Luxemburgissa vierailu

337. päivä

Päivän ilmaisu: Waldweg eli metsätie

Yksi päivä lomaa ja helatorstai tällä viikolla. Lyhyt työviikko ja hyvä syy lähteä matkustamaan. Tällä kertaa porukkaa kiinnosti Luxemburg, joten suuntasimme sinne. Luxemburgiin on noin 270 kilometriä Düsseldorfista, joten sinne on helppo mennä autolla tai moottoripyörällä. Itse ajoin paikan päälle mopolla ja muut tulivat autolla. En olisi varmaankaan mennyt mopolla kaatosateessa eestaas, ellei pitäisi kerätä muutamaa kilometriä ennen kuuden tuhannen huoltoa. Huolto kun on pakko saada teetettyä ennen Euroopan kiertoajelua (4800km mittarissa).

Luxemburg on maailman rikkain maa, jos rikkautta mitataan bruttokansantuotteella per asukas. Rikkaus ei Luxemburgin katukuvassa mielestäni näkynyt, paitsi kenties siinä, että jokainen talo oli hyvässä kunnossa. Äkkiseltään arvaisin Luxemburgin kaupungin olevan hieman turvallisempi varkauksien suhteen kuin Amsterdamin ja ainakin auto sekä moottoripyörä saivat olla kadulla pari yötä rauhassa. Näin taisivat ajatella muutkin motoristit, koska pyöriä ei oltu lukittu samaan malliin kuin Amsterdamissa.

Opastetulla Luxemburgin kiertoajelulla (12e) opimme, että Luxemburgissa asuvista vain noin puolet (jos oikein muistan) on paikallisia ja loput enemmän tai vähemmän käymässä olevia työläisiä. Virallisia kieliä on kolme: luxemburg (250 000 puhujaa 450 000 asukkaasta), saksa ja ranska. Yhdessä sanomalehdessä voi olla eri artikkeleissa mitä tahansa näistä kielistä - artikkelin kirjoittavan toimittajan tahdosta riippuen. Vaikka englanti ei kuulu virallisiin kieliin, sitä osattiin aika hyvin ja meitä palveltiin kieliongelmista huolimatta hyvin. Välillä vastapuoli osasi vain ranskaa ja koska itse en ymmärrä sanaakaan ranskaa, oli kielimuuri kierrettävä muilla keinoin. Tulipa mieleeni, että jos olisin mennyt töihin Ranskaan Saksan asemesta, olisin ollut paljon enemmän hukassa kaiken kanssa.

Luxemburgin kaupungista suosittelen kohteiksi vanhaa kaupunkia ja kallioihin kaivettuja luolia. Vanha kaupunki sijaitsee koko keskustaa ympäröivässä ”kuopassa” ja luolat ovat keskustan puoleisella kuopan seinämällä. Vanhassa kaupungissa oli vanhoja taloja ja historiallisia raunioita. Yleisölle avoimia luolastoja on kaksi, joista toisessa vietimme hieman alle kaksi tuntia. Luolissa kävelevälle ahtaan paikan kammoiselle voi tulla äitiä ikävä. Luolat olivat välillä todella kapeita ja matalia. Ylös ja alas huonokuntoisia rappusia kävellen pääsi usein umpikujiin, joista ei kovin helposti pääse poistumaan, vaikka tarvetta tulisi. Luolista aukesi hienoja näkymiä keskustaa ympäröivään kuoppaan ja luolissa kävely oli itsessään jo elämys.

Luxemburg night life vai no life? Baarit menevät kiinni kello yksi. Keskustassa on kuulemma kaksi yökerhoa, jotka ovat myöhempään auki. Suuri osa asukkaista livistää töiden jälkeen ympäröiviin maihin ja kaupunki pysähtyy enemmän tai vähemmän. Ei hirveän vilkas yöelämä siis. Muutama hyvä baari silti löytyi.

Matka Luxemburgiin meni leppoisasti sateesta huolimatta. Tosin perille päästessä olin kyllä jo niin kylmissäni, ettei paljoa enempää olisi pystynyt ajamaan. Ajopuku piti kyllä veden ulkopuolella, mutta kymmenen asteen lämpötila yhdistettynä kunnon sadekuuroihin viilensi kuljettajan. Tulomatkalla päätimme poiketa matkan varrella johonkin jonkun joen vieressä olevaan kaupunkiin. Valitsin navista satunnaisen joen vieressä olevan satunnaisen kaupungin ja lähdimme ajamaan paikan päälle navin johdattamana. Nokkelasti navi etsi ”nopeimman” reitin jonkun auton levyisen metsä- ja peltotien kautta. Tyhmänä seurasimme navin reittiä, vaikka tie kävi koko ajan kehnommaksi. Pahimmillaan tie oli siinä kunnossa, että auton maavara ei riittänyt tien keskellä ajamiseen ja pyörän kanssa ajo oli kuin trial-poluilla. Vaikka pyörän katukäyttöön tarkoitetut renkaat eivät ole omimmillaan mudassa ajossa, pääsin kuin ihmeen kaupalla kaatumatta maastoreitin läpi. Muutaman kilometrin matkaan taisi mennä tunti tai enemmän. Mitä tästä opin: jos Saksassa tai missä tahansa lähialueilla navi haluaa mennä hiekkatielle, minä käännyn toiseen suuntaan. Jälkeenpäin havaitsin, että navissa on valinta vältä hiekkateitä, mutta en sitä viitsi pitää jatkuvasti päällä, koska epäilen tämän johtavan outoihin reitteihin, mikäli joku uimaranta tai vastaava sijaitsee lyhyen hiekkatien päässä. Tai no, Saksassa en ole vielä niin pientä tietä löytänyt, etteikö sitä olisi asvaltoitu. Ja juuri kun tuli viime kirjoituksessa valitettua, etteikö Keski-Euroopassa pääsisi kauaksi kaikesta. Metsätiellä tunsi olevansa todella kaukana kaikesta...

