Kenkiä ja paketteja

96. päivä

Päivän ilmaisu: Schuh eli kenkä

Tänään tulin havainnoineeksi työkaverin huomion johdosta, että saksalaisilla on tapana käyttää toimistotyössäkin normaaleita ulkokenkiä. Siinä missä suomalainen lykkäisi jalkaansa sandaalit, saksalainen pitää ulkokenkänsä jalassa. Ehkä saksalainen jalka ei hikoa samalla tavalla kuin suomalainen tai ehkä suomessa vaan on totuttu ottamaan talvella turhan lämpimät talvikengät jalasta. Jotkut saksalaiset kyllä käyttävät sandaaleita, mutta ei niitä samassa mittakaavassa käytetä kuin Suomessa. Voi olla myös, että ulkokenkien pitäminen jalassa kylään mennessä liittyy tähän. Ehkä kenkiä vaan ei ymmärretä vaihtaa sisäkenkiin tai yleensäkään ottaa pois sisälle mennessä.

Vessaa siivotessa kiittelin taas saksalaista muotoilua (luulisin vessanpöntön olevan saksalaista käsialaa, mutta en kyllä ole varma). Vessanpöntön puhdistaminen normaalin vessaharjan kanssa tuntuu olevan kohtuu mahdotonta, koska pönttöön on muotoiltu jyrkkiä kulmia ja paikkoja, jonne ei vesi mene tai harja mahdu. Lika tietenkin menee näihin kohtiin ja jää näkyviin. Kenties saksalaiset jaksavat jynssätä pönttöjään hammasharjan kanssa. Onneksi pönttö ei ole sitä mallia, jossa tarpeet jäävät ensin esille kuin tarjottimelle ja sitten vesi huuhtelee – jos huuhtelee – tavaran putkiston piiloon.

Mutta jotain hyvää löysin vaihteeksi. Ainakin DHL toimittaa paketteja pakettiasemalle, mistä postipakettinsa voi noutaa kellon ympäri. Postilaatikkoon tulee vain paketin tiedot ja paketin saa tiedot asemaan näpyttelemällä. Vaikka en ole itse käyttänyt tätä aparaattia, olen kuullut sen oikeasti toimivan ja idea ainakin kuulostaa järkevältä.

Pakettiasema on ainakin tuhat kertaa järkevämpi kuin saksalainen tapa toimittaa paketti naapuriin, jos paketin vastaanottaja ei ole kotona. Mahtaa pikkaisen harmittaa, jos naapurissa asuu epäluotettavia hörhöjä ja paketti ei ikinä tavoita oikeata vastaanottajaansa. Näin lueskelin eräälle ihmiselle käyneen 1500 euron kannettavan kohdalla. Kannattaa siis valita naapurustonsa tarkkaan tai olla tilaamatta postimyyjiltä, jotka käyttävät naapureille toimittavaa kuriiria. Niin joo, joillakin kuriireilla on kuulemma tapana jättää paketti rappukäytävään, jos sitä ei muuallekaan saa toimitettua (ainakin yhden tapauksen tiedän tällaisesta toimituksesta). Mutta eihän Saksassa ole varkaita tai muita epäluotettavia ihimisiä, eihän...

Saksa, unelmien satumaa

93. päivä

Päivän ilmaisu: Benefiz eli etu

Koska olen tänään yltiöpositiivisella päällä, kirjoitan jotain Saksassa elämisen eduista. Miksi Saksaan kannattaisi tulla Suomesta ja mitä siitä kostuu. Vertailu on lähinna Suomi-Saksa –akselilla, koska muu vertailu olisi varmaan vielä asiantuntemattomampaa :)

Ensimmäisenä Suomen ja muun maailman vertailussa mieleen tulee yleensä ilmasto. Suomea karumpaa ilmastoa ei löydä kuin Islannista (no siellä kaikki lienee muutenkin huonommin), jos pitää auringosta ja lämpimistä keleistä. Saksassa on lämpimämpää, asuu sitten missä päin Saksaa tahansa. En nyt tiedä mistä saisin tilastoja käsiini, mutta löisin silti isosta rahasta vetoa, että yli 20 asteen päiviä on Saksassa kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Mukavan leutoa siis.

Toisena Saksasta tullee mieleen loistavat autotiet ja autobahnit sekä rajoittamattomat nopeudet moottoriteillä. Saksa tarjoaa paljon mukavamman tiestön luksusauton omistajalle eikä normaali perheauton omistajakaan jää osattomaksi. Ja toki, mopoilijallekin tiestöt ovat varsin mukavia. Liikennekulttuuri on myös paljon parempi kuin Suomessa. Vilkkua näyttämällä saa tilaa sujuvasti. Hiekkatietä en ole vielä Saksassa asuessani nähnyt, vaikka olen maaseudullakin ajellut ja asvaltoidut tiet ovat mukavassa kunnossa. Ei näy routavaurioita tai muita halkeamia.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, hintataso on Saksassa 10-40% Suomen hintoja alempi. Syynä kovempi kilpailu, verotus ja keskeisempi sijainti. Se on vaan tyhmää maksaa liikaa!

