Alppiteillä

461. päivä

Päivän ilmaisu: Alpenstrasse eli alppitie

Perjantaina tavoitteena oli päästä ensimmäiselle oikealle alppitielle. Koska ajattelin ”todellisten” alppiteiden olevan hankalia ajaa, olin varannut koko perjantain ensimmäiselle pätkälle Gerlos Hochalpenstrasselle ja sen päässä olevalle Krimmlin vesiputoukselle, jonka pitäisi olla Euroopan korkein.

Ajattelin lähteä ajoissa, että ehdin varmasti ajamaan Gerlosin läpi Krimmliin vesiputoukselle. Mielessä kävi myös Grosslocknerin, tuon Itävallan kuningasalppitien, kaahaminen vielä samana päivänä. Vaikka matkasuunnitelmissani vietin enemmän aikaa Krimmlillä ja Gerlosin tiellä, sai hyvä sääennuste miettimään Grosslockenerin saavuttamista jo tänään. Vain muutamaa päivää aiemmin Grosslocknerille oli ennustettu lumisadetta, joten hirveästi ei huvittanut hyvän sään tuhlaaminen.

Olin aamupalalla ensimmäisten joukossa kello kahdeksan ja lähtövalmiina puoli yhdeksältä. En kuitenkaan voinut lähteä hotellista ennen puolta kymmentä, koska vain yksi ihminen sai ottaa vastaan maksun ja hän tuli paikalle vasta kello yhdeksän. Mutta eipä tuo mitään, olin Gerlosin tien alkupäässä aika ajoissa kuitenkin, koska teillä ei paljoa muita näkynyt. Gerlosin Hochalpenstrasse maksaa 4 euroa (tullitie) ja kyllähän se kannattaa ajaa, jos sinne päin eksyy. Tie menee Krimmlin vesiputouksen ohi, mutta jos vesiputouksen haluaa nähdä kunnolla, pitäisi kävellä vielä kilometri tai pari. En jaksanut. Sitä paitsi Grosslockner odotti.

Luulin Grosslocknerin tien alkupään olevan Mittersillissä, mutta eipä se siellä ollut. Huoltamon myyjä sanoi, että aja Zell am Seelle, niin sieltä pääset oikealle tielle. Monta kertaa manailin mielessäni, että en ollut ennakolta selvittänyt tarpeeksi tarkkaan mistä tielle pääsee, koska kauhean myöhään ja pimeällä tielle ei kannata lähteä ajamaan. Nyt en tiennyt kauan tielle pääsemiseen menee ja mistä sinne yleensäkään pääsee. Onneksi olin loppujen lopuksi Grosslocknerin tien alkupäässä kello kahdelta ja aikataulupaineet helpottivat. Nyt piti enää ehtiä vuorelta alas siten, että löytäisi jostain yösijan.

Myös Grosslockner on tullitie. Hintaa vuorelle ajamiseen ja alas tulemiseen kertyy 17 euroa. Halpaa lystiä... Tie on kuitenkin todella hieno ajaa ja maisemat ovat upeat. Hyvällä kelillä ehdoton juttu. Näkyvyyttä lähes 2600 metristä riitti. Ainoastaan se jäi harmittamaan, etten tiennyt alueella olevan kuuluisan jäätikön olevan Kaiser-Franz-Josefs-Höhellä ja jäätikkö jäi näkemättä. Ei minulla tosin olisi ollut paljoa aikaa jäätikön tutkimiseen, mutta olisi se pitänyt käydä katsomassa. Kannattaisi ehkä lukea käteen tungetut turistivihkoset vähän tarkemmin, mutta eipä tullut luettua. Jotain jäi siis vielä seuraavalle kerralle tai sanotaanko seuraavalle vuodelle. Vuorella oli muuten aika viileä, noin 12 astetta, mutta aurinko lämmitti niin, että pysähtyessä hiki virtasi ajopuvun alla.Jos mikään on must-juttu moottoripyöräilijälle, se on Grosslockner. U-p-e-a!

Vuoristokiipeilyn jälkeen ajelin Lienziin ja siellä infopisteeseen. Infopisteen täti haki hotellin (Gasthausin siis) minulle ja homma oli paketissa. Yövyin Gasthaus Falkessa (34e). Huone ei ollut aivan yhtä kylmä kuin kahdessa aiemmassa hotellissa ja äänieristyksestä en tällä kertaa löytänyt vikaa. Gasthaus on Lienzin keskustan vieressä kilometrin päässä ja Lienz oli hyvä yöpymispaikka. Ilta sujui mukavasti vanhassa kaupungissa kävellessä.

Matkaa 260km, sää 10-23 astetta eikä sadetta, lähtö 9:30.