Luxemburgista löytyi muuten ensimmäinen tie, mitä navigaattorini ei tunnistanut tien omalla nimellä. Jonkun koodinimen navi tiesi tielle ja sama koodi löytyi tien vierellä olevista kivistä. Toinen matkassa ollut navigaattori tiesi tien. Myös Map24 tietää tien (Schlasswee, Cr308). Kyseinen tie vei Bourscheidin linnaan. Vaikka linnaan löysi ajamalla ensin Bourscheidin kylään, aina tällainen suunnistaminen ei onnistu. Miinus naville tai oikeammin sen kartastolle.

Luxemburgin kaupungin lisäksi kävimme katsomassa Luxemburgissa (siis maassa) sijaitsevaa Bourscheidin linnaa. Lonely Planet piti tätä pakko nähdä -juttuna. Mielestäni linna oli tasan tarkkaan ylimainostettu nähtävyys. Sisäänpääsy oli 3,5e ja tällä rahalle ei mielestäni vastinetta paljoa saanut.
Luxemburgilla on monia omia olutmerkkejä. Itselle ei jäänyt mieleen kuin Battin, joka on juomistani oluista kenties helpoin. Jopa vannoutunut oluen välttelijä pystyi juomaan Battinia. Toin tuliaisiksi kymmenkunta erilaista olutta, joten voi olla, että vielä löytyy joku hyvä toinen Luxemburgilainen merkki.

Taas tuli todettua vanha totuus siitä, mistä löytyvät halvimmat hotellit Keski-Euroopassa. Ai mistäkö? Punaisten lyhtyjen alueelta tai vastaavalta tietenkin. Valkkasimme hotellin hinnan mukaan ja perillä huomasimme, että katu oli täynnä strippiklubeja tai vastaavia. Tosin näytti siltä, että alueella oli muutenkin alan tarjontaa. Hotelli oli muuten nimikkeellä guest house. Hotellia pyöritettiin ravintolan yhteydessä ja esimerkiksi respassa ei ollut yleensä ketään. Ei kummempia palveluita siis, vain huone. Ulko-oveen sai onneksi avaimen, joten sisään pääsi kun halusi.

Asiasta toiseen. Sain äskettäin kuulla, että Saksassa ei saa puhelinnumeron avulla selvitettyä numeron omistajaa. Joku onneton on kolmeen kertaan yrittänyt soittaa minulle, mutta en ole juuri silloin ollut puhelimen vieressä. Koska soittajan selvittäminen on mahdotonta ilman takaisin soittoa, en voi tietää kuka minua tavoittelee ja mikä mahtaa olla asiana. Jos soittajalla on tärkeätä asiaa, hän ehkä jaksaa soittaa vielä muutaman kerran :)

Ensi viikon ohjelmassa ei taida olla mitään sen ihmeempää. Jos saisi viimeiset BMW-tarjoukset haettua ja sitten pääsisi tekemään tilauksen.

Ihme tapahtui

330. päivä

Päivän ilmaisu: Adlige eli lordi

Helvetti jäätyi. Suomi voitti euroviisut. Siinä viikon pääuutiset Saksasta.

Juuri kun pääsin kehumasta saksalaisten liiton edustajien työtä, voin alkaa moittimaan sitä samoin tein. Aiemmin firmassa on ollut niin sanottuja siltauspäiviä muutama vuodessa, mutta nyt ne myytiin pois. Siltauspäivä tarkoittaa lomapäivää, joka yhdistää viikonlopun ja jonkun viikon työn katkaisevan vapaapäivän, kuten helatorstain. Vuoden ensimmäinen siltauspäivä piti olla ensi viikolla, mutta kahta viikkoa ennen ilmoitettiin, että ei olekaan. Todella moni oli jo suunnitellut pitkän viikonlopun käyttönsä ja joutuukin nyt ottamaan lomapäivän tai ylityövapaan. Lomat vaihdettiin eläke-edun jatkumiseen. Eläke-etu koskettaa tosin vain niitä, jotka ovat firmassa töissä yli viisi vuotta ja poistuvat palveluksesta vasta 35 vuotta täytettyään. Ei siis auta minua pätkän vertaa.

Sitten jupinaa Saksan koulutusjärjestelyistä. Saksassa ei kuulemma saa mitään IT-koulutusta englanniksi. Jos koulutusta haluaa englanniksi, pitää mennä Hollantiin tai Belgiaan koulutettavaksi. Mielestäni tämä menee jo liian pitkälle (monen muun asian ohella :), mutta kai se sitten niin on, että Saksassa kaikki osaavat Saksaa.