Terveydenhoito Saksassa on pelkästään yksityisen sektorin varassa siinä mielessä, että kunnallista lääkäriä ei ole. Jokaisella lääkärillä on oma vastaanotto (kenties sairaalalääkäreillä on eri systeemi) ja lääkärinsä saa valita itse. Jos lääkäri ei miellytä, voi kävellä toiselle vastaanotolle. Suomessa julkisella puolella näin ei voi tehdä ja sitten joutuu kärsimään, jos lääkäri on huono. Saksassa erikoislääkärin vastaanotolle voi kävellä suoraan, jos silti tuntuu, eikä lähetettä tarvitse hakea yleislääkäriltä.

Saksassa asuessa koko muu Eurooppa on lähellä. Jos asuu lännessä, alle 1000 kilometrin päässä on koko läntinen Eurooppa. Itä-eurooppakin ja etelä-eurooppakin on automatkan päässä. Alpeille tai välimerelle ajaessa ei (liian) kauaa nokka tuhise.

Kun elää lähempänä liikenteellistä keskusta, lentomatkustaminen on halpaa. Varasin juuri lentoliput Dubliniin 40 eurolla. Vaikka tämä hinta oli kampanjahinta, niin koko Eurooppa on saavutettavissa halvoilla lentolipuilla. Tai no, kyllä ne Suomeen vielä tuppaavat maksamaan, kun ei asu Ryanairin kentän vieressä...

Koiranomistajille Saksa on satumaa. Koiran voi ottaa mukaan melkein minne tahansa. Koiran saa viedä ravintolaan, joukkoliikennevälineisiin, kauppaan ja vaikka kuntosalille. Joissakin harvinaisissa tapauksissa liikkeenomistajat ovat kieltäneet koiran viemisen liikeeseen. Koira on perheenjäsen, jota ei tarvitse jättää yksin kauppaan tai harrastuksiin mennessä. Hollannissa asiat ovat kuulemma vielä paremmin, mutta sehän ei taas liity tähän tarinaan.

Kovin monessa maassa ei IT-alan (tai muun alan insinööri) vedä samaa palkkaa kuin Saksassa. Lähtöpalkka vuodessa on 45-50000 euron luokkaa ja ylärajana normaali-inssillä on 60-70000 euroa vuodessa. Suomessa vastaava raja tulee vastaan jo kymmentä- tai kahtakymmentätuhatta euroa ennen.

Että kyllähän Saksassa asuminen on täynnä etuja. Tervetuloa Saksaan!

Teollisuutta ihmettelemässä

92. päivä

Päivän ilmaisu: Ruhr eli punatauti

Viikonlopun aikana ajelimme ympäri Ruhrin teollisuusaluetta. Sadan kilometrin päivälenkeillä pääsi näkemään todella paljon vanhoja tehtaita ja muuta Ruhrin historiaan liittyvää. Aikas ankeita olivat tehtaat, jos vieressä pitäisi asua. Mutta kyllä niissä kannattaa käydä kävelemässä, sillä ainakin minulle isojen koneiden ja muun tehdasmiljöön näkeminen oli matkan arvoista (toisaalta, mikä tahansa kohde sopii mopoiluun :). Tällä hetkellä tehdasalueet lähinnä ruostuvat turistinähtävyyten. Yhdessä paikassa ihmiset harrastivat seinäkiipeilyä tehtaan seinillä ja muissa rakennelmissa. Samassa paikassa ihmiset pääsivät kiipeilemään rappusia pitkin yli 60 metriä korkeaan rakennelmaan, joka ilmeisesti oli metallin sulatusuuni. Rakennelman päältä aukesivat hienot näköalat, tosin suurimmaksi osaksi vain tehdasrakennuksia, mutta kuitenkin.

Ruhrin lisäksi kävimme Centrossa, jota joku väitti isoimmaksi kauppakeskukseksi Euroopassa. En sitten tiedä onko näin, koska jotain muutakin kauppakeskusta väitettiin isoimmaksi Euroopassa. Ehkä kyse on mittaustavasta tai sitten vaan mainosarvosta. Iso Centro silti on ja liikkeitä on laidasta laitaan. Todellinen shoppaajan paratiisi. Yhtenä mieleenjääneenä erikoiskauppana mainitsen Jägermeister-fanikaupan. Ei taida Suomessa olla yhtään Koskenkorva-fanikauppaa, vaikka ko. tuotteet lienevät verrannolliset.

