Kielikysymyksiä ja pummeja

106. päivä

Päivän ilmaisu: Metallarbeitergewerkschaft eli metallityöntekijöiden unioni

Vaikka olenkin päättänyt olla kirjoittamatta työasioista blogissa, pitää hieman työasioita sivuten kertoa viime perjantaina saamastani sähköpostista. Paikalliset liiton edustajat postittivat isolla jakelulla kaikkia työntekijöitä koskevan muistion, joka oli kuin olikin saksaksi. Koska virallinen työkieli on englanti, pistin postin lähettäjälle pyynnön saada teksti englanniksi. Samalla muistutin, että työkieli on englanti ja kaikki eivät välttämättä osaa saksaa. Kuinka ollakaan, liiton edustaja vastasi englanninkieliseen kysymykseeni saksaksi ja totesi viestissään, että käännös tulee myöhemmin. Huumorintajuisena(?) ihmisenä vastasin viestiin suomeksi, johon liiton edustaja sitten vastasi italiaksi. Joko liiton ko. edustaja on täydellinen pässi tai sitten ylimielinen idiootti. Tai no, ei tuon edes tarvitse olla joko – itse nimittäin epäilen, että edustaja on molempia.

Joku oli päättänyt Suomen vierailuni aikana varastaa polkupyöräni. Onneksi kaveri ei ollut täysammattilainen ja varkausyrityksen tuloksena oli ainoastaan vaijerilukon muovin rikki kaluaminen. Tästä talosta on seinallä olleiden lappujen ja kuulemani mukaan varastettu aika monta polkupyörää. Onneksi saan omani seinään kiinni, joten se ei ole varmaan ensimmäinen varastettava.

Voi olla, että tästä talosta katoaa polkupyöriä useammin kuin muualta, koska taloa vastapäätä on pummien kokoontumispaikka. Pummit saapuvat paikalle aamusella ja poistuvat kahden kolmen aikaan. Varsinkin viikonloppuisin menee välillä hermot, sillä porukan koirat rakastavat haukkumista ja siihen ei ole hauskaa herätä. Pummeja Düsseldorfissa riittää muuallakin. Keskustassa on monta ulkonäöltään tutuksi tullutta pummia, jotka kerjäävät aina vakipaikassa. Kerjääminen voi olla kenties jopa tuottoisaa. Olen pari kertaa nähnyt jonkun antavan jopa viisi euroa kerjäläiselle. Mikäs siinä, jos rahaa kerran on.

Hyvät mopoilukelit jatkuvat. Lämpöä on päivällä yli kahtakymmentä ja sateesta ei ole tietoakaan. Tänään tuli pyörähdettyä parin sadan kilometrin autobaanareissu. Mukavaa oli taas pitkästä aikaa. Ainoa harmi on ötökät, joita tuntuisi olevan enemmän ilmassa (lue visiirissä) kuin aiemmin kesällä. Vielä ehtii ajamaan muutaman viikon ja sitten mopo jäähylle neljäksi kuukautta. 1700km täynnä.