymykseeni tuli kuitenkin vastaus eli DKV:lle pitäisi kelvata se, että jätän Saksaan 2. osoitteen vähäksi aikaa ja 1. osoite siirtyy Suomeen. Tällaisella paperilla sairausvakuutus katkeaisi.

Eräs motoristityökaveri selvitteli puolestani miten voisin jättää moottoripyöräni rekisteriin vähäksi aikaa, kunnes ajaisin sen myöhemmin pois. Mutkien kautta hän sai selville, että jos muuttaa itse paperilla ulkomaille, mutta jättää ajoneuvon rekisteriin, saa neljän viikon sisällä kaksi kirjallista varoitusta ja tämän jälkeen virasto lähettää jonkun poistamaan ajoneuvoa rekisteristä eli poistamaan kilpiä ajoneuvosta. Työkaveri sanoi, että voisin jättää Saksaan 2. asuinpaikan ja voisin jättää 2. asuinpaikkaani ajoneuvon rekisteriin. Homma olisi toiminut näin todella helposti, mutta kuinka ollakaan, maaliskuussa astuvan lakimuutoksen myötä näin ei ilmeisesti voi enää toimia. Saksan laki muuttuu sopivasti maaliskuun alussa niin, että ajoneuvo on pakko rekisteröidä 1. asuinpaikan mukaan. Menen selvittämään asiaa Einwohnermeldeamtiin huomenna, mutta jos ulkomaillemuuton kohdalla ei ole mitään poikkeusta, en voi käytännössä jättää pyörääni tänne paperimuuttoni jälkeen. Paperimuuttohan oli siis vaatimus sairausvakuutuksen irtisanomiselle.

Nyt olen pohtinut, että voisinko lähettää moottoripyörän rahtina Suomeen etukäteen ja tullata sen sitten myöhemmin Suomeen mennessäni. Tullin weppisivujen mukaan ajoneuvo voi saapua ”2 - 3 kuukautta” ennen varsinaista muuttopäivää, mutta tuo 2 - 3 kuukauden raja menee tapauskohtaisesti. Tulli jättää siis itselleen oikeuden päättää missä kohtaa sopiva aikaraja menee kunkin kohdalla ja etukäteen en voi siis tietää mitä tulli päättää. Todella typerä käytäntö. Ihan kuin Saksassa olisi. Tutkin asiaa vielä, mikäli en voi jättää pyörää Saksaan seisomaan hetkeksi aikaa.

Kävin jälleen kyselemässä ajohousujen perään. Tällä kertaa selvisi, että asiaa hoidetaan Saksassa eikä Suomessa. Sain Rukan eli Rukka Fashion Groupin paikalliset yhteystiedot ja soitan sinne itse huomenna. Toivottavasti asiakaspalvelija puhuu englantia. Housut myyneen liikkeen mukaan he yrittävät vieläkin etsiä vastaavia housuja vaihdokkaiksi. Kuinkahan kauan he aikovat housuja etsiä, sillä onhan heillä ollut jo kaksi kuukautta aikaa hoitaa asia. Ei sitten niin mitään järkeä tässäkään hommassa.

Tiistaina kävin hoitamassa keskellä päivää veroilmoituksen teon veroneuvojani kanssa. Aikaa ei mennyt kuin alle tunti, koska olin hoitanut kaikki paperit valmiiksi. Veroneuvojalle jäi tehtäväksi tietojen pistäminen paperiin sopivalla tavalla. Toki hän oli aiemmin sanonut, mitä papereita minulla pitää olla mukana, joten ei hän ihan pelkkänä sihteerinä toiminut. Homma meni mutkattomasti viime vuoden tapaan ja sain tänään veroilmoituksen täytettynä allekirjoitettavaksi. Maksimissaan 1000e olisi kuulemma tulossa palautuksia, mutta vielä ei tiedä mitkä vähennykset menevät läpi. Tällä kertaa vähennyksinä kokeiltiin seuraavia: 1/3 tietokone viime vuodelta, nettiyhteys, Suomen matkat, vastuuvahinkovakuutus, pakollinen liikennevakuutus, työhaastattelukulut joulukuulta (vaikea todistaa, koska mitään virallisia papereita ei näistä ollut), pankkitilin kulut, työmatkakulut ja TEK:n eli liiton kulut alkuvuodelta (olin jäsenenä 1,5 kk). Saksan verosysteemi tuntuu edelleen älyttömältä kaikkien vähennystensä kanssa.

Suomifoorumilta olen aiemmin lukenut, että jotkut saksalaiset vuokranantajat käyvät salaa tai vähemmän salaa katsomassa kämppäänsä, vaikka he eivät olisi kysyneet etukäteen lupaa vuokralaiselta. Kaverille kävi tällä viikolla näin. Hän itse käy töissä päivällä, joten vuokranantaja oli tietenkin olettanut asunnon olevan tyhjillään. Kaverin suomivieras oli kuitenkin ollut asunnossa nukkumassa, kun vuokranantaja oli kävellyt sisään. Kiva herätys. Olen kyllä itsekin saanut vastaavan herätyksen Suomessa. Opiskelija-asuntosäätiö TOAS:lla oli tapana yksipuolisesti ilmoittaa, että huoltomiehet käyvät kämpissä viikolla x ilman sen tarkempia aikamääreitä.

Lauantaina eräs suomalainen vietti läksiäisiään. Hän oli kovasti viihtynyt Saksassa ja olisi ollut valmis jäämään vielä pidemmäksi aikaa. Hänellä tosin oli takana vain vuoden verran ja hän työskenteli lähetettynä työntekijänä. Toisille palkat, ilmasto, sijainti ja hintataso näyttävät merkitsevän enemmän kuin niiden rinnalle tulevat älyttömyydet saksalaisen systeemin mukana. Ei tämäkään kaveri ihan ilman ongelmia ollut selvinnyt, mutta kenties hän sitten suhtautui niihin pienempinä pahoina.

Semmoista. Vielä pitää saada sairausvakuutus poikki Saksassa ja selvittää moottoripyörän tilanne. Suomen sairausvakuutuksista ei ole vielä kuulunut mitään, mutta luulisi ensi viikolla kuuluvan.

(kuva eräästä kantiksesta noin vuoden takaa)

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Suunta kohti Suomea - kiertotietä


603. päivä

Päivän ilmaisu: Kündigungsbestätigung eli irtisanomisilmoituksen varmistus

Saksan reissu kääntyi paluusuuntaan tällä viikolla. Viime viikon salaperäisyys johtui työhaastattelumatkasta Amsterdamiin. Allekirjoitin uuden työsopimuksen maanantaina ja irtisanouduin tiistaina nykyisestä työstä. Suuntana Helsinki, joten Tampereen miähestä tehtiin sitten kertaheitolla helsinkiläinen. Kartoitetaanpa tätä hetkeä vähän tarkemmin.

Pistin kohtuullisen suurella mailijakelulla irtisanoutumistiedon työkavereille. Ex-kollegoilta Suomesta tuli huomattavasti enemmän palautetta kuin saksalaisilta. En tiedä mikä on maan tapa, koska en ole nähnyt kenenkään irtisanoutuvan täällä, joten joko kyseessä on kulttuuriero tai montaakaan ihmistä ei niin paljoa kiinnostanut. Lähimmät työkaverit tosin olivat todella kiinnostuneita, mutta hieman kaukaisemmilta ei paljoa palautetta tullut. Suomesta aikanaan lähtiessä onnitteluja sateli vähän kaikkialta. Irtisanoutuminen oli tehtävä kirjallisesti ja irtisanoutumiselle piti ilmoittaa joku syy. Nyt on kaksi viikkoa jäljellä töitä nykyisessä firmassa ja sitten lomaa loppu irtisanoutumisaika eli maaliskuu.

Kun ensimmäisen askeleen sai otettua, alkoi Saksaan rakennettu korttitalo purkautumaan. Minulla on tällä hetkellä todella monta asiaa auki ja kaikkien oikeasta hoitamistavasta ei ole harmainta aavistusta. Tähän olen onneksi tottunut yli puolentoista Saksan vuoden aikana. Sekä Suomen että Saksan päässä on byrokratiaongelmia. Suomen päässä asiointi tosin sujuu mutkattomammin, koska välissä ei ole kielellisiä esteitä.