Kelit ovat olleet viimeisen pari viikkoa todella hyviä ainakin mopoilun näkökulmasta. Sadetta ei ole juurikaan näkynyt ja lämpötila on pysytellyt päivällä kahdenkymmenen paremmalla puolella. Illalla alkaa kahdeksan aikaan olemaan jo pilkkopimeätä. Katulamppuina toimivat kaasuvalot(!) eivät ole ihan kirkkaimmasta päästä ja kaduilla onkin hyvin pimeää jopa keskustassa. Polkupyörän valo on todella tarpeen ja ilahduttavan monella pyöräilijällä (kenties jopa enemmistöllä) on polkupyörässään valo.

Saksalainen rakentaminen

87. päivä

Päivän ilmaisu: Hohcbau eli rakentaminen

Nyt selvisi miksi Hollannissa ihmiset osasivat englantia. Siellä ei tietolähteideni mukaan dubata tv-ohjelmia, joten ihmiset kuulevat telkkarista englantia aivan kuten Suomessa. Eläköön television ihmeitä tekevä voima!

Olen jo pitkään suunnitellut kirjoittavani saksalaisesta rakentamisesta. Vaikka näkemykseni on täysin subjektiivinen ja muutamaan tapaukseen perustuva, ei sen tarvitse estää asiasta kirjoittamasta. Liika tietohan tappaa varmat mielipiteet.

Moneen kertaan olen tuuminut, että saksassa mietitään ensiksi sitä, kuinka hienolta joku asia näyttäisi ja vasta toisisijaisesti mietitään asian toimivuutta. Esimerkiksi minun keittiössäni tiskialtaan ympäristö on puuta. Käytännössä en tiskatessa voi välttää veden roiskumista puuosan päälle, vaikka olisin kuinka varovainen tahansa. Toinen varovaiseen tiskaamiseen kannustava tekijä on seinän ja tiskialtaan välistä puuttuva tiiviste. Jos seinän lähettyville roiskuu vettä, se valuu iloisesti seinää pitkin tiskipöydän taakse. Pöydän takaa ei vettä sitten pääsekään kuivaamaan. Tiskaamista ei muuten varsinaisesti helpota se, että tiskialtaita on yleensä vain yksi ja kuivauskaappia ei täällä tunneta.

Sama hilpeä suhtautuminen veteen jatkuu jokaisessa saksalaisessa vessassa, joissa yleensä taitaa olla myös suihku ja kylpyamme. Kylpyammeen ja lavuaarin pohjaa lukuunottamatta vedellä ei ole pääsyä viemäriin. Kannattaa olla siis tarkkana, kun on suihkussa, koska enemmälti kylpyammeen reunan yli roiskunut vesi päätyy muuhun huoneistoon. Voisin vielä senkin mainita, että 1996 rakennetussa asunnossani vessan lattian rajassa olevat tiivisteet ovat lopettaneet tiivistamisensä. Jos vettä seinän viereen pääsee, se menee suoraan lattian alle.

Suomessa taidettiin lopettaa kokolattiamattojen käyttö jo 70-luvulla. Täällä Saksassa ne sen sijaan ovat vielä kovasti suosittuja. Kuulemma laminaatti on paljon huonompi lattiamateriaali kuin kokolattiamatto. Mutta ei Suomessakaan vielä ennen 70-lukua tunnettu allergioita tai keskitytty miettimään sisäilman laatua. Kyllä saksalaisetkin kenties jossain vaiheessa huomaavat kokolattiamaton epäterveellisyyden. Eräs muuten kommentoi, että pöly näkyy ikävästi, jos ei ole kokolattiamattoa. Niinpä niin...

Ilman laatuun vaikuttaa negatiivisesti myös se, että täällä ei tunneta keskitettyä ilmanvaihtoa. Suomessa kerrostaloissa on keskitetty koneellinen ilmanvaihto. Saksassa jokaisella huoneistolla on oma tuulettimensa, jonka voi itse kytkeä päälle ilmaa vaihtamaan. Tunnettu nyrkkisääntö kuulemma on, että ikkunoita pitää pitää auki joka päivä ainakin 15 minuuttia, ettei asunto ummehdu ja kerää turhaa kosteutta. Tämä muuten otetaan ylhäältä annettuna asiana, eikä koneellista ilmanvaihtoa kukaan halua.

Nykyisen kämppäni äänieristys lienee hyvä, koska en juuri kuule ääniä naapureista. Suurin meteli tulee ilmanvaihtokanavasta ja rappukäytävästä. Huoneistoni ovi on yksinkertainen ja luulisin, että normaalilla puheäänellä voisi puhua vastakkaisella puolella suljettua ovea olevalle henkilölle. Edellisessä kämpässäni äänieristyksestä ei edes voinut puhua, koska pystyin kuuntelemaan eteisessä olleen seinäkellon tikitystä rappukäytävästä.

