Ranskaa

358. päivä

Päivän sanonta: Unbezalhbar eli liian kallista

Maksoimme aamulla hotellin ja kaljat, joiden totesimme olevan varsin hinnakkaita. Kun hotellihuone maksoi 75e, kaljat maksoivat 50e! Vähän kuin Suomessa olisi ollut...

Sunnuntai oli sovittu pelkäksi ajopäiväksi ilman sen isompia stoppeja. Pohjoisranska on tappavan tylsää ajomaastoa. Aakeeta laakeeta maaseutua ilman mitään nähtävää. Osan matkasta ajoimme maksullisia moottoriteitä pitkin. Kallein pätkä taisi olla 80km matka hintaan 3,6e. Autolle sama pätkä olisi ollut varmaan enemmän. Maksullinen motari oli pääosin loistavassa kunnossa. Itse asiassa en ole parempi kuntoista tietä nähnyt. Kansallisteillä ei maksua peritä ja niillä saa ajaa maksimissaan satasta, mutta kaupunkien kohdalla tiputetaan hitaaseen kaupunkiajoon. Motarilla saa päästää 130km/h. Jostain syystä motaria pienemmillä teillä ei ollut juurikaan pientareita. Jos renkaat menevät lähelle tien reunaa, ei hiekalle tai alaspäin ojaan johtavalle luiskalle ole montaa senttiä. Miinus ranskalaiselle tiestölle.

Ajokulttuuri poikkeaa Ranskassa selvästi Sveitsistä ja Saksasta. Ohi mennään sieltä mistä pääsee ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita riittää. Pinna ei tuntunut riittävän tien päällä olevilla ranskalaisilla. Paikallisia motoristeja sai tosissaan varoa taustapeileistä, koska nämä vetivät kaistojen välissä kuin kaistapäät. Mutta muistivat kyllä moikata aina ohittaessaan. Paikallinen motoristi on aina liikennevaloissa ensimmäisenä. Ensimmäiseksi puikkelehditaan tavalla tai toisella. Autoilijat olivat siinä mielessä mukavia, että kaistojen välissä puikkelehtivat moottoripyörät ja skootterit tms. mopot saivat mukavasti tilaa autoilijan huomattua kaksipyöräisen ajoneuvon.

Ranskassa ei kannata jättää tankkausta viimetippaan pyhäpäivänä. Sunnuntaina yli puolet huoltoasemista oli suljettuna, eikä vähiltä automaattiasemiltakaan saanut bensaa luottokortilla. Hassulta tuntui, kun huoltamon täti tai setä juoksi tankkaamaan asiakkaan auton. Itse teimme etikettivirheen ja tankkasimme aina itse. Yhden asiakaspalvelijan asemalla myyjän juokseminen autoille ja takaisin kassalle teki hommasta hidasta. Kaikilla asemilla myyjä ei tankannut ajoneuvoa ja näillä asemilla bensa oli usein vähän halvempaa. Kiroavatko ranskalaiset näitä asemia palvelun puutteesta, kuten suomalaiset saattavat kirota automaattiasemia?

Lounasravintolan löytäminen oli hankalaa, koska matkalla ei ollut sopivan oloisia ravintoloita. Reissun ainoa käännytys ravintolan ovelta tuli tällä siirtymällä, kun tarjoilija oli sitä mieltä, että ajovaatteissa olevat motoristit eivät sovi heidän ravintolaansa. Ravintola ei ollut mitenkään erikoisen hieno, mutta pitäkööt tunkkinsa!

Olimme varanneet Pariisin hotellin keskustan ulkopuolelta, koska ajattelimme tämän olevan turvallisempi valinta pyörien säilyttämiseen. Hotellissa oli myös autotalli, joten tämä paransi turvallisuutta entisestään. Matkaa hotellista keskustaan oli 20km ja tämän pääsi ajamaan junalla halvimmillaan alle 8 euron. Aikaa siirtymään meni puolisen tuntia ja junia kulki 10-15min välein. Päivälippu maksoi 9e ja sillä sai matkustaa paikallisjunilla, metroilla ja busseilla. Mielestäni keskustan ulkopuolinen hotelli oli hyvä valinta. Vältimme keskustaruuhkat ja pääsimme varmaan halvemmalla.

Hotellin respassa tapasimme pikaisesti kanadalaisen turistin. Ensimmäinen kysymys kanukilta oli, että katsotteko Conan O’Briania? Kanukin koko Suomi-tietämys oli ammennettu Conanilta. Pisteet Conanille!

Pyörähdimme pikaisesti Pariisin keskustassa illalla. Illan päähavaintoihin kuului tolkuttoman kalliista kaljan hinnasta järkyttyminen. Pahimmillaan 33cl pullo Heinekeniä maksoi 8,9e (Notre Damen vieressä).

Päivän tappiot: Y:n kamerasta meni ohjelmavalitsin rikki.

Matkaa taisi tulla 400km ja matkalla olimme aamukahdeksasta iltakuuteen eli 10 tuntia taas. Matkalla Y:n vilkku jäi luvattoman monta kertaa vahingossa päälle ja tästä seurasi turhia pysähtelyitä/ihmettelyjä.