Pyöräilijän tilitystä

151. päivä

Päivän ilmaisu: Fussgänger eli jalankulkija

Vaikka olen aiemmin jo monasti tilittänyt pyöräilyn ihanuudesta täällä Saksassa, tilitän vielä lisää. On nimittäin niin, että saan manata kanssakulkijoiden typeryyksiä lähes joka päivä. Osittain lisääntyneisiin ongelmiini pyörän kanssa vaikuttaa varmasti se, että poljen joka päivä noin 15 kilometriä työmatkaa (yhteen suuntaan vähän yli 7km), kun Suomessa kilometrit jäivät keskimäärin alle viiteen. Suomessa en myöskään polkenut keskustassa niin paljoa kuin täällä Saksassa. Silti en voi olla ajattelematta sitä vaihtoehtoa, että niin kohtelias ja joustava saksalainen autoilija muuttuu jalan tai polkupyörällä liikkuessaan joustamattomaksi ja sokeaksi ääliöksi.

Varsinaista pyörätietä työmatkani varrella ei ole kuin pari kilometriä. Suurimmaksi osaksi reittini kulkee pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden yhteiskäytössä olevaa jalkakäytävää pitkin, joka on kuitenkin selkeästi jaettu eri väreillä kahteen osaan. Värityksestä huolimatta jalankulkijoita kulkee missä tahansa ja pyörätien puolelle voidaan vaihtaa taaksepäin katsomatta. Muutenkin jalkakäytävät ovat jalankulkijoille paikkoja, joissa ympäristön havainnointi loppuu täydellisesti (jopa eteenpäin katsominen on hirveän vaikeata monelle). Jalankulkijat aiheuttavat suurimmat ongelmat ja useimmat vaaratilanteet.

Seuraavaksi eniten ongelmia aiheuttavat kanssapyöräilijät. Kuten kirjoitin aiemmin, vastaantuleva pyöräilijä saattaa väistää kummalle tahansa puolelle. Ne jotka noudattavat tiukasti kevyen liikenteen sääntöjä, väistävät aina oikealla puolella tietä vasemmalta ja vasemmalla puolella vasemmalta. Sanaa tiukasti ei voi painottaa liikaa tässä yhteydessä, sillä osalla ihmisistä on kaikkinainen pakko päästä ohittamaan sääntöjen mukaan minkään liikennetilanteen asiaa muuttamatta. Olen nähnyt hauskoja (tai no, vaarallisia) tilanteita ja ollut mukana niissä, kun vastaantulija ei ole missään tapauksessa voinut mennä siltä puolelta ohi, jossa olisi ollut enemmän tilaa ja parempi ohituspaikka. Aina kun vastaantulija on lain mukaan oikeassa, saa kuulla opastavia kommentteja liikennesäännöistä. Jos vastaantulija ei ole oikeassa, voi suusta tulla joko sekalaista pään aukomista tai anteeksipyyntö. Kumpikaan ei yleensä jaksa hirveästi lohduttaa tilanteen jälkeen. Tilannetta pahentaa vielä se, että osa pyöräilijöistä ei erota n
ormaalia pyörätietä yhdistetystä tiestä ja väistää myös pyörätiellä vastoin oikean puolen liikenteen käytäntöjä. Kanssapyöräilijöillä on myös sellaisia ongelmia, että jalkakäytävän puolta vaihtaessa ei katsota sivulle tai taaksepäin. Viimeksi eilen eräs vaihtoi ensin selkeästi vasemmalle puolelle ja juuri kun olin ohittamassa takaa oikealta – toisella puolella ei ollut tilaa – löi pyöräilijä jarrut kiinni ja siirtyi oikealle puolelle autotien ylittääkseen. Onneksi oli muutama kymmenen senttiä ylimääräistä tilaa, että pääsin väistämään. Toisaalta, olen kyllä Suomessa tullut jyrätyksi samanlaisessa ohituksessa. Tällä kyseisellä kerralla olin itse etummainen pyöräilijä noin metrin leveällä jalkakäytävällä ja olin kääntymässä oikealla tien ylitykseen. Ei mahtunut ohi silloin, eikä olisi mahtunut, vaikka en olisi kääntynyt...

Saksalaisen tavan mukaan auto pysäköidään siihen, mistä lähin paikka löytyy. Paikan mahdollinen laittomuus ei haittaa, sillä jalkakäytäviltä löytyy usein täysin käyttämöntä tilaa autolle. Harmi vaan, että sekä pysäköivien että pysäköityjen autojen väistely jalkakäytävällä tuottaa pyöräilijälle turhaa päänvaivaa ja jalankulkijoiden väistelyä ahtaassa paikassa. Sitten jos ajaa autotiellä, saa väistellä autoilijoiden mukana hätävilkkuja välkyttäviä tien sivuun (lue: niin paljon oikeanpuoleisen kaistan päälle pysäköityjen, että auton kanssa ei mahdu ohi) pysäköityjä autoja. Itseäni jaksaa muuten ihmetyttää se, että saksalaisen autoilijan pinna venyy mihinkä tahansa liikenteen seisauttavaan tunarointiin, kunhan kyse ei vain ole liikennevaloissa liian kauan seisomisesta. Jos ajan työmatkani mopolla, tiedän jo ennakkoon, että oikealle kaistalle ei kannata mennä tietyillä teillä, koska niillä on aina hätävilkkuautoja.

Saksalainen autoilija väistää jalankulkijoita todella tunnollisesti. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa autossa on peruutusvalo päällä. Olen ollut kolme kertaa tilanteessa (muistan siis kolme erillistä, mutta kenties niitä on enemmän), jossa ainoastaan nopeat jalat ovat pelastaneet auton alle jäämiseltä. Kun pakki menee päälle, autoilijoiden huomikyky häviää täysin. Ehkä nämä sitten peruuttavat sivupeileistä, koska auton perän keskellä oleva jalankulkija on näkymätöntä materiaa.

Että semmoista. Tulipahan taas valitettua. Huomenna tulee ensimmäinen suomikaverivierailu kolmen hengen voimin. Saapas nähdä minkälaisia seikkailuita Düsseldorfin yöelämässä koetaan. Suunnitelmissa on käydä myös Kölnissä pikavisiitillä ja kenties jossain muualla. Tähän kirjoitteluun tulee nyt ainakin muutaman päivän tauko.

Kuvassa juuri laskettu Guinness, vähän aikaa rauhoittunut Guinness ja nautittavaksi kelpaava Guinness.