2. kierros vaaleissa

211. päivä

Päivän ilmaisu: Wahl eli vaalit

Sain pyörän korjattuna huollosta. Hintaa kertyi vain 15 euroa, vaikka pyysin vielä laittamaan uuden seisontatuen. Eivät ihan hirveästi laskuttaneet siis. Mutta ei hyvää ilman huonoa. Kun olin nostanut pyörän korjaamosta pihalle, huomasin, että soittokello oli aivan vinossa. Kun koskin kelloon, se sananmukaisesti räjähti käsiin. Kellon jousi linkosi kuoren ja muut sisuskalut kadulle. Oikein kiva. En jaksanut mennä valittamaan asiasta, koska kello oli muutenkin kehno eikä juuri kellon virkaa ollut enää vähään aikaan toimittanut. Korjaamon mainetta synkentää vielä se, että edellisen korjauskeikan jälkeen takalokasuoja katkesi ajossa. Voi olla, että korjaamolla ei ollut mitään tekemistä tämän kanssa, mutta jotenkin vaan tapahtui samoihin aikoihin. Aion käyttää korjaamoa kuitenkin jatkossakin, koska se on halpa ja varsinaisen työn laadussa ei ole ollut valittamista. Siksi toisekseen toinen lähikorjaamo on jo boikotissa, joten en voi helposti vaihtaa toiseen...

Palaan lämpöpatterimittariaiheeseen taas. Saksalainen työkaveri oli kummissaan, kun kerroin, että Suomessa ei ole mittareita pattereissa. Tietääkseni lämmityskulut menevät keskuslämmitteisessä talossa käyttövastikkeesta ja vastikehan määräytyy huoneiston neliöiden mukaan. Sain työkaverin soittamaan mittareita tarkastavaan firmaan. Tavoitteena oli sopia joku kiinteä aika, jolloin olisin kotona sen asemesta, että odottaisin koko päivän mittarinlukijan tuloa. Ainut kiinteä aika, joka lukijalle sopi, oli epäsopivasti 11:30 – 12:30. Huonompaa aikaa en ihan äkkiä keksi, mutta toivottavasti tulee tuolloin, niin ei mene kuin puoli työpäivää hukkaan. Ellen sitten saisi sovittua, että teen jotain töitä kotona aamupäivällä. Suomessa tämä onnistuisi automaattisesti, mutta täällä ei ole vielä sopinut. Niin muuten, voisin toki antaa avaimet talonmiehelle tai naapurille, joka sitten laskisi mittarimiehen sisään. Harmi vaan, että talossa ei taida olla talonmiestä ja naapureita en juuri tunne.

Hieman aiemmin kritikoin suomalaisia autolijoita. Osaa se saksalainen virkavelikin. Pari päivää sitten oli puolesta metristä kiinni, etten kaunistanut bemarin nokkapeltiä koko olemuksellani. Bemaristi sananmukaisesti syöksyi jalkakäytävälle autotieltä tavoitteenaan viereinen huoltoasema. Itse suoritin nopean väistöliikeen ja lukkojarrutuksen, kuten myöskin bemaristi. Tilanne päättyi molempien pysähtymiseen etäisyyden ollessa mainitut puoli metriä. Olin juuri menossa jujutsureeneihin, joten bemarikuski olisi varmasti käynyt hyvästä lämmittelystä. Tyydyin kuitenkin pään pyörittelyyn.

Ennakkoäänestys 2. vaalikierroksella meni samalla tavalla kuin Suomessa. Itselläni oli passi mukana henkilöllisyyden todistamista varten, mutta ajokorttikin olisi kuulemma riittänyt. Normaalisti Saksassa ajokortti ei tietääkseni kelpaa henkilöllisyystodistuksesta. Düsseldorfin kunniakonsulaatissa on tällä hetkellä ainoastaan yksi työntekijä. Normaalisti miehitykseen kuuluu kolme ihmistä, mutta vanhan konsulin kuoleman jälkeen uutta ei ole löydetty ja konsulin sihteeri jätti hommansa samassa hötäkässä. Aika vaatimaton tuo kunniakonsulaatti. Ihmettelen minkälainen se normaali konsulaatti voisi olla.

Äänestyksen jälkeen kävimme kaupunkiin saapuneiden ulkopaikkakuntalaisten kanssa vaalikaljoilla jo vakioksi muodostuneessa irkkupubissa. Äänestämään saapuneiden joukossa oli jopa tamperelaisia, joita ei muuten ole liiemmin täällä näkynyt. Mutta taas oli mukavaa nähdä uusia suomalaisia ja hauskaa oli. Olemme alkaneet opettamaan irkkupubin tarjoilijoille suomea. Vuoden loppuun mennessä voimme varmasti asioida suomeksi hankalan englannin- tai saksankielen käytön sijasta. Tällä hetkellä eivät tosin ymmärrä kuin sanan tarjoilija, mutta tämä on hyvä alku!