Saksa ja armeija

582. päivä

Päivän ilmaisu: Heer eli armeija

Tämän viikon piti alkaa maanantaina puhelinsoitolla mopotarvikeliikkeestä, jossa kävin kyselemässä ajohousuistani viime viikon lauantaina. Minä - kuten myös Sinä uskollinen blogini lukija (tai kuka tahansa Saksassa asunut) – kuitenkin arvasin jo soittolupauksen kuullessani, että mitään puhelinsoittoa ei tule. Eikä sitä tullutkaan. Käväisin liikkeessä uudestaan eilen ja syy soittamattomuuteen oli väärä puhelinnumero. Tätä syytä oli hieman vaikea niellä, koska kaveri kopioi mukanani olleen paperilapun kopiokoneella ja siinä on tasan tarkkaan oikea numero. Tällä kertaa jo viime viikolla tapaamani myyjä otti numeron uudestaan ylös ja soitti oikein tarkistussoiton puhelimeeni. Kiva, enää ei ainakaan voi käyttää tätä tekosyytä. Housut olivat kuulemma vielä Suomessa Rukalla ja niitä ei voi kai korjata. Rukka yrittää etsiä vastaavat vanhan malliset housut jostain ja jos ei löydä, antaa tilalle uudenmalliset vastaavat. Jos saan uudenmalliset, pitää kenties alkaa miettimään kokonaan uusien sopivampien housujen ostoa ja yrittää myydä eteenpäin nämä vaihdetut. Tällä kertaa myyjä arvioi, että hommassa menee kaksi, kolme viikkoa. Myyjä lupasi soittaa tilanteen edetessä. Montakohan kertaa olen Saksassa kuullut samat sanat: ”menee kaksi, kolme viikkoa ja soitan sitten, kun tilanne etenee”. Joopa, täytyy taas mennä parin viikon päästä liikkeeseen kyselemään mitä on tapahtunut.

Kävin torstaina hammaslääkärillä. Nolla reikää. Kannattaa pestä hampaansa ja syödä ksylitolikarkkeja! Ksylitolikarkkeja kannattaa myös antaa saksalaisille työkavereille, sillä ainakin yksi toi parin viikon päästä karkkien lahjoittamisesta pullon viskiä (Chivas Regal 12 vuotta, 0,7l). Näin se vaihdantatalous toimii. Samainen kaveri meinaa tilata verkkoapteekki.fi:stä ison määrän ksylitolikarkkeja ja aikoo syöttää lapsilleen niitä.

Kodinhoidosta hieman. Aiemmin raportoimani hyönteisongelma on nyt näyttänyt kääntyneen minun voitokseni. En ole nähnyt siivekkäitä ötököitä enää pariin viikkoon, joten kenties ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Koska tämä ongelma poistui, sain uuden tilalle (Murphyn laki). Uusi jääkaappini lemuaa. Lemuaminen alkoi jo paljon ennen joulua ja joululomalta palatessani hinkasin kaapin Fairylla läpikotaisin. Tämä auttoi (tai kaapin joululoman aikainen tuuletus) pari viikkoa. Koska kaappi alkoi löyhkäämään uudestaan, pesin sen tällä kertaa Fairylla ja etikalla. Tämä ei tuntunut auttavan, koska pari tuntia pesusta haju oli takaisin. Voi tosin olla, että itse kaappi ei enää haise ja vain kaapista jääkaapin tavaroihin tarttunut haju jatkaa tuoksumistaan, mutta tämän näkee viikon sisällä. Laitoin vielä tipan mietoa etikkaliuosta jääkaapin sulamisvesiaukkoon, jos vaikka haju olisi sieltä peräisin. Jääkaapin asentaja muuten neuvoi pesemään jääkaapin etikkaliuoksella ennen käyttöönottoa. Koska minulla ei ollut etikkaa ja koska en koko ohjetta silloin ymmärtänyt, pesin kaapin vain Fairylla. Suomessa ei vastaavaa ongelmaa ollut uuden jääkaapin kanssa. Jos kaappi ei olisi niin tukevasti kiinni upotettuna&ruuvattuna keittiökalusteisiin, putsaisin vielä kaapin takaosan varmuuden vuoksi.

Olen kehittänyt uuden mainion metaforan Saksassa elämisen kuvailuun asiaan vihkiytymättömälle. Metaforan ymmärtäminen edellyttää armeijan käymistä. Saksassa olo tuntuu usein samalta kuin armeijassa. Ihmiset teitittelevät, herroittelevat ja rouvittelevat toisiaan sekä käyttävät sukunimeä tuntemattomien kesken. Pikkuasioihin, varsinkin paperilla näkyviin, kiinnitetään paljon huomiota, vaikka niistä ei olisi kenellekään mitään hyötyä. Koko järjestelmä on toimimaton sekä hirvittävän kankea, mutta kukaan ”kantahenkilökunnasta” eli saksalaisista ei tätä ymmärrä tai ainakaan myönnä ymmärtävänsä. Varsinkin palveluammatteissa toimivia tuntuu hommat kiinnostavan yhtä paljon kuin keskimääräistä varusmiestä. Kaupan kassaa tai vastaavaa duunaria käskytetään esimiestasolta samaan tapaan kuin armeijassa ja esimiestä teititellään armeijan tyyliin. Kaikki asiat eivät armeijan kanssa mene yksiin, mutta yhtäläisyyksiä on oudon paljon. Onko armeija keksitty Saksassa vai onko armeija vain saksalaisen ideologian huipentuma? Tätä sietää pohtia.

Suomessa tuli viimein kunnon pakkasia ja niin myös Düsseldorfissa. Tai siis täällä tippui lämpötila pari astetta pakkasen puolelle aamusta yhtenä päivänä. Jostain kuulin, että joskus 60-luvulla samana päivänä oli Düsselissä ollut ennätykselliset 26 astetta pakkasta. Puhuttuani saksalaisten kanssa 26 asteesta, kaikki olivat kauhuissaan. Niin olisin minäkin, sillä pohjoinen Saksa todennäköisesti pysähtyisi näissä lämpötiloissa. Tällä viikolla tuli myös lunta muutamana päivänä, mutta se ei säilynyt maassa hetkeä kauempaa. Hyvä niin, ei ole ongelmia pyöräillä töihin. Lueskelin suomalaisista uutislähteistä, että Keski-Euroopassa riehui lumimyrsky, mutta täällä sitä ei kyllä näkynyt.

Hmmm.... Blogger.com pakottaa viimein kaikki käyttäjänsä siirtymään Google-käyttäjätilin käyttämiseen. Kivakiva. Siirrytään nyt sitten, kun pakko kerran on. Toivottavasti tästä ei tule mitään seurausksia blogin käyttöön.

(kuvassa kuuluisa Milanolainen 10e olut katedraali Duomon edustalla)