Puolikippi

323. päivä

Päivän ilmaisu: Muttertag eli äitienpäivä

Vauhdikas ja tapahtumarikas viikko takana. Viikolla lämpömittari kävi joka päivä lähellä hellelukemia, mutta viikonlopun ajaksi kelit muuttuivat sateisiksi ja kylmemmiksi. Huomenna taas kelien pitäisi parantua ja kuinka ollakaan loppuviikoksi ja viikonlopuksi luvataan sadetta. Mutta lämmintä joka tapauksessa, ainakin verrattuna Suomen taas normalisoituneisiin keleihin.

Kävin tiistaina veroneuvojalla viimeistelemässä veroilmoituksen. Vielä pitäisi yksi paperi toimittaa (vakuutus siitä, että olen rehellisesti ilmoittanut tuloni neuvojalle), jotta homma olisi kokonaan hoidossa. Viittä sataa euroa lupaili palautuksia, mutta saa nähdä mikä on todellisuus. Mutta täytyy sanoa, että reilun tuntuinen kaveri tämä veroneuvoja. Sain häneltä tiistaina lähtiessäni laskun. Keskiviikkona tuli maili, jossa oli uusi pienempi lasku. Veroneuvoja oli keplotellut Suomen tuloni johonkin eri kohtaan veroilmoituksessa ja samalla Saksassa verotettavat tuloni pienenivät. Tämä taas johti veroneuvojan palkkion oleelliseen pienenemiseen, koska palkkio perustuu verotettaviin tuloihin. Tällainen rehellisyys kyllä saa epäilemään, ettei kaveri osaa sitten varmaan verottajaakaan huijata, mutta ei kai tällaisella palvelulla voi valittaa – päinvastoin! Veroneuvojan sähköposteja lukiessa kaverista saa kyllä sekavan kuvan, koska hänen kirjallinen ilmaisunsa ei ole ihan täydellistä. Eri sähköposteissa voi olla täysin päinvastaisia lausahduksia, joilla hän mitä ilmeisimmin yrittää sanoa samaa asiaa. Suosittelisin neuvojaa silti estoitta muillekin tarvitseville.

Torstaina saksalaiset yllättivät minut englannin osaamisellaan ja palvelullaan. Ensiksi aamulla jouduin matkustamaan bussilla Düsseldorfin ulkopuolelle tiimipäivän takia. Bussikuski sanoi lipun hinnan englanniksi ja tämä on tasan tarkkaan ensimmäinen kerta, kun näin käy minulle tai minun kuulteni. Seuraavaksi käyttämämme hotellin henkilökunta osasi kokkia myöten englantia. Päivän viimeisteli iltaohjelmassa ollut keilarata ja sen henkilökunta, koska jokainen asiakaspalvelija puhui englantia ja oli palvelualtis. Lisää tällaisia päiviä!

Kävin lauantaina taas vaihteeksi bemariliikkeitä katsomassa ja tarjouksia pyytämässä. Palvelu oli hyvää ja täsmällistä. Tällä kertaa K1200S:n hinnaksi tuli 15900 ja 15990e (ESA, laukut, kahvalämppärit ja ajotietokone). Vaihdossa vanhasta saa 4000e luokkaa eli välirahaa tulisi maksettavaksi 11700-12000e.

