Heidelberg

294. päivä

Päivän ilmaisu: historisches Gebäude eli historiallinen rakennus

Lauantain suunnitelmana oli ajaa Frankfurtin eteläpuolelle Heidelbergiin. Heidelberg on turistien suosima matkakohde ja kuuleman mukaan niitä harvoja kaupunkeja, joita liittouma ei tasoittanut sodan aikana. Edessä oli kolmisen sataa kilometriä Autobahnia per suunta.

Heidelbergissä on kaksi pääkohdetta: linna ja vanha kaupunki. Linna on oikeasti linnan raunio, joka on osittain tuhoutunut. Linna sijaitsee kaupungin yllä ja sieltä on hieno näköala kaupunkiin ja laaksoon, jossa kaupunki sijaitsee. Vanha kaupunki oli kanssa kiva käveltävä. Aikaa tosin olisi saanut olla enemmän ja oikeastaan kaupunkiin kannattaisi mennä ainakin kahdeksi päiväksi.

Auton pysäköimme Heidelbergissä parkkitaloon. Parkkitalosta sai ovella pienen muovikolikon, jolla automaatti myöhemmin päättelisi saapumisaikamme. Kaverini sai taiteiltua kolikon suoraan katuviemäriin, kun oli ojentamassa sitä minulle. Elokuvista tuttu temppu. Onneksi parkkitalon parkkimikko oli niin ystävällinen, että emme joutuneet maksamaan plakaatissa lukenutta hukatusta kolikosta koituvaa 18 euroa vaan oikeastaan pari euroa vähemmän kuin meidän oikeasti piti maksaa.

Heidelbergin katukuvassa näkyi paljon ulkomaalaisia ja erityisesti jenkkejä. Jenkkien määrä selittynee sillä, että Heidelbergin lähellä on suuri jenkkitukikohta. Jenkkien ja turistien suuri määrä taisi vaikuttaa ihmisten englannin kielitaitoon, koska joka paikassa ihmiset käyttivät englantia huomatessaan, että emme olleet saksalaisia. Matkalla ihmettelimme jenkkiautojen rekisterikilpiä, jotka olivat normaaleja EU-kilpiä maatunnuksella USA. Ihan kuin USA olisi EU-valtio. Saisikohan näillä kilvillä ajaa Suomessa?

Palattuamme kävimme vielä Dortmundissa, johon oli kuulemma tulossa enemmänkin suomalaisia. Harmiksemme suomalaisia ei paikalle löytynyt kuin kolme kappaletta, joten tämä keikka jäi tylsäksi.