Mikähän on, kun Saksassa ei ole kukaan vielä onnistunut markkinoimaan järkeviä lukkoja ihmisille. Suomessa ovi yleensä menee kunnolla lukkoon, kun oven painaa kiinni, mutta Saksassa oven sulkemisen jälkeen se pitää vielä erikseen lukita, jos haluaa olla varma, etteivät ihmiset kävele sisään liian helposti. Lukkosepältä menee kuulemma alle puoli minuuttia lukon avaamiseen rautalankahäkkyrällä tms. mikäli ovea ei ole lukittu avaimella. Huoneistojen väliovissa näyttäisi usein olevan lukot, jotka voi lukita avaimella. Tästähän ei varsinaisesti ole haittaa, mutta ottaisin mielelläni ainakin vessaan lukon, jota voi käyttää ilman avaimen vekslaamista.

Viimeisenä nyt mieleen tulevana asiana voisin valittaa ovien aukeamissuunnista. Huoneistoni ulko-ovi aukeaa asuntoon päin ja näin ollen eteiseen ei voi sijoittaa mitään kaappia heti oven läheisyyteen. Lisäksi vessan ovi aukeaa vessaan päin (se voisi aueta myös eteiseen) ja tämä vie vessan käytettävissä olevia neliöitä todella paljon. Jotenkin tuntuu, että tätä asiaa ei ole sunniteltu mitenkään arkkitehdin pienessä mielessä.

Düsseldorfin Altstadista löytyy muuten eräs saksalaisen rakentamisen helmistä. Kannattaa katsella kirkontorneja sielläpäin vähän tarkemmin.

Ulkomaille Hollantiin

86. päivä

Päivän ilmaisu: Hai eli hai

Käväisin sunnuntaina ulkomailla pariin otteeseen. Ensin menin kaverin kyydillä Audi TT:llä Hollantiin Venloon ja sitten heti perään toisen kaverin kanssa mopolla samaan paikkaan. Venlo on ihan Saksan rajan vieressä oleva pikkukaupunki. Matkaa Düsselistä kertyy noin 45km suuntaansa.

Mielikuvitus ei riittänyt toisella reissulla eri kaupungin valintaan ja kun autobahnikin oli tyhjä ekalla reissulla, niin tiesi pääsevänsä ajamaan mopolla tyhjälle tielle. Pitihän sitä sitten kokeilla pariin otteeseen paljon Honda kulkee. Mittari näytti n. 210km/h ja siitä ei vauhti enää kiihtynyt. Mopo kulki ihan tasaisesti vielä tuossakin vauhdissa, vaikka yhdessä kohtaa taisi tuuli vähän keikuttaa. Ei silti kovin mukavaa kyytiä, kun pitää kyyryssä ajaa ja jos päätä nostaa, niin ilmavirta pistää suhteellisen voimakkaasti (ja äänekkäästi) vastaan. Paras matkanopeus mopolla tuntuukin olevan joku 140-150km/h, koska kyyti pysyy vielä kohtuullisen mukavana.

Venlo ja hollantilaiset tuntuivat paljon rennommilta kuin Düsseldorf ja saksalaiset. Olin todella ihmeissäni, kun tarjoilija aloitti puhumaan englantia heti ulkomaalaisia asiakkaita nähtyään. Saksassa tarjoilijat yrittävät aina sönköttää saksaa ja jos se ei kelpaa, niin välillä pitää hakea toinen tarjoilija, joka osaa edes auttavasti englantia. Muutenkin muutaman tarjoilijan ja muun vastaantulleen ihmisen perusteella voisi sanoa, että hollantilaiset puhuvat englantia ihan mielellään. Onko se sitten saksalaisten ylimielisyyttä vai mitä, kun eivät a) opi englantia ja b) suostu sitä käyttämään. Luulisi lähtökohtien olevan samanlaiset Hollannissa ja Saksassa.

Englannin lisäksi tein Venlossa pari muutakin huomiota. Yksi yllätys oli mopoilijoiden kypärättömyys (pakkoa ei kai ole) ja se, että pyörätiet olivat mopoille sallittuja. Äkkiseltään ainakin voisi luulla, että polkupyörä ja mopo ovat Hollannissa aika verrannolliset. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta oli huumepolitiikan muuttuminen rajan yli ajaessa. Heti rajan toisella puolella n. 200 metriä rajasta on klubi tms. josta saa ostaa pilveä. Klubin piha olikin saksalaisautoja täynnä. Autolla tai mopolla liikkuessa Hollannin ja Saksan rajaa ei juuri huomaa muuten kuin liikennemerkeistä, joten voisi arvata, että rajan yli kulkee muutakin kuin laillisia aineita.

Asiasta toiseen... Vaikka näyttö ja kamera tuntuvat edelleen hyviltä, eivät nekään ole täydellisiä. Huomasin näytössä olevan yhden kuolleen pikselin. Myös kameran CCD-kennossa on ainakin kaksi kuollutta pikseliä. Kumpaakaan ei normaalikäytössä huomaa, mutta eipä nuo eduksikaan ole. Vaikka moni luuleekin, että Samsungilla on pikselitakuu, joka oikeuttaa näytön vaihtamiseen yhdelläkin kuolleella pikselillä, niin näin ei ole. Huomasin tämän äsken, kun selvitin takuuasiaa kuolleen pikselin huomattuani. Täytyy siis vain elää ongelman kanssa. Näytöstä voisin sanoa vielä sen verran, että jostain syystä se tahtoo välkähtää välillä. Pitää vielä selvittää onko vika näytössä vai näytönohjaimessa, mutta näyttö menee kenties vielä vaihtoon.

