Erikoisruokavalio

65. päivä

Päivän ilmaisu: Zöliakie eli keliakia

Viikonloppuna tuli tutustuttua saksalaisten ymmärrykseen erikoisruokavalioita kohtaan. Keliakia (eli ei saa syödä viljatuotteita, joissa on gluteenia eli vehnää, ohraa, ruista jne.) ei Saksassa ole yleisesti tunnettu ongelma, joten täällä pitää kertoa erikseen, ettei halua ruokaansa normaaleja viljatuotteita. Tällainen poikkeavuus ei kuitenkaan mene saksalaiselle ihan heti läpi. Kerrataan erään ravintolaruokailun tapahtumat asian valottamiseksi.

Ruokailu tapahtui keskitasoisessa ravintolassa, jossa tarjoilijat osasivat englantia saksalaisittain hyvin. Ruokaa tilatessa sanottiin moneen kertaan, ettei ruuassa saa olla näitä ja näitä viljatuotteita ja lisäksi sama asia luki saksaksi tarjoilijalle näytetyssä lapussa. Tarjoilija varmisti kokilta, että tilatussa ruuassa ei ole mainittuja viljatuotteita ja ruoka saatiin tilattua. Kun ruoka saapui, huomasimme, että gluteenittomalla lautasella on kastiketta (ei lukenut ruokalistassa) ja tämä normaalisti tarkoittaa, että ruoassa on myös viljaa (vehnää). Kysyimme tarjoilijalta uudestaan asiasta ja tarjoilija kysyi uudestaan kokilta. Tällä kertaa vastaus oli, että ruuassa on vähän viljaa. Mitenkähän tarjoilija esittäisi asian tukehtumaisillaan olevalle pähkinäallergikolle: ”ruuassa on vähän pähkinää, ei kai haittaa”. Ongelma ratkesi uudella annoksella, jossa ei ollut kastiketta.

Gluteenittomaksi jälkiruoaksi tilattiin jäätelöä (muille tilatussa jälkiruoassa olisi kuulemma saattanut olla pahoja viljatuotteita). Mutta eihän jäätelöä voi ilman vohvelia tarjota ja tarjoilija sanoi, että vohvelissa ”saattaa olla” vehnää… noh, vohvelit pois jäätelöstä ja syömään. Ei ole helppoa olla saksalainen tarjoilija, kun asiakkaat eivät suostu syömään tarjottua ruokaa. Kahden kuukauden kokemuksella osasin kyllä odottaa tällaista palvelua. Saksalaiset ovat joko a) liian ylimielisiä tai b) liian ymmärtämättömiä.