Sisäänajo jatkuu

407. päivä

Päivän ilmaisu: Genauigkeit eli täsmällisyys

Männä viikolla töissä naureskelimme saksalaisille stereotypioille, kuten saksalainen täsmällisyys, saksalainen kohteliaisuus ja saksalainen laatu. Sanan saksalainen voi useimmiten korvata etuliitteellä epä. Tästä lähin yritänkin käyttää yhdistelmää saksalainen ihan-mikä-vaan kuten epä-ihan-mikä-vaan, kuten vaikkapa epätäsmällisyys.

BMW-kaupasta ei ole kuulunut mitään, mutta fahrzeugbrief saapui torstaina. Nyt olen sitten paperillakin pyöräni omistaja. Hiphei, yksi huoli vähemmän! Huomasin, että vanha pyöräni on ilmestynyt mobile.de:hen myyntiin: http://tinyurl.com/kdlfo. Meinaavat saada siitä tonnin enemmän kuin mitä minulle maksoivat välirahaa. Taitaa jäädä kuvitelman asteelle liikkeen pyyntihinta, mutta yritän ehtiä seuraamaan tilannetta.

Pyörä on nyt liikahtanut 724km ja vieläkin toimii kuin kellopeli. Jarrut tosin vinkuvat satunnaisesti kaupunkiajossa, mutta tämä korjaantuu yleensä vähän äkäisemmällä jarrutuksella. Muuten jarrut ovat todella ärhäkät ja hyvät. Netistä lueskelin, että muutamalla ihmisellä oli hajonnut jarruservo eli jarrutehostin kesken ajon. Tämä voi aiheuttaa aikamoisen paniikin, mikäli juuri silloin tarvitsisi jarruttaa hieman voimakkaammin. Jarrut ovat nimittäin aivan tunnottomat, jos pyörässä ei ole virtaa (sama tilanne, jos servo hajoaa) ja kahvaa saa puristaa rystyset valkoisena jarrutuksen aikaan saamiseksi. Toivottavasti ei ole normaalia saksalaista laatua minun pyörääni osunut servo.

Testailin ESA:a taas ja kokeilin kuinka jämäkältä pyörän jousitus tuntuu, kun ESA:lle sanoo, että kyydissä on kaksi ihmistä. Voi olla, että jousitus jäykistyi, mutta kyllä on vaikea varmaksi sanoa. Pitänee ajaa joku koeajolenkki pariin kertaan siten, että ensin säätää jousituksen (esijännityksen) yhden painolle ja sitten seuraavalle kierrokselle kahden painolle. Vaikka moni on sähköistä esijännityksen ja vaimennuksen säätöä kehunut, en siitä ihan hirveästi ole vielä irti saanut. Mutta onpahan yksi (kallis) nappi enemmän, mitä voi räpeltää.

Vastaan käveli muuten pari kivaa weppiosoitetta, joista löytää reittiehdotuksia moottoripyörälenkeille tänne Saksaan sekä Sveitsiin ja Itävaltaan. Katsokaapas näitä: http://www.motorradstrasse-deutschland.de/ ja http://www.alpineroads.com/. Ensimmäisen linkin vinkkejä kerkiää vielä kokeilemaan ennen tuhannen huoltoa. Nyt kun olen etsimällä etsinyt mielenkiintoisia ajokohteita, niin ainakaan Saksan järviä en voi suositella retkikohteiksi. Todella tylsiä maisemia minun mielestäni.

Jo parissa aiemmassa kirjoituksessa olen kertonut muutamasta valituksen aiheesta kämpässäni. Nyt olen pari viikkoa yrittänyt saada vuokranantajaa vastaamaan valitukseeni, mutta eipä ole kuulunut. Viime viikollahan hän sanoi tulevansa lomilta ”seuraavana sunnuntaina”, joka tietenkin myös tällä viikolla oli seuraava sunnuntai. Ehkäpä hän teki virheen kirjoittaessaan vieraskielistä vastaustaan, joten menköön nyt sitten. Ja mitä muutakaan tässä vielä voisi tehdä kuin odottaa? Jokohan huomenna saa kuulla hänen suhtautumisensa asunnon ongelmiin.

Kävin keskiviikkona normaalin salireenin asemesta kiipeilemässä seinällä. Eräs tuttu täältä on kaverinsa kanssa aloittanut seinäkiipeilyharrastuksen hiljakkoin ja menin heidän mukaansa kokeilemaan seinällä kiipimistä. Sormivoimia vaatii paljon ihmiseltä, joka ei ole kiipeilyä liiemmin harrastanut eikä siten osaa jalkojaan käyttää kiipeämisen tukena. Korkean paikan kammoiselle seinä voi olla kova paikka, koska sen ylin kohta oli varmasti 15 metrin korkeudella tai ylempänä. Ensimmäistä kertaa kiivetessä tuntui kuin olisi ollut pelkästään raajojensa varassa, vaikka kiivetessä on koko ajan turvaköydessä kiinni. Jotenkin köyteen oli vaikea luottaa. Lopuksi tosin seinästä on pakko päästää irti, koska alaspäin ei kiivetä ja lasku tapahtuu köyden varassa. Muutaman tunnin kiipeily varusteineen n. 18e. Hauskaa hommaa, jota kannattaa kokeilla!

Olen jo monta kertaa aiemmin haukkunut täällä käytettäviä ovien lukkoja. Muutama päivä sitten kuulin uuden hienon ominaisuuden normaalista ulko-oven lukosta. Kuten olen aiemmin kai kertonut, ei ovea voi avata avaimella ulkopuolelta, mikäli lukossa on sisäpuolella avain. Olen antanut vara-avaimen kaverille, jolta voisin tarvittaessa hakea avaimen ja päästä kotiin. Jos kuitenkin onnistun laittamaan oven kiinni ja avain on sisäpuolella lukossa, kuten tapanani on, ei kaverilla olevasta vara-avaimesta ole mitään iloa. Ja entäs jos samassa asunnossa asuu useampi kuin yksi ihminen? Avainta ei voisi silloin milloinkaan pitää lukossa, koska ulkoa ei pääsisi sisälle.

Onnistuin viime viikolla löytämään kaupan, jossa voi lyhennyttää housun lahkeet ostamistaan housuista. Aiemmin olen mielestäni saanut eioota joka kaupasta, mutta rautatieaseman lähellä olevassa Galeria Kaufhofissa on lyhennyspalvelu. Tuli sitten ostettua housutkin sieltä. Lyhennyspalvelussa oli tosin omat ongelmansa, koska ompelijat eivät osanneet englantia. Onneksi samaan aikaan paikalla ollut asiakas käänteli sujuvasti kielestä toiseen ja homma hoitui helpommin kuin viittomakielellä. Lyhennys ei ollut edes pahan hintaista, vain kahdeksan euroa.

Ensi viikolla on sitten taas kantis. Pyörällä pitää varmaan ajaa muutama kilometri, että saa sen tuhannen kilometrin huoltoon. Ajattelin myös käydä ensi lauantaina Essenissä katsomassa, joko englanninkielinen manuaali ja uusi vara-avain olisivat saapuneet.