Päivän ilmaisu tulee hauskasta havainnostani, että hai on saksaksi hai. Olin vähän ihmeissäni, kun työkaveri kyseli muilta, että mitäs se hai on englanniksi. Keskivertosuomalainen osaa siis ainakin auton ja hain verran saksaa – jopa minäkin.

ADSL toimii

81. päivä

Päivän ilmaisu: Online eli linjoilla

Hain töissä netistä lisää tietoa PPPoE:stä Windows 2000 –käyttiksessä. Sattumalta löysin RASPPPOE:n PPPoE-ajurin, jota kehutiin monella eri weppisivulla. Installoin ajurin ja kaikki toimi välittömästi! Olisin mielelläni saanut yhtä toimivan asennuspaketin suoraan operaattorilta, mutta eihän operaattoreiltakaan ihan kaikkea voi odottaa, kuten vaikka toimivaa nettiyhteyttä.

Todella mahtavaa saada taas netti pelittämään! Enää ei ole samanlainen eristetty olo kotona kuin aikaisemmin. Sitten vaan pitäisi enää asentaa Linux ja kaikki on taas hyvin.

ADSL:n saatavuus Saksassa lienee älyttömän huonoa. Eräs työkaveri asuu Düsseldorfin viereisessä vähän pienemmässä kaupungissa, eikä hänen taloonsa ole edes mahdollista saada ADSL:ää. Vähän pienempi tarkoittaa Tampereen kokoista (tai vähän isompaa) eli 240 000 asukasta. On se vaan kumma, kun Suomessa ADSL:n taitaa saada melkein joka niemeen tai notkoon, jos vaan puhelinlinja tulee taloon.

ADSL-yhteys saapuu

80. päivä

Päivän ilmaisu: Kaputt eli rikki

ADSL-asentaja kävi tänään. Mahdolliselta aikaväliltä 8-12 asentaja valitsi ajankohdan 11:30 eli juuri samoihin aikoihin, kun ajattelin, että kaveri jättää kokonaan tulematta. Kuulemieni tarinoiden perusteella pidin enemmän kuin todennäköisenä, että asentajaa ei tule lainkaan. ADSL:n kytkentä kävi vauhdikkaasti ja vaikka asentaja ei puhunut juuri lainkaan englantia, oli ainakin asenne kohdallaan ja hän tuntui mukavalta hemmolta – Deutsche Telekomin maineen tuntien täysi yllätys.

Asennuksesta voisi mainita sellaisen yksityiskohdan, että heti ovesta sisään tullessaan (ai niin, ovelle tyyppi ei löytänyt vaan haahuili käytävässä ja huuteli hallo niin kauan kuin menin hakemaan kaverin väärästä kerroksesta. Saksassa kun huoneistoja ei numeroida ja asentaja ei löytänyt 2. kerrokseen, vaikka paperissa oli kerros mainittu :) asentaja kysyi onko minulla talonjakamon avaimia. Missään Arcorilta tulleessa paperissa ei mainittu, että asentajan pitää päästä talonjakamoon. Onneksi tiesin talonjakamon sijainnin ja sen, että ovet eivät ole lukossa.

Illemmalla aloin sitten innolla asentamaan uutta nettiyhteyttäni. Ainakin Arcor-operaattorin (ja Deutsche Telekomin) ADSL vaatii jostain älyttömästä syystä PPPoE-ajurin tai laiteohjaimen (laiteohjaimelta/fyysiseltä laitteelta se näyttää ainakin winkkarin mielestä). Jo ennen minkään ADSL:n liittyvän ohjelman asennusta Kerio Personal Firewall alkoi rääkymään, että joku on tuupannut koneeseen epäkelvon PPPoE-ajurin tai secure IP-tunneloinnin (mikähän tuon lyhenne taas olikaan). Tämä siis pelkästään modeemin liittämisellä tietokoneeseen. Loppujen lopuksi jouduin sanomaan Keriolle hyvästit, koska se ei pysynyt pystyssä kuin hetken ennen kaatumistaan.

Installoin Arcorin asennus-CD:n, koska muuten ADSL-modeemiin ei tullut eloa. Sujuvasti arvasin moneen kohtaan mitä piti tulla ja todennäköisesti tämä puoli oli kunnossa. Käytännössä jouduin arpomaan vain käyttäjätunnuksia saamistani papereista, joten tulevien ongelmieni ei olisi pitänyt johtua ainakaan tästä. Kun Arcorin PPPoE oli asennettu, niin modeemikin alkoi näkymään ja sain jopa jotain IP-osoitteita DHCP:llä. Kokeilin ottaa yhteyttä nettiin ja kone jämähti välittömästi yhdeydenmuodostuksen jälkeen. Mitään asetuksia ei ajurista voinut muuttaa ja hauskana yksityiskohtana oli kaikkien laiteohjaimien asetusten näkymättömyys, kun ADSL-modeemi ei ollut päällä tai kiinni koneessa. Eli Arcorin PPPoE rikkoi _kaikkien_ ajurien kunnollisen toimimisen!

