Rakkautta ensi silmäyksellä

400. päivä

Päivän sanonta: Liebe eli rakkaus

Elämä hymyilee. Kävin perjantaina Essenissä hakemassa oman kultani kotiin. Omistan tämän päiväisen kirjoituksen uudelle puimurilleni.

Maanantaina soittelin Essenin BMW-liikkeeseen herra Groschille. Heti nimen tunnistettuaan Grosch totesi puimurini olevan liikkeessä odottamassa. Kun ihmettelin, miksei kukaan ilmoittanut minulle pyörän saapumisesta, herra Grosch totesi, että olimme sopineet minun soittavan, kun pyörä on liikkeessä. Joopajoo, totta kai minä tiedän koska pyörä saapuu.

Ryntäsin vielä samana päivänä pankkiin ja vakuutusyhtiöön hakemaan tarvittavat paperit (pankista 12 000e ja vakuutusyhtiöstä vakuutuspaperit). Olin ällikällä päähän lyöty, kun sain tämän puolen hoidettua tunnissa. Pankissa ja vakuutusyhtiössä kaikki toimi aivan ilman ongelmia. Vakuutusyhtiön edustaja ei kyllä ensin halunnut puhua englantia, mutta kun toimiston ”ainut” englantia puhunut edustaja oli pois paikalta, muuttui tämäkin edustaja englanninkielentaitoiseksi. Saksa on muuten ottanut askeleen eteenpäin sähköisessä tiedonvälityksessä. Enää ei ole pakko käydä vakuutusyhtiössä kahta kertaa: ensin hakemassa doppelkarte ja sitten viemässä paikallisesta autorekisterikeskuksesta (Strassenverkehrsamt) saatu paperi vakuutusyhtiöön. Vakuutusyhtiö saa automaattisesti tiedon autorekisterikeskukselta ja tavallisen ihmisen elämä helpottuu. Vielä tosin on matkaa Suomen systeemiin, jossa riittää käynti autorekisterikeskuksessa ja vakuutusyhtiö saa sieltä tiedon vakuutustarpeesta (eikös se näin mene ainakin jos ottaa pelkän liikennevakuutuksen ja on vanhastaan vakuutusyhtiön asiakas?).

Tiistaina kiisin vakuutuspaperit kourassa Esseniin, jotta autoliike saa rekisteröinnin suoritettua. Herra Grosch otti paperit ja kävimme vielä läpi muutaman yksityiskohdan. Grosch ei muistanut, että minulle piti toimittaa englanninkielinen manuaali, joten se laitettiin tilaukseen. Samalla jouduin puoliväkisin viemään Groschin ulos katsomaan vanhan pyörän renkaita, koska aiemmin oli ollut puhetta, että liian kuluneet renkaat tiputtavat vaihtohintaa 300 euroa. Renkaat olivat kuulemma ok, eikä muutakaan valitusta pyörästä kuulunut. Ei edes niistä kahdesta kaatamisesta seuranneista naarmuista (ei ehkä edes huomannut). Sovimme, että palaan perjantaina aamulla hakemaan pyörän ja tuon samalla vanhan vaihtoon.

Keskiviikon ja torstain tärinöistä selvittyäni saavuin aamulla Esseniin. Aivan ensimmäiseksi näin uuden pyöräni. Mahtavaa, ainakin pyörä on ihan oikeasti liikkeessä! Tiistaina kun en pyörää nähnyt. Sitten huomasin, että pyörässä on väärä satula eli korkeampi malli. Grosch sanoi, että ei ongelmaa, vaihdetaan. Seuraavaksi kuulin, että englanninkielistä manuaalia ei vielä ole. Ja pyörän huippukestävä muovinen vara-avain oli rikottu pyörän laukun asennuksessa. Herra Grosch oli selvästikin tilannut tehtaalta pyörän väärällä penkillä (tai olivat mokanneet tehtaalla), koska matalampi penkki haettiin ensin koeajopyörästä! Onneksi toinen myyjä löysi uuden penkin hyllystä, eikä tarvinnut tämän takia säätää myöhemmin. Pieniä vastoinkäymisiä ja normaalia saksalaista asiakaspalvelua, mutta pyörä oli kuitenkin ajokunnossa ja se oli tärkeintä.

