Ulkomaille Suomeen

103. päivä

Päivän ilmaisu: Genau eli tarkalleen tai prikulleen

Viiden päivän Suomi-vierailu takana. Kyllä oli taas hauskaa olla maassa, jossa ihmiset ymmärtävät, jos heille jotain sattuu puhumaan. Ei näyttänyt Suomi muuttuneen kolmen kuukauden aikana suuntaan tai toiseen. Tosin hurjasti kalliimmalta se tuntui, mutta itse kykenin vielä ostamaan tavaroita. Toisin oli säästeliäitten (julmien) sakemannien kohdalla, jotka istuivat mieluummin kuivin suin odottamassa lentokonetta kuin että olisivat maksaneet viisi euroa oluesta. No joo, eihän sitä saksalainenkaan voi uusia mersuaan joka vuosi, jos noin paljon oluesta joutuu maksamaan...

Suomeen saavuttuani aloin ihmettelemään osaa liikennemerkeistä, jotka olivat Saksasta poiketen keltaisella taustalla. Lisäksi nopeusrajoituksista kertovat numerot olivat hassun paksuilla kirjaimilla. Liikennemerkit eivät jääneet ainoaksi asiaksi, joka hämmensi. Tällä kertaa jouduin kahdesti miettimään valokatkaisijoiden asentoa, kun valoja sammutin tai laitoin päälle. En tosin osaa Saksassakaan asiaa ilman miettimistä tai kokeilua, joten nyt olen täydellisen sekaisin valokatkaisimien kanssa. Ei ole helppoa.

Suomesta onnistuin markkinoimaan ainakin piimän muutamalle ihmiselle. Tosin Saksassa piimää vastaavaa tuotetta saa ostaa turkkilaisena maitona, joten ei se ihan uniikkia tavaraa ole. Espanjalainen työkaveri, joka ei yleensä tummiin leipiin kuulemma koske, osti ruisleipää (sitä perinteistä pyöreää, jossa on reikä keskellä) paketin. Saa nähdä mitä hän sanoo maistettuaan leipien aatelia. Tuli itsekin otettua mukaan pari pakettia, saksalaiset kun eivät osaa tällaista leipää tehdä.

Tällä kertaa Suomesta oli hassu lähteä, kun ei oikein tiennyt lähteekö kotoa vai meneekö kotiin. Mutta hälläköväliä, kunhan on katto pään päällä.

Saksalaisia kuunnellessa erottuu joukosta muutama sana, joita toistetaan todella usein keskustelujen aikana. Eräs näistä sanoista on genau eli tarkalleen tai täsmälleen. Suomalaisen suuhun tällaisen sanan toistaminen ei oikein sopisi, koska ainakin minusta harva asia on tarkalleen tai täsmällisesti jotain. Muista hoettuja sanoja ovat ainakin ja (kyllä), natürlich (luonnollisesti), alles klar (kaikki selvää) ja doch (toki). Tämä ei kyllä ole tietenkään kovin tarkka havainto, koska 95% puhutuista sanoista menee ohi korvien. Toisaalta usein hoetut sanat oppii parhaiten, joten jotain perää havainnossa täytyy olla.

Olen useasti kuullut, että saksalaiset ovat avarakatseisia ja erilaisia ihmisiä ja kansallisuuksia hyväksyvää porukkaa. Kuitenkin kolmen kuukauden aikana olen itse muodostanut kuvan saksalaisista, jotka hyväksyvät ilman muuta muun maalaiset ihmiset, jos nämä puhuvat saksaa ja käyttäytyvät kuin saksalaiset. Toki parasta olisi myös näyttää saksalaiselta. Saksalaisilla on uskomattoman hyvä asenne kieltenopiskelua kohtaan. Harmi vaan, että ainoastaan saksankieli tuntuu kiinnostavan – erityisesti saksaa osaamattoman ulkomaalaisen saksanopiskelu. En heti osaa nimetä hieman enemmän tuntemaani saksalaista (kymmeniä), joka ei olisi kysynyt, että joko opiskelen saksaa. Suomesta tunnen ainoastaan yhden ulkomaalaisen (joita niitäkin tunnen kymmeniä), joka valitteli suomalaisten kiinnostusta hänen suomenopiskeluaan kohtaan. Voi tosin olla, että lähes kymmenen vuoden asumisen jälkeen voisi odottaa ihmisen haluavan oppia paikallista kieltä, mutta itse en tällaista odottanut häneltä. Asiaan voi vaikuttaa suomalaisten tietois
uus siitä, että suomi on pieni kielialue ja että suomen osaamisesta ei Suomen ulkopuolella ole juurikaan hyötyä. Ehkä suomalaisten turha nöyryys on toinen syy. Kun Saksassa korostuu maassa maan tavalla –asenne, Suomessa hyväksytään ulkomaalaisten erilaisuus. Mielestäni Suomessa myös yritetään enemmän tukea elämistä ilman suomenkielentaitoa niin virallisissa yhteyksissä kuin työpaikoilla. Molemmissa maissa lienee silti piilosyrjintää yhtä paljon eli ulkomaalaisen saama kohtelu on heikompaa kuin natiivin saama, ainakin yksityisten suomalaisten kohdalla (eli ei yritystä tai virallista tahoa edustavan).

Mitä suomalaista olutta saksalaiselle voi suositella? Mielestäni ainoa perinteinen suomalainen olut on normaali lager, mutta se ei eroa oikeastaan millään tavalla muun maalaisista lagereista. Sinänsä tylsää, koska monessa muussa Euroopan maassa on erilaisia paikallisia oluita, joita olisi ilo esitellä.