Amsterdamissa

316. päivä

Päivän ilmaisu: Freiheit eli vapaus

Tulipa sitten perjantaina ajettua Amsterdamiin sukulaisvierailulle. Düsseldorfista on helppo ajaa Amsterdamiin, sillä oikealle tielle päästyään ei muistaakseni montaa käännöstä - jos yhtään - tarvitse tehdä. Lähdin ajelemaan perjaintaina mielestäni hyvissä ajoin ennen ruuhkia, mutta perjantaina kello kolme alkoi moottoritiet ruuhkautumaan toden teolla. Jonoissa joutui välillä jopa pysähtymään ja Saksan ihannoiduilla rajoittamattomilla moottoritienopeuksilla kiidin tuulen lailla noin 10km/h. Onneksi ruuhkat helpottivat viimeisen ison Saksan kaupungin kohdalla ja vähän yli kahdesta sadasta kilometrista vain ensimmäiset viisikymmentä olivat ruuhkaisia. Ainut ongelma menomatkalla oli pysäköintitaloon ajaminen. Pysäköintitalon portti ei pitänyt mopoani ajoneuvona eikä päästänyt minua sisään ilman ihmisen väliintuloa. Toisaalta pari tuhatta kiloa painanut maasturikaan ei päässyt viereisestä ovesta (syy lienee joku muu), joten en ollut ainut ongelmainen.

Amsterdamissa ensimmäinen huomiota herättävä yksityiskohta ovat kanaalit. Kanaaleita menee ympäri kaupungin keskustaa ja niissä riittää katseltavaa. Itse kanaalit eivät ehkä ole niin kiinnostavia, mutta kanaaleissa on yhtä sun toista laivaa aina rantaan ankkuroituja asuntolaivoja myöten. Lauantai meni oikeastaan kokonaan kanaaleilla pyöriessä. Ostimme aamusta koko päivän ajoon oikeuttavan lipun (17e, Canal cruises), jota sitten ahkerasti hyödynsimme. Enää ei tarvitse käyttää aikaa ainakaan kanaaleilla purjehtimiseen, jos Amsterdamiin vielä eksyy.

Toinen silmään osunut yksityiskohta on pyörien määrä ja niiden huolellinen lukitseminen. Samoin useimmissa moottoripyörissä, joita harvaseltaan näkyi kadulle pysäköitynä, oli sekä etu- että takarenkaassa erillinen lukko. Itselleni ei oikein missään vaiheessa tullut mieleen mopon kadulle jättäminen ja kaduilla kävelyn jälkeen ratkaisu tuntui vielä enemmän oikealta.

Amsterdamissa tuntui olevan enemmän turisteja kuin paikallisia. En tietenkään voinut erottaa turistia paikallisesta millään vedenpitävällä keinolla, mutta niin paljon englantia ja muuta kieltä kuin Hollantia puhuvia oli liikkeellä, että turisteja täytyi olla valtavasti. Eikä toukokuu ole edes vielä lomakautta Euroopassa. Ei hirveästi kiinnostaisi lähteä katsomaan kuinka paljon Amsterdamissa on turisteja heinä-elokuun aikana.
Saksasta tulevalle melkein mikä tahansa muutos palvelukulttuurissa merkitsee parannusta, mutta hollantilaiset tekivät tosi myönteisen vaikutuksen (jälleen) omalla palvelualttiudellaan ja valmiudella puhua englantia. Jokainen vastaansattunut ja suunsa avannut hollantilainen tai muun maalainen oli valmis puhumaan asiat englanniksi. En tiedä miksi hollantilaiset sitten ovat niin paljon saksalaisia fiksumman oloisia, vaikka naapureita ovatkin. Jokainen Hollannin visiitti on vahvistanut positiivista kuvaani hollantilaisista. En kenties haluaisi asua tässä vapaamielisessä maassa, mutta turistina siellä on kiva poiketa. Vinkkinä turisteille: jos vessapaperin saa käteensä pienenä silppuna, on parasta avata silppuava teline ja käyttää paperia ilman telinettä (en ole ikinä nähnyt tyhmempää paperitelinettä).

