maanantaina, toukokuuta 01, 2006

Vappuinen puimuriajelu


310. päivä

Päivän ilmaisu: Tanz in den Mai eli vappu saksalaisittain

Wappu on takana ja toipuminen edessä. Lähdimme Düsselin porukalla Aacheniin vappua viettämään. Aachenilaiset vaihto-opiskelijat olivat järjestäneet vappupiknikin, joten otimme matkaan piffit ja lohkoperunoita ja karautimme mopoilla paikan päälle. Koska matkaeväinä ei ollut ihan pelkkää suolaista purtavaa, olimme varanneet hotellihuoneen juhlimisesta toipumiseen. Kahden hengen huone kilometrin päässä keskustasta 49e yö, ei pahan hintaista siis. Piknikillä keli vaihteli mukavasta auringonpaisteesta vähäiseen sateeseen ja tunnelma oli loistava. Paikalla oli 30-50 ihmistä, suuri osa suomalaisia, mutta paljon myös muista maista. Aamusella käppäilimme vielä Aachenin merkittävimmät turistikohteet läpi eli kirkon ja vanhan kaupungin. Onko saksalaisissa kaupungeissa edes muuta nähtävää kuin kirkko ja vanha kaupunki (Düsselissä ei ole kunnon kirkkoa, mutta tv-torni toimittaa sen virkaa)? Aamukävelyllä kohtasimme vasemmistopuolueen vappukulkueen ja kovasti ne paasasivat kovaääniseen puhuen. Jostain syystä kovaääniseen puhuttu saksa tuo aina mieleeni 2. maailmansodan ja Aatun ajat, miksiköhän. Kiva ja perinteinen vappu joka tapauksessa.

Lääkärilasku tuli toissa viikolla, mutta en kerinnyt siitä vielä silloin kirjoittaa. Nyt kerkiän. Kahden käyntikerran kokonaislasku 114,61e. Ensimmäisellä kerralla lääkärin aikaa meni varmaan puolisen tuntia, toisella kymmenen minuuttia. Konsultaatiokerta maksaa 10,73e, paikan päällä tai puhelimitse. Yläkropan elimistön tutkiminen (keuhkojen kuuntelu tms.) 21,45e. Lääkärintodistus 5,36e. Hassulla sormea mittaavalla laitteella (mittaa ilmeisesti happimäärää verestä tai muuta älytöntä) tutkiminen 15,74e. Verenkuva (luulisin) eli verikoe 13,41e. Sitten vielä samoja tutkimuksia uudestaan toisella käyntikerralla. Muuten ok, mutta sormeani en olisi antanut lääkärin mittaukseen, jos olisin tiennyt sen maksavan 15,74e/kerta ja jos se todellakin mittaa happimäärää. En nimittäin a) ymmärrä miksi poskiontelotulehduksessa pitää mitata veren happimäärä ja b) usko mittauksen olevan luotettavaa ihon läpi. Jos vielä joku tyrkyttää samaa tutkimusta, vaadin selityksen tutkimuksen tarpeellisuudesta. Tänä vuonna voi kertyä vielä parin sadan edestä lääkärilaskua. Sitten joudun lähettämään laskut vakuutusyhtiön maksettavaksi ja 400e sairastamattomuusbonus jää saamatta.

Aiemmin kerroin, että työpaikan muuton yhteydessä oli joskus mitattu pöydän ja seinän etäisyyttä, sillä laki vaatii 140cm minimietäisyyden paloturvallisuussyistä. Koska työpaikka on Saksassa, tämä rutiininomainen toimenpide suoritettiin myös tämän muuton yhteydessä. Alunperin pöydät oli käsketty sijoittaa huoneen seinille, mutta olimme hieman tottelemattomia ja sijoitimme ne huoneen keskelle. Tästä aiheutuneen kalabaliikin takia etäisyydet mitattiin erittäin huolellisesti. Läpäisimme tarkastuksen ja pöydät jäivät järkevään paikkaan.

Paikallinen metalliliitto pääsi sopimukseen työnantajien kanssa. Itse olen myös metallin työehtosopimuksen alla, joten sopimus vaikuttaa myös minuun. Kesäkuun alussa palkka nousee maltilliset 3% kaikilla. Sitä ennen maksetaan 310-620e maalis-toukokuun ajalta takautuvasti. 310e niissä firmoissa, joissa menee huonosti ja 620e niissä, joissa menee hyvin. Heinäkuussa minulla tulee vuosi täyteen täällä ja siitäkin tulee lisää rahaa muutaman satasen verran kuussa. Suomalaiset ammattiliitot voisivat ottaa oppia saksalaisista liitoista (tai no, en tiedä liittyvätkö vahvat ammattiliitot ja Saksan suurtyöttömyys jotenkin toisiinsa).

