Luxemburgissa vierailu

337. päivä

Päivän ilmaisu: Waldweg eli metsätie

Yksi päivä lomaa ja helatorstai tällä viikolla. Lyhyt työviikko ja hyvä syy lähteä matkustamaan. Tällä kertaa porukkaa kiinnosti Luxemburg, joten suuntasimme sinne. Luxemburgiin on noin 270 kilometriä Düsseldorfista, joten sinne on helppo mennä autolla tai moottoripyörällä. Itse ajoin paikan päälle mopolla ja muut tulivat autolla. En olisi varmaankaan mennyt mopolla kaatosateessa eestaas, ellei pitäisi kerätä muutamaa kilometriä ennen kuuden tuhannen huoltoa. Huolto kun on pakko saada teetettyä ennen Euroopan kiertoajelua (4800km mittarissa).

Luxemburg on maailman rikkain maa, jos rikkautta mitataan bruttokansantuotteella per asukas. Rikkaus ei Luxemburgin katukuvassa mielestäni näkynyt, paitsi kenties siinä, että jokainen talo oli hyvässä kunnossa. Äkkiseltään arvaisin Luxemburgin kaupungin olevan hieman turvallisempi varkauksien suhteen kuin Amsterdamin ja ainakin auto sekä moottoripyörä saivat olla kadulla pari yötä rauhassa. Näin taisivat ajatella muutkin motoristit, koska pyöriä ei oltu lukittu samaan malliin kuin Amsterdamissa.

Opastetulla Luxemburgin kiertoajelulla (12e) opimme, että Luxemburgissa asuvista vain noin puolet (jos oikein muistan) on paikallisia ja loput enemmän tai vähemmän käymässä olevia työläisiä. Virallisia kieliä on kolme: luxemburg (250 000 puhujaa 450 000 asukkaasta), saksa ja ranska. Yhdessä sanomalehdessä voi olla eri artikkeleissa mitä tahansa näistä kielistä - artikkelin kirjoittavan toimittajan tahdosta riippuen. Vaikka englanti ei kuulu virallisiin kieliin, sitä osattiin aika hyvin ja meitä palveltiin kieliongelmista huolimatta hyvin. Välillä vastapuoli osasi vain ranskaa ja koska itse en ymmärrä sanaakaan ranskaa, oli kielimuuri kierrettävä muilla keinoin. Tulipa mieleeni, että jos olisin mennyt töihin Ranskaan Saksan asemesta, olisin ollut paljon enemmän hukassa kaiken kanssa.

Luxemburgin kaupungista suosittelen kohteiksi vanhaa kaupunkia ja kallioihin kaivettuja luolia. Vanha kaupunki sijaitsee koko keskustaa ympäröivässä ”kuopassa” ja luolat ovat keskustan puoleisella kuopan seinämällä. Vanhassa kaupungissa oli vanhoja taloja ja historiallisia raunioita. Yleisölle avoimia luolastoja on kaksi, joista toisessa vietimme hieman alle kaksi tuntia. Luolissa kävelevälle ahtaan paikan kammoiselle voi tulla äitiä ikävä. Luolat olivat välillä todella kapeita ja matalia. Ylös ja alas huonokuntoisia rappusia kävellen pääsi usein umpikujiin, joista ei kovin helposti pääse poistumaan, vaikka tarvetta tulisi. Luolista aukesi hienoja näkymiä keskustaa ympäröivään kuoppaan ja luolissa kävely oli itsessään jo elämys.

Luxemburg night life vai no life? Baarit menevät kiinni kello yksi. Keskustassa on kuulemma kaksi yökerhoa, jotka ovat myöhempään auki. Suuri osa asukkaista livistää töiden jälkeen ympäröiviin maihin ja kaupunki pysähtyy enemmän tai vähemmän. Ei hirveän vilkas yöelämä siis. Muutama hyvä baari silti löytyi.

