Kylmää kylmää...

218. päivä

Päivän ilmaisu: einfrierend eli jäätävä

Kylmä ilma saapui tällä viikolla Suomesta Saksaan. Vaikka Düsseldorfin pakkaset jäivät kauaksi Suomen tai Saksan kovimmista pakkasista, täälläkin tuntui viileältä. Joutui pistämään työmatkapyöräilyn ajaksi oikein pitkät kalsarit jalkaan. En tiedä liittyikö pakkaseen vai tuliko muuten vaan, mutta otin vuosittaisen sairauslomani keskiviikkona. Tiistaina oli jujutsureenien jälkeen jonkin verran kuumetta enkä keskiviikkoaamunakaan ollut ihan huippukunnossa. Sairausloman sai muuten ihan pomolle vaan soittamalla ja vasta kahden tai kolmen päivän poissaoloon vaaditaan lääkärintodistus. Eli vastaava systeemi kuin Suomessa, tosin firma on sama.

Ulkona alkoi siis pakastamaan, mutta niin alkoi jääkaapissakin. Löysin jääkapistani läpijäätyneen tomaatin. Tomaatti oli keskellä ylintä hyllyä parin kaverinsa kanssa. Tomaatin kaverit eivät olleet jäässä. Olin jo aiemmin ihmetellyt, kun kurkku meni huonoksi jääkaapissa. Lisäksi jääkaapista olevat tavarat tuntuvat yllättävän kylmiltä. Jääkaapin kylmyydensäädin (vai miksi sitä kutsuisi) oli aiemmin keskiasennossa ja nyt laitoin sen paria numeroa pienemmälle. Toivottavasti jääkaapin termostaatti ei ole hajonnut, koska sitten tulisi lisää säätöä ja sähkölaskua. Jääkaappi ei muuten taida olla saksalainen, koska merkki on Gorenje ja valmistusmaa Slovenia.

Lueskelin suomifoorumilta Saksassa asuvien suomalaisten ihmettelyä saksalaisten talvivaatetuksesta. Saksalaiset eivät juuri osaa käyttää hanskoja tai päähinettä, vaikka keli olisi selkeästi pakkasella. He eivät myöskään osaa pukea lapsiaan lämpimästi. Katselin viikolla alle kymmenvuotiaiden lasten koululaisryhmää, jossa puolella ei ollut hanskoja tai pipaa päässä. Ulkona oli silloin miinus viisi astetta lämmintä. Itse laitoin tuona päivänä toppatakin työmatkalle ensimmäistä kertaa. Suomessa voisi luulla lastensuojeluviranomaisten hakevan lapset pois noin huolimattomilta vanhemmilta. Niin, ja sitten Saksassa saa usein kuulla, että ”eihän sinulla voi olla kylmä kun tulet Suomesta”. Vastaan tähän yleensä, että Suomessa osataan pukeutua kelin mukaan toisin kuin täällä. Toisaalta, jos pienestä pitäen kulkee kädet sinisinä, niin eiköhän siihen sitten totu ja aikuisenakaan ei sitten tarvitse hanskoja.

Lämpöpatterin mittarin lukijat kävivät tiistaina. Kaverit tulivat ennen sovittua aikaa jo vähän yli kymmenen. Olin nähnyt tyypit jo edellisenä päivänä käytävällä pyörimässä ja vaihdoin silloin muutaman sanan heidän kanssaan. Sanoja todellakin oli vain muutama, koska nämä eivät englantia juuri osanneet enkä minä ymmärtänyt mitä kaveri oikeastaan halusi kysyä vai muutenko vaan jutteli. Rentoa porukkaa kuitenkin ja sentään yrittivät puhua englanniksi ja minä saksaksi, joten jonkunlainen keskusteluyhteys säilyi. Mittarin vaihtajia oli kaksi, vaikka homma olisi yhdellä miehellä onnistunut ihan yhtä hyvin. Lämpöpatterin mittarin säiliöt tulivat vaihdetuksi, mutta sama mittarirumba on uudestaan edessä parin viikon päästä, kun samat kaverit tulevat vaihtamaan vesimittarit. Tällä kertaa vesimittari jäi vaihtamatta, koska uusi vesimittari ei olisi mahtunut vanhan mittarin aukkoon.

Katselin vanhoista kirjoituksista, että havaitsin vessan oven roikkuvan ja laahaavan lattiaa marraskuussa. Nyt voin ylpeänä todeta korjanneeni ongelman. Sain Suomesta tuliaisiksi prikkoja, mutta ne olivat liian pieniä. Jouduin siis menemään rautakauppaan hakemaan isompia. Itse asiassa kävin rautakaupassa kahdesti ostamassa neljä kappaletta prikkoja (15 senttiä kappale, riistoa!), koska ensimmäisenä ostamani olivat liian isoja. Ei tarvitse enää nostaa vessan ovea, kun sen sulkee! Elämän pieniä iloja.

Saksalaisilla naapureillani on viehättävä tapa nostaa roskapussi rappukäytävään ennen kuin vievät sen ulos roskikseen. Eipä tuosta tavasta ole kyllä vielä mitään haittaa ollut, koska kenelläkään ei ole ollut voimakkaasti haisevia roskia käytävässä. Jos jonkun roskat joskus kuitenkin haisevat, ei haju pääse rappukäytävästä yhtään mihinkään, koska ko. tila on täysin suljettu käytävä. Itse pidän roskat kämpässä niin kauan kuin vien ne ulos.

Perjaintaina tein varauksen Finnlinesille: yksi hytti ja neljä moottoripyörää Travemündestä Helsinkiin. Tähän pitäisi päättyä kesällä euroopan kiertue, jota kolme ex-kolleegaa saapuu kanssani suorittamaan. Tavoitteena on ajaa mopoilla noin kymmenen päivää Länsi-Euroopassa, lähinnä Saksassa, Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa. Kukaan porukasta ei ole aiemmin ajanut näin pitkää lenkkiä, joten jään jännityksellä odottamaan reissua.

Huh, katsoin juuri ikkunasta ulos ja näin jonkun ajavan avoautolla rättikatto alhaalla pipa päässä. Ulkona on kyllä aurinkoinen keli, mutta taitaa olla pari astetta pakkasta. Onneksi pääse itsekin kohta ulos värjöttelemään moottoripyörän selässä. Enää kuukausi! Ai niin, olen kovalla innolla kuolannut kahta bemarin mallia: K1200S ja R1200ST. Pitänee näitä mennä liikkeeseen katsastamaan jahka saa oman pyörän ajoon.