Lordi meni ja voitti euroviisut. Kävimme katsomassa viisuja paikallisessa sporttibaarissa. Suomiporukan kannatushuudot eivät paljon erottuneet baarissa, koska niin moni (julma) sakemanni kannatti Lordia. Saapa nähdä mikä on työporukan reaktio. Aiemmin kun on lähinnä puhuttu ”Finland, zero points”. Toivottavasti ensi vuonna Teräsbetoni valitaan Suomen edustajaksi ja voitokas linja jatkuu. Saadaan koko Eurooppa veljeskuntaan!

Ei viikkoa ilman moottoripyöräjuttuja. Kävin taas kysymässä tarjouksia. Tarjousten perässä tuli päästettyä 150 kilometriä kaatosateessa ja kahteen liikeeseen ehdin, vaikka tavoitteena oli kolme. Tällä kertaa kävin Mönchengladbachissa ja Essenissä. Mönchengladbachiin lähdin lähinnä sen takia, että edellisellä viikolla näkemäni K1200S-kuski sitä suositteli ja sanoi liikkeen antavan hyviä tarjouksia. Näin kävikin. Käteistarjous oli suunnilleen sama kuin edellisellä viikolla saamani, mutta sitten kun totesin tarjouksen olevan joka paikassa saman, alkoi tulemaan lisämausteita ilmaiseksi. Jos otan heillä liikkeessä valmiina olevan pyörän, saan sen kaksivärisenä ilman lisähintaa (en tiedä miksi ehtona oli liikkeessä valmiina oleva pyörä, mutta jos varusteet ovat oikeat, niin ei tästä ole mitään haittaa). Lisäksi vaihtotarjous oli edellisiä liikkeitä parempi. Myös Essenin kaveri teki hyvän tarjouksen. Pyörän hinta oli 100-190e halvempi kuin muissa liikkeissä ja vaihtohyvitys vanhasta aivan uskomattoman hyvä: 4800e. Kaveri meni 400-1000e alle muiden hintojen (tosin kaksivärisenä hinta olisi sama kuin Mönchengladbachissa) eli 11000 euroa pyysi välirahaa. Olisi Essenin myyjä kaupantekijäisiksi tarjonnut vielä pyörän omalla avaimella toimivat laukut (tosin vain muutaman euron alennus). Käyn vielä kysymässä Bochumin ja Dortmundin liikkeistä ja sitten tilaan pyörän jostain näistä. Aikas kiva, että 50km säteeltä löytyy noin kymmenen pyöriä myyvää BMW-liikettä. Tinkimiskulttuuri tuntuu erilaiselta kuin Suomessa. Tarjottua hintaa ei saa kirveelläkään tingittyä, mutta sitten muista tarjouksista sivumennen mainiten alkaa tulemaan lisävarusteita ja vaihtohyvitys vanhasta paranee. Paremmasta tarjouksesta mainitseminen ja tarjotusta hinnasta tinkaaminen ei oikeastaan kannata, koska tällä tavalla ainakin yksi myyjä hiiltyi. Sitten vielä mielenkiintoinen fakta: Nato-joukot saavat automaattisesti 15% alennuksen niin moottoripyöristä kuin autoistakin.

Suomen tappio lauantain pelissä tuli katsottua oikein Mertarannan selostamana. Kaveri on tuonut Canalin kortin Suomesta (hyihyi, laitonta, korttia ei tekijänoikeusmaksujen takia saisi viedä pois Suomesta) ja satelliitin kautta näkyy kaikki suomalaiset tv-kanavat. Jos telkkaria tulisi katsottua, hankkisin varmaan itsekin vastaavan systeemin.

Ei päässyt seinäkiipeilemään vielä tällä viikolla ja tuskin seuraavallakaan ehtii. Mutta myöhemmin sitten. Lähiajan suunnitelmissa on Luxemburgin ekskursio ja kesän moottoripyöräretkeä pitäisi alkaa speksaamaan.

(menisitkö kuvan parturiin?)

Puolikippi

323. päivä

Päivän ilmaisu: Muttertag eli äitienpäivä

Vauhdikas ja tapahtumarikas viikko takana. Viikolla lämpömittari kävi joka päivä lähellä hellelukemia, mutta viikonlopun ajaksi kelit muuttuivat sateisiksi ja kylmemmiksi. Huomenna taas kelien pitäisi parantua ja kuinka ollakaan loppuviikoksi ja viikonlopuksi luvataan sadetta. Mutta lämmintä joka tapauksessa, ainakin verrattuna Suomen taas normalisoituneisiin keleihin.