Tapoihini näemmä kuuluu tehdä asiat vaikeimman kautta. Tällä kertaa vaikeimman kautta tarkoittaa, että menen ensin suoraan Italiaan töihin hetkeksi aikaa lähetettynä työntekijänä ja vasta sitten muutan Suomeen. Tämä sotkee kaikkien laitosten ja järjestelmien toiminnan.

Ensimmäinen ja yksi isoimmista ongelmista on saksalaisen sosiaaliturvan katkaiseminen ja suomalaiseen sosiaaliturvaa liittyminen. Aikanaan sairausvakuutuksen saaminen oli todellista taistelua. Nyt siitä eroon pääseminen muodostunee taas taisteluksi. Sairausvakuutusyhtiölle sopii, että kun muutan ulkomaille, vakuutus voidaan katkaista. Tästä he kuitenkin vaativat todistukseksi Einwohnermeldeamtista (asukasvirasto tms.) paperin, jossa todetaan ulkomaille muuttopäivä. Paperin hommaaminen ei ole mitenkään mahdottoman vaikeata, mutta siitä taas voi olla seurauksena moottoripyörän rekisterissä olon kanssa ongelmia. Ainakin ajoneuvoa rekisteriin laitettaessa on pakko olla kirjautuneena asukkaaksi, mutta olen kuullut monen suomalaisen kirjautuneen pois asukasrekisteristä ja silti pitäneen ajoneuvoa rekisterissä hetken aikaa. Toisaalta olen kuullut, että Einwohnermeldeamt ei suostu helposti siihen, että kaupungista kirjautuu esim. kuukautta ennen varsinaista muuttopäiväänsä pois.

Sairausvakuutusyhtiö ei tule maksamaan bonuksia minulle, koska minun pitäisi heidän mukaansa olla vakuutettuna kesäkuun loppuun asti, että bonuksia voitaisiin maksaa edelliseltä vuodelta. Kivakiva. Täytyy sitten lähettää viime vuotiset laskut yhtiön maksettavaksi, mutta muutama satanen tässä tulee takkiin bonuksiin verrattuna. Jos jotain positiivista täytyy vakuutusyhtiöstä sanoa, niin heidän puhelinpalvejansa auttoi minua englanniksi ennenkokemattoman mallikkaasti! Lisäksi he lähettivät puhelimessa vatvotut asiat vielä kirjeen muodossa minulle. Hyvää palvelua.

Jos Saksan sosiaaliturvasta on vaikea päästä eroon, niin ei Suomen sosiaaliturvaan takaisin pääseminenkään ole itsestään selvää. Jos muuttaisin suoraan Suomeen, voisin täyttää Y77-kaavakkeen ja homma olisi selvä. Italiaan menosta on seurauksena kuitenkin se, että en ole yhtä kuukautta Suomen sosiaaliturvan alaisena, enkä siten ole oikeutettu automaattisesti pääsemään Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyöskentelyn ajaksi. Soittelin asiasta Eläketurvakeskukseen, joka näitä juttuja järjestelee ja sieltä kerrottiin, että EU-säädösten mukaan minun pitäisi periaatteessa mennä Italian järjestelmään pariksi kuukaudeksi. Jos he hyväksyvät minut suoraan Suomen sosiaaliturvaan, asia hoidetaan poikkeusjärjestelyin tai kikkailemalla. Saapa nähdä. Italian sosiaaliturvaan kuuluminen kahden kuukauden ajan olisi täysin älytön järjestely, mutta byrokratia ei aina ole järkevää.

Muitten sopimusten irtisanomisessa ei ole ollut vielä ongelmia. ADSL:n eli Arcorin sopimuksen voi katkaista kuukauden irtisanomisajalla. Vuokrasopimus katkesi sähköpostilla vuokranantajalle ja asunto on minulla vielä kolmen kuukauden irtisanomisajan. Tosin eräs suomalainen ilmoitti halukkuudestaan ottaa kämpän itselleen, joten en joudu koko ajalta maksamaan turhaa vuokraa. Sopimuksia ei oikeastaan ole jäljellä enää kuin sähkölaitoksen, vakuutusyhtiön (ajoneuvo- sekä vastuuvahinkovakuutukset) ja pankin kanssa. Näistä en odota mitään ongelmia.

Sitten lisää ongelmia muuton kanssa. Suomen korkeinta ja käsittömättömintä byrokratiaa minun käsitykseni mukaan edustava Tullilaitos voi vielä kehittää kalliita ja hankalia ongelmia muuttoajoneuvoni suhteen. Soitin Tullin asiakaspalveluun, josta todettiin, että olen oikeutettu muuttoajoneuvon verovähennykseen, mikäli en muuta Saksan ja Italian työskentelyn välissä Suomeen. Sain tämän tiedon myös kirjallisena, kun kirjoittelin kysymyksen tullin WWW-sivulla olevaan lomakkeeseen. Puhelinpalvelun ja kirjallisen vastauksen sitovuus on kuitenkin luokkaa nolla ja vastauksilla ei ole mitään arvoa, mikäli Tulli yhtäkkiä päättääkin maksattaa minulla täydet verot. Voisin pyytää muuttooni kirjallista ennakkokäsittelyä, mutta se maksaisi n. 110e. En kuitenkaan usko, että minulle tulee mitään ongelmia Tullin kanssa niin kauan kuin moottoripyöräni on Saksan rekisterissä ja pääsen ajamaan sen suoraan Suomeen. Ongelmia voi tulla, mikäli Saksan rekisteriviranomaiset huomaavat minun muuttaneen paperilla jo pois sairausvakuutuksen katkaisemisen takia ja tahtovat poistaa pyöräni rekisteristä. Onneksi rekisteristä poisto ja ajoneuvon vakuutusten katkaiseminen on tehty niin pirun hankalaksi, että he eivät varmaankaan tätä tee tai edes huomaa koko rekisteriongelmaa. Tässä pitää kuitenkin olla varuillaan.

Juhlimme suomivieraan ja muun suomipoppoon kanssa karnevaaleja torstaista lauantaihin. Hauskaa oli, vaikka mielestäni kaupungilla oli hieman hiljaisempaa kuin viime vuonna.

Käväisin lauantaina katsomassa Bundesligan jalkapallopeliä. Pelin puitteet olivat mahtavat, sillä stadionille mahtuu 80000 katsojaa. Katsojaluvuksi ilmoitettiin 73000, mutta tämä oli varmaan maksettujen lippujen lukumäärä eikä todellinen katsojamäärä. Ihan kiva käydä kerran katsomassa, mutta en kyllä ajatellut toista kertaa enää mennä.

Kävin lauantaina kysymässä ajohousujen perään jälleen kerran. Kaksi kuukautta on nyt kulunut ja housut ovat vieläkin teillä tietämättömillä. Jälleen myyjä lupasi soittaa Rukalle tiistaina ja soittaa sitten minulle. Hohhoijaa...

Mielenkiintoinen ja vauhdikas viikko takana. Edessä ei ole enää montaa viikkoa Saksaa ja sitten pääsee tutustumaan Italiaan. Saksan ongelmat eivät valitettavasti poistu kokonaan vielä Saksasta poistuessa, mutta ongelmien määrä onneksi laskee.

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

Autobahnin nopein kuski!


596. päivä

Päivän ilmaisu: Aufregend eli jännittävä

Erittäin jännittävä viikko takana! Kenties 596. päivän aikana koetuista jännittävin kokonaisuutena. Valitettavasti en voi blogiin (vielä) kirjoittaa kaikista viikon tapahtumista, mutta kenties jo ensi viikolla. Lähdetään avaamaan viikon muita tapahtumia siis.

