maanantaina, joulukuuta 12, 2005

Eipä sen kummempia



170. päivä

Päivän ilmaisu: Dickmilch eli piimä

Tylsä viikko takana. Ei oikein mitään mainitsemisen arvoista tapahtunut. Lauantaina oli taas kantis, mutta sekin meni vähän jo ulkomuistista. Keskitytään keksimään tikusta asiaa...

Jostain syystä en pysty enää soittamaan yhdelle kaverille omasta liittymästäni. Kun yritän soittaa, kertoo ääni vastapäässä, että tästä liittymästä ei pysty soittamaan ko. liittymään. Hassua asiasta tekee se, että osasta samanlaisia liittymiä voi soittaa ongelmalliseen liittymään ja osasta ei voi. Lisäksi asiassa on outoa se, että kyseessä on saman operaattorin (E-Plus) liittymä. Mutta kun Saksassa ollaan, en jaksa olla kovin kummissani.

Lähetin hammaslääkärilaskun tänään vakuutusyhtiöön. Saa nähdä koska rahat kilahtavat tilille. Työkaverilta kuulin laskun lähettämisestä kysellessäni, että osalla vakuutusyhtiöstä saa niin hyvät bonukset laskuttomista vuosista, että muutamassa vuodessa pääsee kokonaan eroon omasta vakuutusmaksustaan. Ainoastaan työnantajan maksama 50% menee vakuutusyhtiölle. Onni onnettomuudessa, että en ajatellut olla Saksassa niin kauaa, että pääsisin tarvittavaan määrään laskuttomia vuosia (lienee viisi vuotta tai yli).

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, asuintalossani on yhteinen pesutupa. Oikeastaan pesutupia on kaksi, toinen vain vähän kauempana ja pienemmällä määrällä pesukoneita. Käyttämässäni pesutuvassa on kahdeksan konetta, joista noin neljä toimii. Pesukoneet ovat vähentyneet pikkuhiljaa kesästä lähtien. Kesällä ainoastaan yksi koneista oli rikki. Saa nähdä korjataanko koneita jossain vaiheessa.
Lumet ovat taas menneet ja pakkasta ei ole ollut oikein yölläkään. Keli lienee normalisoitunut täällä Düsseldorfissa lukuunottamatta kenties vähäistä vesisadetta. Välillä on ollut niin aurinkoisia päiviä, että olisi voinut vaikka käväistä mopolla jossain – jos se olisi vakuutettuna. Valoista aikaa on muuten aamu yhdeksästä ilta neljään.

Seuraavan kerran, kun lyöt varpaasi ovikynnykseen, ole kiroamatta kynnyksen olemassa oloa. Mieti, jos kynnystä ei olisi. Voisitko pitää oven edessä mattoa tai kulkisiko ovi lattiaa laahaamatta? Entä kuuluisiko rappukäytävästä äänet yhtä huonosti kuin ne kynnyksen kanssa kuuluvat? Puhumattakaan rappukäytävästä mahdollisesta tulevasta vedosta.