Niin Saksaa, niin Saksaa...

421. päivä

Päivän ilmaisu: Massenentlassung eli massairtisanomiset

Olen mielenkiinnolla seurannut Nokia-Siemensin yhdistymistä ja siihen yhteyteen suunniteltuja suurehkoja irtisanomisia. Saksan metalliliitto IG-Metal, johon Nokian ja Siemensin työntekijät kuuluvat (kuten myös minä), on neuvotellut irtisanomissuojan aina vuodelle 2009 asti. Kumpikaan yritys ei voi irtisanoa saksalaista työntekijäänsä tuotannollisista tai taloudellisista syistä johtuen. Suomen työntekijöillä ei vastaavaa suojaa ole, joten on aiheellista miettiä miten irtisanomiset jakautuvat Saksan ja Suomen sekä muiden toimipisteiden välillä. Vaikka Saksassa ei saa irtisanoa, voidaan työntekijät ostaa pihalle. Kuulemma aiemmin oli tarjottu kuukauden palkkaa jokaisesta palvelusvuodesta ja lehdistä on saanut lukea, että maksimissaan irtisanomiset (tai irtisanoutumisen ostaminen) voivat maksaa työnantajalle kolmen vuoden palkan verran per työntekijä. Tietääkseni vielä muutama vuosi sitten irtisanomisen yhteydessä saatua rahaa ei verotettu ainakaan niin paljon kuin normaalia palkkaa, mutta tämä etu on poistunut. Luulisin kuitenkin, että monelle kolmen vuoden palkka olisi tarpeeksi, että voisi taas alkaa etsimään uutta työnantajaa. Saksassa on siis kallista irtisanoa. En yhtään ihmettele, että IT-puolella ja varmaan muillakin aloilla on todella paljon itsenäisiä konsultteja, joista pääsee heti tahtoessaan eroon ilman lisäkuluja. Konsultin palkkaaminen maksaa kuitenkin ainakin kaksi kertaa enemmän kuin oman työntekijän pitäminen. Hassua, että Saksassa vielä on tuotekehitystä. Itse en ainakaan ole nähnyt sellaista erityisosaamista, että näillä hinnoilla homma voisi kannattaa.

Tulin tiistaina taas poliisin pysäyttämäksi. Tällä kertaa olin polkupyörällä liikkeellä, kun moottoripyöräpoliisi stoppasi risteyksessä eteeni ja alkoi höpisemään jotain. Excuse me -lausahduksen jälkeen kieli vaihtui sujuvasti englanniksi ja poliisi kertoi, että tällä puolella tietä poljetaan tähän suuntaan ja tuolla toisella toiseen suuntaan. Sitten kaveri lähti menemään ja minä vaihdoin puolta. Ajan käytännössä joka aamu noin 500 metriä väärällä puolella. Välillä vähän vähemmän ja välillä vähän enemmän, liikennevaloista riippuen. Vaihdan nimittäin oikealle puolelle siinä kohtaa, kun sattuu olemaan vihreät valot tai katko autovirrassa. Enkä tyyliä ajatellut muuttaa, koska ”oikeuksien laajennos” eli sakko maksaa kai noin 30 euroa ja kaikki muutkin pyöräilijät toimivat samoin. Tai no, melkein kaikki pyöräilijät. Noin 20% pyöräilijöistä kunnioittaa sääntöä jopa siinä määrin, että yrittävät ajaa väärää puolta kulkevien päältä. Saksalaista täsmällisyyttä, sano. Todettakoon, että Suomessa muistan ainoastaan kerran tulleeni poliisin pysäyttämäksi ja sillä kerralla tahtoivat tehdä satunnaisen puhallutuskokeen. Tai no, kyllähän melkein jokaisilta festareilta lähdettäessä kuskia on puhallutettu, mutta tätä en laske. Suomessa en tosin edes nähnyt poliiseja joka päivä, kun täällä näen joka päivä ainakin pari kappaletta.