Kävin tiistaina veroneuvojalla viimeistelemässä veroilmoituksen. Vielä pitäisi yksi paperi toimittaa (vakuutus siitä, että olen rehellisesti ilmoittanut tuloni neuvojalle), jotta homma olisi kokonaan hoidossa. Viittä sataa euroa lupaili palautuksia, mutta saa nähdä mikä on todellisuus. Mutta täytyy sanoa, että reilun tuntuinen kaveri tämä veroneuvoja. Sain häneltä tiistaina lähtiessäni laskun. Keskiviikkona tuli maili, jossa oli uusi pienempi lasku. Veroneuvoja oli keplotellut Suomen tuloni johonkin eri kohtaan veroilmoituksessa ja samalla Saksassa verotettavat tuloni pienenivät. Tämä taas johti veroneuvojan palkkion oleelliseen pienenemiseen, koska palkkio perustuu verotettaviin tuloihin. Tällainen rehellisyys kyllä saa epäilemään, ettei kaveri osaa sitten varmaan verottajaakaan huijata, mutta ei kai tällaisella palvelulla voi valittaa – päinvastoin! Veroneuvojan sähköposteja lukiessa kaverista saa kyllä sekavan kuvan, koska hänen kirjallinen ilmaisunsa ei ole ihan täydellistä. Eri sähköposteissa voi olla täysin päinvastaisia lausahduksia, joilla hän mitä ilmeisimmin yrittää sanoa samaa asiaa. Suosittelisin neuvojaa silti estoitta muillekin tarvitseville.

Torstaina saksalaiset yllättivät minut englannin osaamisellaan ja palvelullaan. Ensiksi aamulla jouduin matkustamaan bussilla Düsseldorfin ulkopuolelle tiimipäivän takia. Bussikuski sanoi lipun hinnan englanniksi ja tämä on tasan tarkkaan ensimmäinen kerta, kun näin käy minulle tai minun kuulteni. Seuraavaksi käyttämämme hotellin henkilökunta osasi kokkia myöten englantia. Päivän viimeisteli iltaohjelmassa ollut keilarata ja sen henkilökunta, koska jokainen asiakaspalvelija puhui englantia ja oli palvelualtis. Lisää tällaisia päiviä!

Kävin lauantaina taas vaihteeksi bemariliikkeitä katsomassa ja tarjouksia pyytämässä. Palvelu oli hyvää ja täsmällistä. Tällä kertaa K1200S:n hinnaksi tuli 15900 ja 15990e (ESA, laukut, kahvalämppärit ja ajotietokone). Vaihdossa vanhasta saa 4000e luokkaa eli välirahaa tulisi maksettavaksi 11700-12000e.

Viikonlopun ajeluiden yhteydessä tuli koettua yhtä ja toista. Ensiksi lauantaina tallista lähdön jälkeen pysähdyin säätämään navigaattoria ja enkös siinä samalla tullut käyttäneeksi pyörän maassa. Tästä kipistä jäi muistoksi muutama naarmu ohjaustangon päähän ja jarrukahvaan. Ei mitään dramaattista siis, mutta harmitti kyllä. Kotiin päin ajellessa tuli testattua ABS tositilanteessa. Olin kääntymässä oikealle, kuten edellä ajava ja katsoin, ettei oikealta ole tulossa ketään pyöräilijää tai kävelijää jalkakäytävältä. Olin ennen oikealle katsomista huomannut vasemmalta tulevan pyöräilijän, jonka ajattelin olevan niin kaukana, ettei hänestä tarvinnut sen enempää välittää. Edessä menevä oli toista mieltä ja pysähtyi odottamaan kaukaisuudesta tulevaa pyöräilijää. Koska itse katsoin juuri tällä hetkellä oikealle, jäi edellä menevän pysähtymiseen reagointi viime tippaan ja jarrukahvaa tuli kiskottua sen verran kuin sormista lähti. Onneksi vauhti ei ollut mitenkään kova, mutta eipä etäisyyttäkään jäänyt kuin puolisen metriä. Sunnuntaina kävin katsomassa kaverin juuri ostamaa Harley Davidsonia ja ajelin uppo-oudoilla teillä navigaattorin ohjastamana. Jossain vaiheessa erään kyläkeskittymän rajalla 70km/h nopeusrajoitus muuttui luultavasti 50km/h rajoitukseksi, mutta, koska en tätä huomannut (no saksalaiset eivät kyllä edes tällaisista muutoksista välitä ja ajavat mitä tykkäävät), pääsin tiekameran ikuistamaksi. Toivottavasti kuvasi vaan edestä, ettei tule sakkoa perästä. Missään tapauksessa en tässä kohtaa hurjastellut, mutta mitäpä sitä selittelemään. Jos sakkoa tulee, se lienee 30e luokkaa eli aivan naurettavan vähän.

Koska vanha mopo on myynnissä, kävin kuvailemassa sitä Reinin rannalla. Eikös siihen sitten paukannut eräs harmaantunut herra keltamustalla K1200S:llä. Koska motoristeilla tuntuu olevan käsittämätön yhteenkuuluvuuden tunne, kaveri tuli heti tarjoutumaan kuvaamaan minut moponi kanssa. Siinä sitten tuli hänen pyörästään kyseltyä ja niitä näitä puhuttua. Mukava tyyppi. K1200S:n hän tietenkin kehui taivaaseen asti. Ainoastaan vaihdelaatikkoa haukkui, koska ykköselle ja kakkoselle vaihdot pitävät mekkalaa. Hauskasti tuli muuten kuvattua K1200S Hondan myyntikuvien taustalle.

