Kevät!

274. päivä

Päivän ilmaisu: Frühlingsanfang eli kevään alku

Kevät on virallisesti alkanut! Lämpöä oli tänään parhaimmillaan +18 astetta. Lämpöaalto alkoi perjantaina ja sen mukana tulivat sateet. Pitkään pääsi polkemaan kuivana töihin, mutta nyt luvataan viikoksi eteenpäin sadetta. Ennusteet eivät kyllä ole kovin tarkkoja, sillä perjantaista sunnuntaihin piti sataa kovaa, mutta eipä paljon sateita näkynyt loppujen lopuksi.

Vesimittarin vaihtaja kävi. Ennakkopeloista poiketen kaveri vaihtoi kaikki mittarit ja nyt on taas kiva mittailla veden kulutusta uusilla mittareilla. Aikaa meni puoli tuntia ja kaiken kaikkiaan kivuton operaatio itselleni. Loistavaa!

Lauantaina kävin Düsselin (viihde)elektroniikkakauppoja läpi ja etsin mopokäyttöön sopivia navigaattoreita. Tuloksena oli nolla löydöstä. Aivan uskomatonta. Hein-Gericken myyjä osasi kertoa yhden ainoan liikkeen koko kaupungissa, jossa moottoripyöräilyyn sopivia naveja olisi hyllyssä, mutta tämä liike on lauantaina auki ainoastaan 10-12. En tietenkään ollut vielä tuolloin kaupungilla, joten liike jäi katsastamatta. Ehkä naveja ei sitten kannata pitää kaupassa ja ihmiset ostavat ne aina weppikaupasta. No, niin tein minäkin ja navi on tilauksessa Suomesta Marinea-nimisestä verkkokaupasta hintaan 672,2e toimituskuluineen. Saksasta sama laite olisi toimitettuna ollut noin 30e halvempi, mutta siinä ei sitten olisi ollut suomenkielisiä käyttöoppaita. Lisäksi otan takuun mieluummin Suomen maahantuojalta, koska takuuajan eli kahden vuoden sisällä olen kuitenkin jo Suomessa. Ihmeen pieni hintaero tuolla laitteella maiden välillä. Joku vihjaili jossain keskustelufoorumilla, että Garmin pitäisi laitteen hintakilpailua jotenkin silmällä, eikä salli ”polkumyyntiä”.

Sunnuntaina oli DTM-kauden avaus sopivasti täällä Düsseldorfissa. Avauskaupunki kuulemma vaihtelee vuosittain ja minulle onnekkaasti sattui tänä vuonna. Tapahtumaa oli katsomassa arvion mukaan noin 135 000 ihmistä ja Königs Allee oli aivan täynnä porukkaa. Pääosassa tapahtumaa oli DTM-autojen ajaminen ympäri Kö:tä kumin ja bensan katkun saattelemina. Mielestäni tapahtuma oli pääosin aikas tylsä, vaikka näimmekin DTM-autot ja -kuljettajat lähietäisyydeltä. Häkkinen tuntui olevan suuri tähti saksalaisten mielestä. Ehkä joku fani olisi nauttinut tilaisuudesta enemmän.

Kuulin eräältä expattina työskentelevältä, että hänen asuntonsa oli putsattu ylimääräisestä elektroniikasta. Ensimmäisen kerroksen kerrostaloasuntoon oli menty sisään rapun ovesta. Ei kuulemma ollut paljoa murtojälkiä, vaikka ovi oli ollut asiallisesti takalukossa. Pitäisiköhän hankkia kotivakuutus...

Ei mikään erityisen mielenkiintoinen viikko, mutta olipahan jotain tekemistä.

Polizei

267. päivä

Päivän ilmaisu: Navigieren eli suunnistaa

Pitkä työviikko takana. Tuli tehtyä viitisen tuntia ylitöitä eli työpäivät venyivät lähemmäksi kymmentä tuntia joka päivä (eli 8h töitä, 45min ruokatunti ja sitten tunti ylitöitä). Mutta saapa sitten lomailla myöhemmin.

