Saksalainen rakentaminen

87. päivä

Päivän ilmaisu: Hohcbau eli rakentaminen

Nyt selvisi miksi Hollannissa ihmiset osasivat englantia. Siellä ei tietolähteideni mukaan dubata tv-ohjelmia, joten ihmiset kuulevat telkkarista englantia aivan kuten Suomessa. Eläköön television ihmeitä tekevä voima!

Olen jo pitkään suunnitellut kirjoittavani saksalaisesta rakentamisesta. Vaikka näkemykseni on täysin subjektiivinen ja muutamaan tapaukseen perustuva, ei sen tarvitse estää asiasta kirjoittamasta. Liika tietohan tappaa varmat mielipiteet.

Moneen kertaan olen tuuminut, että saksassa mietitään ensiksi sitä, kuinka hienolta joku asia näyttäisi ja vasta toisisijaisesti mietitään asian toimivuutta. Esimerkiksi minun keittiössäni tiskialtaan ympäristö on puuta. Käytännössä en tiskatessa voi välttää veden roiskumista puuosan päälle, vaikka olisin kuinka varovainen tahansa. Toinen varovaiseen tiskaamiseen kannustava tekijä on seinän ja tiskialtaan välistä puuttuva tiiviste. Jos seinän lähettyville roiskuu vettä, se valuu iloisesti seinää pitkin tiskipöydän taakse. Pöydän takaa ei vettä sitten pääsekään kuivaamaan. Tiskaamista ei muuten varsinaisesti helpota se, että tiskialtaita on yleensä vain yksi ja kuivauskaappia ei täällä tunneta.

Sama hilpeä suhtautuminen veteen jatkuu jokaisessa saksalaisessa vessassa, joissa yleensä taitaa olla myös suihku ja kylpyamme. Kylpyammeen ja lavuaarin pohjaa lukuunottamatta vedellä ei ole pääsyä viemäriin. Kannattaa olla siis tarkkana, kun on suihkussa, koska enemmälti kylpyammeen reunan yli roiskunut vesi päätyy muuhun huoneistoon. Voisin vielä senkin mainita, että 1996 rakennetussa asunnossani vessan lattian rajassa olevat tiivisteet ovat lopettaneet tiivistamisensä. Jos vettä seinän viereen pääsee, se menee suoraan lattian alle.

Suomessa taidettiin lopettaa kokolattiamattojen käyttö jo 70-luvulla. Täällä Saksassa ne sen sijaan ovat vielä kovasti suosittuja. Kuulemma laminaatti on paljon huonompi lattiamateriaali kuin kokolattiamatto. Mutta ei Suomessakaan vielä ennen 70-lukua tunnettu allergioita tai keskitytty miettimään sisäilman laatua. Kyllä saksalaisetkin kenties jossain vaiheessa huomaavat kokolattiamaton epäterveellisyyden. Eräs muuten kommentoi, että pöly näkyy ikävästi, jos ei ole kokolattiamattoa. Niinpä niin...

Ilman laatuun vaikuttaa negatiivisesti myös se, että täällä ei tunneta keskitettyä ilmanvaihtoa. Suomessa kerrostaloissa on keskitetty koneellinen ilmanvaihto. Saksassa jokaisella huoneistolla on oma tuulettimensa, jonka voi itse kytkeä päälle ilmaa vaihtamaan. Tunnettu nyrkkisääntö kuulemma on, että ikkunoita pitää pitää auki joka päivä ainakin 15 minuuttia, ettei asunto ummehdu ja kerää turhaa kosteutta. Tämä muuten otetaan ylhäältä annettuna asiana, eikä koneellista ilmanvaihtoa kukaan halua.

Nykyisen kämppäni äänieristys lienee hyvä, koska en juuri kuule ääniä naapureista. Suurin meteli tulee ilmanvaihtokanavasta ja rappukäytävästä. Huoneistoni ovi on yksinkertainen ja luulisin, että normaalilla puheäänellä voisi puhua vastakkaisella puolella suljettua ovea olevalle henkilölle. Edellisessä kämpässäni äänieristyksestä ei edes voinut puhua, koska pystyin kuuntelemaan eteisessä olleen seinäkellon tikitystä rappukäytävästä.

Mikähän on, kun Saksassa ei ole kukaan vielä onnistunut markkinoimaan järkeviä lukkoja ihmisille. Suomessa ovi yleensä menee kunnolla lukkoon, kun oven painaa kiinni, mutta Saksassa oven sulkemisen jälkeen se pitää vielä erikseen lukita, jos haluaa olla varma, etteivät ihmiset kävele sisään liian helposti. Lukkosepältä menee kuulemma alle puoli minuuttia lukon avaamiseen rautalankahäkkyrällä tms. mikäli ovea ei ole lukittu avaimella. Huoneistojen väliovissa näyttäisi usein olevan lukot, jotka voi lukita avaimella. Tästähän ei varsinaisesti ole haittaa, mutta ottaisin mielelläni ainakin vessaan lukon, jota voi käyttää ilman avaimen vekslaamista.

Viimeisenä nyt mieleen tulevana asiana voisin valittaa ovien aukeamissuunnista. Huoneistoni ulko-ovi aukeaa asuntoon päin ja näin ollen eteiseen ei voi sijoittaa mitään kaappia heti oven läheisyyteen. Lisäksi vessan ovi aukeaa vessaan päin (se voisi aueta myös eteiseen) ja tämä vie vessan käytettävissä olevia neliöitä todella paljon. Jotenkin tuntuu, että tätä asiaa ei ole sunniteltu mitenkään arkkitehdin pienessä mielessä.

Düsseldorfin Altstadista löytyy muuten eräs saksalaisen rakentamisen helmistä. Kannattaa katsella kirkontorneja sielläpäin vähän tarkemmin.