Takaisin lomilta

561. päivä

Päivän ilmaisu: Kegelsport eli keilaus

Kiitokset seurasta joululomalla kaikille tapaamilleni lukijoille ja muillekin! Myös eteen kannettu jouluruoka oli kiitoksen väärti. Sitten takaisin arkeen.

Saksa on muutoksen kourissa. Vuoden vaihteessa muuttui arvonlisävero. Tällä viikolla sain tietää, että yksityistä sairausvakuutusta ei enää saa, vaikka tulot olisivat yli vakuutuksen vaatiman rajan. Muutoksen jälkeen yksityiseen vakuutukseen pääsee ainoastaan ylittämällä vuosituloraja kolmena peräkkäisenä vuotena. Onneksi tulin Saksaan ennen muutosta, koska muuten maksaisin joka kuukausi noin sata euroa enemmän huonommasta.

Jos Saksan terveydenhoito nyt kallistuikin, niin maksaisin mielelläni tuon sata euroa enemmän siitä, etten joutuisi espanjalaisen terveydenhoidon kynsiin. Espanjalainen työkaveri mainosti, että ainut asia mitä julkinen terveydenhoito kustantaa hammashoitoon on hampaan poisvetäminen. Harva espanjalainen kuulemma käyttää julkisen puolen palveluita. Enpä ihmettele.

Hammashoitoon epäsuorasti liittyen: olen saanut käännytettyä yhden saksalaisen xylitol-uskovaiseksi. Itsehän mässytän xylitol-karkkeja joka päivä ja saksalainen tätä kummallisuutta tutkittuaan on sitä mieltä, että hänen ja hänen lapsiensa pitää ehdottamasti ottaa tämä erinomainen suomalainen keksintö jokapäiväiseen ruokavalioonsa. Saksassa tämä on hieman vaikeampaa kuin Suomessa, koska enemmän xylitolia sisältäväiä karkkeja ei juuri ole tarjolla. Suomifoorumilta luin, että nykyään pikkuvauvoillekin suositellaan syötettäväksi xylitolia tablettien muodossa.

Tein marraskuun alussa yhden pyhäpäivän ylitöitä. Normaalisti Suomessa ylitöistä olisi maksettu saman kuun palkassa ja täällä odotin, että maksu tulisi viimeistään joulukuun palkassa. No eipä tullut. Kuten aiemmin olen kertonut, ylityölupa ja kaikki siihen liittyvä on uskomattoman byrokratian takana. Marraskuun yhden päivän ylityö vietti kaksi kuukautta ”tutkittavana” jossain byrokratiaportaassa. Kun aloin kyselemään rahojen perään, sain lopuksi vastauksen, että homma on lähtenyt etenemään ja saa ne jo tammikuun palkassa. Vaivaiset kolme kuukautta ylityön tekemisestä. Olin kuitenkin niin sanotulla nopealla kaistalla, koska pomon mukaan toisten laput olivat olleen nimeltämainitsemattoman instanssin luona jo neljä kuukautta!

Aiemmin kerroin erään kaverin ADSL-kokemuksista. Kaverin ADSL oli toimitettu alakerran naapurille. Hieman yli kuukauden säätämisen ja kiukkuisten puhelinsoittojen jälkeen ADSL lähti viimeinkin toimimaan. Arcorin eli teleoperaattorin setä oli käynyt kytkemässä johdot uudestaan ja kaiken piti olla taas kunnossa. Heti muutama päivä ADSL:n (ja puhelimen) kytkennän jälkeen kaverille tipahti postilaatikossa yli 180 euron lasku soitetuista puheluista. Tästä kummastuneena kaveri soitti Arcorin asiakaspalveluun, josta huomautettiin, että jopas te olette viettänyt aikaa puhelimessa. Sitten kaveri selitti, että hänen liittymänsä ei ollut edes kytkettynä, joten kuinka hän on voinut puhua kyseisen laskun edestä puhelimessa. Asiakaspalvelija päivitteli, että tällaista väitettä on kyllä vaikeaa todistaa. Lopulta asiakaspalvelija kuitenkin uskoi, että ennen asentajan käyntiä ja liittymän kytkentää on vaikea tehdä laskua ja asiakaspalvelusta sanottiin, ettei laskua tarvitse maksaa. Itse uskon, että asia ei ole tällä selvä. En ole vielä kuullut saksalaisesta laskusta, jota ei ole laskuttajan mielestä tarvinnut maksaa.

Eilen kävin keilaamassa toista kertaa Saksassa – tai koko elämässäni. Ensimmäinen kerta meni työpaikan piikkiin, mutta tällä kertaa joutui itse maksamaan. Eikä keilaus ihan vähää maksakaan. Jokainen peli maksoi pelaajaa kohden 4,1e. Keilauksen lisäksi ostimme keilailujuomaa, joka laskutettiin käyttämiltämme kahdelta radalta. Kaikki meni siis iloisesti samaan laskuun ja jokaisen piti tietää paljon oli pelannut tai juonut. Luonnollisesti asiakkailla ei ole mitään mahdollisuutta tietää paljon tarjoilija pöytää laskuttaa ja tarjoilija on lähes aina oikeassa. Tällä kertaa meillä oli tuttuun tapaan laskussa yksi olut enemmän kuin kukaan myönsi juoneensa, mutta eipä tästäkään voinut alkaa väittelemään, kun ei itselleen saa mitään kirjanpitoa tuoduista juomista. Joopa. Onneksi keilaus sentään oli hauskaa, vaikkei ainakaan allekirjoittaneelta mennyt yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla.

Saksan kelit jatkuvat kymmenen asteen tuntumassa. Suomessakaan ei näytä lunta tulevan sitten millään. Jahka saan ajohousut takaisin, niin voisi hypätä pyörän selkään ja hurauttaa jonnekin. Lähitulevaisuuden haasteina hammaslääkärissä käynti ja veroilmoituksen tekeminen. Onneksi molemmat ovat jo käytännön tasolla tuttuja juttuja, joten suuria yllätyksiä ei pitäisi olla luvassa.

(kuvassa Milanon kuuluisa katettu galleria)