Tässä on tullut pariin otteeseen ihmeteltyä kaupasta ostettua raa'an oloista makkaraa. Ensimmäinen raakalainen oli nimeltään teewurst ja toinen frische zwiebelmettwurst. Selvittelin asiaa ja makkarat todella ovat raakaa lihaa. Jossain luki, että liha olisi fermentoitu (maitohappokäyminen) ja sillä tavalla tehty syötäväksi, mutta en minä kyllä tällaiseen ”kypsennykseen” luota. Nämä Saksan ihmeet saavat luvan jäädä hyllyyn tästä eteenpäin, vaikka teewurstin kyllä söin eikä se mitenkään pahan makuista ollut. Eilen näin myös raakaa jauhelihaa ravintolan ruokalistalla, mutta tilaamatta jäi se annos. Oli muuten niitä harvoja erittäin positiivisia kokemuksia saksalaistyyppisistä ravintoloista.

Käväisin vanhassa kaupungissa torstaina parin ex-kollegan kanssa. Kollegoista yksi puhui saksaa äidinkielenään ja muut mitä lie kieliä. Vanhasta palasimme taksikyydillä kavereiden hotellille ja itse asiassa tämä taksikyyti on ainut syy, miksi asiasta edes kerron. Kun lähdimme taksitolpalta matkaan, kuski ei laittanut mittaria päälle. Huomautin asiasta hetken päästä ja kuski sanoi, että onhan se mittari päällä. Kysyin, että missäs se mittari sitten on ja kaveri sanoi, että sovitaanko matkan hinnaksi 12e. Minä sanoin, että pistä vaan se mittari päälle. Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa ja mittari ei mennyt päälle. Hetken päästä kuski ehdotti, että jos maksaisimme 3e/nuppi (tästä olisi tullut sama 12e), johon minä taas vastasin, että laitappas mittari päälle. Sitten kuski totesi, että eihän raha ole tärkeää ja ei kyydistä tarvitse maksaa. Sama viesti toistui hotellin pihassa. Harmillisesti yksi porukasta jatkoi vielä toiselle hotellille ja matkasta maksaminen ei jäänyt minusta kiinni – minä nimittäin en olisi maksanut. Kaveri oli maksanut loppujen lopuksi 10e matkasta, joka normitaksalla olisi ollut varmaan 15e luokkaa. Mielestäni matkan hinnan sopiminen on ihan ok, mutta pakkosopiminen ja mittarin päälle laittamisen ”unohtaminen” ei. Jäipähän kavereille hyvä kuva Saksasta. Kuski muuten ei ollut saksalainen, koska aksentti oli kuulemma outo porukan saksankielisen mukaan ja kuski kertoi osaavansa italiaa ja portugalia.

Vesimittarini kaipaavat jälleen kerran huomiota. Ensi viikolla huoltomiehet tulevat vaihtamaan keittiön kylmävesimittarin. Tällä kertaa huoltoyhtiö ilmoitti kohteliaasti tunnin aikaikkunan, jona huoltomiehet tulevat. Paljon mukavampaa kuin edellinen ilmoitus tiettynä päivänä tulemisesta. Ihmettelen vaan, että miksi vaihtavat ainoastaan keittiön kylmävesimittarin, kun huoneistossani on vielä kolme muuta vesimittaria. Ehkäpä ne vaihdetaan sitten toisella kertaa tai yksi kerrallaan, miten sen hankalimmin saa hoidettua.

Viikonlopun aikana tuli ajettua melkein 300km. Yhteensä mopottimen mittarissa on 2500km. Ajaminen alkaa sujumaan huomattavasti rennommin ja mukavammin kuin 2500km sitten. Kävin lauantaina katsastamassa erästä BMW-liikettä Düsseldorfin itäpuolelta, noin 80km päässä. Hassua, että 80km ajamisella alkaa näkemään lunta maassa ja lämpötila tippuu muutamalla asteella. Tämä johtunee siitä, että Düsseldorf on alempana, mutta yllätys se kyllä oli. Tänään (sunnuntaina) oli todella mukavaa ajokeliä, vaikka moottoritiellä viima oli vielä liian kylmää. Pelkän ajamisen lisäksi harjoittelimme tänään hätäjarrutuksia ja pujottelua. Mopon käsittely tuntui olevan paljon paremmin hanskassa kuin autokoulun käsittelykoetta varten harjoitellessa. Samalla tuli todettua, että ABS:t ovat kivat olla olemassa, kun jarrukahvasta pitää puristaa hieman enemmän – ainakin näin aloittelijan näkökulmasta. Vaikka osaava kuski pysähtyy ilman ABS:ä nopeammin, osaamaton luottaa mieluummin tietotekniikkaan ja puristaa lujaa kahvasta.