Ei ne suuret tulot vaan ne suuret menot... lauantaina viimein oli kauan odotettu BMW-koeajopäivä. Olin ennakolta ajatellut koeajaa R1200ST:n ja todeta sen hyväksi sekä muuten vaan ajaa K1200S:ää. Mutta kuinkas kävikään. K1200S otti selkävoiton R-mallista! Lähdin koeajolle kaverin kanssa: kaveri sai K1200S:n ensimmäiseksi alleen ja minä R1200ST:n. Ensimmäinen ihmetyksen aihe R:ssä oli todella levoton tyhjäkäynti, joka tärisytti koko pyörää. Vähän kuin moottorisahan olisi ottanut käteen. Seuraavaksi yllätyin ajoasennon sporttisuudesta. Odotin, että R olisi enemmän ryhtipyörä kuin K, mutta asia oli aivan päinvastoin minun kropallani (kaverin mielestä R ei ollut niin sporttinen). Sitten lisäylläreitä. Kun R:n kaasukahvaa vääntää paikallaan ollessa, saa oikealla jalalla ottaa ihan oikeasti tukea maasta, koska pelkkä kahvan vääntäminen kääntää pyörää voimakkaasti oikealle. Sama toistuu vauhdissakin, kun vetää kytkimestä ja päästää sen taas ylös. Vaikka R vääntää kuin pieni eläin, onnistuin sammuttamaan sen varmaan kolmesti liikkeelle lähdöissä. Jotenkaan en päässyt sinuiksi sopivan kaasun kanssa. Peilit olivat todella hyvät. Pyörä olisi varmaan kiva urheilullisessa ajossa. Pyörän käyntiääni oli kilinää ja kolinaa. Jos kyseessä ei olisi bemarin bokseri, ajattelisin varmaan koneen olevan rikki äänien perusteella. Vaihteet toimivat kolinoitta ylös ja alas, enkä mielestäni löytänyt yhtään välivapaata. BMW:n vilkkukytkimet, no, ne ovat BMW-vilkut eli todella oudot aluksi, mutta jos puimurin haluaa, ei mitään voi. Loppujen lopuksi olin aika pettynyt R:n kanssa, koska se ei tuntunut ollenkaan sellaiselta, että se pitäisi ostaa.

Sitten tuli aika vaihtaa pyörä K1200S:n. Matkalla sovitulle pyörien vaihtopaikalle näimme onnettomuuden vastaantulevien puolella. Tämä aiheutti sen, että en päässyt ajamaan K:lla kovin montaa kilometriä motarilla. Kuitenkin nämä muutamat kilometrit osoittivat, että koneessa on varmasti riittävästi tehoa – vielä ensi kesänäkin. Pyörä ottaa 200km/h aivan huomaamatta ja kulkee kuin juna kovemmassa vauhdissa. Nykyinen pyöräni ei ole kovin mukava suurissa nopeuksissa tai oikeastaan 150km/h jälkeen, mutta K ei tuntunut ollenkaan ikävältä edes kolmannella sadalla. Kuskilta loppuivat menohalut ennen kuin pyörästä loppui teho. Kierrosrajoitin tulee vastaan kuulemma vähän yli 270km/h nopeudessa. K oli yllättävän ketterä kaupunkipyörityksessä. En itse asiassa huomannut oikein mitään eroa nykyiseen pyörääni. Paitsi sen, että kaasukahvaa on turha vääntää voimakkaasti. K:n ajoasento on mukavan ryhdikäs. Moottoriääni on miehekäs. Ei K1200S ole silti täydellinen pyörä. Alle 4000 kierroksen kone nytkyttää tasakaasulla. Alle 40km/h vauhdissa on turha vaihtaa ykköseltä pois, ellei halua ajaa nytkytellen. Peilit eivät olleet yhtä hyvät kuin R:ssä. Vaihdelaatikko toimii kolmella ensimmäisellä vaihteella kolisten ja välivapaa löytyi muutaman kerran ykkösen ja kakkosen välistä. Takajarru on tunnoton. Joka tapauksessa K1200S tuntui mahtavalta pyörältä, joten pikkuvikoineenkin se täytyy ostaa. Nyt enää mietin tarvitsenko ESA:a (electronic suspension adjustment, jousituksen esijännityksen ja vaimennuksen säätö nappia painamalla) tai keskiseisontatukea. ESA maksaa 650e (Suomessa yli 1000e) ja keskiseisontatuki 150e tai enemmän, riippuen asennuksen hinnoittelusta. Düsselin BMW-liike teki muuten 550e huonomman tarjouksen K:sta, vaikka sanoin, että Haagenista saan pyörän tasan 15000 euroon (ilman ESA:a, keskiseisontatuella ja muilla aiemmin luetelluilla varusteilla). Hassua sinänsä, että hintaero jää näin suureksi. Täytyy käydä vielä ainakin Dortmundin ja Solingenin BMW-liikkeissä kysymässä hintaa. Mielenkiintoisena detaljina kerrottakoon, että nykyinen iso pomo tuli sattumalta katsomaan moottoripyöriä samaan aikaan kuin itse olin liikkeessä ja oli heti vetämässä johtopäätöstä, että lähden puolen vuoden päästä pois Saksasta. Jos nyt ei ihan puolen vuoden päästä vielä...

Aachenissa tuli jututettua paikallista moottoripyöräpoliisia. Saksalaiset poliisit ajavat 1150 kuutioisen bemarin rungolla (taitaa olla RT-malli) ja 850 kuutioisella bokserikoneella. Pieni kone kuluttaa kuulemma öljyä vähemmän kuin iso ja siksi poliiseilla on tällainen erikoisjärjestely. Konetta ei ole terästetty poliisikäyttöön, joten se ei pärjää tehoissa sporttipyörille.