Viikonlopun ajeluiden yhteydessä tuli koettua yhtä ja toista. Ensiksi lauantaina tallista lähdön jälkeen pysähdyin säätämään navigaattoria ja enkös siinä samalla tullut käyttäneeksi pyörän maassa. Tästä kipistä jäi muistoksi muutama naarmu ohjaustangon päähän ja jarrukahvaan. Ei mitään dramaattista siis, mutta harmitti kyllä. Kotiin päin ajellessa tuli testattua ABS tositilanteessa. Olin kääntymässä oikealle, kuten edellä ajava ja katsoin, ettei oikealta ole tulossa ketään pyöräilijää tai kävelijää jalkakäytävältä. Olin ennen oikealle katsomista huomannut vasemmalta tulevan pyöräilijän, jonka ajattelin olevan niin kaukana, ettei hänestä tarvinnut sen enempää välittää. Edessä menevä oli toista mieltä ja pysähtyi odottamaan kaukaisuudesta tulevaa pyöräilijää. Koska itse katsoin juuri tällä hetkellä oikealle, jäi edellä menevän pysähtymiseen reagointi viime tippaan ja jarrukahvaa tuli kiskottua sen verran kuin sormista lähti. Onneksi vauhti ei ollut mitenkään kova, mutta eipä etäisyyttäkään jäänyt kuin puolisen metriä. Sunnuntaina kävin katsomassa kaverin juuri ostamaa Harley Davidsonia ja ajelin uppo-oudoilla teillä navigaattorin ohjastamana. Jossain vaiheessa erään kyläkeskittymän rajalla 70km/h nopeusrajoitus muuttui luultavasti 50km/h rajoitukseksi, mutta, koska en tätä huomannut (no saksalaiset eivät kyllä edes tällaisista muutoksista välitä ja ajavat mitä tykkäävät), pääsin tiekameran ikuistamaksi. Toivottavasti kuvasi vaan edestä, ettei tule sakkoa perästä. Missään tapauksessa en tässä kohtaa hurjastellut, mutta mitäpä sitä selittelemään. Jos sakkoa tulee, se lienee 30e luokkaa eli aivan naurettavan vähän.

Koska vanha mopo on myynnissä, kävin kuvailemassa sitä Reinin rannalla. Eikös siihen sitten paukannut eräs harmaantunut herra keltamustalla K1200S:llä. Koska motoristeilla tuntuu olevan käsittämätön yhteenkuuluvuuden tunne, kaveri tuli heti tarjoutumaan kuvaamaan minut moponi kanssa. Siinä sitten tuli hänen pyörästään kyseltyä ja niitä näitä puhuttua. Mukava tyyppi. K1200S:n hän tietenkin kehui taivaaseen asti. Ainoastaan vaihdelaatikkoa haukkui, koska ykköselle ja kakkoselle vaihdot pitävät mekkalaa. Hauskasti tuli muuten kuvattua K1200S Hondan myyntikuvien taustalle.

Poikkesin viikonloppuna myös eräällä Düsseldorfin lähellä olevalla uimarannalla rantaa ja järveä katsomassa. Uimarannalle en tosin päässyt, koska sinne sisäänpääsy olisi maksanut 2-3e ajankohdasta riippuen. Ei tulisi suomalaiselle ihan heti mieleen maksaa järveen pääsystä, mutta täällähän järvet ovat harvinaisempia. Saksalainen työkaveri tiesi kertoa, että normaalisti valvomattomilla rannoilla uiminen on aina kiellettyä, koska muutoin joku voisi joutua vastuuseen ihmisten hukkumisista.

Saksassa on ruvennut nyppimään ihmisten paljous joka paikassa. Vaikka kaupunkien välissä on maaseutua, tuntuu joka paikka olevan ihmisillä kyllästetty. Kenties ongelmaa ei olisi, jos tuntisi paikat paremmin ja tietäisi jotain kivoja syrjäisempiä paikkoja tai teitä, mutta vielä ei sellaista ole eteen sattunut. Kaikki on täällä lähellä, mutta kaikesta ei pääse halutessaan etäälle. Jos Suomessa joku valittelee kaupungissa ihmisten määrää, hänet pitäisi määrätä Saksaan siedätyshoitoon. Sama liikenneruuhkien ja asiakaspalvelun kanssa ;-)

Ensi viikolla edessä kenties seinäkiipeilyä ja ainakin muutaman bemarikaupan läpikäyminen. Hyvää äitienpäivää vielä vähän myöhässä!

(kuva Amsterdamilaisen smart shopin ikkunasta)