Ruokakaupassa

115. päivä

Päivän ilmaisu: Konservierungsstoff eli säilöntäaine

Kun tässä ei ole mitään sen erikoisempaa sattunut, niin kerrotaanpa sitten arkielämästä jotain. Tällä kertaa aiheena on ruokakaupassa käynti. Vaikka aihe kuulostaa tylsältä, niin suomalaisen näkökulmasta aiheessa riittää monta ihmetyksen aihetta. Eli käydäänpä itse asiaan.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe kaupassa tulee hedelmiä tai muita kilotavarana ostettavia vihanneksia koriin kerätessä. Ainoa vaaka, minkä kaupasta löytää, on ”asiakkaan kontrollivaaka”. Tällä vaa’alla voi kyllä punnita ottamansa eineet, mutta mitään lappua punnituksesta ei suomalaiseen tyyliin saa. Kassan täti tai setä hoitaa punnituksen kassalla. Hölmönä sivuvaikutuksena tästä järjestelmästä on se, että kaikki eri lajiketta olevat omenat tai saman näköiset hedelmät ovat täsmälleen samalla kilohinnalla (omenilla normaalisti 1,99e/kg). Joitakin hedelmiä tai vihanneksia ostetaan kappalehintaan. Tänään ostin esimerkiksi espanjalaisen kurkun hintaan 0,39e/kpl. Taitaa muuten jäädä viimeiseksi ostamakseni espanjalaiseksi kurkuksi - maku kun oli yhtä huono kuin Suomessa.

Toinen ihmetyksen aihe tarkkasilmäiselle on leipien säilyvyysajat. Kaikissa leivissä näyttäisi lukevan ilman säilöntäaineita –teksti, mutta silti säilyvyysajat ovat useita viikkoja (ainakin tummemmissa leivissä). Leivät itse asiassa tuntuvat ihan syötäviltä ainakin parasta ennen päiväykseen asti. Kerran jouduin heittämään yhden pussin pois, kun siinä näytti olevan jotain epäilyttävää valkoista. Myös saksalainen maito säilyy pitempään (ainakin päiväyksen mukaan) kuin suomalainen. Kymmenen päivää parasta ennen päiväykseen ei ole maitokaupassa mikään erikoinen löytö.

Saksalainen innovatiivisuus tuottaa joskus suunnattomia epäuskon ja huvituksen tuntemuksia. Osa pullonpalautuskoneista (niitä ei ole joka kaupassa) on toteutettu hieman erikoisesti. Pullo palautetaan sijoittamalla se koneen aukkoon ja sulkemalla luukku. Kone työstää jokaista pulloa 10-20 sekuntia ja sitten sama homma toistetaan. Ovela saksalainen suunnittelija on pystynyt tuplaamaan koneen tehokkuuden asentamalla samaan koneeseen kaksi erillistä aukkoa. Näin koneen käyttönopeus on efektiivisesti kaksinkertaistettu! Sanomattakin on selvää, että kaikki tuntemani Suomessa käytetyt pullonpalautuskoneet ovat silti huomattavasti nopeampia ja käyttäjäystävällisempiä. Kaikkia pulloja ei voi palauttaa pullonpalautuskoneella ja ne palautetaan kassan viereen olevaan koriin, jolloin kassa palauttaa panttirahat.

Olutta kaupasta saa monessa erilaisessa pakkauksessa. Lasipulloja löytyy kahta lajia, 0,33l ja 0,5l, mutta suomalaista yhden litran pulloa en ole nähnyt. Tölkkikoot ovat samoja kuin Suomessa. Ja Aldista voi ostaa oluensa myös muovipullossa. Voisiko muovipullotettu olut olla kenties kesän festarihitti, aina kun ei saa viedä lasipulloja festarialueelle? Suomesta poiketen olutta saa myös 5 litran ”tynnyreissä” ja muistaakseni 20 litran oikeissa puisissa tynnyreissä. 20 litran tynnyreissä on messevä 50 euron pantti. Alkoholista puheen ollen... normikaupasta saa kaikkia halvimpia väkeviä eli siinä alle 20e hintaisia pulloja.

Kaupasta lähtiessään voi vain ihmetellä miksei kassan tiskillä ole kaukaloita, joihin peräkkäisten asiakkaiden ostokset lajitellaan. Normaali tapa on, että asiakas yrittää pakata tavaroita samaa tahtia kuin kassa niitä kassan läpi suoltaa. Itselläni tämä jää yleensä haaveeksi, koska reppua käyttävänä pyöräilijänä joudun optimoimaan pakkausjärjestystä, että saisin kaiken mahtumaan reppuuni. Vaikka joidenkin kauppojen kassoilta löytäisi kaukalot, ei kassa niitä kuitenkaan osaa tai vaivaudu käyttämään. Lisäksi toinen kaukalo on usein varattu mainosten tai muun tavaran säilytykseen.

Niille lukijoille, jotka tänne asti vaivautuvat lukemaan, kerron jännittävän tositapauksen. Yksi työkaveri (tsekki) ryöstettiin eilen Düsseldorfin päärautatieasemalla. Ryöstö oli kuulemma tehty niin, että ensin kaverin pään päälle oli heitetty takki ja sitten oli salamana viety lompakko. Ei kuulemma kannata näyttää lompakkoaan rautatieaseman Burger Kingissä.