Laki ja järjestys

288. päivä

Päivän ilmaisu: Studieren eli opiskella

Saksan opiskelu jatkuu taas. Tällä kertaa meillä on kolmen hengen pienryhmä, jossa on kaksi suomalaista ja yksi amerikkalainen. Homma lähtee taas ihan alkeista ja osaamattomimmalla (en minä :) ei ole oikeastaan mitään pohjaa saksankieleen. Edessä vielä 24 kaksoistuntia, saa nähdä osaanko mitään näitten opintojen jälkeen. Vieläkään en saksaa puhu kuin pakon edessä ja sittenkin lähinnä sopivia sanoja arvaillen. Monimutkaiset rakenteet, kuten monesta sanasta koostuvat yksinkertaiset lauseet ovat vielä liian vaikeita.

Töissä on menossa pienimuotoinen muutto toimistosta toiseen. Muuton yhteydessä huoneita järjestellään uudestaan ja tämä ei olekaan Saksassa mitenkään suoraviivainen operaatio. Huonekalujen paikat sanelee laki ja sitähän täällä on noudatettava, ellei olla auton sisällä tai pyörän päällä. Vaikka laki ei sanelekaan kuin työntekijällä olevan minimitilan ja huonekalujen minimietäisyyden hätäpoistumista ajatellen, eivät huoneet tahi huonekalut taivu kuin yhdellä tavalla lain vaatimuksiin. Tämä yksi tapa on tietenkin se idioottimaisin, eikä kukaan haluaisi näin huonettaan järjestää. Onneksi huonekalut voi kuulemma järjestää miten lystää, kunhan ensin odottaa tilanteen rauhoittumista ja huonekalujen etäisyyksiä mittaavan kaverin käymistä (kyllä, usko tai älä, viimeisen muuton yhteydessä etäisyydet oli mitattu). Muuton yhteydessä tuli jo uhmattua lakia ja säädöksiä, kun kannoin itse oman pöytäni paikalleen. Olisin toki voinut odottaa muuttomiesten tekevän tämän, mutta ajattelin näytön ja tietokoneen rikkumisriskin olevan vähäisempi, jos teen asian itse. Pöydän ja muiden tavaroitten kantaminen ei ole sallittua, koska työnkuvauksessani ei lue asiasta mitään ja vakuutusyhtiö ei maksaisi onnettomuustapauksessa työtapaturman kuluja. Jessus sentään...

Työmuuton yhteydessä tuli taas mietittyä saksalaista jälkeenjääneisyyttä. Muutto pakottaa ihmiset pakkaamaan tavaransa väliaikaisesti johonkin. Tämä johonkin on Saksan tapauksessa kasa pahvilaatikoita, joita kaikille jaettiin. Suomessa jokaisen muuton yhteydessä oli tarjolla muovisia ”lainalaatikoita”, jotka oikein pakattuna voi kasata turvallisin mielin päällekkäin, eikä pohjan tai muun kohda rikkumista tarvinnut pelätä. Asiaa työkavereille naureskeltuani ymmärsin, että täällä ei taideta ko. laatikoita tuntea. Eräs työkaveri pohti, että eihän semmoinen muovilaatikko ole edes ympäristöystävällinen...

Viikko on ollut kohtuullisen rauhallinen. Lauantaina oli kantapöytä ja muutama kilometri mopoilua lähimaastossa, mutta muuta maininnan arvoista ei tainnut tapahtua. Lauantain kantapöytä oli ensimmäinen, jonka itse kutsuin koolle. Entinen kantisjärkkäri on muuttamassa joskus kohta pois ja jonkun muun täytyy ”järjestää” kantis. Onneksi kyse on lähinnä paikan päättämisestä ja asiasta tiedottamisesta.

Pentele, mopolla pitäisi keritä ajamaan kahden seuraavan kuukauden aikana vähintää 2000km, että voisi viedä mopon huoltoon ennen euroopan kiertoajelua. Täytyy ryhdistäytyä mopoilun kanssa. Kiirettä pitää joka rintamalla.

(ei kuvaa tällä kertaa, koska arkistoista ei enää löytynyt mitään vanhaa kivaa otosta. Ensi viikon kertomuksessa on sitten varmasti hyvä otos :-)