Lisäkommentit eiliseen

199. päivä

Päivän ilmaisu: Leer eli tyhjä

Suomessa polttamani DVD lähti sitten yllättäen toimimaan työkoneessa. Kotona kokeilin Linuxissa ja Windows 2000:ssa, mutta ei toiminut. Töissä Windows XP:llä pelitti. En usko ratkaisun olleen niinkään käyttöjärjestelmässä vaan itse DVD-asemassa. Levyn poltin NEC:llä ja yritin lukea uudemmalla NEC:llä, mutta eipä toiminut. Työkoneen DVD-aseman merkkiä en huomannut katsoa. Joka tapauksessa kirjoittelen loput Suomessa miettimäni tänään.

Suomessa huomasin, että Saksasta on jäänyt joitain tapojakin päähän. Kovasti teki mieli kiitellä kaikkia, jotka jotain nokan eteen tarjoilivat tai joiden kanssa muuten tuli asioitua. Lisäksi esimerkiksi bussikuskin tervehtiminen bussiin noustessa oli enemmän normaalia kuin tervehtimättä jättäminen. Hassua. Yritin kyllä kovasti normalisoitua loman aikana ja mielestäni tässä kyllä loppuviimeksi onnistuinkin.

Sitten lisää Saksan plussia. Tämän vuoden nettotulot nousivat melkein edellisen vuoden bruttotulojen tasolle. Tämä kyllä johtui osittain maastamuutosta, jota Suomen verottaja tavallaan tukee ja muutamista irtisanoutumisesta johtuneista satunnaisista eristä. Toisaalta eivät Saksan tulotkaan tulotasoa ainakaan huonontaneet. Yleisen solidaarisuuden nimissä maksoin 350 euroa Itä-Saksaan ja eläkettäkin tuli kerrytettyä muutama tuhat euroa. Saa nähdä tulenko ikinä noita rahoja näkemään, jahka eläkkeelle pääsen.

Kuten aiemmin olen mielestäni jo todennut, Saksan kiistämättömiin etuihin kuuluvat seuraavat seikat: tavarat ovat halvempia, sijainti on keskeisempi ja matkustukseen sopivampi, Saksassa on lämpimämpää ja tulot sekä ennakoitavissa oleva tulokehitys on parempaa perus tuotekehitysinssillä. Eli, jos tykkää kivoista vempeleistä, rahasta ja matkustamisesta, Saksaan muutto on kaikin puolin hyvä ratkaisu. Ja kun Saksaan muuttaa, sieltä matkustaminen muualle tuntuu aina vain paremmalta ja paremmalta idealta.

Sitten vielä tavoilleni uskollisena kerron jotain kivaa Suomesta Saksaan verrattuna: suomalainen vesijohtovesi on todella mahtavaa (no ainakin Tampereella) verrattuna täkäläiseen. Suomessa en ikinä juonut työpaikan vesiautomaatista, mutta Saksassa kävelen mieluummin muutaman metrin automaatille kuin että joisin vesijohtovettä. Vesi on kyllä juomakelpoista, mutta jotenkin vaan outoa. Hassua kyllä, pesemäni vaatteet jäävät Düsseldorfin vedellä pehmeämmiksi kuin mitä Suomessa sain koneesta ulos (ilman huuhteluainetta Saksassa ja Suomessa pieni määrä huuhteluainetta). Jotain hyvääkin siis.

Tulipa tänään töissä keskusteltua muustakin kuin työstä. Iranista kotoisin oleva työkaveri puolusteli Iranin ihmisoikeus- ja turvallisuustilannetta, kun tuli asiasta puhetta. Iranissa kuulemma voi eurooppalainen kalpeanaama voi matkustaa aivan turvallisesti ja vaikka poliisin kanssa tulisi ongelmia, ei pidätyssellissä pistetä turpaan joka jamppaa. Lisäksi mielipiteen vapaus on taattua, eikä toisinajattelijoita pistetä kaulasta roikkumaan. Mene tiedä. Saksalainen kolleega surffaili Amnestyn sivuille ja katseli sieltä hieman työkaverin mielipiteistä eriäviä mielipiteitä. Oli kuitenkin virkistävää kuulla Iranilaisen mielipide Iranin tilanteesta.

Tiesitkö muuten, että Ranskan kansallislaulu eli Marseljeesi on sanomaltaan varsin verinen? Ranskalainen kolleega käänsi osan sanoituksesta, kun asiasta tuli puhetta. Se meni jotenkin näin: ”kuule kuinka sotajoukko marssii pellolla... katkaiskaa kaula viholliselta... nostakaa verinen lippu!”. Googletuksella (etsi sanaa marseljeesi, tulos wikipediasta) sanat eivät menneet ihan näin, mutta aikas veristä tekstiä silti.

Melkein 200 päivää täynnä!