Frankfurtissa pippaloissa

491. päivä

Päivän ilmaisu: Taxifahrer eli taksikuski

Viime viikonloppuna hankittu silmävamma näyttäisi helpottavan. Vielä torstaina oli aamusella jonkin asteinen ero vasemman ja oikean silmän välillä, mutta perjaintaina ainakin lähinäkö tuntui yhtä hyvältä. Kaukonäköä en ole vielä kerinnyt testaamaan, mutta luulisin senkin olevan ok nyt. Lääkärilaskusta semmoinen tarkennus, että edellisessä kirjoituksessa kuvailemani ”puhelinneuvonnan” laskutus ei tainnutkaan olla härskiä rahastusta vaan luetunymmärtämisongelma. Laskussa nimittäin lukee, että ”neuvonta, myös puhelimitse” eli käytännössä neuvonnan laskutus tuli kai sitten itse vastaanoton tapahtumista.

Edellisen viikonlopun piletyksestä toivuttuani lähdin lauantaina Frankfurtiin suomalaisten nettifoorumin pippaloihin. Düsseldorfin suunnalta lähti kaiken kaikkiaan 13 ihmistä, mikä on mielestäni todella hyvä saavutus. Pippalot olivat aika perinteinen suomalainen hana auki -juhla ja meno sen mukaista. Sisäänpääsymaksu (24e) sisälsi nimittäin illan juomat. Hauskaa oli itse kullakin!

Pippaloista palatessamme otimme lennosta taksin noin puolentoista kilometrin matkalle. Osa porukasta oli sen verran juhlien väsyttämää, että kävely ei tuntunut maistuvan. Viisi henkeä ahtautui normaaliin taksimersuun ja pääsimme hotellille. Taksin hinnaksi tuli mittariin 4,1e. Olin itse maksajan paikalla ja minulla ei ollut kahtakymppiä pienempää seteliä. Annoin kaksikymppisen ja sanoin, että viisi euroa. Taksikuski vastasi hymyillen, että kymmenen. Ihmettelin kaverin laskupäätä ja sanoin uudestaan, että viisi. Kuski lykkäsi käteeni kympin setelin. Pyysin siihen lisäksi vitosta, mutta kuski jankkasi kymppiä. Tätä väittelyä jatkettiin hetki, kunnes otin penkillä vielä olleen kaksikymppiseni ja annoin kympin takaisin. Sitten aloin kaivamaan kolikoistani viittä euroa. Tässä kohtaa kuski antoi viisitoista euroa ja minä vaihdoin sen kaksikymppiseen. Mutta eipä tämä näin helposti pääty. Olin juuri nousemassa autosta, kun kuski tarttui vielä olkapäähän ja alkoi inttämään, että on sääntöjen vastaista ajaa viittä asiakasta tällä autolla ja meidän pitäisi maksaa lisää. En jaksanut jatkaa väittelyä turhasta ja nousin pois. Kuski uhkasi, että hän soittaa poliisin paikalle. Huvittavaa. Kumpi teki virheen: kuljettaja, joka ottaa liikaa matkustajia vai matkustajat? Tilanteessa ei edes auttanut se, että yksi kyydissä olleista oli saksalainen ja osasi siten myös saksaksi sanoa kuskille eriävän mielipiteen. Jätimme kuljettajan kiukuttelemaan ja lähdimme pois. Kuljettaja ei – tietenkään – ollut saksalainen. Kenties hän oli intialainen tai jostain siltä suunnalta. Saksassa taksikuskeihin ei yksinkertaisesti ole luottamista, koska yleensä ulkomailta tulleet kuskit tuovat kotimaansa palvelukulttuurin mukanaan. Ulkomaista asiakasta yritetään säännönmukaisesti kusettaa ainakin ilta-aikaan.

Frankfurt tuntui kaikkien matkalaisten mielestä paljon isommalta kaupungilta kuin Düsseldorf. Keskustan pilvenpiirtäjät ja ulkoinen olemus tekee Frankfurtista kertaluokkaa isomman tuntuisen, mutta väkimäärältään se on samaa luokkaa kuin Düsseldorf. Itse pidän Frankfurtia kylmänä business-kaupunkina, mutta silti mukavamman oloisena kuin kotoista Düsseldorfia.

Frankfurtin hotelli oli taas kerran varattu halvan hinnan ja keskustasijainnin perusteella. Tällä kaavalla Saksassa pääsee lähes aina punaisten lyhtyjen tai vastaavan toiminnan alueelle. Niin myös tällä kertaa. Vain korttelin päässä Frankfurtin päärautatieasemalta homma näyttäisi lähteneen ihan käsistä. Ilmeisesti punaisten lyhtyjen alue on jätetty enemmän tai vähemmän oman onnensa nojaan ja sekalaisia sekavia kadun asukkeja riitti. Kun saavuimme lauantaina hotelliin, sovimme, että tapaamme toisemme läheisessä kuppilassa ja lähdemme siitä porukalla eteenpäin. Kuppilassa istuskellessa katselimme kadun toisella puolella itseään piikittävää kaveria ja hänen lähellään hengaavia naula päässä kuljeskelevia pummeja. Tämä siis tapahtui kello kaksi kirkkaassa päivänvalossa. Pummit eivät sinänsä tuntuneet vaarallisilta, mutta eivät ne oikein turvallisuuden tunnettakaan parantaneet. Sunnuntaina katselimme hotellin edessä olevia injektioruiskuja. Kivakiva.

Sunnuntaina oli sattumalta Frankfurtin maratoni. Kölnin maratonia kun en nähnyt, niin oli ihan hauska seurata hetki juoksijoiden taivallusta. Maratoni pisti kaupungin keskustan liikenteen sekaisin ja hieman onnekkaasti kaksi kolmesta autostamme oli juuri maratonialueen ulkopuolella. Näin ainakin kaksi autoista pääsi lähtemään ennen maratonin päättymistä neljän viiden aikaan.

Tämän viikon torstaina oli n. 20 astetta lämpimämpää kuin Tampereella. 24 asteen helle oli kivaa vaihtelua 15 asteeseen tippuneisiin päivälämpötiloihin. Harmi, että ensi viikolla päivälämmöt näyttäisivät laskevan jo alle kymmenen. Keskiviikkona on vapaapäivä pyhäpäivän takia. Toivottavasti kelit sallivat mopoilun silloin, koska en ole kerinnyt yli kahteen viikkoon ajamaan metriäkään.