Poikkesin viikonloppuna myös eräällä Düsseldorfin lähellä olevalla uimarannalla rantaa ja järveä katsomassa. Uimarannalle en tosin päässyt, koska sinne sisäänpääsy olisi maksanut 2-3e ajankohdasta riippuen. Ei tulisi suomalaiselle ihan heti mieleen maksaa järveen pääsystä, mutta täällähän järvet ovat harvinaisempia. Saksalainen työkaveri tiesi kertoa, että normaalisti valvomattomilla rannoilla uiminen on aina kiellettyä, koska muutoin joku voisi joutua vastuuseen ihmisten hukkumisista.

Saksassa on ruvennut nyppimään ihmisten paljous joka paikassa. Vaikka kaupunkien välissä on maaseutua, tuntuu joka paikka olevan ihmisillä kyllästetty. Kenties ongelmaa ei olisi, jos tuntisi paikat paremmin ja tietäisi jotain kivoja syrjäisempiä paikkoja tai teitä, mutta vielä ei sellaista ole eteen sattunut. Kaikki on täällä lähellä, mutta kaikesta ei pääse halutessaan etäälle. Jos Suomessa joku valittelee kaupungissa ihmisten määrää, hänet pitäisi määrätä Saksaan siedätyshoitoon. Sama liikenneruuhkien ja asiakaspalvelun kanssa ;-)

Ensi viikolla edessä kenties seinäkiipeilyä ja ainakin muutaman bemarikaupan läpikäyminen. Hyvää äitienpäivää vielä vähän myöhässä!

(kuva Amsterdamilaisen smart shopin ikkunasta)

Amsterdamissa

316. päivä

Päivän ilmaisu: Freiheit eli vapaus

Tulipa sitten perjantaina ajettua Amsterdamiin sukulaisvierailulle. Düsseldorfista on helppo ajaa Amsterdamiin, sillä oikealle tielle päästyään ei muistaakseni montaa käännöstä - jos yhtään - tarvitse tehdä. Lähdin ajelemaan perjaintaina mielestäni hyvissä ajoin ennen ruuhkia, mutta perjantaina kello kolme alkoi moottoritiet ruuhkautumaan toden teolla. Jonoissa joutui välillä jopa pysähtymään ja Saksan ihannoiduilla rajoittamattomilla moottoritienopeuksilla kiidin tuulen lailla noin 10km/h. Onneksi ruuhkat helpottivat viimeisen ison Saksan kaupungin kohdalla ja vähän yli kahdesta sadasta kilometrista vain ensimmäiset viisikymmentä olivat ruuhkaisia. Ainut ongelma menomatkalla oli pysäköintitaloon ajaminen. Pysäköintitalon portti ei pitänyt mopoani ajoneuvona eikä päästänyt minua sisään ilman ihmisen väliintuloa. Toisaalta pari tuhatta kiloa painanut maasturikaan ei päässyt viereisestä ovesta (syy lienee joku muu), joten en ollut ainut ongelmainen.

Amsterdamissa ensimmäinen huomiota herättävä yksityiskohta ovat kanaalit. Kanaaleita menee ympäri kaupungin keskustaa ja niissä riittää katseltavaa. Itse kanaalit eivät ehkä ole niin kiinnostavia, mutta kanaaleissa on yhtä sun toista laivaa aina rantaan ankkuroituja asuntolaivoja myöten. Lauantai meni oikeastaan kokonaan kanaaleilla pyöriessä. Ostimme aamusta koko päivän ajoon oikeuttavan lipun (17e, Canal cruises), jota sitten ahkerasti hyödynsimme. Enää ei tarvitse käyttää aikaa ainakaan kanaaleilla purjehtimiseen, jos Amsterdamiin vielä eksyy.

Toinen silmään osunut yksityiskohta on pyörien määrä ja niiden huolellinen lukitseminen. Samoin useimmissa moottoripyörissä, joita harvaseltaan näkyi kadulle pysäköitynä, oli sekä etu- että takarenkaassa erillinen lukko. Itselleni ei oikein missään vaiheessa tullut mieleen mopon kadulle jättäminen ja kaduilla kävelyn jälkeen ratkaisu tuntui vielä enemmän oikealta.

Amsterdamissa tuntui olevan enemmän turisteja kuin paikallisia. En tietenkään voinut erottaa turistia paikallisesta millään vedenpitävällä keinolla, mutta niin paljon englantia ja muuta kieltä kuin Hollantia puhuvia oli liikkeellä, että turisteja täytyi olla valtavasti. Eikä toukokuu ole edes vielä lomakautta Euroopassa. Ei hirveästi kiinnostaisi lähteä katsomaan kuinka paljon Amsterdamissa on turisteja heinä-elokuun aikana.
Saksasta tulevalle melkein mikä tahansa muutos palvelukulttuurissa merkitsee parannusta, mutta hollantilaiset tekivät tosi myönteisen vaikutuksen (jälleen) omalla palvelualttiudellaan ja valmiudella puhua englantia. Jokainen vastaansattunut ja suunsa avannut hollantilainen tai muun maalainen oli valmis puhumaan asiat englanniksi. En tiedä miksi hollantilaiset sitten ovat niin paljon saksalaisia fiksumman oloisia, vaikka naapureita ovatkin. Jokainen Hollannin visiitti on vahvistanut positiivista kuvaani hollantilaisista. En kenties haluaisi asua tässä vapaamielisessä maassa, mutta turistina siellä on kiva poiketa. Vinkkinä turisteille: jos vessapaperin saa käteensä pienenä silppuna, on parasta avata silppuava teline ja käyttää paperia ilman telinettä (en ole ikinä nähnyt tyhmempää paperitelinettä).