Ostin hyväuskoisena rusinoilla päällystettyä leipää leipomosta. Luulin, että leipä on leipää ja tietyssä hyllyssä ei ole mitään makeata leivonnaista. Olin väärässä. Saksassa eräs leipälaatu maistuu täsmälleen suomalaiselta pullalta. Siinä on rusinoita ympäriinsä ja maistuu makealle. Saksalainen syö tämän pullan leipänä, mutta minulta jäi syömättä. Paitsi pari siivua kahvin kanssa, kun ei ole korppujakaan tarjolla.

Torstaina minulla oli treffit jääkaapin mittaajan kanssa. Mittaaja ei ilmestynyt paikalle, joten päädyin itse ottamaan niin paljon erilaisia mittoja, että vuokranantaja voi toivottavasti tilata jääkaapin ilman mittarimiestä. Laskeskelin, että minulla on ollut yhteensä viisi sovittua tapaamista kotona, joista neljä on toteutunut sovitusti. Tällä hetkellä siis 20% tapaamisista ei ole toteutunut, kuten sovittua. Samalla pyörittelin mielessäni vastaavaa prosenttia sovittuihin puhelinsoittoihin. Arvioisin, että noin 95% myyjien tai muiden lupaamista soitoista ei ole toteutunut. Itse asiassa en muista kuin yhden intialaisen tietokonekauppiaan soittaneen minulle sovitusti. Saa nähdä osaako Essenin BMW-kauppias käyttää puhelinta ja ilmoittaa minulle saapuneesta vara-avaimesta.

Puimuri oli tiistaista lauantaihin huollossa. Olisin kai saanut sen jo keskiviikkona, mutta en kerinnyt hakemaan ennen lauantaita. Ei olisi varmaan tullut ajettuakaan viikolla, kun koko ajan satoi. Tuhannen kilometrin huolto maksoi 162,05e. Pyörätarjousta hakiessani kaikissa paikoissa hinnaksi sanottiin noin 220e, joten en tiedä mistä tämä alennus tuli. Sanoivat katsovansa miksi pyörän ajotietokone näyttää liian alhaista kulutusta, mutta eivätpä katsoneet. Päivittivät vaan pyörän ohjelmiston ja uskoivat sen varmasti auttavan kulutusmittarin lukemaan. Todennäköisesti näin ei käy, koska vanhassa ohjelmistossa ei tällaista vikaa tietääkseni ollut. Nyt pyörässä on viikon vanha versio 7. BMW:n virallisten ohjeiden mukaan ohjelmistopäivitystä ei saisi tehdä ilman asiakkaan lupaa, mutta tekivätpä kuitenkin. Päivitystä ei voi perua. Päivitys muuttaa pyörän luonnetta hieman ja se ei reagoi kaasuun yhtä sähäkästi kuin ennen. En tosin huomannut eroa, kun ei ole sisäänajon aikana tullut revitettyä, mutta olisivat ne silti voineet kysyä. Jälleen kerran muistivat englantia puhuvan asiakkaan nimen ulkoa, vaikka asiakaspalvelijaa en ollut ennen nähnytkään. On se vaan kummallista, että joku ei puhu saksaa.

Sain muuten BMW:n ajajan oppaan englanninkielisen version maanantaina postissa. Toissa lauantain Essenissä käynti kantoi hedelmää, mutta en ymmärrä miten ne niin nopeasti saivat lähetettyä vielä lauantaina hukassa olleen opuksen. Todennäköisesti eivät vain löytäneet sitä lauantaina kysyessäni. Yllätyksellisesti lähetyksen mukana saapui 13 euron lasku. Olin siinä uskossa, että opus kuului pyörän hintaan, mutta tätä ei kyllä paperilla lukenut. Myyjä ei halunnut asiaa tilauksessa mainita, koska ”hoidetaan se sitten erikseen, menee helpommin”. Niinpä niin. Maksoin laskun ja ajattelin asiasta myyjälle vielä mainita. Mutta en varmasti tuota 13 euroa enää takaisin saa. Hienoa palvelua taas!