Töissä oli hieman huvittava episodi, kun joku oli keksnyt, että meillä on työsuojelumääräyksien (Arbeitsstättenrichtlinien) mukaan liian pimeätä joissain työpisteissä. Työmiehet kävivät joka huoneen läpi mittarin kanssa ja vaihtoivat ne loisteputket, jotka eivät olleet tarpeeksi kirkkaita. Itseäni parempi valaistus ei juuri hyödyttänyt, mutta toisaalta ei haitannutkaan. Hieman kirkkaampi valo huoneessa, mutta ei muuta. Ilmeisesti joku kuitenkin valitti työntekijäneuvostolle (betriebsrat) liian kirkkaista valoista ja tämän jälkeen samat työmiehet kävivät kaikki toimistot läpi vaihtaen vanhat tai ainakin himmeämmät loisteputket takaisin. Hyvin suunniteltu on kahteen kertaan tehty.

Toinen mielenkiintoinen toimistotapahtuma oli, kun toimiston sisällä tupakointi viimein kiellettiin. Olin todella yllättynyt tästä päätöksestä, mutta tupakoinninvastaisuus saavuttaa Saksassakin jalansijaa pikkuhiljaa. Tuen päätöstä täysillä, sillä osassa taloa käytävillä oli aika kamala katku tupakkapaikan lähettyvillä. Tupakkapaikathan olivat vain määrättyjä osia käytävillä, ei mitenkään ilmastoinnilla eristettyjä alueita.

Käväisin paremman tekemisen puutteessa Amsterdamissa vuokra-autolla. Tämä nyt ei ole sinänsä maininnan arvoista, mutta takaisin tullessa ajoin ensimmäistä kertaa päälle 200 kilometriä ilman ainoatakaan ohittajaa. Olin siis baanan nopein 1.1 litraisella Smart Forfourilla (päivävuokra vakuutuksineen 45e). Tämä ei olisi mitenkään mahdollista normaalilla ajokelillä, mutta lumisateessa ajoin nopeammin kuin yksikään saksalainen. Edes mopolla en pystyisi ajamaan tätä matkaa ilman ohituksia, ellen sitten ajaisi todellakin ”naru kireällä” (bensa loppuisi +250km/h vauhdissa ennen 200km täyttymistä). Lumisade aiheuttaa sydämenahdistusta saksalaiselle autoilijalle ja baanalla ajettiin n. 70km/h.

Lumisateessa tuli ohitettua mm. eräs epäonninen moottoripyöräilijä (taisi olla R1). Hyvin se matka mopollakin näytti edistyvän, mutta en kyllä itse uskaltaisi ajaa lumella katupyörällä. Smartissa oli muuten sekä luistonesto että ABS varusteina. ABS:t toimivat ihan ok, kun niillä leikin, mutta luistonesto taisi olla vähän herkällä, koska valo vilkkui silloin tällöin ilman mitään erityistä tilannetta. Ajellessa epäilytti vähän omien renkaiden pito eikä ole ollenkaan varmaa, että vuokraamo olisi laittanut automaattisesti talvirenkaita alle. Vielä viime vuonna vuokraamot ainakin tarjosivat talvirenkaita lisähintaan.

Palautin vuokra-auton lentokentälle ja otin siitä taksin kotiin (oli kiirus kotiin, eikä kerinnyt odottamaan bussia). Kun taksikuski kuuli, että menemme ”liian lähelle lentokenttää”, hän alkoi kiukustuneena selittämään, että hän on odottanut taksijonossa asiakasta jo kolme tuntia ja nyt hänen kyytinsä on ihan liian lähelle eikä kolmen tunnin odotukselle tule vastinetta. Koko matkan kestänyt ripitys sisälsi myös käskyn, että seuraavalla kerralla menet lähtevien terminaalista ottamaan lennosta taksin, etkä tule kiusaamaan pitkään odottavia kuljettajia saapuvien terminaalilla. Tiesin, että kuljettajat eivät halua viedä kyytiläisiä lähelle lentokenttää, mutta ilmeisesti lähelle tarkoittaa aina Düsseldorfin keskustaan asti. Taas oli asiakas väärässä, mutta onneksi kuljettaja oli niin kiltti, että suostui tekemään työnsä. Kyllä Düsselin taksikuskit ovat sitten mukavia!

Kantiksessa oli tällä kertaa vähemmän porukkaa. Arvatenkin ensi viikolla alkavat karnevaalit vähensivät osanottajamäärää.

Ajohousuista ei ole muuten kuulunut mitään. Pitää ensi viikolla yrittää taas ehtiä käymään liikkeessä kysymässä tilanteesta. Arvaisin, että housut olisivat ensi viikolla noudettavissa, mutta että minulle ei vain kerrota niiden olevan.

(kuva Milanolaisen museon kokoelmista. Kivan näköiset ruokailuvälineet, mutta ei kenties hirveän käytännölliset)

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Jättimäinen ksylitolitilaus


589. päivä

Päivän ilmaisu: Fussball eli jalkapallo

Aika tylsä viikko taas takana, mutta jotain blogattavaa sentään.

Aiemmin olen jo pariin otteeseen maininnut erään työkaverin höyrähtäneen ksylitoliin. Tällä viikolla kaveri sai viimein aikaiseksi tilata yhtä ksylitolituotetta (Katti Matikaisen pastilli) Suomesta. Minimitilaus oli 50 purkkia ja koska hän halusi saman tien tilata koko vuoden tarpeiksi, niin hän tilasi itselleen 50 purkkia, minulle 5 ja eräälle toiselle kollegalle vielä 10. Näin ollen tilaus käsitti yhteensä 65 purkkia ja sille tuli painoa 8,6 kiloa! Hintaa per purkki tuli 3,9e + 6e toimituksesta Suomen ulkopuolelle. Suomessa aina hehkutetaan tuotteiden tilaamista Saksasta, mutta tällä kertaa tilanne oli täysin päinvastainen. Pastillit ovat muuten 80 senttiä halvempia kuin mitä aiemmin ostin apteekista.

Työkaveri pettyi hieman verkkokaupan (verkkoapteekki.fi) hitaaseen palveluun, koska hänen englanniksi kirjoittamaansa sähköpostikysymykseen ei tullut vastausta kahdessa päivässä. Kun itse kirjoitin saman kysymyksen vielä suomeksi verkkokaupan osoitteeseen, sai työkaveri vastauksen kysymykseen englanniksi tunnin sisällä. Olisivatko kaupassa ihmetelleet hullun saksalaisen halua tilata järkyttävä määrä ksylitolikarkkeja ja epäilleet kysymyksen olevan vain pilantekoa?

Tällä viikolla ihmettelin Deutsche Bankin pankkitilin käytöstä. Huomasin päivällä, että palkkarahat olivat tulleet ”kirjaamattomana transaktiona” tilille, mutta illemmalla ne olivat kokonaan häviksissä. Sanoin asiasta kaverille ja myös hänen rahansa olivat hävinneet (myös hän huomasi rahojen tulleen jo päivällä). Vähän aikaa (n. tunti) ihmeteltyäni rahat ilmestyivät tilille ihan kirjattuina. Pikkaisen pistää ihmetyttämään, kun kerran tilille tulleet rahat häviävät.

Essenin BMW-kauppa muisti minua kirjeellä. Puimurissa on havaittu mallivika, joka voi aiheuttaa lähellä nollaa lyhyitä ajoja ajettaessa öljyn ulos valumisen niin, että takarengas öljyyntyy. Tämähän merkitsee käytännössä kaatumista, jos tilanne iskee liikkeessä. Kirjeen mukaan minun pitäisi varata huoltoaika ja he sitten korjaavat vian odottaessa. Pitää pyytää työkaveria soittamaan annettuun puhelinnumeroon ja selvittämään voisiko huollon tehdä täällä paikallisessa BMW-liikkeessä. En nimittäin jaksaisi ajaa Esseniin asti enkä todellakaan halua asioida Essenin liikkeessä enää.

Buukkasin ensimmäistä kertaa Bundesliga-jalkkisliput (á 27e + postimaksu). Kaveri tulee Suomesta karnevaalien aikaan ja sovimme, että menemme katsomaan johonkin lähikaupunkiin jalkapalloa. Onhan se hyvä edes kerran käydä tutustumassa paikalliseen jalkapallotunnelmaan.