Kannattaako moottoripyörällä Amsterdamiin meno? Ei todellakaan. Maksoin pelkästä pysäköinnistä 68 euroa ja tähän sitten vielä bensat päälle. ICE-junalla pääsisi kahdessa tunnissa eestaas hintaan 86,4 euroa. Mutta kun mopo on, niin sillä pitää ajaa... Takaisin tullesssa ajelin puolet matkasta vähän pienempiä teitä ja osa näistä teistä oli kivoja ajaa. Ainut miinus pikkuteillä on ötökkäpaljous, jonka takia pysähdyin matkalla olleille huoltoasemille aika moneen otteeseen visiiriä puhdistamaan. Jos vielä menen ajoneuvolla Amsterdamiin, on hotellissa oltava parkkipaikka ilman järkyttävää parkkimaksua.

Hollannin tiekulttuuri ei ole mielestäni ihan samalla tasolla kuin Saksassa. Liikennesääntöjä ei noudateta turhan tarkasti kaupungissa ja moottoriteillä tilaa ei saa samalla tavalla kuin Saksassa. Hollantilaiset mopoilijat ovat vieneet toisten motoristien tervehtimisen askelta pidemmälle ja kädet viuhuvat jopa moottoriteillä vastaantulevien puolella, vaikka välissä olisi kymmenen metriä aitaa ja muuta estettä. Mopoilijan on syytä varoa tiekameroita Hollannissa, koska jokainen näkemäni kamera kuvasi ajoneuvon takaa, eikä edestä, kuten Saksassa ja Suomessa. Saksassa villit huhut kertovat, että jotkut kamerat kuvaavat sekä edestä että takaa.

Navigaattorista voin raportoida nyt lisää muutaman sadan kilometrin kokemuksella (tarkka luku lienee alle tuhannen). Amsterdamin matkalla ajoin yli viisi kertaa harhaan navin hämäilyn takia. Vaikka muutamaan kertaan fiksumpi navin viestien tulkinta olisi johtanut parempaan lopputulokseen, voi oman tyhmyyden tasata sillä, että välillä oma järkeily piti oikealla tiellä navin hölmöilystä huolimatta. Isoin ongelma moottoriteillä on liittymät, joista pääsee kääntymään kahteen tai kolmeen eri suuntaan ja jokaiselle suunnalle on oma kaistansa. Ensin navi sanoo, että ajappas tuohon liittymään ja kertoo lisäohjeet vasta sitten, kun liittymään menevältä kaistalta ei pääse enää takaisin alkuperäiseen menosuuntaan. Tämä olisi muuten järkevä toimintaperiaate, mutta usein tässä kohtaa pitäisi jo tietää mikä kaista pitäisi valita kahdesta tai kolmesta vaihtoehdosta. Jos itsellä ei ole mitään hajua oikeasta suunnasta, jää valinnan tekemiseen liian vähän tai ei ollenkaan aikaa. Kaupungeissa pahin ongelma on yli kolmikaistaiset risteykset, joista pääsee yli kolmeen suuntaan. Joskus navin ohjeista ei voi millään päätellä mikä on oikea kaista. Pahimmillaan ohje on, että pysy vasemmalla tai oikealla ja lisäohjeena on tien nimi, jolle pitäisi kääntyä. Vasemmalla tai oikealla voi olla monta kaistaa, joista pahimmillaan jokainen vie eri suuntaan. Tien nimistä ei ole yleensä mitään hyötyä, koska opasteissa ei niitä mainita. Yleinen ongelma navin kanssa on se, että jos tie on syystä tai toisesta poikki tai jos joku kohta pitää ajaa kiertotietä, ei navigaattori luonnollisesti tätä ymmärrä ja sitten voi olla mopoilijakin hukassa. Düsseldorfissa ajellessa huomaa välillä tietävänsä navin ehdottamaa reittiä paremman reitin, joten pienikin paikallistuntemus hakkaa navigaattorin reittivalinnoissa.

Sitten pieni korjaus edellisessä tekstissä mainittuihin liittoneuvottelujen tuloksiin. Vaikka työkaverini toista aluksi väitti, ei maalis-toukokuulta makseta takautuvasti 310-620e per kuukausi vaan 310-620e könttäsumma. Jotain sentään tulee ja kaikki on aina kotiinpäin.

Tiistaina on veroneuvojan kanssa toivottavasti viimeinen tapaaminen tältä vuodelta ja toivotaan muutaman euron kilahtavan kassaan veronpalautuksienkin myötä. Kassan voi sitten kantaa puimuriliikkeeseen. Eivät muuten soittaneet Hondan vaihtotarjousta Düsselin BMW-liikkeestä. Taidan lopettaa asiointini heidän kanssaan tähän.

