Eipä sen kummempia 2

176. päivä

Päivän ilmaisu: Schnee eli lumi

Eipä ole taaskaan sattunut mitään sen kummempaa. Mutta jotain on kirjoitettava!

Tänään havaitsin, että toisen ranskalaisen parvekkeeni oven saranoiden puoleinen reuna on puolisen senttiä auki. Ihmettelin miten päivänvalo voi näkyä oven karmin vieressä niin kirkkaasti ja tutkin oven reunaa hetken huomatakseni, että oven reuna on auki. Edellinen asukas oli selvästikin jo yrittänyt tiivistää oven reunaa, mutta valitettavasti huonolla tuloksella. Maallikkopäättelyllä tulin siihen tulokseen, että ovi ei ole voinut olla ikinä tiivis. Tai sitten se on kaventunut kauttaaltaan muutamalla millillä. Positiivisesti ajatellen voisi miettiä, että pelaapa tuuletus ainakin. Negatiivisesti miettien voisi kauhistella lämmityskustannusten nousua (onneksi eivät mene omasta pussista).

Kun ovista aloin kirjoittamaan, niin mainittakoon pieni ero suomalaisten sisäovien lukkojen ja ainakin minun kämpässäni olevien sisäovien lukkojen välillä. Lukkojeni kielet ovat muovia. Suomessa en muista kertaakaan nähneeni muovista lukon kieltä. Onkohan Suomessakin muovisia lukkoja? Onneksi huoneiston oven lukko ei ole samanlainen muoviviritelmä.

Kylpyhuoneeni kuhisee elämää. En tiedä mistä ne pienet läpinäkyvät tai vaaleat tuhatjalkaiset tulevat, mutta jotenkin niitä aina näkee, kun sytyttää valot kylppäriin. Netistä katselin, että kyseessä voisi olla sokeritoukka. Sokeritoukka voi viitata kosteusongelmiin tai sitten ei. En olisi hirveän yllättynyt, jos tässä kämpässä olisi kosteusvaurioita – sen verran on tullut ihmeteltyä rakentamisen laatua.

Saksalaiset tuntuvat panostavan asuntojen ulkopuolisiin joulukoristeisiin hieman eri tavalla kuin suomalaiset. Joka paikassa näkee ikkunasta kiipeäviä tonttuja tai parvekkeelta tai katolta roikkuvia tonttuja. Lisäksi erilaisia jouluvaloja on varmasti ainakin riittävän paljon. Täytyy käydä kuvaamassa ensi viikolla yksi eniten vaivaa nähneiden taloista.

Töissä ei ole tänä vuonna ollenkaan pikkujouluja. Joinakin edellisinä vuosina on kuulemma ollut joulujuhlat, mutta tänä vuonna ei. Harmi sinänsä, vaikka tuskin pikkujoulut saksalaisittain ovat saman luokan sekoilutapahtuma kuin suomalaisittain toimitettuna.

Ex-kollega oli työvierailulla täällä ja kävimme samalla Altstadtissa pyörähtämässä. Saksalaiset kiillottivat koko reissun ajan asiakaspalvelijaimagoaan: englanti ei tuntunut sujuvan ja asiakkaan nöyryyttäminen sujui palvelua paremmin. Hauskin tilanne oli Schumacherin panimossa, jossa tarjoilija yritti pitkään puhua saksaa neljän hengen ulkomaalaiselle seurueelle. Viimein hän ymmärsi, että seurueemme ei puhu saksaa ja vaihtoi kielen englanniksi. Mielestäni tarjoilijan englanti oli hyvää, mutta ilmeisesti englannin puhuminen on ulkomaalaisille nöyristelyä. Englanniksi kaveri sitten tiuskaisi, että ”mitä, ettekö te syökään vaikka noin tarkkaan luitte ruokalistoja” samalla liikuttaen ruokalistaa nenänsä edessä. Katsoimme kyllä listaa päällisin puolin, mutta ketään ei syöminen kiinnostanut, sillä olimme juuri tulleet syömästä. Mutta eipä tuo mitään, tarjoilijan käytös antoi hyvät naurut hänen poistuttuaan.

Tietotekniikkarintamalla tapahtuu. Olen pyörittänyt omaa konettani Linuxilla (Ubuntu) nyt pari viikkoa ja hyvin tuntuu toimivan. Internet-puhelut kulkevat Skypellä todella hienosti Suomen ja Saksan välillä. Äänenlaatu tuntuisi olevan parempaa kuin kännykällä eikä pätkimisestä tai viiveistä ole tietoakaan. Skype yllätti todella positiivisesti.

(kuva Frankfurtista)