Joulua odotellessa...

540. päivä

Päivän ilmaisu: Politur eli kiilloke

Tällä viikolla aika vähän kiinnostavia tapahtumia. Tikusta asiaa siis.

Sain viimeinkin aikaiseksi viedä vuotavat ajohousut takuuhuoltoon tai -vaihtoon. Homma sujui mutkattomasti englanniksi, mutta odotan toki, ettei housujen korjattuna takaisin saaminen tule olemaan ihan niin helppoa. Saa nähdä miten Rukka hoitaa asian ja miten vastaavasti Louis-moottoripyörätarvikeliike toimii välikätenä. Kuulemma kahden, kolmen viikon päästä Louis ilmoittelee housujen saapumisesta. Jälleen kerran voi nostaa hattua asiakaspalvelulle näissä moottoripyöriin liittyvissä liikkeissä. Asiointi englanniksi sujuu muitta mutkitta ja henkilökunta yrittää ihan oikeasti auttaa siinä missä pystyy. Samalla kun vein housut hoitoon, ostin visiirin ja siihen huurtumisen estävän sisävisiirin. Rahaa tuohon meni päälle 70e ja hinta suunnilleen sama kuin mitä Suomessa joutuisi maksamaan. Visiirin hintaa kauhistellessa laskeskelin paljon koko moottoripyöräharrastus on tullut maksamaan. Päädyin suunnilleen 22 tuhanteen euroon! No joo, eihän tuo raha ole kokonaan ilmaan hävinnyt varsinkin kun pyörän saa verovapaana Suomeen, mutta ei ihan halpaa hommaa. Köyhät kyykkyyn!

Mopoilu ei ainoastaan vie kaikkia rahoja, mutta vaatii myös aikaa. Vahasin tänään pyörää yhteensä kaksi tuntia. Kokeilin Essenin automessuilta saamaani näyte-erää Meguiar's Nxt Generation Tech Wax -tuotteesta. En ole vahaan ollenkaan tyytyväinen. Vielä kolmen tunnin jälkeen vaha tuntui olevan märkää ja vahan kiillottamisen jälkeen pintaan jäi jotenkin rasvaisen oloinen kerros. Kiiltävyydestä tai suojaavuudesta en osaa kommentoida, mutta tuota tököttiä en enää aio käyttää.

Lauantaina tuli kökötettyä autossa yksisuuntaisella ja yksikaistaisella kadulla 20-30 minuuttia ja katseltua kuinka rekan kuljettaja purkaa lastia viereiseen kauppaan. Edessä oli muutama auto ja takana parikymmentä. Vaikka välillä porukka osoitti mieltään tööttäilemällä, ei kukaan jaksanut kävellä kuljettajan luo valittamaan. Valittaminen olisi kaikissa muissa tilanteissa saksalaiselle sopiva toimintamalli, mutta liikenteessä näin ei tapahdu. Kun liikenne ruuhkautuu, saksalainen hyväksyy tilanteen ja jää kököttämään tottuneesti. Esimerkkikadulla liikenne pysähtynee joka kerta, kun kauppaan tuodaan jotain tavaraa. Hienosti suunniteltua logistiikkaa. Samanlainen logistiikan ihme löytyy työmatkan varrelta olevasta rekkaterminaalista. Kun terminaaliin tuodaan lastia perävaunullisella rekalla, rekan etupää tukkii toisen suunnan liikenteen terminaalin edessä olevalla kadulla. Tästä on seurauksena pitkät jonot molempien suuntien liikenteelle. Näen tilanteen pari kertaa kuussa, mutta luulisi, että näitä on joka viikko, koska tulen töistä yleensä sellaiseen aikaa, että terminaali näyttäisi olevan jo kiinni.

Kerroin aiemmin kuinka Espanjassa saa kaksi viikkoa lomaa naimisiinmenosta. Saksassa työnantajan maksaman naimalisän lisäksi saa maksimissaan kaksi päivää lomaa. En tiedä onko tämä käytäntö jokaisessa yrityksessä, mutta ainakin minun työpaikallani on.

Hollannissa asuva saksalainen työkaverini tarinoi uuden auton ostamisesta Hollannissa. Hollannissa on suuri lisävero uusilla autoilla ja tämän takia autokanta on vanhaa. Kenelläkään ei ole varaa ostaa uutta. EU-tuomioistuin on huomauttanut Hollannille autoveroista, mutta Hollanti pitää verotuksen korkeana. Jos hollantilainen tuo auton maahan muualta Euroopasta, verottaja ottaa omansa pois tuodusta autosta. Kuulostaako tutulta? Jos ei kuulosta, niin vaihda sana Hollanti tässä kappaleessa sanaksi Suomi ja kuulostele uudestaan. En löytänyt netistä pikahaulla vertailutietoa Hollannille ja Suomelle, mutta tarvitsee kenties joskus etsiä paljon tuo ”hirveä” lisävero on Hollannissa ja verrata sitä Suomeen.

Poistun kohtapuoliin joululomille ja blogaaminen on jäissä hetkisen. Palaan taas tammikuussa astialle. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

(kuvassa työmatkalla oleva valohirvitys, jokajouluinen himmeli ja Halloweenin myös)