Tämän päivän hieno aurinkoinen keli näytti ajaneen motoristeja liikenteeseen vähän enemmänkin. Kävin itsekin pyörähtämässä lyhyen lenkin. Kylmäähän tuolla on kymmenessä asteessa ajella, mutta tulipa käytyä.

(poliisiauto mallia Alankomaat. Aika värikäs ilmestys eikä varmasti oudokseltaan osaa varoa tämän näköistä autoa liikenteessä)

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Saksa ja armeija


582. päivä

Päivän ilmaisu: Heer eli armeija

Tämän viikon piti alkaa maanantaina puhelinsoitolla mopotarvikeliikkeestä, jossa kävin kyselemässä ajohousuistani viime viikon lauantaina. Minä - kuten myös Sinä uskollinen blogini lukija (tai kuka tahansa Saksassa asunut) – kuitenkin arvasin jo soittolupauksen kuullessani, että mitään puhelinsoittoa ei tule. Eikä sitä tullutkaan. Käväisin liikkeessä uudestaan eilen ja syy soittamattomuuteen oli väärä puhelinnumero. Tätä syytä oli hieman vaikea niellä, koska kaveri kopioi mukanani olleen paperilapun kopiokoneella ja siinä on tasan tarkkaan oikea numero. Tällä kertaa jo viime viikolla tapaamani myyjä otti numeron uudestaan ylös ja soitti oikein tarkistussoiton puhelimeeni. Kiva, enää ei ainakaan voi käyttää tätä tekosyytä. Housut olivat kuulemma vielä Suomessa Rukalla ja niitä ei voi kai korjata. Rukka yrittää etsiä vastaavat vanhan malliset housut jostain ja jos ei löydä, antaa tilalle uudenmalliset vastaavat. Jos saan uudenmalliset, pitää kenties alkaa miettimään kokonaan uusien sopivampien housujen ostoa ja yrittää myydä eteenpäin nämä vaihdetut. Tällä kertaa myyjä arvioi, että hommassa menee kaksi, kolme viikkoa. Myyjä lupasi soittaa tilanteen edetessä. Montakohan kertaa olen Saksassa kuullut samat sanat: ”menee kaksi, kolme viikkoa ja soitan sitten, kun tilanne etenee”. Joopa, täytyy taas mennä parin viikon päästä liikkeeseen kyselemään mitä on tapahtunut.

Kävin torstaina hammaslääkärillä. Nolla reikää. Kannattaa pestä hampaansa ja syödä ksylitolikarkkeja! Ksylitolikarkkeja kannattaa myös antaa saksalaisille työkavereille, sillä ainakin yksi toi parin viikon päästä karkkien lahjoittamisesta pullon viskiä (Chivas Regal 12 vuotta, 0,7l). Näin se vaihdantatalous toimii. Samainen kaveri meinaa tilata verkkoapteekki.fi:stä ison määrän ksylitolikarkkeja ja aikoo syöttää lapsilleen niitä.

Kodinhoidosta hieman. Aiemmin raportoimani hyönteisongelma on nyt näyttänyt kääntyneen minun voitokseni. En ole nähnyt siivekkäitä ötököitä enää pariin viikkoon, joten kenties ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Koska tämä ongelma poistui, sain uuden tilalle (Murphyn laki). Uusi jääkaappini lemuaa. Lemuaminen alkoi jo paljon ennen joulua ja joululomalta palatessani hinkasin kaapin Fairylla läpikotaisin. Tämä auttoi (tai kaapin joululoman aikainen tuuletus) pari viikkoa. Koska kaappi alkoi löyhkäämään uudestaan, pesin sen tällä kertaa Fairylla ja etikalla. Tämä ei tuntunut auttavan, koska pari tuntia pesusta haju oli takaisin. Voi tosin olla, että itse kaappi ei enää haise ja vain kaapista jääkaapin tavaroihin tarttunut haju jatkaa tuoksumistaan, mutta tämän näkee viikon sisällä. Laitoin vielä tipan mietoa etikkaliuosta jääkaapin sulamisvesiaukkoon, jos vaikka haju olisi sieltä peräisin. Jääkaapin asentaja muuten neuvoi pesemään jääkaapin etikkaliuoksella ennen käyttöönottoa. Koska minulla ei ollut etikkaa ja koska en koko ohjetta silloin ymmärtänyt, pesin kaapin vain Fairylla. Suomessa ei vastaavaa ongelmaa ollut uuden jääkaapin kanssa. Jos kaappi ei olisi niin tukevasti kiinni upotettuna&ruuvattuna keittiökalusteisiin, putsaisin vielä kaapin takaosan varmuuden vuoksi.

Olen kehittänyt uuden mainion metaforan Saksassa elämisen kuvailuun asiaan vihkiytymättömälle. Metaforan ymmärtäminen edellyttää armeijan käymistä. Saksassa olo tuntuu usein samalta kuin armeijassa. Ihmiset teitittelevät, herroittelevat ja rouvittelevat toisiaan sekä käyttävät sukunimeä tuntemattomien kesken. Pikkuasioihin, varsinkin paperilla näkyviin, kiinnitetään paljon huomiota, vaikka niistä ei olisi kenellekään mitään hyötyä. Koko järjestelmä on toimimaton sekä hirvittävän kankea, mutta kukaan ”kantahenkilökunnasta” eli saksalaisista ei tätä ymmärrä tai ainakaan myönnä ymmärtävänsä. Varsinkin palveluammatteissa toimivia tuntuu hommat kiinnostavan yhtä paljon kuin keskimääräistä varusmiestä. Kaupan kassaa tai vastaavaa duunaria käskytetään esimiestasolta samaan tapaan kuin armeijassa ja esimiestä teititellään armeijan tyyliin. Kaikki asiat eivät armeijan kanssa mene yksiin, mutta yhtäläisyyksiä on oudon paljon. Onko armeija keksitty Saksassa vai onko armeija vain saksalaisen ideologian huipentuma? Tätä sietää pohtia.

Suomessa tuli viimein kunnon pakkasia ja niin myös Düsseldorfissa. Tai siis täällä tippui lämpötila pari astetta pakkasen puolelle aamusta yhtenä päivänä. Jostain kuulin, että joskus 60-luvulla samana päivänä oli Düsselissä ollut ennätykselliset 26 astetta pakkasta. Puhuttuani saksalaisten kanssa 26 asteesta, kaikki olivat kauhuissaan. Niin olisin minäkin, sillä pohjoinen Saksa todennäköisesti pysähtyisi näissä lämpötiloissa. Tällä viikolla tuli myös lunta muutamana päivänä, mutta se ei säilynyt maassa hetkeä kauempaa. Hyvä niin, ei ole ongelmia pyöräillä töihin. Lueskelin suomalaisista uutislähteistä, että Keski-Euroopassa riehui lumimyrsky, mutta täällä sitä ei kyllä näkynyt.

Hmmm.... Blogger.com pakottaa viimein kaikki käyttäjänsä siirtymään Google-käyttäjätilin käyttämiseen. Kivakiva. Siirrytään nyt sitten, kun pakko kerran on. Toivottavasti tästä ei tule mitään seurausksia blogin käyttöön.

(kuvassa kuuluisa Milanolainen 10e olut katedraali Duomon edustalla)

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Kyrill-myrsky


575. päivä

Päivän ilmaisu: Sturm eli myrsky

Viikon merkittävin tapahtuma oli ehdottomasti koko Saksaa ja Keski-Eurooppaa koetellut Kyrill-myrsky. Koulut sulkeutuivat jo puolilta päivin ja työpaikoilla ihmisiä kehotettiin lähtemään kotiin ennen pahinta myteriä. Työkaverit alkoivat jo aamulla panikoida myrskyilmoituksen takia ja erilaisia uhkakuvia maalailtiin kovaan tahtiin. Itsekin kyllä mietin, että jos sääennusteiden 33m/s puhaltava tuuli toteutuu, sen täytyy olla aikamoista. Suomen kovimmaksi tuuleksi (10min keskiarvo) on mitattu 32m/s. Vaikka moni oli paniikissa, ajattelin tämän olevan vain sakemannien ylivarovaisuutta enkä viitsinyt muuttaa omaa aikatauluani.

