Kerrankin palvelua!

450. päivä

Päivän ilmaisu: Umzug eli muutto

Taas unohtui kirjoittaa. Syy lienee sama kuin viime sunnuntaina: yritän iltaisin lukea erästä sertifikaattia varten. Ensi viikolla on koe ja lukupäivät (tai illat) häviävät nopeasti pois. Onneksi työnantaja maksaa ainakin osan lukuajasta, joten ei ihan ilmaiseksi tarvitse opiskella.

Düsseldorf on suunnilleen Helsingin kokoinen kaupunki. En tiedä miten hesassa, mutta täällä on joka viikonlopulle jotain kissaristiäistä. Toissa viikonloppuna omassa kaupunginosassani oli jotkut katupippalot ja viime viikonloppuna ja ainakin vielä tänään naapurikaupunginosasaan on pystytetty pienehkö huvipuista. Pippaloista vastuulliset kulkevat univormun näköinen vaatetus päällä ja ainakin lauantaina ihmisiä oli todella paljon liikkeellä. Kaverilta kuulin, että tapahtumia järjestävät entiset suojeluskunnan tapaiset organisaatiot. Vaikka Suomessa aina kerrotaan, että ainoastaan siellä teinit juovat itsensä heikkoon kuntoon, niin lauantaina myös paikalliset lapsoset innostuivat katujuopottelusta.

Lauantaina tuli osallistuttua kaverin muuttoon. Muutto oli samanlaista tavaran kanniskelua kuin Suomessa, mutta pikanttina lisänä ohjelmaan kuului keittiön purku ja uudelleenasennus. Keittiön kaveri huusi ebaysta ja se sijaitsi aivan naapurissa. Keittiö oli sopivasti samanlainen kuin uuteen asuntoon tarvittava keittiö – tai ainakin sen piti olla. Näppärästi saksalaisarkkitehti oli vaihtanut vesipisteen ja voimavirran sijainnit seinässä ja uusi keittiö ei sitten mennytkään paikalleen tuosta vaan. Jos joku ei vielä tiennyt, niin Saksassa suurin osa asunnoista vuokrataan ilman mitään turhia osia eli ilman keittiötä sekä lattia- tai seinäpintoja. Tämänkään asunnon omistaja ei vuokratessaan tiennyt kuuluivatko lattiapinnat edelliselle vuokralaiselle vai hänelle itselleen. Kaverin onneksi pinnat olivat omistajan. Asuntoa vuokratessaan joutuu asuntoon usein sijoittamaan vuokratakuun lisäksi vielä pintaremontin ja keittiön verran. Käytäntö tuntuu suomalaisesta tosi fiksulta...

Viime viikolla tunsin tulleeni palvelluksi. Merkintä kalenteriin! Ensiksi tiistaina huoltofirmasta soitettiin aivan oma-aloitteisesti ja englanniksi minulle kerrottiin, että huoltomies voisi tulla käymään seuraavana päivänä. Ja huoltomies myös tuli sovittuna aikana. Toinen yllätys tapahtui, kun jääkaapin toimittavasta fimasta soitettiin jälleen englanniksi ja kerrottiin, että jääkaappia ei valitettavasti saada toimitettua kuin vasta seuraavan viikon puolivälin jälkeen. Tätä soittoa edelsi tosin työkaverini soitto ko. firmaan paria päivää aiemmin, mutta ei minulle kyllä ole tätä ennen soiteltu näin palvelevasti. Jos vielä olisivat soittaneet Essenistä puimurin vara-avaimeen liittyen, niin en olisi varmaan saanut hämmästyksestä auki jäänyttä suutani kiinni moneen päivään. Ovatko saksalaiset yhtäkkiä oppineet asiakaspalvelua? Huoltomies ei muuten saanut viime keskiviikkona vielä ovea huollettua, mutta hänen pitäisi tulla taas huomenaamuna paremmat työkalut mukanaan (tai näin ainakin arvaan, koska kommunikaatio jäi hieman sisältököyhäksi saksankielellä suoritettuna).

Töissä paikallinen metalliliitto eli IG Metall yritti rekrytoida lisää jäseniä. Jäsenyys maksaisi prosentin bruttopalkasta, mutta yli 30e/kk maksavat voisivat saada jotain alennusta. Jäsenyyden hyödyt jäivät epäselväksi, mutta ilmeisesti liiton neuvottelemat edut koskisivat yleisesti vain liittoon kuuluvia työntekijöitä. En ajatellut liittyä, koska en täällä kauaa kuitenkaan ajatellut olla. Suomessa kenties tärkein liiton kautta (useimmiten) tuleva palvelu eli työttömyyskassa tulee Saksassa suoraan valtiolta. Nyt selvisi sekin, että työntekijäneuvosto (works council tai betriebsrat) ei ole liiton palvelu vaan siitä erillinen työntekijöitä edustava elin.

Nyt jännitän jääkaapin saapumista. Tulisiko se jo tällä viikolla. Entä saako huoltomies oven korjattua huomenna. Mitähän BMW-liikkeen myyjä tekee vara-avaimen eteen. Kaikkiin näihin löytänet vastauksen jo seuraavasta kirjoituksesta.