Vappuinen puimuriajelu

310. päivä

Päivän ilmaisu: Tanz in den Mai eli vappu saksalaisittain

Wappu on takana ja toipuminen edessä. Lähdimme Düsselin porukalla Aacheniin vappua viettämään. Aachenilaiset vaihto-opiskelijat olivat järjestäneet vappupiknikin, joten otimme matkaan piffit ja lohkoperunoita ja karautimme mopoilla paikan päälle. Koska matkaeväinä ei ollut ihan pelkkää suolaista purtavaa, olimme varanneet hotellihuoneen juhlimisesta toipumiseen. Kahden hengen huone kilometrin päässä keskustasta 49e yö, ei pahan hintaista siis. Piknikillä keli vaihteli mukavasta auringonpaisteesta vähäiseen sateeseen ja tunnelma oli loistava. Paikalla oli 30-50 ihmistä, suuri osa suomalaisia, mutta paljon myös muista maista. Aamusella käppäilimme vielä Aachenin merkittävimmät turistikohteet läpi eli kirkon ja vanhan kaupungin. Onko saksalaisissa kaupungeissa edes muuta nähtävää kuin kirkko ja vanha kaupunki (Düsselissä ei ole kunnon kirkkoa, mutta tv-torni toimittaa sen virkaa)? Aamukävelyllä kohtasimme vasemmistopuolueen vappukulkueen ja kovasti ne paasasivat kovaääniseen puhuen. Jostain syystä kovaääniseen puhuttu saksa tuo aina mieleeni 2. maailmansodan ja Aatun ajat, miksiköhän. Kiva ja perinteinen vappu joka tapauksessa.

Lääkärilasku tuli toissa viikolla, mutta en kerinnyt siitä vielä silloin kirjoittaa. Nyt kerkiän. Kahden käyntikerran kokonaislasku 114,61e. Ensimmäisellä kerralla lääkärin aikaa meni varmaan puolisen tuntia, toisella kymmenen minuuttia. Konsultaatiokerta maksaa 10,73e, paikan päällä tai puhelimitse. Yläkropan elimistön tutkiminen (keuhkojen kuuntelu tms.) 21,45e. Lääkärintodistus 5,36e. Hassulla sormea mittaavalla laitteella (mittaa ilmeisesti happimäärää verestä tai muuta älytöntä) tutkiminen 15,74e. Verenkuva (luulisin) eli verikoe 13,41e. Sitten vielä samoja tutkimuksia uudestaan toisella käyntikerralla. Muuten ok, mutta sormeani en olisi antanut lääkärin mittaukseen, jos olisin tiennyt sen maksavan 15,74e/kerta ja jos se todellakin mittaa happimäärää. En nimittäin a) ymmärrä miksi poskiontelotulehduksessa pitää mitata veren happimäärä ja b) usko mittauksen olevan luotettavaa ihon läpi. Jos vielä joku tyrkyttää samaa tutkimusta, vaadin selityksen tutkimuksen tarpeellisuudesta. Tänä vuonna voi kertyä vielä parin sadan edestä lääkärilaskua. Sitten joudun lähettämään laskut vakuutusyhtiön maksettavaksi ja 400e sairastamattomuusbonus jää saamatta.

Aiemmin kerroin, että työpaikan muuton yhteydessä oli joskus mitattu pöydän ja seinän etäisyyttä, sillä laki vaatii 140cm minimietäisyyden paloturvallisuussyistä. Koska työpaikka on Saksassa, tämä rutiininomainen toimenpide suoritettiin myös tämän muuton yhteydessä. Alunperin pöydät oli käsketty sijoittaa huoneen seinille, mutta olimme hieman tottelemattomia ja sijoitimme ne huoneen keskelle. Tästä aiheutuneen kalabaliikin takia etäisyydet mitattiin erittäin huolellisesti. Läpäisimme tarkastuksen ja pöydät jäivät järkevään paikkaan.

Paikallinen metalliliitto pääsi sopimukseen työnantajien kanssa. Itse olen myös metallin työehtosopimuksen alla, joten sopimus vaikuttaa myös minuun. Kesäkuun alussa palkka nousee maltilliset 3% kaikilla. Sitä ennen maksetaan 310-620e maalis-toukokuun ajalta takautuvasti. 310e niissä firmoissa, joissa menee huonosti ja 620e niissä, joissa menee hyvin. Heinäkuussa minulla tulee vuosi täyteen täällä ja siitäkin tulee lisää rahaa muutaman satasen verran kuussa. Suomalaiset ammattiliitot voisivat ottaa oppia saksalaisista liitoista (tai no, en tiedä liittyvätkö vahvat ammattiliitot ja Saksan suurtyöttömyys jotenkin toisiinsa).