BMW-kaupasta käteen jäi alustava tarjous. Pyysin hintaa kahdelle mopolle, R1200ST:lle ja K1200S:lle. R-malliin lisävarusteiksi otin laukut, ABS:n, lämpökahvat, ajotietokoneen ja keskiseisontatuen. Toimituskustannuksineen (400e) listahinnoilla koko roskan hinnaksi tuli 15131e. Samoilla varusteilla K1200S:n hinnaksi tuli 16635e. Hinnasta lähti oikeata hintaa kysymällä 9% pois ja loppuhinnaksi käteisellä 13650e ja 15000e. Suomessa listahintoihin saisi lisätä arviolta 6-8000e, joten säästöä tulee mukavasti täältä ostaessa. Toimitusajaksi luvattiin neljä viikkoa ja kahden vuoden takuu on voimassa Euroopan laajuisesti. Myyjä oli aluksi epätietoinen, kun kysyin onko takuu voimassa Suomessa. Hän varmisti ensin, että onhan Suomi euroopassa. R-malliin olisi saanut 150 eurolla tehonalennuksen 98 heppaan (110 -> 98), mutta en ole vielä varma jaksanko ottaa tuota. Säästäisi kenties tonnin vakuutuksissa, mutta olisi taas sitten lisäsäätöä.

Kehittelin itselleni mopokuumeen lisäksi navigaattorikuumeen. Kaverilla on navigaattori puhelimessa ja navin kanssa ajellessa on paljon mukavampi mennä tuntemattomia teitä. Navigaattori kuiskii suunnan korvaan ja perille löytää aika idioottivarmasti osoitteen perusteella. Itse ajattelin, että voisin ostaa oikean navigaattorilaitteen, jolloin saisin suunnistusohjeet näytölle. Tällä hetkellä parhaimmalta mallilta tuntuisi Garmin Quest 2, jonka hinta nousee 700 euroon, kun laitteen lisäksi hankkii mopokiinnikkeet. Onhan tuo vielä 1300e BMW:n omaa (Garmin-pohjaista) navia halvempi, mutta hirvittävän hintainen silti. Mukavuustekijänä kuitenkin niin iso, että ensi viikonloppuna menen kauppaan laitetta tutkailemaan. Laite toimii kuulemma myös veneilykäytössä ja pienimuotoisessa eränkäynnissä.

Ai niin, tuli poliisikin pysäyttämään, kun hurjastelin keskustassa mopolla. Käännyin epähuomiossa vasemmalle risteyksestä, josta olisi saanut ajaa vain suoraan. Jälkikäteen katsottuna suoraan ajaminen oli merkitty selkeästi, mutta tilanteessa oli niin paljon eri asioita huomiotavana, että suoraan ajamisesta kertova merkki jäi näkemättä. Katsoin kyllä tarkasti, että haluamassani suunnassa ei ollut ajokieltomerkkiä, mutta se ei tässä tilanteessa auttanut, koska vastakkaisesta suunnasta tulevat saavat kääntyä risteyksestä oikealle. Poliisia ei oikeasti kiinnostanut pieni ajovirheeni ja hän halusi vain nähdä ajokorttini. Poliisi puhui englantia ihan sujuvasti ja oli kohtelias. Kun kysyin, että mikä on ongelmana, poliisi sanoi, ettet olisi saanut kääntyä risteyksestä vasemmalle tuon takana kulkevan auton tavalla. En siis ollut varmasti ainoa, joka risteyksestä kääntyi väärin :)

Mielenkiintoinen viikko takana. Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan...

Viimeinkin ajamaan taas!

260. päivä

Päivän ilmaisu: Krankheitsurlaub eli sairausloma

Takaisin normaaliin kirjoitusrytmiin. Viikko oli aika poikkeuksellinen lyhyen työaikansa takia. Mutta eipä tuo mitään, sairausloma meni ihmeen sujuvasti kotona pyöriskellessä.