Muutaman tunnin säädöllä nettiyhteys säilyi mykkänä ja konetta tuli käynnisteltyä uudestaan muutaman kymmentä kertaa. Kaiken kaikkiaan suuhun jäi aikamoinen *askan maku.

Moneen kertaan ihmettelin, että miksei homma voisi olla yhtä helppoa kuin Suomessa (Elisalla)?! Lykkää vaan johdon kiinni seinään ja tietokoneeseen ja kaikki toimii...

Paljon uusia leluja!

78. päivä

Päivän ilmaisu: Rechnung eli lasku

Viikonloppuna tuli osteltua vähän kaikenlaista lelua. Kävin perjantaina ostamassa tietokoneen osat ja kokosin koneen (733e). Lisäksi kävin ostamassa Samsungin 20” TFT-näytön (204T, 699e). Lauantaina sain Amazonista tilatun 1GB SD-muistin, mutta kameraa en saanut, vaikka tilauksessa oli nimenomaisesti sanottu, että yhtenä toimituksena. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin mennä kauppaan kameraostoksille. Hassua kyllä, sain kameran Fotokochista 9 euroa halvemmalla (439e, Canon S2) kuin mitä olisin Amazonille joutunut maksamaan. Taisi tulla hinnanpudotus juuri oikeaan aikaan.

Tietokoneen kokoaminen ei mennyt ihan ongelmitta. Ensinnäkin jouduin ostamaan kirotun micro ATX-emolevyn, koska en halunnut odottaa ennalta määrämätöntä aikaa parempaa emolevyä. Harmikseni huomasin vielä kokoamisvaiheessa, että emolevyyn ei saa käytännössä kuin yhden PCI-kortin kiinni, koska näytönohjain vie toisen korttipaikan tilan. Voisi siihen ehkä kortin saada kiinni, mutta en uskaltaisi luottaa näytönohjaimen passiivijäähdytyksen toimivuuteen niin ahtaassa paikassa. Toinen ongelma koneen kokoamisessa oli prosessorin jäähdytyksen kiinnitys. Tähän meni varmaan tunti tai kaksi, koska huonolla kiinnityksellä prosessori halusi sammuttaa itsensä ylikuumenemisen takia. Intelin S775 prossut ja niiden tuulettimet ovat syvältä. Kolmantena ongelmana oli viallinen DIMM. Kone ei läpäissyt BIOS:n muistintarkistusta, kun viallinen DIMM oli kiinni. Onneksi vika oli näin selvä, koska satunnaisen kaatuilun syy olisi paljon ikävämpää selvittää. Tällä kokemuksella voisin suositella Zero-Point –nimistä tietokoneliikettä, ko
ska heidän kanssaan oli todella vähän ongelmia jopa Suomen tietokoneliikkeisiin verrattuna (joissa niissäkään ei asiakaspalvelu ole yleensä kummoista). Mutta nyt kirjoitan tätä tekstiä kotona oman koneen vieressä :)

Rahaa paloi viikonlopun aikana pyöreät 2000 euroa. Rai rai ja elämä risaiseksi. Ensituntumat kamerasta ja näytöstä ovat todella positiiviset. Tietokonekin tuntuu nyt toimivan, joten enää puuttuu nettiyhteys ja kodintekniikkapuoli on hanskassa. Tai no, jonkin sortin stereot ja tv-kortti pitäisi vielä ostaa, mutta ehkä sitten seuraavasta tilistä. Kohta pitää kyllä lopettaa tuhlaaminen, vaikka se niin mukavalta tuntuukin.

Kävin tänään mopoilemassa Düsseliä ympäri. Luulin jo nähneeni pääosan kaupungista, mutta luulo oli väärä. Pitää mennä ensi viikollakin pyörimään mopolla kaupunkiin, ellei parempaa mopoilukohdetta löydy. Hollannin puolellakin voisi käydä, kun tästä on rajalle joku 40km.

Harmi, että kelit ovat viilenemään päin. Tänään ei aurinkokaan paistanut ja eilen tuli taas vettä pitkästä aikaa. Mutta vielä lämpömittari pysyy päivällä 25 asteen tuntumassa, joten hirveästi ei voi säästä valittaa – vielä, syyssateet alkanevat kohta ja päättyvät sitten ensi kesänä.

10% takana?