Ei ne suuret tulot vaan ne suuret menot... lauantaina viimein oli kauan odotettu BMW-koeajopäivä. Olin ennakolta ajatellut koeajaa R1200ST:n ja todeta sen hyväksi sekä muuten vaan ajaa K1200S:ää. Mutta kuinkas kävikään. K1200S otti selkävoiton R-mallista! Lähdin koeajolle kaverin kanssa: kaveri sai K1200S:n ensimmäiseksi alleen ja minä R1200ST:n. Ensimmäinen ihmetyksen aihe R:ssä oli todella levoton tyhjäkäynti, joka tärisytti koko pyörää. Vähän kuin moottorisahan olisi ottanut käteen. Seuraavaksi yllätyin ajoasennon sporttisuudesta. Odotin, että R olisi enemmän ryhtipyörä kuin K, mutta asia oli aivan päinvastoin minun kropallani (kaverin mielestä R ei ollut niin sporttinen). Sitten lisäylläreitä. Kun R:n kaasukahvaa vääntää paikallaan ollessa, saa oikealla jalalla ottaa ihan oikeasti tukea maasta, koska pelkkä kahvan vääntäminen kääntää pyörää voimakkaasti oikealle. Sama toistuu vauhdissakin, kun vetää kytkimestä ja päästää sen taas ylös. Vaikka R vääntää kuin pieni eläin, onnistuin sammuttamaan sen varmaan kolmesti liikkeelle lähdöissä. Jotenkaan en päässyt sinuiksi sopivan kaasun kanssa. Peilit olivat todella hyvät. Pyörä olisi varmaan kiva urheilullisessa ajossa. Pyörän käyntiääni oli kilinää ja kolinaa. Jos kyseessä ei olisi bemarin bokseri, ajattelisin varmaan koneen olevan rikki äänien perusteella. Vaihteet toimivat kolinoitta ylös ja alas, enkä mielestäni löytänyt yhtään välivapaata. BMW:n vilkkukytkimet, no, ne ovat BMW-vilkut eli todella oudot aluksi, mutta jos puimurin haluaa, ei mitään voi. Loppujen lopuksi olin aika pettynyt R:n kanssa, koska se ei tuntunut ollenkaan sellaiselta, että se pitäisi ostaa.

Sitten tuli aika vaihtaa pyörä K1200S:n. Matkalla sovitulle pyörien vaihtopaikalle näimme onnettomuuden vastaantulevien puolella. Tämä aiheutti sen, että en päässyt ajamaan K:lla kovin montaa kilometriä motarilla. Kuitenkin nämä muutamat kilometrit osoittivat, että koneessa on varmasti riittävästi tehoa – vielä ensi kesänäkin. Pyörä ottaa 200km/h aivan huomaamatta ja kulkee kuin juna kovemmassa vauhdissa. Nykyinen pyöräni ei ole kovin mukava suurissa nopeuksissa tai oikeastaan 150km/h jälkeen, mutta K ei tuntunut ollenkaan ikävältä edes kolmannella sadalla. Kuskilta loppuivat menohalut ennen kuin pyörästä loppui teho. Kierrosrajoitin tulee vastaan kuulemma vähän yli 270km/h nopeudessa. K oli yllättävän ketterä kaupunkipyörityksessä. En itse asiassa huomannut oikein mitään eroa nykyiseen pyörääni. Paitsi sen, että kaasukahvaa on turha vääntää voimakkaasti. K:n ajoasento on mukavan ryhdikäs. Moottoriääni on miehekäs. Ei K1200S ole silti täydellinen pyörä. Alle 4000 kierroksen kone nytkyttää tasakaasulla. Alle 40km/h vauhdissa on turha vaihtaa ykköseltä pois, ellei halua ajaa nytkytellen. Peilit eivät olleet yhtä hyvät kuin R:ssä. Vaihdelaatikko toimii kolmella ensimmäisellä vaihteella kolisten ja välivapaa löytyi muutaman kerran ykkösen ja kakkosen välistä. Takajarru on tunnoton. Joka tapauksessa K1200S tuntui mahtavalta pyörältä, joten pikkuvikoineenkin se täytyy ostaa. Nyt enää mietin tarvitsenko ESA:a (electronic suspension adjustment, jousituksen esijännityksen ja vaimennuksen säätö nappia painamalla) tai keskiseisontatukea. ESA maksaa 650e (Suomessa yli 1000e) ja keskiseisontatuki 150e tai enemmän, riippuen asennuksen hinnoittelusta. Düsselin BMW-liike teki muuten 550e huonomman tarjouksen K:sta, vaikka sanoin, että Haagenista saan pyörän tasan 15000 euroon (ilman ESA:a, keskiseisontatuella ja muilla aiemmin luetelluilla varusteilla). Hassua sinänsä, että hintaero jää näin suureksi. Täytyy käydä vielä ainakin Dortmundin ja Solingenin BMW-liikkeissä kysymässä hintaa. Mielenkiintoisena detaljina kerrottakoon, että nykyinen iso pomo tuli sattumalta katsomaan moottoripyöriä samaan aikaan kuin itse olin liikkeessä ja oli heti vetämässä johtopäätöstä, että lähden puolen vuoden päästä pois Saksasta. Jos nyt ei ihan puolen vuoden päästä vielä...

Aachenissa tuli jututettua paikallista moottoripyöräpoliisia. Saksalaiset poliisit ajavat 1150 kuutioisen bemarin rungolla (taitaa olla RT-malli) ja 850 kuutioisella bokserikoneella. Pieni kone kuluttaa kuulemma öljyä vähemmän kuin iso ja siksi poliiseilla on tällainen erikoisjärjestely. Konetta ei ole terästetty poliisikäyttöön, joten se ei pärjää tehoissa sporttipyörille.