ADSL-hankintaa ja Suomi-Saksa vertailua

68. päivä

Päivän ilmaisu: Breitband eli laajakaista

Käväisin eilen tilaamassa internet-liittymän. Meinasin ensin tilata ISH-operaattorilta kaapelimodeemiliittymän, mutta nämä penteleet eivät tarjoa yhteyttä juuri minun talooni. Naapuritaloon kyllä olisi saanut. Kuulemma naapurustoon tulevasta suuresta johdosta ei saa vedettyä pientä johtoa minun talooni, vaikka juuri viereiseen taloon saa. Suomessa ainakin kuvittelin, että kaapelimodeemi tulee kaikkiin taloihin, jotka ovat kaapelimodeemin alueella ja joissa on kaapeli-tv.

Eipä siinä sitten auttanut muu kuin mennä tilaamaan ADSL Arcor-operaattorilta. ADSL:n mukana on pakko (kyllä, luit oikein, PAKKO) ottaa ISDN-puhelinliittymä. Kaksi megainen yhteys maksaa 39,9e kuukaudessa. Kaapelimodeemi samalla vauhdilla (mutta nopeampi upstream) olisi maksanut 5 euroa vähemmän. Yhteys luvattiin toimittaa kahden – neljän viikon sisällä. Työkaverille oli sama firma luvannut toimittaa yhteyden viime maaliskuussa, mutta ei kuulemma ole vieläkään saanut. Tilauksen hän on tehnyt jo joulukuussa :)

Otetaanpas tähän vielä vähän Suomi-Saksa –vertailua, jonka työporukalle viime perjantaina esitin.

Germaaneilla on tapana käyttää runsaammin sanoja kuin suomalaisella. Kiitos ei ole pelkkä kiitos vaan paljon kiitoksia tai kauniita (schön) kiitoksia. Samoin päivää on hyvää päivää ja huomenta hyvää huomenta. Suuhan tuollaisessa kuluu.

Saksalaisille on ominaista myös puolituttujen tai tuntemattomien tervehtiminen. Suomalaiselle tämä ei yleensä tule mieleen kuin pienessä hiprakassa (tai sitten pitää olla jonkin sortin kylähullu). Lisäksi suomalainen ei yleensä kommentoi tuntemattomien toimintaa, mutta (julma) sakemanni suorastaan nauttii siitä.

Saksalaiset näyttävät noudattavan sääntöjä hyvin, paitsi liikennesääntöjä (ylinopeudet, oikopolut jalkakäytäviltä, parkkeeraus miten sattuu). Suomalaiset taas osaavat kenties hieman joustaa säännöistä, mutta liikennesäännöistä pidetään paremmin kiinni.

Työpaikalla ei ainakaan täällä ole samanlaista kahvitteluperinnettä kuin Suomessa. Mutta eipä täällä ole kahvihuoneitakaan lähettyvillä (niitä kyllä on jossain päin taloa), joten ei porukka mihinkään voi kerääntyä kahvittelemaankaan. Lounas täällä syödään puolen päivän jälkeen, mutta Suomessa yleensä jo ennen puolta päivää (kanttiini aukeaa 11:30 täällä, kun Suomessa aukesi tuntia ennemmin).

Kierrätys ei ole yhtä hyvin hoidettua kuin Suomessa, vaikka Saksalla on mielestäni todella vihreä leima. Itse keräilen biojätteitä sen takia, että ne alkavat haisemaan tavallisessa suljetussa roskiksessa tosi nopeasti. Erilleen kerätyt biojätteet on sitten helppo heittää tavalliseen roskikseen.

Sitten muutama detalji, joita kerroin esityksessä
- Saksassa ulko-ovi aukeaa aina sisälle taloon, Suomessa ulos
- Saksassa valokytkin on pois-asennossa kun sen yläreuna on lähellä seinää, Suomessa alareuna
- Ulko-ovi pitää lukita avainta kaksi kertaa kääntämällä, vaikka se voisi mennä kunnolla lukkoon oven sulkeutuessa (Saksassa ovi menee kyllä lukkoon, mutta ilman avaimen liikuttelua ovi ei ole turvallisesti lukossa)
- Autoja ei tarvitse paljoa varoa Saksassa, mutta Suomessa pitää sitäkin enemmän
- Saksalaiset antavat hyvin tilaa kaistaa vaihtaessa, Suomalaiset eivät

Semmoista tällä erää. Lauantaina pitää mennä tilaamaan tietokone!