Vaikka taas yritin puristaa myyjältä Hondan tarkan vaihtohinnan, myyjä ei millään sitä halunnut antaa eikä myöskään tarkistaa pyörää. Nyt pyörästä hyvitettiin alunperin pyörää tarkastamatta annettu vaihtohinta eli 4800 euroa ja maanantaina herra Grosch ilmoittaa, mikäli Hondasta jotain ongelmia löytyisi. Jos pyörän vaihtohinta ei muutu, tein todella mahtavan kaupan, koska mikään muu liike ei mennyt lähellekään nyt maksamaani kokonaishintaa. Paras vaihtotarjous taisi olla 11500 euron välirahalla ja nyt sain pyörän 11 000 euron välirahalla. Kilpailutus kannattaa!

Menin Essenistä suoraan töihin ja vasta töissä huomasin, etten saanut fahrzeugbriefiä eli sitä paperia, joka kertoo minun olevan pyörän omistaja. Luulin paperin olevan muiden saamieni paperien joukossa (todella monta), mutta eipä ollutkaan. Työkaveri neuvoi soittamaan liikkeeseen ja herra Grosch ilmoitti paperin tulevan postissa. Toivotaan, että näin käy. Muuten on taas älytön säätöruljanssi edessä. Grosch lupasi soittaa myöhemmin, kun uusi vara-avain ja englanninkielinen manuaali saapuvat, mutta voisin lyödä vaikka vetoa, ettei näin käy. Pitää soitella liikkeeseen parin viikon päästä taas...

Olen nyt ajanut pyörällä 350km ja se tuntuu aivan mahtavalta. Hondaan verrattuna pyörä on kuin toiselta planeetalta. Alavääntö on todella mukava ja pyörä tuntuu jopa Hondaa pienemmältä ajossa. Vaikka kuivapainoa on 30 kiloa enemmän, sitä ei ajossa huomaa – ei edes hidasajossa. Voi olla, että syy on pyörän alhaisessa painopisteessä. Ajoasento on Hondaa sporttisempi. Muistin koeajosta asennon olevan hieman pystympi, mutta kyllä tämäkin menettelee. Pyörän ”tuulilasia” en osaa vielä tuomita, mutta tästä kenties lisää, jahka pääsen ajamaan enemmän moottoritietä.
Kone reagoi kaasun vääntämiseen välittömästi ja tarkasti. Koeajopyörästä tuttua nykimistä alle 3000 kierroksessa ei ole. En tiedä onko hyvä vai huono asia, mutta pyörä kulkee eteenpäin ilman kaasun vääntämistä. Honda väsähti itsekseen ykkösellä, jos ei vääntänyt ollenkaan kaasua. Vaihdelaatikko pitää samanlaista kolinaa kuin koeajopyörässä ja kakkonen ei aina löydy huolimattomalla vaihtamisella ja pyörä menee vapaalle. Tosin vapaata ei vauhdissa tunnu saavan millään päälle, kun sitä tietoisesti yrittää. Laatikko on silti mielestäni parempi kuin Hondassa, jossa rivakassa kiihdytyksessä kakkonen meni yleensä päälle kolisten tai ei ollenkaan (paitsi vähän runttaamalla). En tosin kovin rivakoita kiihdytyksiä ole vielä tehnyt puimurilla, joten vaikea sanoa miten se reagoi vähän rajumpaan käsittelyyn.

Sitten muista varusteista. ESA:sta en osaa vielä sanoa oikein mitään. Comfort-asennossa huomasin, että pyörä jää jotenkin aaltoilemaan moottoritien epätasaisuuksissa ja sportti-asennossa alusta oli taas liian kova mukavaan moottoritiemenoon. Kaupunkiajossa näiden kahden eroa ei oikein huomaa, paitsi ehkä sportti-asennon hieman ”kuoppaisemmassa” tuntumassa. Normaaliasento taas ei oikein tunnu mitenkään ajossa, joten kenties se on sitten paras yleisasento. Kahvanlämmittimet testasin vesisateessa ja ihan kivat ovat. Ei ainakaan kädet pääse paleltumaan. Testausolosuhteissa lämpötila oli 20 tietämissä, joten pahimmat olosuhteet ovat vielä testaamatta. Ajotietokoneen hyödyllisyys on kyseenalainen, mutta onpahan ainakin lämpömittari pyörässä.

Myyjä sanoi, että 1000km sisäänajossa ei saisi mennä yli 5000 kierroksen. Manuaalissa sanottiin, että ei saisi mennä yli 7000 kierroksen. Olen pysytellyt siis 6000 kierroksessa. Ihan kaikkia pyörän ulottuvuuksia ei siis vielä pääse kokemaan.

