Kotkanpesä, Dachau ja koti

463. päivä

Päivän ilmaisu: Konzentrationslager (lyh. KZ) eli keskitysleiri

Sitten alkoi reissun viimeinen päivä. Vaikka alunperin olin varannut reissuun vielä ainakin päivän ja yhden vielä varalle, en näitä malttanut käyttää.

Olin aamulla heti ensimmäisessä 8:55 lähteneessä bussikyydissä Kotkanpesälle. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä poistuessani yhdeltätoista alkoi porukkaa olemaan paikalla turhan paljon. Bussikuljetus ylös maksaa 14,5e. Jos paikalle vielä uudestaan lähden, otan ilman muuta 40e opastetun kierroksen, jossa on muutakin kuin pelkkä Kotkanpesä. Kokemukseni mukaan pesälle kannattaa varata aikaa noin puolitoista tuntia. Näkee varmasti tarpeeksi ja kerkiää kävelemään polkua pitkin alas bussipysäkille. Kotkanpesä on pakko nähdä -paikka. Hienot maisemat ja paljon historia-arvoa.

Kun nousin bussilla pesälle, eräs jenkki kysyi, että satunko olemaan venäläinen. Kun sanoin, että en ole ja kysyin, että miksi venäläiseksi luulit, hän sanoi takista päätelleensä, kun on niin kovan näköinen (tough). Takki oli siis ajotakkini, joka kenties normitakkina näyttää liian topatulta ja hassulta. Jenkki ei siis tajunnut minun olevan mopolla liikenteessä. Näin saman jenkin myöhemmin pesällä ja tällä kertaa hän kysyi, että onko koko puku Goretexiä (selässähän tuo lukee) ja jotain muuta pukuun liittyvää. Taisi olla vähän katumapäällä oudon kysymyksensä takia ja halusi korjailla kysymystään. Selitin, että puku on ajopuku ja sitten kaveri alkoikin hymyilemään – kenties tajusi kyselleensä hassuja. Kertoi haluavansa samanlaisen, jos hankkii mopon. Hassu jenkki. Jenkkejä muuten oli sekä Kotkanpesällä että Salzburgissa paljon.

Kotkanpesältä kiisin motaria pitkin kohti Dachauta. Tai näin minun piti tehdä, kunnes edessä oli ruuhka. Sitten koukkasin liittymästä pienemmille teille ja ajelin Dachauhin asti pienempää tietä ilman ruuhkassa seisomista. Dachauseen saavuin kahdelta ja minulle jäi aikaa noin kaksi ja puoli tuntia ihmetellä leiriä.

Dachaussa vuokrasin (3e) puhelimen näköisen audiotour-laitteen, joka kertoo paperiin merkityissä pisteissä englanniksi jotain historiasta. Hyvä hankinta, mutta opastettu kierros olisi varmaan parempi. Opastettuja kierroksia satuin vahingossa välillä kuuntelemaan, kun niitä vastaan tuli. Dachau on muuten ilmainen turistikohde. Itse olin paikan päällä pari tuntia, mutta kolme tuntia kannattanee varata kunnolliseen katselemiseen. Dachau on myös pakko nähdä -kohde. Ajatuksia herättävä. Aika kelmejä nämä saksalaiset ovat olleet.

Dachaussa mietin, että lähden ajamaan kotia kohti ja ajan kotiin asti, jos jaksan ajaa. Jaksoinhan minä ja päivän aikana tuli kelattua yli 800 kilometriä. Vähän turhan paljon. Loppumatkasta ajoin pari tuntia pimeässä ja sateessa. Pyörän päällä kypärä päässä pimeys+sade = sokeus. Pari sataa tuli ajettua muitten valoja seuraillessa noin satasen vauhtia. Välillä kyllä hirvitti, mutta minkäs siinä sitten tekee.

Yleisenä reissukokemuksena semmoinen, että Gasthauseissa ja pikkuhotelleissa asukkaiden henkilöllisyydellä ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Useimmiten hotelliin mennessä joutuu vähintään antamaan nimensä ja joskus passin numeron. Ainoastaan Innsbruckin hotellia kiinnosti kuka olen aina passin numeroa myöten. Muille riitti raha tai luottokorttitiedot pois lähtiessä.

Toinen faktatieto lokakuun alkuun ajoittuvalle matkustajalle: lokakuun kolmas päivä on Saksan yhtenäistymisen vuosipäivä ja se on yleinen vapaapäivä. Jos päivä ajoittuu alku- tai loppuviikkoon, ovat tiet täynnä saksalaisia pitkän viikonlopun viettäjiä. Ei hyvä, jos on itsekin tien päällä.

Sitten kommentteja moottoripyörästä ensimmäisen pitemmän reissun jälkeen. Pyörä toimi loistavasti! Jopa sivulaukut olivat ok, vaikka voisivat ne paremmatkin. Ainut tekninen ”ongelma” oli, että jouduin laittamaan lisää ilmaa renkaisiin, koska niistä oli lähtenyt 0,3 baria molemmista. Kahvalämmittimet ovat painonsa arvoiset kultaa kylmemmillä keleillä. Ei tarvitse näppien palella. Laukkujen kanssa voi todistetusti ajaa 214km/h (navi tallensi nopeuden). Tämä tuli kokeiltua vahingossa, kun vasemmalla kaistalla takana tullut bemari hiillosti vähän aikaa. Hetkellinen juttuhan tuo vain oli, joten valmistajan 180km/h suositusta en kyllä ajatellut ylittää taas. Mittarissa reissun jälkeen 4044 kilometriä.

Seitsemän päivän reissu kutistui viiteen, joten ainakin yksi kohde olisi saanut olla vielä takataskussa maanantaille. Mutta hyvin tämä näinkin meni. Ensi vuonna Alpit taitavat olla jo aika varma ajokohde, sen verran hauskaa oli. Syyskuun loppu tuntui hyvältä ajankohdalta, koska kelit olivat mukavat ja liikenneruuhkia ei juuri näkynyt. Tai sitten kävi vaan säkää.

Lopuksi vielä reissussa opitut jutut moottoripyörämatkustamisesta. 300km päivä on hyvä pätkä ja keskelle sekä loppuun tuota pätkää olisi hyvä olla joku hauska kohde. Itävallassa ja Etelä-Saksassa oli paljon huoneita vapaana tienvarsikylttien perusteella ja sinne ei etukäteen tarvitse hotellia varata. Infopisteistä on helppo käydä kysymässä hotellia, kunhan saapuu tarpeeksi ajoissa kaupunkiin. Aikainen herätys ja tukeva aamupala takaavat mukavan ajopäivän. Varsinainen ruokailu kannattaa ajoittaa vasta ajopäivän loppuun. Näin välttyy ruuan tuottamalta väsymykseltä ja valoisaa päiväaikaa on enemmän ajamiseen ja turistikohteissa käymiseen. Muutama välipala kannattaa toki syödä. Ehotels.de ja hrs.de ovat hyviä varauspalveluita Euroopan hotelleihin. Että semmoinen reissu.