Myrskypäivänä eli torstaina piti tulla myös suomikaverini ja erään kollegan piti lentää Suomeen. Suomikaveri kuvasi laskeutumista pelottavimmaksi ikinä. Kollegalta en vielä kuullut, että minkälaista meno oli ollut. Ilmeisesti Düsseldorfin kentän laskeutumisia ei oltu peruttu, mutta monia lentoja jätettiin Euroopassa lentämättä. Junaliikenne pysähtyi puoli viisi, joten joukkoliikenne ei toiminut lainkaan kaupunkien väleillä. Takseja ei ollut edes lentokentillä riittävästi.

Oma työmatkani sujui näppärästi polkupyörällä, vaikka kertaalleen tuli pysähdyttyä tuulen takia tai siis tuuli sananmukaisesti pysäytti. Kaverikin pääsi bussilla kentältä ja illalla mentiin tyhjähköön Altstadtiin viettämään erään paikallisen suomalaisen varpajaisia.

Uutisten mukaan myrsky oli tehnyt paljon tuhoa. Junia oli tippunut raiteilta ja moottoriteitä oli suljettu. Itse en juurikaan nähnyt myrskytuhoja muutamaa kaatunutta puuta lukuunottamatta. Hieman tylsää siis.

Vietin viikolla myös synttäreitä ja tarjosin töissä suklaata. Lähes jokainen kollega kävi oikein kättelemässä tämän suuren merkkipäivän johdosta ja jonkunlaista small talkia piti yrittää kaikkien kanssa. Hieman erilaista siis kuin Suomessa, mutta ei tuo kättelyä lukuunottamatta ollut häiritsevää.

Kävin lauantaina kyselemässä ajohousujeni perään ja myyjä arvasi Rukan hidastelevan housujen kanssa. Palautin housut liikkeen lopetettuun toimipisteeseen, jossa myyjä vakuutti kaikkien takuukorjattujen tuotteiden menevän aina automaattisesti toiseen toimipisteeseen. Mutta tässä toisessa toimipisteessä arvattiin, että housut olivat ehkä menneet sinne lopetettuun toimipisteeseen, koska Rukka olisi voinut lähettää ne vahingossa sinne. Aika outoa selittelyä, mutta katsotaan nyt soittavatko huomenna, kuten lupasivat.

Ensi viikolle ei ole luvassa mitään erikoista. Ainut muistettava asia on hammaslääkäriin meno, mutta siellä tuskin on luvassa mitään yllätyksiä (kirjoitin aiemmin väärän viikon).

(kuva Itävallan reissulta. Alkavat hyvät blog-kuvat taas loppumaan, joten pistetään tätä samaa vanhaa mopokuvastoa eri paikoista :)

sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

Muutto veropakolaiseksi Ranskaan?


568. päivä

Päivän ilmaisu: Steuerfrei eli verovapaa

Takana tapahtumaköyhä viikko, mutta otetaan ihan lyhyesti pääkohdat.

Eräs ex-pattina täällä puoli vuotta työskennellyt suomalainen ei vielä puolessa vuodessa oppinut pysymään poissa Saksasta ja palasi tällä kertaa vähän pysyvämmin tänne. Kaveri muutti kämppään, jonka tunnistin samaksi, mitä itse yritin saada puolitoistavuotta sitten. Düsselissä ei ole loppujen lopuksi montakaan kalustettua asuntoa ainakaan minun kokemukseni mukaan. Mielestäni kaverin saama kämppä on parempi kuin minkä itse sain ensimmäiseksi asunnoksi. Hauskaa, että taas on yksi suomalainen lisää vakikaartissa!

Eilinen kantapöytä aloitettiin pelailemalla Aliasta ja Trivial Pursuitia. Tämän jälkeen siirryimme Altstadtiin normaaliin tapaan Tirnanogin alakertaan
näkemään muuta suomalaisporukkaa. Joulukuinen kävijämäärän notkahdus ei onneksi jäänyt pysyväksi ja kantapöydässä oli taas parikymmentä ihmistä ja muutama uusi tulokas. Taas oli hyvä meininki. Illasta jäi mieleen erikoinen juomasekoitus: sekoitetaan Kilkennyä ja Guinnesia keskenään. Nimeltään tämä sekoitus on Black+Tan. Suosittelen.

Jonkin aikaa sitten kuulin hieman epäuskottavan uutisen Ranskan vuoden 2008 verotuksesta. Uutisen mukaan ranskalaiset eivät maksa lainkaan veroja vuonna 2008 ainakaan palkoistaan. Syynä tähän erikoisuuteen on se, että Ranska siirtyy verottamaan ”normaalin” systeemin mukaisesti eli palkasta suoritetaan ennakkopidätys joka kuukausi ja verot tasataan sitten vuoden lopussa. Aiemmin Ranskassa on maksettu veroja joka vuoden lopussa, mutta nyt systeemin muutoksen myötä vuodelta 2008 ei kerättäisi veroja vaan silloin maksettaisiin ainoastaan 2007 verot. Vuonna 2009 taas verotus perustuisi ennakonpidätykseen. Käytännössä normaali ranskalainen työläinen ei siis verovapaata vuotta saisi, mutta jos Ranskaan menisi ulkomailta töihin 2008, ei ilmeisesti joutuisi maksamaan mitään (no kai ne tähän jonkun esteen keksivät). Uutisen mukaan oikeasti verovapaan vuoden saisi sitten, kun jää eläkkeelle. Ensimmäisenä eläkevuotena ei joutuisi maksamaan veroja ollenkaan. Lisää informaatiota Googlesta sanoilla ”french taxes 2008”. Sitten vaan etsimään työpaikkaa Ranskasta! Yritän muistaa varmistaa tämän uutisen vielä ranskalaiselta työkaverilta ja palaan asiaan, mikäli tässä oli jotain hämärää.

Sitten taas tulevaisuudennäkymät. Ajohousuista ei ole vielä kuulunut mitään, vaikka kuukausi sitten vein ne korjattavaksi. Pitänee käydä ensi viikolla kyselemässä housuista. Hammaslääkärin sain sovittua ensi viikolle. Suomivieras tulee ensi viikolla viikonloppukäynnille, joten ei ainakaan ihan tylsäksi seuraava viikko mene.

(kuva Itävallan reissulta noin 2600 metristä)

sunnuntaina, tammikuuta 07, 2007

Takaisin lomilta


561. päivä

Päivän ilmaisu: Kegelsport eli keilaus

Kiitokset seurasta joululomalla kaikille tapaamilleni lukijoille ja muillekin! Myös eteen kannettu jouluruoka oli kiitoksen väärti. Sitten takaisin arkeen.

Saksa on muutoksen kourissa. Vuoden vaihteessa muuttui arvonlisävero. Tällä viikolla sain tietää, että yksityistä sairausvakuutusta ei enää saa, vaikka tulot olisivat yli vakuutuksen vaatiman rajan. Muutoksen jälkeen yksityiseen vakuutukseen pääsee ainoastaan ylittämällä vuosituloraja kolmena peräkkäisenä vuotena. Onneksi tulin Saksaan ennen muutosta, koska muuten maksaisin joka kuukausi noin sata euroa enemmän huonommasta.

Jos Saksan terveydenhoito nyt kallistuikin, niin maksaisin mielelläni tuon sata euroa enemmän siitä, etten joutuisi espanjalaisen terveydenhoidon kynsiin. Espanjalainen työkaveri mainosti, että ainut asia mitä julkinen terveydenhoito kustantaa hammashoitoon on hampaan poisvetäminen. Harva espanjalainen kuulemma käyttää julkisen puolen palveluita. Enpä ihmettele.

Hammashoitoon epäsuorasti liittyen: olen saanut käännytettyä yhden saksalaisen xylitol-uskovaiseksi. Itsehän mässytän xylitol-karkkeja joka päivä ja saksalainen tätä kummallisuutta tutkittuaan on sitä mieltä, että hänen ja hänen lapsiensa pitää ehdottamasti ottaa tämä erinomainen suomalainen keksintö jokapäiväiseen ruokavalioonsa. Saksassa tämä on hieman vaikeampaa kuin Suomessa, koska enemmän xylitolia sisältäväiä karkkeja ei juuri ole tarjolla. Suomifoorumilta luin, että nykyään pikkuvauvoillekin suositellaan syötettäväksi xylitolia tablettien muodossa.

