Hyönteisten hyökkäys!

465. päivä

Päivän ilmaisu: Insekt eli hyönteinen

Sitten takaisin arkeen. Ei päivää ilman asuntohuolia tai muita Saksan arjen pieniä seikkailuita. Tai no, lomalla nämä unohtuivat, mutta taas tulivat palatessa takaisin uusin ilmein.

Viime viikolla soittelin jälleen kerran Esseniin ja kyselin puimurin vara-avaimesta. Tällä kertaa puhelu ohjautui keskukseen ja jouduin ojentamaan puhelimen työkaverille. Paljastui, että herra Grosch on kipeänä ja joku toinen myyjä selvittää vara-avaimen tilanteen. Myyjä soitti selvitystyönsä jälkeen takaisin(!) ja ilmoitti, ettei heillä ole mitään tilausta vara-avaimesta. Mitä helvettiä? Eikö Grosch tilannut avainta, vaikka niin lupasi yli kaksi kuukautta sitten?! Eipä siinä mitään, työkaverini, joka jälleen hoiti puhumisen, sopi, että avain tilataan ja lupasivat vielä tilata kovan avaimen rikotun pehmeän tilalle. Kova on tosin halvempi, mutta otan mieluummin kestävän kuin hajoavan avaimen pyörääni. Puhelimesta huomasin, että olivat yrittäneet soittaa perjantaina Essenistä. Hieman liian ajoissa, koska avaimen saapumisen piti kestää viikon (taas jälleen kerran, kuten silloin kaksi kuukautta sitten). Soitan taas huomenna Esseniin ja selvitän tilanteen. Ikinä en ole näin hankalasti joutunut asioimaan minkään yrityksen kanssa. Eikä kyseessä ole edes mikään ainutkertainen asia vaan avaimen tilaaminen.

Juuri kun saavuin sunnuntaina Dachaun keskitysleiriltä, oli postilaatikossa neonatsien mainoslappunen. Toivottivat naapuruston vierailulle heidän tapaamispaikkaansa. Hyvän ajan valitsivat. Montakohan uutta jäsentä tällä värväyskampanjalla saadaan.

Sunnuntaina kotiin tullessani havaitsin joutuneeni hyönteishyökkäyksen kohteeksi. Kotini oli valloittanut miljoona pientä siivekästä olentoa. Olin jo aiemmin nähnyt muutaman yksilön jauhoja ja myslejäni sisältävän kaapin lähistöllä, joten päättelin hyönteisten olevan näistä kiinnostuneita. Raijasin kaikki vanhat jauhot, myslit ja puurohiutaleet roskikseen ja siivosin kaapin. Lisäksi tapoin kaikki näkemäni 73 siivekästä. Saa nähdä rauhoittuuko tilanne nyt, kun pakkasin uudet kuivatarvikkeet muovilaatikoihin hyönteisiltä turvaan. Aiemmin luulemani homeinen kahvi ei sitten ollutkaan homeista vaan tämän siivekkään ötökän toukan kutoman seitin peitossa. Nam! Huomasin, että kirjoitus/ruokapöytäni on myös eläväistä sorttia. Paperien alla tepasteli sokeritoukkien (siis niitten vessassa ja eteisessä kävelevien) näköisten otusten kaltaisia vipeltäjiä. Siivosin pöydän ylimääräisestä, mutta en oikein käsitä mistä ne pöydälle olivat löytäneet. Sanottakoon vielä, että Suomessa ei samanlaisia ongelmia ollut, vaikka siisteystaso oli sama kuin täällä.

Ei käy elo tylsäksi Saksassa. Arkeen löytyy aina pientä puuhastelua eikä turhia rutiineita pääse muodostumaan. Ellei rutiiniksi lasketa soittelua BMW-liikkeeseen.