Matka Luxemburgiin meni leppoisasti sateesta huolimatta. Tosin perille päästessä olin kyllä jo niin kylmissäni, ettei paljoa enempää olisi pystynyt ajamaan. Ajopuku piti kyllä veden ulkopuolella, mutta kymmenen asteen lämpötila yhdistettynä kunnon sadekuuroihin viilensi kuljettajan. Tulomatkalla päätimme poiketa matkan varrella johonkin jonkun joen vieressä olevaan kaupunkiin. Valitsin navista satunnaisen joen vieressä olevan satunnaisen kaupungin ja lähdimme ajamaan paikan päälle navin johdattamana. Nokkelasti navi etsi ”nopeimman” reitin jonkun auton levyisen metsä- ja peltotien kautta. Tyhmänä seurasimme navin reittiä, vaikka tie kävi koko ajan kehnommaksi. Pahimmillaan tie oli siinä kunnossa, että auton maavara ei riittänyt tien keskellä ajamiseen ja pyörän kanssa ajo oli kuin trial-poluilla. Vaikka pyörän katukäyttöön tarkoitetut renkaat eivät ole omimmillaan mudassa ajossa, pääsin kuin ihmeen kaupalla kaatumatta maastoreitin läpi. Muutaman kilometrin matkaan taisi mennä tunti tai enemmän. Mitä tästä opin: jos Saksassa tai missä tahansa lähialueilla navi haluaa mennä hiekkatielle, minä käännyn toiseen suuntaan. Jälkeenpäin havaitsin, että navissa on valinta vältä hiekkateitä, mutta en sitä viitsi pitää jatkuvasti päällä, koska epäilen tämän johtavan outoihin reitteihin, mikäli joku uimaranta tai vastaava sijaitsee lyhyen hiekkatien päässä. Tai no, Saksassa en ole vielä niin pientä tietä löytänyt, etteikö sitä olisi asvaltoitu. Ja juuri kun tuli viime kirjoituksessa valitettua, etteikö Keski-Euroopassa pääsisi kauaksi kaikesta. Metsätiellä tunsi olevansa todella kaukana kaikesta...

Luxemburgista löytyi muuten ensimmäinen tie, mitä navigaattorini ei tunnistanut tien omalla nimellä. Jonkun koodinimen navi tiesi tielle ja sama koodi löytyi tien vierellä olevista kivistä. Toinen matkassa ollut navigaattori tiesi tien. Myös Map24 tietää tien (Schlasswee, Cr308). Kyseinen tie vei Bourscheidin linnaan. Vaikka linnaan löysi ajamalla ensin Bourscheidin kylään, aina tällainen suunnistaminen ei onnistu. Miinus naville tai oikeammin sen kartastolle.

Luxemburgin kaupungin lisäksi kävimme katsomassa Luxemburgissa (siis maassa) sijaitsevaa Bourscheidin linnaa. Lonely Planet piti tätä pakko nähdä -juttuna. Mielestäni linna oli tasan tarkkaan ylimainostettu nähtävyys. Sisäänpääsy oli 3,5e ja tällä rahalle ei mielestäni vastinetta paljoa saanut.
Luxemburgilla on monia omia olutmerkkejä. Itselle ei jäänyt mieleen kuin Battin, joka on juomistani oluista kenties helpoin. Jopa vannoutunut oluen välttelijä pystyi juomaan Battinia. Toin tuliaisiksi kymmenkunta erilaista olutta, joten voi olla, että vielä löytyy joku hyvä toinen Luxemburgilainen merkki.

Taas tuli todettua vanha totuus siitä, mistä löytyvät halvimmat hotellit Keski-Euroopassa. Ai mistäkö? Punaisten lyhtyjen alueelta tai vastaavalta tietenkin. Valkkasimme hotellin hinnan mukaan ja perillä huomasimme, että katu oli täynnä strippiklubeja tai vastaavia. Tosin näytti siltä, että alueella oli muutenkin alan tarjontaa. Hotelli oli muuten nimikkeellä guest house. Hotellia pyöritettiin ravintolan yhteydessä ja esimerkiksi respassa ei ollut yleensä ketään. Ei kummempia palveluita siis, vain huone. Ulko-oveen sai onneksi avaimen, joten sisään pääsi kun halusi.

Asiasta toiseen. Sain äskettäin kuulla, että Saksassa ei saa puhelinnumeron avulla selvitettyä numeron omistajaa. Joku onneton on kolmeen kertaan yrittänyt soittaa minulle, mutta en ole juuri silloin ollut puhelimen vieressä. Koska soittajan selvittäminen on mahdotonta ilman takaisin soittoa, en voi tietää kuka minua tavoittelee ja mikä mahtaa olla asiana. Jos soittajalla on tärkeätä asiaa, hän ehkä jaksaa soittaa vielä muutaman kerran :)

Ensi viikon ohjelmassa ei taida olla mitään sen ihmeempää. Jos saisi viimeiset BMW-tarjoukset haettua ja sitten pääsisi tekemään tilauksen.