Tein marraskuun alussa yhden pyhäpäivän ylitöitä. Normaalisti Suomessa ylitöistä olisi maksettu saman kuun palkassa ja täällä odotin, että maksu tulisi viimeistään joulukuun palkassa. No eipä tullut. Kuten aiemmin olen kertonut, ylityölupa ja kaikki siihen liittyvä on uskomattoman byrokratian takana. Marraskuun yhden päivän ylityö vietti kaksi kuukautta ”tutkittavana” jossain byrokratiaportaassa. Kun aloin kyselemään rahojen perään, sain lopuksi vastauksen, että homma on lähtenyt etenemään ja saa ne jo tammikuun palkassa. Vaivaiset kolme kuukautta ylityön tekemisestä. Olin kuitenkin niin sanotulla nopealla kaistalla, koska pomon mukaan toisten laput olivat olleen nimeltämainitsemattoman instanssin luona jo neljä kuukautta!

Aiemmin kerroin erään kaverin ADSL-kokemuksista. Kaverin ADSL oli toimitettu alakerran naapurille. Hieman yli kuukauden säätämisen ja kiukkuisten puhelinsoittojen jälkeen ADSL lähti viimeinkin toimimaan. Arcorin eli teleoperaattorin setä oli käynyt kytkemässä johdot uudestaan ja kaiken piti olla taas kunnossa. Heti muutama päivä ADSL:n (ja puhelimen) kytkennän jälkeen kaverille tipahti postilaatikossa yli 180 euron lasku soitetuista puheluista. Tästä kummastuneena kaveri soitti Arcorin asiakaspalveluun, josta huomautettiin, että jopas te olette viettänyt aikaa puhelimessa. Sitten kaveri selitti, että hänen liittymänsä ei ollut edes kytkettynä, joten kuinka hän on voinut puhua kyseisen laskun edestä puhelimessa. Asiakaspalvelija päivitteli, että tällaista väitettä on kyllä vaikeaa todistaa. Lopulta asiakaspalvelija kuitenkin uskoi, että ennen asentajan käyntiä ja liittymän kytkentää on vaikea tehdä laskua ja asiakaspalvelusta sanottiin, ettei laskua tarvitse maksaa. Itse uskon, että asia ei ole tällä selvä. En ole vielä kuullut saksalaisesta laskusta, jota ei ole laskuttajan mielestä tarvinnut maksaa.

Eilen kävin keilaamassa toista kertaa Saksassa – tai koko elämässäni. Ensimmäinen kerta meni työpaikan piikkiin, mutta tällä kertaa joutui itse maksamaan. Eikä keilaus ihan vähää maksakaan. Jokainen peli maksoi pelaajaa kohden 4,1e. Keilauksen lisäksi ostimme keilailujuomaa, joka laskutettiin käyttämiltämme kahdelta radalta. Kaikki meni siis iloisesti samaan laskuun ja jokaisen piti tietää paljon oli pelannut tai juonut. Luonnollisesti asiakkailla ei ole mitään mahdollisuutta tietää paljon tarjoilija pöytää laskuttaa ja tarjoilija on lähes aina oikeassa. Tällä kertaa meillä oli tuttuun tapaan laskussa yksi olut enemmän kuin kukaan myönsi juoneensa, mutta eipä tästäkään voinut alkaa väittelemään, kun ei itselleen saa mitään kirjanpitoa tuoduista juomista. Joopa. Onneksi keilaus sentään oli hauskaa, vaikkei ainakaan allekirjoittaneelta mennyt yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla.

Saksan kelit jatkuvat kymmenen asteen tuntumassa. Suomessakaan ei näytä lunta tulevan sitten millään. Jahka saan ajohousut takaisin, niin voisi hypätä pyörän selkään ja hurauttaa jonnekin. Lähitulevaisuuden haasteina hammaslääkärissä käynti ja veroilmoituksen tekeminen. Onneksi molemmat ovat jo käytännön tasolla tuttuja juttuja, joten suuria yllätyksiä ei pitäisi olla luvassa.

(kuvassa Milanon kuuluisa katettu galleria)

sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Joulua odotellessa...


540. päivä

Päivän ilmaisu: Politur eli kiilloke

Tällä viikolla aika vähän kiinnostavia tapahtumia. Tikusta asiaa siis.

Sain viimeinkin aikaiseksi viedä vuotavat ajohousut takuuhuoltoon tai -vaihtoon. Homma sujui mutkattomasti englanniksi, mutta odotan toki, ettei housujen korjattuna takaisin saaminen tule olemaan ihan niin helppoa. Saa nähdä miten Rukka hoitaa asian ja miten vastaavasti Louis-moottoripyörätarvikeliike toimii välikätenä. Kuulemma kahden, kolmen viikon päästä Louis ilmoittelee housujen saapumisesta. Jälleen kerran voi nostaa hattua asiakaspalvelulle näissä moottoripyöriin liittyvissä liikkeissä. Asiointi englanniksi sujuu muitta mutkitta ja henkilökunta yrittää ihan oikeasti auttaa siinä missä pystyy. Samalla kun vein housut hoitoon, ostin visiirin ja siihen huurtumisen estävän sisävisiirin. Rahaa tuohon meni päälle 70e ja hinta suunnilleen sama kuin mitä Suomessa joutuisi maksamaan. Visiirin hintaa kauhistellessa laskeskelin paljon koko moottoripyöräharrastus on tullut maksamaan. Päädyin suunnilleen 22 tuhanteen euroon! No joo, eihän tuo raha ole kokonaan ilmaan hävinnyt varsinkin kun pyörän saa verovapaana Suomeen, mutta ei ihan halpaa hommaa. Köyhät kyykkyyn!

Mopoilu ei ainoastaan vie kaikkia rahoja, mutta vaatii myös aikaa. Vahasin tänään pyörää yhteensä kaksi tuntia. Kokeilin Essenin automessuilta saamaani näyte-erää Meguiar's Nxt Generation Tech Wax -tuotteesta. En ole vahaan ollenkaan tyytyväinen. Vielä kolmen tunnin jälkeen vaha tuntui olevan märkää ja vahan kiillottamisen jälkeen pintaan jäi jotenkin rasvaisen oloinen kerros. Kiiltävyydestä tai suojaavuudesta en osaa kommentoida, mutta tuota tököttiä en enää aio käyttää.

Lauantaina tuli kökötettyä autossa yksisuuntaisella ja yksikaistaisella kadulla 20-30 minuuttia ja katseltua kuinka rekan kuljettaja purkaa lastia viereiseen kauppaan. Edessä oli muutama auto ja takana parikymmentä. Vaikka välillä porukka osoitti mieltään tööttäilemällä, ei kukaan jaksanut kävellä kuljettajan luo valittamaan. Valittaminen olisi kaikissa muissa tilanteissa saksalaiselle sopiva toimintamalli, mutta liikenteessä näin ei tapahdu. Kun liikenne ruuhkautuu, saksalainen hyväksyy tilanteen ja jää kököttämään tottuneesti. Esimerkkikadulla liikenne pysähtynee joka kerta, kun kauppaan tuodaan jotain tavaraa. Hienosti suunniteltua logistiikkaa. Samanlainen logistiikan ihme löytyy työmatkan varrelta olevasta rekkaterminaalista. Kun terminaaliin tuodaan lastia perävaunullisella rekalla, rekan etupää tukkii toisen suunnan liikenteen terminaalin edessä olevalla kadulla. Tästä on seurauksena pitkät jonot molempien suuntien liikenteelle. Näen tilanteen pari kertaa kuussa, mutta luulisi, että näitä on joka viikko, koska tulen töistä yleensä sellaiseen aikaa, että terminaali näyttäisi olevan jo kiinni.

Kerroin aiemmin kuinka Espanjassa saa kaksi viikkoa lomaa naimisiinmenosta. Saksassa työnantajan maksaman naimalisän lisäksi saa maksimissaan kaksi päivää lomaa. En tiedä onko tämä käytäntö jokaisessa yrityksessä, mutta ainakin minun työpaikallani on.

