Alppiteillä

357. päivä

Päivän ilmaisu: Landschaft eli maisema

Aamu käynnistyi kommunistiaamiaisella ja lähdimme tien päälle kello 9. Tavoitteena oli ajaa nopeasti ja lyhintä reittiä Alppien juurelle moottoritietä pitkin, koska olimme edellisenä iltana saaneet lyhimmän reitin pituudeksi 400km emmekä halunneet ajaa yli 400km. Y päätti kuitenkin lähteä omalle reitilleen, koska hän halusi nähdä enemmän maisemia. Y ajeli sitten omaa reittiään ja me muut lähdimme nopeampaa reittiä pitkin. Sovimme, että näemme sitten kun näemme ja Y löytäkööt perille omin nokkineen, kun kerran tahtoi porukasta erota. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin, että Y sai meidät kiinni parin tunnin päästä, koska pidimme hieman pidemmän tauon ja ihailimme maisemia Spiezissä.

Spiezistä ajoimme 11 tietä kohti Jaunia ja siellä olevaa Jaunpassia. Jaunpassin korkeudeksi olimme kartasta määrittäneet 1500 metriä ja kun vuorilla olimme, halusimme päästä korkealle. Koko reitti Spiezistä lähtien (ja jo ennen Spieziä) oli kuin suoraan postikorteista. Hienoa vuoristomaisemaa riitti vaikka millä mitalla. Pääsimme hieman kokeilemaan Alppien serpentiiniteitä ja ajamaan kohtuupaljon ylämäkeen. CBF:ää joutui ajamaan hieman kovemmilla kierroksilla ja ison koneen vaivaton vääntö olisi ollut tervetullut apu. GPS:llä määrittelimme reissun korkeimmaksi kohdaksi 1523 metriä.

Vuoristosta päästyämme ajoimme mahdollisimman nopeasti kohti Polignyä. Loppumatka ajettiin käytännössä sateessa, joka vaihteli kaatosateesta normaaliin sateeseen. Koska osa teistä oli poikki ja navigaattoriakin tuli tulkittua välillä väärin, saimme seikkailla sateessa hieman odotettua pitempään. Paikallisia maatalon asukkejakin tuli jututettua aiheesta ”missä on Poligny-niminen paikka”. Itse en olisi kyllä jututtanut, mutta kaikki eivät luottaneet navigaattorisuunnistukseen, joka takelteli suljettujen teiden takia. Onneksi olin sentään laittanut navin välttämään hiekkateitä, koska muuten olisimme takuuvarmasti ajelleet mutaisia rallireittejä pitkin.

Lopulta löysimme hotellin. Jälkikäteen ajatellen reissun surkein sellainen. Yksi huone neljälle hengelle 75e. Iltapalaksi joimme kolme pulloa olutta per naama. Kukaan ei tietenkään kysynyt kaljan hintaa etukäteen, koska jo kaljan saaminen oli hankalaa kielimuurin takia. Ranskalainen muuten ymmärtää sanan puteli tai buteli samassa merkityksessä kuin suomalainen. Tuli todettua, että Ranskassa on hyvä osata ranskaa. Ilman Y:n ja S:n ranskantaitoa olisimme varmaan saaneet ihmetellä montaa asiaa kauemmin ja hankalammin. Hotellin henkilökunta kun ei englantia osannut.

Matkaa kertyi 400km ja tien päällä olimme kello yhdeksästä iltaseitsemään eli 10 tuntia. Liikaa mielestäni, mutta tuli nähtyä hienoja maisemia sen verran, että oli sen arvoista.