Sitten negatiiviset asiat. Pyörä tuntuu kuluttavan kohtuuttoman paljon bensaa. Ajotietokoneen mukaan kulutus on tasaista kuutta litraa sadalla, tiestä riippumatta. Honda vei alimmillaan 4,5 litraa sadalla ja söi halvinta 92 oktaanista. Puimuri tahtoisi 98 oktaanista ja toimii 95 oktaanisella. Toinen iso negatiivinen juttu ovat pyörän laukut. Ensimmäisellä yrittämällä en saanut edes avattua laukkuja, mutta sitten lukitussysteemin salat aukesivat – pitää vain käyttää (ei tähtiensodan) voimaa. Laukut tuntuvat pieniltä, vaikka niihin mahtuukin yksi kypärä kumpaankin tai 25 litraa. Jotenkin takalaukku tuntui tilavammalta. Ja vaikka laukut ovat pienet, venytettyinä ne jäävät todella pitkälle pyörän sivulle. Onnistuin jo vahingossa kolauttamaan toisen puolen ajaessani läheltä estettä (en todellakaan kuvitellut olevani liian lähellä). Onneksi kolautuksesta ei jäänyt oikeastaan mitään jälkeä laukun joustavuuden ansiosta. Kolmas valituksen aihe löytyy pyörän vaeltelusta hitaassa, alle 50km/h nopeudessa. Jostain syystä etupyörä hakee oikealle ja vasemmalle, vaikka alustassa ei näy vikaa. Tämä ei vielä hirveästi häirinnyt, mutta selvä miinus mielestäni.

Asensin navin pyörään samalla telineellä kuin mitä käytin Hondassa. En saanut navia vielä pyörän sähköihin kiinni, mutta jahka eräs puoti aukeaa taas kahden viikon päästä, saan navin parempaan paikkaan kiinni ja sähköt toimimaan. Puoti eli Comkor näytti taas saksalaisen asiakaspalvelun varjopuolia. Lähestyin liikettä sähköpostitse ja tiedustelin erään osan saatavuutta. Vastaus oli tylysti: olemme lomilla. Edes paluupäivämäärää eivät voineet ilmoittaa. Fiksua.

Vielä siis seuraavat asiat ovat auki: vara-avain, englanninkielinen manuaali, vanhan pyörän vaihtohinta, vanhan pyörän rekisteristä poisto sekä uuden pyörän fahrzeugbrief. Koska olen Saksassa, epäilen ainakin jonkun näistä aiheuttavan isoa päänsärkyä. Isoimmat ongelmat voivat tulla fahrzeugbriefistä ja vanhan pyörä rekisteristä poistosta. Yksi työkavereista neuvoi, että olisi parempi poistaa pyörä rekisteristä omatoimisesti. Toisaalta olen kuullut paikallisesta rekisteriviranomaisesta niin paljon tarinoita, että en vapaaehtoisesti halua asioida heidän kanssaan. Raportoin tilanteen kehittymisestä lisää, mikäli/kun ongelmia ilmenee.

Kävin valittamassa ajopuvusta lauantaina. Ajopuku pitäisi lähettää jonnekin tarkistettavaksi tai korjattavaksi. Hommassa kestäisi ”viikosta kahteen viikkoa” eli suomeksi noin kuukausi, joten ajattelin, että parempi yrittää ajaa kausi loppuun vuotavalla puvulla tai tarkemmin sanoen vuotavilla ajohousuilla. Nytkin se toimii paremmin kuin farkut, enkä halua olla ilman ajohousuja juuri nyt. Voi olla, että valitan myös takista, koska tämän päiväisen sateen jälkeen olkapäät olivat märät. Voi tosin olla, että vesi tuli kaula-aukosta, mutta hieman epäilen. Suomalaista Rukka-laatua, mutta onneksi on viiden vuoden takuu.

Eikä tässä vielä kaikki valittaminen. Kirjoitin valitussähköpostin vuokranantajalle maanantaina (ks. viime viikkoinen kirjoitus). Odottelin vastausta perjantaihin asti ja sitten yritin soittaa hänelle. Soittaminen oli tuloksetonta, mutta tekstiviestiin vastasi ja sanoi palaavansa lomalta sunnuntaina. Saan vastauksen siis ehkä huomenna. Saapa nähdä miten hän suhtautuu korjauksista aiheutuvaan rahanmenoon.

Kaikesta valituksesta huolimatta olen erittäin tyytyväinen uuteen pyörääni. Lisää pyörästä varmasti jo ensi viikon kirjoituksessa. Ai niin, siinä on muuten hieno suomenlipputarra takana, kuten jokaisen saksansuomalaisen ajoneuvossa. Kiitoksia vaan lipun lahjoittajalle!