Hollannissa asuva saksalainen työkaverini tarinoi uuden auton ostamisesta Hollannissa. Hollannissa on suuri lisävero uusilla autoilla ja tämän takia autokanta on vanhaa. Kenelläkään ei ole varaa ostaa uutta. EU-tuomioistuin on huomauttanut Hollannille autoveroista, mutta Hollanti pitää verotuksen korkeana. Jos hollantilainen tuo auton maahan muualta Euroopasta, verottaja ottaa omansa pois tuodusta autosta. Kuulostaako tutulta? Jos ei kuulosta, niin vaihda sana Hollanti tässä kappaleessa sanaksi Suomi ja kuulostele uudestaan. En löytänyt netistä pikahaulla vertailutietoa Hollannille ja Suomelle, mutta tarvitsee kenties joskus etsiä paljon tuo ”hirveä” lisävero on Hollannissa ja verrata sitä Suomeen.

Poistun kohtapuoliin joululomille ja blogaaminen on jäissä hetkisen. Palaan taas tammikuussa astialle. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

(kuvassa työmatkalla oleva valohirvitys, jokajouluinen himmeli ja Halloweenin myös)

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Yleistä löpinää


533. päivä

Päivän ilmaisu: Prüfung eli koe

Saksankurssin päättökoe takana. Vielä kolme tuntia on jäljellä ja takana sitten semmoisen 47. En voi hirveästi sanoa oppineeni. Kurssilla istuminen oli kyllä hauskaa, mutta opetus ei välttämättä ollut minulle sopivinta. Yleensä olen oppimiseni hoitanut kotona, mutta tällä kurssilla ei juuri kotitehtäviä tullut ja etenemisvauhti oli liian hidas. Valitettavasti en ole puolentoista vuoden aikana juuri kieltä oppinut, vaikka perusasiat puhuttuna yleensä ymmärrän. Jos jotain tekisin toisin Saksaan tulon kanssa, se olisi kielikurssin käyminen ennen Suomesta lähtöä. Kieli ei kartu automaattisesti, mikäli pohja on liian huono. Sanastollisesti Saksassa oloni on kyllä kartuttanut kielitaitoani parin koulukurssin verran, mutta kielen tuottaminen on edelleen liian lähellä nollatasoa. Päättökoe meni muuten loistavasti, mutta se oli mielestäni järkyttävän helppo, eikä se edes testannut kurssin vaikeimpia asioita.

Keskiviikkona eli itsenäisyyspäivänä jouduin tulemaan jo kello kahdelta töistä kotiin. Syynä oli joka vuotinen mittarinlukutapahtuma eli asentajasetä kävi vaihtamassa lämpöpatterien huuhaamittarien nesteputket ja lukemassa vesimittarin lukemat. Kaveri onnistui kymmenkertaistamaan keittiön vedenkulutuksen luvut, mutta onneksi sain hänet myöhemmin käytävältä kiinni ja luvut kohdalleen. Ei tarvinnut pestä jälkipyykkiä tämän takia.

Tänään kävin taas shoppailemassa pesukolikoita viereisestä jäätelökaupasta. Jäätelökaupan myyjä muistaa saksankieltä taitamattoman ulkomaalaisen jo kohtuullisen hyvin, koska hän kysyi ensimmäiseksi, että pesukolikoitako tulit hakemaan. Hyvää palvelua, kun ei enää tarvitse sönköttää waschmarkea. On se vaan huvittavaa, että täällä jää saksaa puhumattomana lähes yhtä hyvin mieleen kuin Suomessa ulkomaalaisena (Suomen mieleenjääminen perustuu arvauksiini).

Saksalainen yhteiskunta otti uuden jättiaskeleen kohti järkevyttä. Kauppojen aukiolo vapautettiin ja nyt lähimarkettini on auki kello aamuseitsemästä iltakymmeneen. Koska Suomessa kaupat ovat vain yhdeksään auki, on Saksa Suomea edellä edes yhdessä asiassa! Nyt ei tarvitse suunnitella kaupassa käyntiä niin paljon kuin aiemmin. Edellisen kerran kauppojen aukioloaikoja rukattiin muutama vuosi sitten, jolloin kauppojen aukioloaikaa pidennettiin viikolla kello kuudesta kello kahdeksaan ja lauantaisin kello kahdesta(?) kello kahdeksaan. Baijerissa tämä uusin muutos ei kai astunut voimaan, joten ihan koko Saksa ei ottanut askelta eteenpäin.

Minulla on ollut Saksassa olon aikana kahden eri matkapuhelinoperaattorin liittymät eli E-plussan ja Deutsche Telekomin (T-mobile). Molempien operaattorien verkoissa olisi parantamisen varaa, sillä verkkoyhteys saattaa olla poikki lähes missä tahansa kaupungissa tai kaupungin ulkopuolella. Operaattorien välillä eroa on lähinnä sen verran, että heikot kuuluvuusalueet ovat eri alueilla. Vaikka T-mobilen verkon pitäisi olla kuulemma Saksan parhaimpia, ei se pärjää vertailussa Suomen kokemuksiini. En osaa selittää miten väkirikkaamman ja suuremman asukastiheyden omaavan alueen verkko voi olla surkeammassa kunnossa kuin Suomen harvaan asutuilla haja-asutusalueilla noin keskimäärin. Tai no, onhan minulla hyvät arvaukset syiksi, mutta joku voisi väittää selitykseni olevan saksalaisvastainen.

Kun teleoperaattoreista aloitin, niin jatketaanpa erään uuden suomalaisen tuoreilla operaattorikokemuksilla. Tulokas tilasi ADSL:n Arcorilta, joka myös minulle nettiyhteyden toimittaa. ADSL toimitettiin viime kuun alussa, mutta tästä ei huomattu kertoa tilaajalle. Vaikka tilaaja ihmetteli toimituksen hitautta, ei hän reagoinut mitenkään ennen kuin työsähköpostiin tuli muistutus maksamattomasta laskusta. Sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi ja suomalainen on mies normaalilla suomalaisella nimellä. Tästä huolimatta sähköposti alkoi tyyliin ”hyvä rouva saksalainen sukunimi”. Kyseinen rouva on suomalaisen alakerran naapuri. Operaattorin asentaja oli toimittanut liittymän oikeaan osoitteeseen, mutta eri kerrokseen ja eri nimelle kuin tilauksessa luki. Vaikka liittymä toimitettiin täysin väärään paikkaan, lasku toimitettiin oikeaan osoitteeseen. Kuka osaa selittää miten asentaja toimittaa ADSL-liittymän väärään talouteen ja väärälle ihmiselle? Oma selitykseni on moneen kertaan Saksassa näkemäni asenne EVVK eli Ei Voisi Vähempää Kiinnostaa. Toisena vastaavana esimerkkinä on toisen suomalaisen tarina lehtitilauksesta. Lehti toimitettiin suomalaisen vanhaan osoitteeseen, eikä hän tiennyt lehteä edes tulevan. Myöhemmin laskutuskauden lopulla lasku toimitettiin uuteen osoitteeseen. Hienoa!

Kun omia kokemuksia ei ole niin paljoa kerrottavaksi niin vielä lisää muiden kokemuksista. Jokin aika sitten olin juhlimassa polttareita ja nyttemmin polttarisankari on päässyt naimisiin. Työnantaja palkitsee naimisiinmenon rahallisesti. En ole Suomessa vastaavasta kuullut, mutta mikäpä siinä, jos rahaa pyytämättä tulee. Espanjalainen työkaverini tiesi kertoa, että Espanjassa saa lakisääteisesti kaksi viikkoa lomaa naimisiinmenosta. Ei hassumpi ajatus. Tästäkö SAK:lle ja muille liitoille uutta taisteltavaa?

