25% takana?

198. päivä

Päivän ilmaisu: Spass eli hauskaa

Tuli valitettavan pitkä kirjoittelutauko kaksi- ja puoliviikkoisen Suomen loman takia. Blogi jatkaa kuitenkin entisellä minimikirjoittelulla myös tänä vuonna. Käytännössä siis kerran viikossa kirjoitan viiltävää kritiikkiä saksalaisesta yhteiskunnasta. Puoli vuotta ja kenties 25% takana! Deutschland, Deutschland über alles eli Saksa kaikkien yläpuolella, kuten kansallislaulussa todetaan. Ugh!

Kirjoittelin Suomessa listan asioista, joita tämänpäiväiseen tekstiin piti kirjoittamani. Polttamani DVD ei vain ollut lukukelpoinen, joten jotain juttuja jää nyt väistämättä sanomatta.

Tämä päivä oli kertakaikkisen loistava. Hieman päivää himmensi se, että heräsin Saksan aikaa 3:20 aamulla ja pilkin töissä parissa infosessiossa. Toisaalta jos matkustaa heti aamulla kuusi tuntia ja sitten tekee normaalin työpäivän, niin aikas ymmärrettävää (no niin ne työkaverit ainakin väittivät). Jopa pomo pääsi yllättämään ällistyttävällä joustavuudellaan. Olin ollut joulukussa vahingossa yhtenä päivänä neljä minuuttia liian kauan töissä, mutta tämä ei kuulemma haitannut ollenkaan. Tämä ei sitten ollut edes vitsi tai sarkasmia. Odotin ihan oikeasti jotain kommenttia ja komentelua.

Pääsin aamulla taksilla töihin Suomesta tulleiden pomojen piikkiin. Kerrankin jotain hyötyä korkeammasta johdosta! Päivä meni omalla painollaan mailiboksia purkaessa ja edellisten viikkojen tapahtumia kerratessa. Olin henkisesti varautunut kotiintulossa siihen, että postilaatikko on täynnä roskaa – jos kaikki mainosposti olisi sinne edes mahtunut – ja että vastassa olisi jotain muutakin jäynää. Eipä ollut tällä kertaa. Ainut jäynä, jonka kotiin tullessa näin, oli naapurille sattunut ongelma autohallissa. Naapuri ei saanut siirrettyä siirtolavoilla olevia autoja pois parkkipaikkansa edestä, eikä näin ollen saanut autoaan omalle paikalleen. Merkille pantavaa tapauksessa oli se, että naapuri puhui englantia. Tavallaan kruunasi päivän.

Suomessa ei ollut taaskaan hirveästi tapahtunut. Joitain muutoksia näki, mutta ei puoli vuotta ole Tamperetta tai ihmisiä juurikaan muuttanut. Parissa viikossa ehti näkemään ja kokemaan paljon. Kävin muun muassa avantouimassa – pitäähän turistin kokeilla paikallisia tapoja. Avantouinti tuntui monelle (julmalle) sakemannille olevan kova juttu. Ei se kyllä minusta niin äärimmäistä urheilua ollut. Toinen ihmetystä herättävä asia oli kertomus lumienkeleiden teosta: ”eikös siinä lumessa kieriessä jäädy heti”. Joka tapauksessa mainion rentouttava loma, koska mitään ennakkoaikataulua ei ollut. Pisin ”ulkomaan” lomani ikinä.

Suomessa tuli pitkästä aikaa juotua pahentunutta tai pahentumaan alkanutta maitoa. Jostain syystä viidestä jouluksi hankitusta maitolitrasta kaksi paheni paria päivää ennen parasta ennen päiväystä. Soitin joulun jälkeen Ingmannillekin asiasta ja sieltä luvattiin lähettää korvaukseksi jotain. Muutaman päivän päästä Ingmannilta tuli viiden euron lahjakortti Ingmannin tuotteisiin. Tarina ei tosin päättynyt tähän, koska myös seuraavasta maitoerästä maito paheni ennen aikojaan. Tämän jälkeen epäily siirtyi jääkaapin toimintaan. Kun jääkaapin sisälämpötilaa mitattiin, huomattiin, että jääkaapin ovessa lämpötila on kymmenen asteen tuntumassa maidon säilytyslämpötilan ollessa nollan ja kahdeksan asteen välillä. Noh, ei ollut vika Ingmannissa vaan laaduttomassa jääkaapissa. Hieman pisti hymyilyttämään jääkaapin merkki, oli nimittäin saksalainen Siemens...

Mikä suomalaisia vaivaa liikenteessä? Kahden ja puolen viikon aikana olin tulla yliajetuksi kahdesti. Ensimmäisellä kerralla bemarikuski ei väistänyt minua oikealla kääntyessään ja meinasi vielä osua peräluisussa auton peräpäällä. Toisella kerralla samassa risteyksessä Toyota-kuljettaja ajoi selkeästi punaisia päin ja olisi ajanut minuakin päin, ellen aina katsoisi vihreilläkin valoilla tielle ennen ylitystä. Suomalainen liikennekulttuuri on kyllä sieltä ja syvältä.

Vakuutusyhtiöni maksoi hammaslääkärin kulut ilman mitään ongelmia. Ihme. Lähetin vain laskun kopion yhtiöön ja yhtiö maksoi hieman ennen eräpäivää rahat tililleni. Loistava systeemi! Toisaalta Saksassa maksetaan bruttokansantuotteesta sairauskuluja toiseksi eniten heti Sveitsin jälkeen (2003 tilanne).

Vielä pikainen Saksan analyysi puolen vuoden kenttätutkimuksen jälkeen. Mielestäni monet asiat tehdään Saksassa ensin näyttävyyttä ja vasta sitten toimivuutta miettien. Suomessa taitaa mennä päin vastoin. Hieman samalla tavalla toimii asiakaspalvelukin, jos toimii: ollaan kyllä kohteliaita ja muistetaan kiitokset, mutta hommat eivät etene toivotulla tavalla. Ja aina ei olla kohteliaitakaan. Saksalainen laatu ja tästämällisyys tuntuvat lähinnä myyteiltä. Kenties tämä myytti on kehittynyt Saksaa etelämmässä olevissa valtioissa. Täsmällisyyttä löytyy korkeintaan silloin, kun sitä vähiten kaipaisi. Tiettyjä sääntöjä noudatetaan naama irvessä, vaikka säännöt eivät käytännössä hyödytä ketään. Saksa tuntuu edelleen olevan 5-20 vuotta kaikessa Suomea jäljessä, mikä Suomessa varmaan ihmetyttää monia. Ei ole minun maani. Tietävämmät ovat tosin todenneet, että puolen vuoden jälkeen maa alkaa tuntumaan kotoisammalta. Jäämme tarkkailemaan tilannetta.

Lähitulevaisuudessa kerron ainakin veroilmoituksen tekemisestä saksalaisittain. Lisäksi helmikuussa tulee tekstiä karnevaaleista eli paikallisten vuoden suurimmasta sekoilujuhlasta Wapun tapaan. Kesemmällä kertoilen varmaan taas mopoilusta ja ehkäpä uuden mopon hankkimisesta. Kiikarissa olisi tällä kertaa BMW. Muistakaa lukea ja kommentoida!