Keskiviikon lääkärikeikka oli aivan turha. Tällä kertaa jouduin odottamaan vastaanotolla yli tunnin lääkärille pääsyä. Itse lääkärin näkeminen oli suunnilleen sitä, että lääkäri kysy onko olo ok ja minä siihen, että joo. Toisaalta muutos ei ollut kovin merkittävä maanantaihin nähden. Itse arvelen, että lääkärin määräämät antibiootit eivät vaikuttaneet yhtikäs mitään. Edelleen on välillä pientä mojotusta vasemmalla puolella hampaissa sekä silmässä ja maanantaihin mennessä nenän kohdan kipu oli jo hävinnyt (eikä ole ainakaan vielä palannut). Mutta saipahan saikkua ja sai lepäillä pari päivää rauhassa. Saa nähdä paljon lääkäri lopulta kustantaa. Huhtikuussa pitäisi tulla lasku.

Keskiviikkona käväisin ajamassa pienen lenkin mopolla ja torstaina menin töihin sillä. Aika kylmää hommaa ajaminen vielä, mutta olihan se hauska taas päästä mopon sarviin. Torstaina töistä palatessa piti ajaa vähän kiertotietä kotiin. Pienen eksyilyn takia matkaa kertyi yli kolmekymmentä kilometriä normaalin seitsemän asemesta. Ei silti, ajaminen oli niin hauskaa, ettei eksyilyllä väliä. Tällä kertaa ajoin vahingossa jopa lentokentän terminaalille, kun viimeksi yrittäessäni en terminaalille päässyt (jälleen pientä eksymistä). Mopoilu muistutti jo muutamalla kilometrillä vaarallisuudestaan. Ensin eräs auto yritti kääntyä vasemmalle eteeni. Olin itse ajamassa suoraan vasemmalle kääntyvän auton takana ja edestäni vasemmalle kääntymässä ollut ei aluksi huomannut minua. Olin kuitenkin sen verran varovainen ja tilanteen tasalla, että edessäni olleelle autoilijalle jäi aikaa havaitsemiseeni. Pelti ei olisi tosin rytissyt, vaikka ei olisi huomannutkaan, koska ajoin tilanteeseen todella hiljaa. Toinen tilanne oli lentokentällä pyöriessä. Jostain syystä lentokentän silloissa on 40 – 50 senttiä leveät metalliliitokset (lämpölaajenemista varten varmaan), jotka vastaavat märkinä pidoltaan jotakuinkin jäätä. Heilauttaa mukavasti pyörää kaarteessa, kun etupyörä siirtyy ensin muutaman kymmentä senttiä sivulle ja heti tämän jälkeen takapyörä. En muualla muista nähneeni kaarteessa tällaisia ansoja. Moottoriteiden liittymissä nämä olisivat varsinaisia surmanloukkuja. Kentällä nopeusrajoitus on sentään 30km/h, joten siellä ongelma ei ole niin paha.

Kelit ovat vieläkin olleet kylmiä. Eilen tuli hieman lunta ja tänään on lämpötila ollut nollan tuntumassa. Viime vuonna maaliskuussa oli ollut maksimissaan +20 astetta ja minimissään -5 astetta. Nyt taitaa olla paljon kylmempi maaliskuu. Huhtikuussa muuten viime vuonna +20 – 0 ja toukokuussa +30 – 0. Toivottavasti tulee kohta lämmintä.

Ensi viikolla sitten kova yritys päästä BMW-kauppaan renkaita potkimaan. Ellen sitten keksi jotain parempaa tekemistä lauantaille, saapa nähdä.

(kuva karnevaaleilta baarista, jossa saa juotavaa mielenkiintoisesta tarjoiluastiasta)

Yleislääkärillä

254. päivä

Päivän ilmaisu: Notfallpraxis eli ensiapuklinikka (vai olisiko päivystysklinikka)

Kolme grammaa hassista on päiväannoksein / Amfetamiiinia muutama viiva livahtaapi yksin tein / Lähdenpä tästä nappaamaan parisenkymmentä / tuoppia, kun janottaa näin yösyömmellä – Ismo Alanko. Nyt on pilleriä ja purkkia. Kerrataan vielä miten homma luontui.