74. päivä

Päivän ilmaisu: Indisch eli intialainen

Tietokoneen osto on edistynyt nyt siihen pisteeseen, että enää emolevy puuttuu toimituksesta. Voisin ottaa Micro ATX:n, mutta siinä epäilyttää laajennusvara, kun on vain 2 PCI –paikkaa ja yksi PCI –express. En tosin ole edellisiin koneisiinkaan hankkinut lisäkortteja kuin nimeksi ja nyt suunnittelen ostavani vain TV-kortin koneeseen, joten ehkä Micro ATX menisi. Tietokoneliikkeen toinen myyjä on intialainen ja hänen kanssaan puhelimessa asioidessa kuulee usein yes sir tai very good sir. Kyllä tuntuu aateliselta :)

Jujutsusta lisää… toisin kuin Suomessa, jossa jujutsu-seurat (ja kaikki vastaavat seurat) eivät ole kenenkään omistuksessa, Saksassa toimintaa pyörittää kuulemma lähes aina yrittäjä. Näin myös minun seurassani. Siksi arvaisin jujutsun olevan täällä paljon kalliimpi harrastus kuin Suomessa, jossa seura ei saa tehdä voittoa. Itse reenit ja jujutsu noin yleensä on täällä rauhallisempaa ja väkivallattomampaa kuin Suomessa. Onneksi ainakin yksi (julma) sakemanni innostui sparrailuideasta, joten sitäkin päässee harrastamaan myöhemmin.

Pitääpäs tännekin kirjoittaa vanha huomioni, joka ei tunnu olevan ihmisten yleisessä tietoudessa. Puhuin yhden työkaverin kanssa eläinten ääntelystä espanjaksi ja saksaksi ja toki myös suomeksi. Espanjassa ja saksassa sika ei sano röh röh tai lehmä ammuu. En muista tähän hätään, miten ne siellä matkivat noita ääniä, mutta aikas erilaisia olivat. Kannattaa kysyä vierasmaalaisilta heitä tavatessaan. Aihe on varmasti kaikkia kiinnostava.

Ensi tiistaina pitäisi tulla ADSL-asentaja kotiin. Peukut pystyyn ja sormet ristiin, että Deutsche Telekomin mies saapuu paikalle (Arcor teettää DT:llä nämä työt näemmä). Asennuspäivänä pitää olla kotona saksalaiseen tapaan joko aamupäivällä (8-12) tai iltapäivällä (12-16). Tarkempaa asennusaikaa tai muutakaan aikaa ei Saksassa normaalisti saa kotikäynneille.

Ai joo, jos olen Saksassa tasan kaksi vuotta, niin 10% on takana :)

Hurjastelijoita moottoritiellä

72. päivä

Päivän ilmaisu: Geschwindigkeitsüberschreitung eli ylinopeus

Ajelin viikonloppuna pienen maakuntakierroksen tässä Düsselin lähettyvillä. Reissulta ei muuten jäänyt mitään erikoista mieleen, mutta yksi läheltäpititilanne jäi mieleen. Olin ajelemassa satasen alueella oikeaa kaistaa kaksikaistaisella tiellä noin 130-140km/h, kun huomasin edessä olevan hidastelijan (ajoi varmaan rajoitusten mukaan). Ajattelin mennä vasemmalle kaistalle, että pääsen ohi. Katsoin peilistä, että ketään ei ole takana lähellä (siis ei todellakaan ollut lähellä, pisteenä vaan takana) ja väänsin lisää kaasua. Yllätys yllätys, en ollut ehtinyt kuin lähenemään vasenta kaistaa, kun ohi viuhahtaa bemari ihan älytöntä vauhtia. Bemarin mentyä menin vasemmalle kaistalle ja kiihdytin vielä n. 160km/h nopeuteen, mutta bemari katosi näköpiiristä todella vauhdikkaasti. Hätäisesti arvioiden kaveri ajoi ainakin 200km/h, vaikka kyseessä ei ollut edes autobahn, jossa vasemman kaistan nopeuksiin osaa varautua. Onneksi ei osunut…

Ilmoja on pidellyt. Puolitoista viikkoa ollut yli 25 astetta, eikä sadettakaan ole näkynyt. Kivaa vaihtelua!

Tilasin lauantaina tietokoneenkin. Tai oikeastaan vaan osat. Onnistuin vahingossa tilaamaan Micro ATX –emolevyn koteloon, johon ei mene kuin ATX (ei tajunnut myyjäkään sanoa mitään, mutta ei kenties hänkään huomannut). Saapas nähdä minkälainen ruljanssi tästä mokasta tulee. Väärän emon tilauksen voi kenties perua vielä, mutta tänään asiaan ei tullut varmuutta. Noh, väärää emoa en huoli, oli tappeltava kuinka paljon tahansa.

