Moottoripyöriä ja elämää

134. päivä

Päivän ilmaisu: Messe eli messut

Perjantaina alkoi sitten saksan opiskelu. Opetus alkoi numeroista, aakkosista ja ääntämisestä. Ihme kyllä, kertaakaan emme käyneet läpi minun nimeni on blaablaa tai olen xx vuotta vanha –juttuja. Tänä vuonna kaksoistunteja on 5. Toivottavasti näiden tuntien aikana saa vähän pohjaa/rohkeutta saksan puhumiseen jokapäiväisissä tilanteissa. Saksassa olisi paljon opettelemista ja kauan menee, jos sitä meinaa osata käyttää englannin tasoisesti – tuskin ikinä siis. Työnantajan puolelta pidän loistavana vastaantulona sitä, että opiskelu tapahtuu työaikana. En olisi uskonut tämän olevan mahdollista, mutta näin on ilmeisesti monella muullakin, kun asiasta jälkeenpäin kyselin.

Lauantaina kävimme vähän isommalla suomiporukalla mopoilumessuilla (http://www.fighterama.de/en/) Rheinbergissä alle 50 kilometrin päässä. Porukkamme koostui minusta ja toisesta paikallisesta sekä neljästä mopomessujen takia Suomesta tulleesta. Messut keräsivät ihmisiä todella paljon ja suomalaisiakin tuli vastaan monta, kenties yli kymmenen. Messut olivat ainakin bomber-porukan suosiossa ja kohtuu kahjoa porukkaa taitavat olla. Ainakin erään standin esittelijänä olleen suomalaisen puheista jäi tällainen kuva. Hienoja ja hieman omalaatuisia pyöriä oli todella paljon nähtävillä. Erittäin suositeltava tapahtuma motoristeille ja liputkaan eivät maksaneet kymppiä enempää. Harmi vaan, ettei paikalla ollut ainuttakaan ei ”tuunattua” pyörää, sillä niitäkin olisin voinut katsella.

Polkupyörästä hajosi vaihteeksi uusi osa. Tällä kertaa katkesi seisontatuki, vaikka en sitä ole mitenkään väkivaltaisesti kohdellut. Pitää mennä joku päivä käymään pyörän myyneessä liikkeessä valittamassa. Tuskin valittamisesta mitään hyötyä on, mutta jotain myyjillekin pitää asiasta kommentoida. Aivan käsittämättömän laaduton pyörä kokonaisuudessaan. Paskan möivät!

Saksaan muuttaminen on näemmä muuttanut entistä elämäntyyliäni jonkin verran. Ennen oli aikaa jopa opiskella viikolla ja viikossa oli ainakin yksi tyhjempi päivä. Nyt joka päivä on ohjelmaa niin, ettei kotona juuri kerkiä olemaan ja viikonloput ovat järjestään varattu johonkin. Aina kun luulee, ettei mitään tapahdu, jotain tulee taas touhuttavaksi. Lisäksi yksi vapaa-aikaa selkeästi vähentävä asia on lisääntynyt työnteko. Ainakin oman liittoni tekemän sopimuksen mukaan työpäivä on kahdeksan tuntia ja siihen 45 minuutin ruokatauko päälle. Tämä on siis 45 minuuttia enemmän töissä joka päivä. Lisäksi mukaan tulevat ylityöt, joista kyllä maksetaan, mutta eipä se sitten vapaa-aikaa silti korvaa. Pitänee ottaa ainakin osa ylitöistä vapaina. Joka tapauksessa ulkomaan elämiseni tuntuu yhtä hektiseltä kuin turistina matkailu ulkomailla ja tähän tulee sitten työnteko päälle. Tätä ei silti pidä ottaa valituksena, koska kotona istumalla ei mualimaa näkisi ja mualiman katselun takia tänne on tultu.