Vastaanotto aukesi nettisivujen mukaan 8:30, joten olin tuolloin tikkana paikalla. Lääkäri ei sitten ollutkaan ja heti alkuun vastaanottovirkailija kertoi puoliksi viittomalla, että lääkäri on paikalla vasta yhdeksän jälkeen. Pääsin vastaanotolle joskus vähän yli yhdeksän jälkeen ja lääkäri teki diagnoosin suunnilleen niillä tiedoilla, joita itse löysin netistä surffaamalla. Diagnoosi oli poskiontelotulehdus. Lääkäri arpoi lääkkeeksi ”laajaspektrisen” antibiootin, kahta eri lajia nenäsuihkeita sekä ibuprofeiinia. Antibiootiksi tuli kefuroksiimi, jota en löytänyt Duodecimin Hyvä hoito -ohjeesta poskiontelotulehdukseen. Toisaalta löytyi tieto, että ainetta käytetään myös poskiontelotulehduksen hoitoon. Toivottavasti lääkäri tietää paremmin mitä tekee (tosin ilman viljelyä lääkärin on mahdoton sanoa mitä antibioottia pitäisi oikeasti antaa).

Mitenkä sitten arvostelisin lääkärin suorituksen? Aloitetaan virheistä ja ongelmista. Jouduin odottamaan tyypillisen suomalaisen terveyskeskuskäytännön mukaisesti melkein tunnin. Koko reissuun meni puolitoista tuntia. Kenties valitsin liian tasottoman lääkärin, enkä porvareille tarkoitettua ja yksityisvakuutusta vaativaa. Joillakin vastaanotoilla on kuulemma privaattivakuutetuille jopa omat odotushuoneensa. Lääkäri ei kertonut tarkasti mitä lääkkeitä määräsi ja miksi, vaikka en kyllä huomannut kysyäkään eli vähän omaa mokaa mukana. Antibiooteista sanoi, ettei maidon kanssa, mutta eipä kertonut kuinka kauan pitäisi olla maitoa käyttämättä ennen tai jälkeen. Googletus auttoi tähän ongelmaan osittain. Nenäsuihkeiden kohdalla ei maininnut mitään annostelusta eikä siitä, että kahta suihketta pitää reseptin mukaan ottaa päällekkäin. Ibuprofeiinista olisi ollut kiinnostavaa tietää tarkoittiko lääkäri sen tulehdukseen vai kivunlievitykseen vai molempiin. Apteekissa täti sanoi, että ei näitä ole pakko napsia, jos ei ole kipuja. Lääkäri otti verikokeen sormesta ja selvitti ilmeisesti tulehdusarvoja. Muistan kerran aiemmin verikokeen ottajan tikanneen huonosti sormeen ja sen jälkeen tikanneen uudestaan, kun verta ei tullut kunnolla. Pintaveri kun ei kuulemma ole hyvää testiin. Tällä kertaa sormea vain puristeltiin enemmän. Hyvänä puolena lääkäristä voi sanoa sujuvan englanninkielen taidon. Muuten aika normi terveyskeskuslääkäri. Saa nähdä paljon tämä keikka tulee kustantamaan. Lääkkeisiin meni jo 75e ja tuskin lääkärikään alle 100e laskuttaa.

Sairauslomaa tuli kolme päivää ja keskiviikkona joka tapauksessa uudestaan lääkäriä katsomaan. Sairausloman pituus tuntui olevan lähinnä neuvottelukysymys. Ensin ajattelin, että lääkäri voisi määrätä vain kaksi päivää, mutta sitten kun hän väen vängällä halusi minut takaisin vastaanotolle keskiviikkona, ajattelin, että päivä menee kuitenkin hukkaan ja parempi olla keskiviikkokin pois töistä. Oireita ei tällä hetkellä ole paljoakaan ja jos antibiootit ovat oikeita, luulisi pääsevän jo torstaina takaisin töihin. Vähän yli puolivuotta Saksassa ja sairauslomaa haettuna arviolta yhtä paljon kuin Suomessa viiden vuoden aikana. Ei tarvitse enää ihmetellä miksi saksalaiset työkaverit tuntuvat olevan paljon pois töistä (tämä on kyllä sitten ihan näppituntumaa ilman mitään tilastollista taustaa).