On niitä tolppia Tampereellakin

69. päivä

Päivän ilmaisu: Pfahl eli tolppa

Viikonloppuisen sukulaisvierailun jäljiltä sain käsiini viime lauantain Aamulehden. Aamulehden eräässä kirjoituksessa joku valittaa Hatanpäällä sijaitsevalla pyörätiellä olevaa tolppaa, joka on häiritsevästi pyörätien reunassa. Kuvasta katsoen tolppa ei todellakaan ole mahdottoman pahasti tiellä, mutta totta on, että voi siihen törmätä. Enpä vaan sitten tiedä mitä tämä valittaja sanoisi Düsseldorfin tolpista, joita on todellakin joka paikassa. Saksalainen kaupunkisuunnittelu (onko sitä?) ei ota ollenkaan huomioon tolppien asemointia. Tolppa laitetaan tolpan paikalle, nih!

ADSL-hankintaa ja Suomi-Saksa vertailua

68. päivä

Päivän ilmaisu: Breitband eli laajakaista

Käväisin eilen tilaamassa internet-liittymän. Meinasin ensin tilata ISH-operaattorilta kaapelimodeemiliittymän, mutta nämä penteleet eivät tarjoa yhteyttä juuri minun talooni. Naapuritaloon kyllä olisi saanut. Kuulemma naapurustoon tulevasta suuresta johdosta ei saa vedettyä pientä johtoa minun talooni, vaikka juuri viereiseen taloon saa. Suomessa ainakin kuvittelin, että kaapelimodeemi tulee kaikkiin taloihin, jotka ovat kaapelimodeemin alueella ja joissa on kaapeli-tv.

Eipä siinä sitten auttanut muu kuin mennä tilaamaan ADSL Arcor-operaattorilta. ADSL:n mukana on pakko (kyllä, luit oikein, PAKKO) ottaa ISDN-puhelinliittymä. Kaksi megainen yhteys maksaa 39,9e kuukaudessa. Kaapelimodeemi samalla vauhdilla (mutta nopeampi upstream) olisi maksanut 5 euroa vähemmän. Yhteys luvattiin toimittaa kahden – neljän viikon sisällä. Työkaverille oli sama firma luvannut toimittaa yhteyden viime maaliskuussa, mutta ei kuulemma ole vieläkään saanut. Tilauksen hän on tehnyt jo joulukuussa :)

Otetaanpas tähän vielä vähän Suomi-Saksa –vertailua, jonka työporukalle viime perjantaina esitin.

Germaaneilla on tapana käyttää runsaammin sanoja kuin suomalaisella. Kiitos ei ole pelkkä kiitos vaan paljon kiitoksia tai kauniita (schön) kiitoksia. Samoin päivää on hyvää päivää ja huomenta hyvää huomenta. Suuhan tuollaisessa kuluu.

Saksalaisille on ominaista myös puolituttujen tai tuntemattomien tervehtiminen. Suomalaiselle tämä ei yleensä tule mieleen kuin pienessä hiprakassa (tai sitten pitää olla jonkin sortin kylähullu). Lisäksi suomalainen ei yleensä kommentoi tuntemattomien toimintaa, mutta (julma) sakemanni suorastaan nauttii siitä.

Saksalaiset näyttävät noudattavan sääntöjä hyvin, paitsi liikennesääntöjä (ylinopeudet, oikopolut jalkakäytäviltä, parkkeeraus miten sattuu). Suomalaiset taas osaavat kenties hieman joustaa säännöistä, mutta liikennesäännöistä pidetään paremmin kiinni.

Työpaikalla ei ainakaan täällä ole samanlaista kahvitteluperinnettä kuin Suomessa. Mutta eipä täällä ole kahvihuoneitakaan lähettyvillä (niitä kyllä on jossain päin taloa), joten ei porukka mihinkään voi kerääntyä kahvittelemaankaan. Lounas täällä syödään puolen päivän jälkeen, mutta Suomessa yleensä jo ennen puolta päivää (kanttiini aukeaa 11:30 täällä, kun Suomessa aukesi tuntia ennemmin).

Kierrätys ei ole yhtä hyvin hoidettua kuin Suomessa, vaikka Saksalla on mielestäni todella vihreä leima. Itse keräilen biojätteitä sen takia, että ne alkavat haisemaan tavallisessa suljetussa roskiksessa tosi nopeasti. Erilleen kerätyt biojätteet on sitten helppo heittää tavalliseen roskikseen.

Sitten muutama detalji, joita kerroin esityksessä
- Saksassa ulko-ovi aukeaa aina sisälle taloon, Suomessa ulos
- Saksassa valokytkin on pois-asennossa kun sen yläreuna on lähellä seinää, Suomessa alareuna
- Ulko-ovi pitää lukita avainta kaksi kertaa kääntämällä, vaikka se voisi mennä kunnolla lukkoon oven sulkeutuessa (Saksassa ovi menee kyllä lukkoon, mutta ilman avaimen liikuttelua ovi ei ole turvallisesti lukossa)
- Autoja ei tarvitse paljoa varoa Saksassa, mutta Suomessa pitää sitäkin enemmän
- Saksalaiset antavat hyvin tilaa kaistaa vaihtaessa, Suomalaiset eivät

Semmoista tällä erää. Lauantaina pitää mennä tilaamaan tietokone!