Yleislääkärillä

254. päivä

Päivän ilmaisu: Notfallpraxis eli ensiapuklinikka (vai olisiko päivystysklinikka)

Kolme grammaa hassista on päiväannoksein / Amfetamiiinia muutama viiva livahtaapi yksin tein / Lähdenpä tästä nappaamaan parisenkymmentä / tuoppia, kun janottaa näin yösyömmellä – Ismo Alanko. Nyt on pilleriä ja purkkia. Kerrataan vielä miten homma luontui.

Vastaanotto aukesi nettisivujen mukaan 8:30, joten olin tuolloin tikkana paikalla. Lääkäri ei sitten ollutkaan ja heti alkuun vastaanottovirkailija kertoi puoliksi viittomalla, että lääkäri on paikalla vasta yhdeksän jälkeen. Pääsin vastaanotolle joskus vähän yli yhdeksän jälkeen ja lääkäri teki diagnoosin suunnilleen niillä tiedoilla, joita itse löysin netistä surffaamalla. Diagnoosi oli poskiontelotulehdus. Lääkäri arpoi lääkkeeksi ”laajaspektrisen” antibiootin, kahta eri lajia nenäsuihkeita sekä ibuprofeiinia. Antibiootiksi tuli kefuroksiimi, jota en löytänyt Duodecimin Hyvä hoito -ohjeesta poskiontelotulehdukseen. Toisaalta löytyi tieto, että ainetta käytetään myös poskiontelotulehduksen hoitoon. Toivottavasti lääkäri tietää paremmin mitä tekee (tosin ilman viljelyä lääkärin on mahdoton sanoa mitä antibioottia pitäisi oikeasti antaa).

Mitenkä sitten arvostelisin lääkärin suorituksen? Aloitetaan virheistä ja ongelmista. Jouduin odottamaan tyypillisen suomalaisen terveyskeskuskäytännön mukaisesti melkein tunnin. Koko reissuun meni puolitoista tuntia. Kenties valitsin liian tasottoman lääkärin, enkä porvareille tarkoitettua ja yksityisvakuutusta vaativaa. Joillakin vastaanotoilla on kuulemma privaattivakuutetuille jopa omat odotushuoneensa. Lääkäri ei kertonut tarkasti mitä lääkkeitä määräsi ja miksi, vaikka en kyllä huomannut kysyäkään eli vähän omaa mokaa mukana. Antibiooteista sanoi, ettei maidon kanssa, mutta eipä kertonut kuinka kauan pitäisi olla maitoa käyttämättä ennen tai jälkeen. Googletus auttoi tähän ongelmaan osittain. Nenäsuihkeiden kohdalla ei maininnut mitään annostelusta eikä siitä, että kahta suihketta pitää reseptin mukaan ottaa päällekkäin. Ibuprofeiinista olisi ollut kiinnostavaa tietää tarkoittiko lääkäri sen tulehdukseen vai kivunlievitykseen vai molempiin. Apteekissa täti sanoi, että ei näitä ole pakko napsia, jos ei ole kipuja. Lääkäri otti verikokeen sormesta ja selvitti ilmeisesti tulehdusarvoja. Muistan kerran aiemmin verikokeen ottajan tikanneen huonosti sormeen ja sen jälkeen tikanneen uudestaan, kun verta ei tullut kunnolla. Pintaveri kun ei kuulemma ole hyvää testiin. Tällä kertaa sormea vain puristeltiin enemmän. Hyvänä puolena lääkäristä voi sanoa sujuvan englanninkielen taidon. Muuten aika normi terveyskeskuslääkäri. Saa nähdä paljon tämä keikka tulee kustantamaan. Lääkkeisiin meni jo 75e ja tuskin lääkärikään alle 100e laskuttaa.

Sairauslomaa tuli kolme päivää ja keskiviikkona joka tapauksessa uudestaan lääkäriä katsomaan. Sairausloman pituus tuntui olevan lähinnä neuvottelukysymys. Ensin ajattelin, että lääkäri voisi määrätä vain kaksi päivää, mutta sitten kun hän väen vängällä halusi minut takaisin vastaanotolle keskiviikkona, ajattelin, että päivä menee kuitenkin hukkaan ja parempi olla keskiviikkokin pois töistä. Oireita ei tällä hetkellä ole paljoakaan ja jos antibiootit ovat oikeita, luulisi pääsevän jo torstaina takaisin töihin. Vähän yli puolivuotta Saksassa ja sairauslomaa haettuna arviolta yhtä paljon kuin Suomessa viiden vuoden aikana. Ei tarvitse enää ihmetellä miksi saksalaiset työkaverit tuntuvat olevan paljon pois töistä (tämä on kyllä sitten ihan näppituntumaa ilman mitään tilastollista taustaa).