Saikkua hakemaan vaihteeksi

253. päivä

Päivän ilmaisu: Allgemeinmedizin eli yleislääketiede

Vaihteeksi kipeänä. Karnevaalien jälkeinen flunssa huipentui perjantaina kasvojen vasemman puolen kipuiluun. Olisiko sitten poskiontelotulehdus vai mikä päällä. Kuumetta tai mitään muutakaan oiretta ei ole ollut, mutta jatkuva rään valuminen ja kasvojen jomotus ei ainakaan auta öitten nukkumisessa tai muuten jaksamisessa. Menen huomenna kysymään lääkäriltä mikä on vikana. Lääkärivinkiksi sain kaverilta Unkarista alunperin kotoisin olevan naisyleislääkärin. Hän kuulemma puhuu englantia, mutta lääkärin ympärillä hääräävät hoitajat eivät. Hammaslääkäri tulikin jo Saksassa koettua, joten yleislääkärin tapaaminen lienee seuraava seikkailunpoikanen. Pitää udella saksalaisilta työkavereilta miten lääkäripäivystys menee Saksassa noin yleensä. Tuskin olisin Suomessakaan jaksanut mennä viikonlopun aikana Hatanpään päivystykseen (työterveyshuolto olisi hoitanut asian varmaan mallikkaammin maanantaina), mutta onhan se kiinnostavaa tietää mihin pitää hakeutua, jos virka-ajan jälkeen on pahoja oireita. Viikonloppu meni pääosin lepäilyn piikkiin.

Sairaana eli ei, Dortmundin mopomessuille oli lauantaina päästävä! Dortmundin Mopomessut eivät olleet niin näyttävä kokemus kuin syksyiset mopomessut, mutta itselleni kiinnostavammat. Pääsin istumaan molemmat kiinnostavat bemarit (R1200ST ja K1200S) ja monia muita ajopelejä. Isoimmat customit olisivat varmaan hauskoja kokeilla tiellä, sen verran outo ajoasento – ns. jalat edellä hautaan – oli. Bemareista K1200S oli yllättävän hyvä istua eli se voi sittenkin viedä voiton halvemmasta ja enemmän matkakäyttöön suunnitellusta R1200ST:stä. Pitää käydä koeajamassa molempia ja punnita hintaa sekä muita ominaisuuksia suurennuslasin kanssa.

Moottoripyöräni talviseisonta-aika päättyi keskiviikkona. Samaan aikaan tai hieman ennen alkoi takatalvi ja joka päivä on tullut lunta. Sääennusteen mukaan tällaista keliä jatkuu vielä ensi viikon alkupuolelle. Sääherran piruilua, sanon minä. Eipä silti, en olisi kuitenkaan jaksanut lähteä ajamaan flunssan takia, joten eivät huonot kelit ole hirveästi asiaan vaikuttaneet.

Kun Düsseldorfissa sataa lunta, lentää tielle suolaa uskomattomia määriä. Valkoinen jalkakäytävä talvella on useammin suolattu kuin luminen jalkakäytävä. Autobahnoilla kuulemma jatkuu samanlainen käytäntö. Hiekkaa näkee joskus jalkakäytävällä käytettävän, mutta yleensä pitoa parannetaan suolalla. Kyllä kannattaa tuoda Saksasta suolalta säästynyt auto Suomeen... (vuosittainen suolausaika on tosin lyhyempi kuin Suomessa)

Ex-kollega kävi pikavierailulla Suomesta juuri karnevaaliviikolla. Tulin hänelle kertoneeksi Saksan katujen väkivallattomuudesta ja turvallisuudesta. Eikös hän sitten nähnyt katutappelun vanhassa kaupungissa karnevaalien aikaan. Eräs jujutsu-seuran tyypeistä kertoi, että heidän ravintolassaan oli karnevaaliaikaan 58 järkkäriä vaatinutta tilannetta. Tarkkaan laskivat. Karnevaalit totisesti muuttavat (julmien) sakemannien käytöksen.

Yritän muistaa raportoida huomenna lääkärissä käynnin tulokset. Niin ja tietysti itse prosessin, tuskin menee samaan tapaan kuin Suomessa.

(kuvassa mopomessujen supersuosittuja(?) nahkaisia vaatekappaleita)