Kannattaako moottoripyörällä Amsterdamiin meno? Ei todellakaan. Maksoin pelkästä pysäköinnistä 68 euroa ja tähän sitten vielä bensat päälle. ICE-junalla pääsisi kahdessa tunnissa eestaas hintaan 86,4 euroa. Mutta kun mopo on, niin sillä pitää ajaa... Takaisin tullesssa ajelin puolet matkasta vähän pienempiä teitä ja osa näistä teistä oli kivoja ajaa. Ainut miinus pikkuteillä on ötökkäpaljous, jonka takia pysähdyin matkalla olleille huoltoasemille aika moneen otteeseen visiiriä puhdistamaan. Jos vielä menen ajoneuvolla Amsterdamiin, on hotellissa oltava parkkipaikka ilman järkyttävää parkkimaksua.

Hollannin tiekulttuuri ei ole mielestäni ihan samalla tasolla kuin Saksassa. Liikennesääntöjä ei noudateta turhan tarkasti kaupungissa ja moottoriteillä tilaa ei saa samalla tavalla kuin Saksassa. Hollantilaiset mopoilijat ovat vieneet toisten motoristien tervehtimisen askelta pidemmälle ja kädet viuhuvat jopa moottoriteillä vastaantulevien puolella, vaikka välissä olisi kymmenen metriä aitaa ja muuta estettä. Mopoilijan on syytä varoa tiekameroita Hollannissa, koska jokainen näkemäni kamera kuvasi ajoneuvon takaa, eikä edestä, kuten Saksassa ja Suomessa. Saksassa villit huhut kertovat, että jotkut kamerat kuvaavat sekä edestä että takaa.

Navigaattorista voin raportoida nyt lisää muutaman sadan kilometrin kokemuksella (tarkka luku lienee alle tuhannen). Amsterdamin matkalla ajoin yli viisi kertaa harhaan navin hämäilyn takia. Vaikka muutamaan kertaan fiksumpi navin viestien tulkinta olisi johtanut parempaan lopputulokseen, voi oman tyhmyyden tasata sillä, että välillä oma järkeily piti oikealla tiellä navin hölmöilystä huolimatta. Isoin ongelma moottoriteillä on liittymät, joista pääsee kääntymään kahteen tai kolmeen eri suuntaan ja jokaiselle suunnalle on oma kaistansa. Ensin navi sanoo, että ajappas tuohon liittymään ja kertoo lisäohjeet vasta sitten, kun liittymään menevältä kaistalta ei pääse enää takaisin alkuperäiseen menosuuntaan. Tämä olisi muuten järkevä toimintaperiaate, mutta usein tässä kohtaa pitäisi jo tietää mikä kaista pitäisi valita kahdesta tai kolmesta vaihtoehdosta. Jos itsellä ei ole mitään hajua oikeasta suunnasta, jää valinnan tekemiseen liian vähän tai ei ollenkaan aikaa. Kaupungeissa pahin ongelma on yli kolmikaistaiset risteykset, joista pääsee yli kolmeen suuntaan. Joskus navin ohjeista ei voi millään päätellä mikä on oikea kaista. Pahimmillaan ohje on, että pysy vasemmalla tai oikealla ja lisäohjeena on tien nimi, jolle pitäisi kääntyä. Vasemmalla tai oikealla voi olla monta kaistaa, joista pahimmillaan jokainen vie eri suuntaan. Tien nimistä ei ole yleensä mitään hyötyä, koska opasteissa ei niitä mainita. Yleinen ongelma navin kanssa on se, että jos tie on syystä tai toisesta poikki tai jos joku kohta pitää ajaa kiertotietä, ei navigaattori luonnollisesti tätä ymmärrä ja sitten voi olla mopoilijakin hukassa. Düsseldorfissa ajellessa huomaa välillä tietävänsä navin ehdottamaa reittiä paremman reitin, joten pienikin paikallistuntemus hakkaa navigaattorin reittivalinnoissa.

Sitten pieni korjaus edellisessä tekstissä mainittuihin liittoneuvottelujen tuloksiin. Vaikka työkaverini toista aluksi väitti, ei maalis-toukokuulta makseta takautuvasti 310-620e per kuukausi vaan 310-620e könttäsumma. Jotain sentään tulee ja kaikki on aina kotiinpäin.

Tiistaina on veroneuvojan kanssa toivottavasti viimeinen tapaaminen tältä vuodelta ja toivotaan muutaman euron kilahtavan kassaan veronpalautuksienkin myötä. Kassan voi sitten kantaa puimuriliikkeeseen. Eivät muuten soittaneet Hondan vaihtotarjousta Düsselin BMW-liikkeestä. Taidan lopettaa asiointini heidän kanssaan tähän.