Joulukuun kantapöytä oli eilen. Tällä kertaa porukkaa ei ollut lähellekään niin paljon kuin monena aiempana kertana, mutta jonkin verran kuitenkin. Harmillisesti vakipöytään ei päässyt, koska osa ravintolasta oli varattuna yksityistilaisuuteen. Jälleen kerran meille tuli ongelmia pöytälaskutuksesta, jossa tarjoilija tarjoilee pöydälle ja pistää kaikki juomat samaan piikkiin. Laskussa oli tilattuja enemmän juomia tai sitten tarjoilijalla meni pasmat sekaisin, koska osa porukasta maksoi juomansa heti käteisellä. Vaikka pöytälaskutus on tilattaessa kätevää, on se maksaessa ongelmallista. Eräässä tapauksessa join illan aikana kaksi tuoppia ja olin muita kierroksen tai kaksi jäljessä. Tarjoilija yritti kuitenkin laskuttaa samasta määrästä kuin muitakin eikä hänellä selvästikään ollut ylhäällä mitä pöytään oli tuotu. Tai itse asiassa tarjoilija kirjoitti lasinalusiin tuotujen juomien määrät ja jossain kohtaa ”korjasi” määrää, koska oli sitä mieltä, että oli aiemmin merkinnyt liian vähän juomia. Pienen kinaamisen jälkeen lasku tuli vain oikeasti tilatuista juomista, mutta näissä tilanteissa yleensä molemmille osapuolille jää paha maku suuhun. Erityisesti tilanteesta tekee ongelmallisen se, että tarjoilija on rahallisesti vastuussa kantamistaan juomista eli jos joku jättää maksamatta, tarjoilija maksaa.

Katsoin taas vaihteeksi vieläkö vanha moponi on mobile.de:ssä myynnissä. Onhan se ja vieläpä samaan hintaan kuin aiemmin. Koskahan BMW-kauppias ymmärtää, että 10tkm ajetusta moposta ei voi pyytää lähes uutta vastaavaa hintaa? Pesin muuten puimurin tänään ja kyllä tuli kiiltävä. Vielä ensi viikonloppuna kun jaksaa vahata, niin taas kelpaa ajella. Pisteet BMW:lle pesun helppoudesta. Hondaa sai jynssätä varsinkin takapäästä ihan älyttömästi, että sai ketjurasvan irtoamaan.


(kuva Milanosta, opas rammoille vai opas rampille?-)

sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006

Lisää muotitietoutta


526. päivä

Päivän ilmaisu: Beenden eli lopettaa

Tällä viikolla otin ensimmäisen askeleen kohti ulkomaanuran seuraavaa vaihetta ja lopetin jujutsun. Lopetuspäätös ei johdu pelkästään ajankäytön uudelleen suunnittelusta vaan myös muista sekoista. Joka tapauksessa nyt on tarkoitus panostaa uraan uudella tavalla. Tämä merkitsee pitempää työpäivää, mutta myös urakehityksen vauhdittamista muilla keinoin.

Ehdin harjoittelemaan jujutsua täällä noin 15 kuukautta. Jo alussa olin sitä mieltä, että valitsemassani klubissa harjoiteltiin kaikkea muuta kuin itsepuolustukseen sopivaa tekniikkaa. Jatkoin kuitenkin klubissa, koska sen henki oli hyvä ja porukka osasi englantia keskimäärin hyvin. Lueskelin tuossa valmistujaislahjaksi saamaani jujutsukirjaa (vain kolme vuotta lahjan saamisen jälkeen :) ja totesin sen perusteella, että klubin harjoittelu oli hyvin lähellä perinteistä jujutsuharjoittelua katoineen päivineen ilman käytännön harjoituksia. Jos Suomessa kaksi vuotta sitten harjoiteltu tekniikka tulee paremmin mieleen kuin täällä juuri harjoiteltu, on jokin pielessä. Minkäänlaisia otteluharjoituksia ei normaaliharjoituksissa ollut, mutta muutaman klubilaisen sai hommasta innostumaan reenien jälkipalaksi. Harmi vaan, että nämä kaikki olivat huomattavasti kauemmin harjoitelleita ja kymmenen senttiä pitempiä. Mutta tulipa otettua pientä otteluharjoitusta ja turpaan monta kertaa. Seuraavaksi tyylisuunnaksi taitaa tulla brasilian jujutsu, koska siinä ei ainakaan pitäisi olla pelkoa käytännön harjoitteiden puuttumisesta.

Sitten edellisellä viikolla mainostettuun urheiluvaatepukeutumiseen. Jos haluat olla wannabe-uusnatsi, mitä urheiluvaatemerkkejä sinun pitää käyttää ollaksesi vakuuttava? Tähän kysymykseen antaa vastauksen Sport Bild -lehti. Lehti listaa seuraavat merkit: Pit Bull, Alpha Industries, New Balance, Lonsdale ja Everlast. Tähän lisäksi on heitetty norjalainen vaatevalmistaja Helly Hansen. Pit Bullin merkin kiinnostavuuden selitystä en jutusta löytänyt, mutta se on varmaan vaan niin kova juttu. Alpha Industriesin logo muistuttaa rakenteellisesti kiellettyjen SA-joukkojen (ks. wikipediasta Sturmabteilung) logoa. New Balance taas pääsee natsilistalle sen takia, että sen logo on iso N-kirjain. Lonsdalesta saa näppärästi kielletyn NSDAP-puolueen kirjaimet sopivasti tekstiä peittelemällä. Innokkaimpia ei tietenkään haittaa, että P-kirjain jää puuttumaan. Everlastin logo puolestaan muistuttaa Lonsdalen logoa ja siksi sekin on uusnatsille soveltuva vaatekappale. Norjalaisen Helly ”Heil Hitler” Hansenin HH-lyhenne lienee itsestäänselvyys. Kuinka monta natsivaatetta sinä omistat? Herääkö sinussa piilevä oikeistoradikaali? Itselläni on ollut New Balancen lenkkarit enkä kyllä aatellut merkkiä kaihtaa uusia hakiessani. Haluavatkohan kaikki uusnatsit rekisteröidä autonsa Hampurin kilpiin, koska silloin he saavat aluetunnisteeksi rekisterikilpeensä kirjaimet HH (Hansestadt Hamburg)? Ei ole helppoa saksalaisillakaan.

Saksaan (tai ainakin tänne pohjoiseen) tuli uutena vaatimuksena tänä vuonna talvirengaspakko. Talvirenkaita ei tosin tarvitse käyttää kuin niitä vaativalla kelillä. Jos poliisi nappaa jäisellä tai lumisella tiellä kesärenkailla liukastelevan, napsahtaa jopa 40 euron sakko! Jos kesärenkaiden kanssa aiheuttaa onnettomuuden, kasko ei korvaa mitään. Varoitteleepa lukemani lehtijuttu, että alle seitsemässä asteessa kesärenkaiden ominaisuudet eivät enää oikein riitä. Liikenteestä voisin heittää vielä semmoisen faktan, että täällä ei ole kiellettyä poliisin tutkista varoittaminen. Töissä esimerkiksi saamme sähköpostivaroituksen, mikäli poliisi on tutkailemassa lähettyvillä. Varoituksia kuulee kuulemma myös radiosta.

Edellisessä blogituksessa tuli väitettyä, että Milanon reissulla maksettu copperto olisi tippiä. Saksalainen työkaveri, jolla on italialainen vaimo, korjasi harhaluulon. Copperto on maksu siitä, että on istunut pöytään ja teoriassa tuhrinut ruokailupaikkansa. Jätimme siis kylmästi tipit maksamatta paikoissa, joissa piti maksaa coppertoa. Me sivistymättömät!

Käväisin tänään Essenin automessuilla (16e piletti). Ei mikään järkyttävän mahtava kokemus, mutta tulipa käytyä katsomassa vähän suuremmat automessut, kun täällä Saksassa kerran ollaan. Auto tuningin harrastajalle varmaan todella kiinnostavat messut, mutta minulle ei niinkään. Mutta kerran kannatti käydä.

Oli hauska käydä taas käyttämässä mopoa ulkosalla. Kävin eilen ajamassa pienen lenkin, kun lämpömittari näytti yli kymmentä astetta. Puolessatoista kuukaudessa kertynyt vaatimattomat 150km. Kallista ajoa, mutta eipä mahda mittään.