Epilogi

Epilogi: -232 päivää

Viimeinkin löytyi aikaa epilogin kirjoittamiseen. Kohtalon ivaa, että ajan tarjoaa saksalainen ex-kollega, joka odotteli ravintolaan saapumistani kiltisti noin kaksi tuntia ennen kuin kirjoittaa viestin, jossa toteaa, ettei jaksa odottaa enää. Kaksi tuntia aiemmin olimme sopineet, että hän ilmoittaa minne menee, jotta osaan itse saapua paikalle. Hieman myöhemmin selvisi, että tekstiviesti ei ollut tullut perille tai ainakin hän oli kuvitellut lähettäneensä viestin.

Kuten aiemmin kirjoittelin, lähdin Saksasta suoraan Italiaan Venetsiaan. Venetsiassa vietin aikaa noin kaksi kuukautta, kunnes pöllähdin Tampereen kautta Helsinkiin toukokuun lopulla. Vaikka olen teoriassa asunut Helsingissä jo viisi kuukautta, en ole paljoakaan aikaani Helsingissä ehtinyt viettämään. Syinä runsas työmatkailu sekä omatoiminen reissaaminen Suomessa ja ulkomailla.

Koska aiemmista teksteistäni voi saada sen kuvan, että pidän Suomea (melkein) kaikessa maailman parhaana ja Saksaa ikävimpänä, tarjoan teille oman näkemykseni myös Pohjois-Italiasta. Onhan minulla sieltä jo lähes kolmen kuukauden kokemus – tosin ei pelkästään heti Saksan jälkeisestä oleskelusta kertyneenä. Näin lukija ehkä ymmärtää ajatuksenjuoksuani paremmin, eikä ajattele minun omaavan mustavalkoiseen näkemyksen Suomi-Saksa jaosta. Huomautettakoon vielä, että kokemukseni ovat POHJOIS-Italiasta.

Italialaisista tulee ensimmäisenä mieleen suorasukaisuus ja avoimmuus. Ensimmäisinä työpäivinä Italiassa ihmettelin ihmisten suoranaista epäkohteliasuutta. Tätä jatkui kunnes ymmärsin, että ihmiset kohtelivat minua suunnilleen samaan tapaan kuin muita jo pitempään tuntemiaan ihmisiä. Turhia muodollisuuksia tai ”epäilyttävien” puheenaiheiden välttelyä ei esiintynyt. Mutkatonta rentoutta. Tämä helpotti mielestäni työhön käsiksi pääsemistä ja uuteen yritykseen tutustumista. Valistunut lukija ehkä muistaa, että puhtaasti saksalaisten työkavereideni kanssa en kahden vuodenkaan jälkeen päässyt samalle tasolle tuttuudessa.

Työntekoa seuratessani hämmästelin italialaisten työtapoja. Porukka painoi hommia hiki hatussa ja kovalla motivaatiolla. Työpäivät olivat saksalaisittain yhdeksän tuntia, josta tunti ruokatuntia, jos semmoista halusi pitää. Vaikka töitä selvästi tehtiin, työnteko ei kuitenkaan ollut yleensä este lyhyeen jutusteluun tai muuhun seuranpitoon. Tietyissä asioissa italialaisuus näkyi, mutta stereotyyppistä laiskaa makaronia ei toimistolla näkynyt.

Siinä missä saksalainen pääsee tulokseen prosessia tiukasti seuraamalla, italialainen tekee saman prosessista mahdollisimman paljon joustamalla. Kun saksalainen seuraa sääntöjä, italialainen joustaa niistä. Eräs italialainen kollega sanoi, että kaikki heikäläiset ovat iloisia, jos joku auttaa kiertämään turhalta tuntuvaa sääntöä. Saksalaiset mielestäni taas pahastuisivat, jos heille tällaista hulluutta ehdottaisi. Työn teossa ero näkyy siinä, että saksalainen saa varmasti tehtyä huippulaadukkaan tuotteen, jos ja vain jos prosessi väistämättä johtaa sellaisen tekemiseen. Italialainen puolestaan tehnee tarpeeksi hyvän (jos jaksaa ja joku muistaa asiaa vaatia) prosessista välittämättä. Kumpikaan tapa ei tietenkään taida olla keskivertosuomalaisen mieleen, mutta italialainen tapa tehdä töitä on mielestäni selkeästi lähempänä suomalaista kuin saksalainen tapa.

Yksi helposti mitattava esimerkki työnteon erilaisuudesta tulee mieleeni vielä. Tämä esimerkki on palaverit. Vastoin yleistä käsitystä, saksalaiset eivät tule täsmällisesti sovittuihin palavereihin. Ihmiset tulevat usein 5-15min myöhässä, mutta muistavat tullessaan pahoitella myöhästymistään. Italialaiset puolestaan usein unohtavat koko palaverin. Jos joku sattuu olemaan myöhässä, sillä ei ole pätkän vertaa merkitystä yhdellekään osallistujalle, ellei myöhästyminen jotenkin haittaa homman edistymistä. Eikä palaverista unohtuneita kaivata, ellei heille ole jotain sanottavaa. Suomessa kokemukseni mukaan kaikki tulevat muutaman minuutin myöhässä tai ilmoittavat etukäteen tulevansa selkeästi enemmän myöhässä. Palaverit yleensä alkavat vasta sitten, kun kaikki kutsutut on paikalla tai ilmoittaneet myöhästyvänsä. Saksassa täsmällisyys on hyve. Italiassa täsmällisyys on abstrakti käsite. Suomessa täsmällisyydellä on puolensa.

Työpaikan ulkopuolella tapaamani italialaiset ovat suhtautuneet minuun ulkomaalaisena paljon paremmin kuin mitä Saksassa tapaamani saksalaiset. Siinä missä saksalainen voi lopettaa kommunikointiyritykset huomattuaan vastapuolen saksan osaamattomuuden, italialainen yrittää täysin olemattomalla kielitaidolla sumplia hommaa eteenpäin. Tämä oli todella riemastuttava ero ihmisten suhtautumisessa Saksasta suoraan Italiaan mennessä. Koska ainakin 90% tapaamistani ihmisistä oli asiakaspalvelijoita Venetsiassa, voi kuvani italialaisista olla todella vääristynyt. Vaikka kaikki asiakaspalvelijoista ei Venetsiassakaan työskentele turismin parissa, voi heillä silti olla turisteilla ja ulkomaalaisille suopea perusasenne. Mene tiedä. Tosin kyllä Düsseldorfissakin ulkomaalaisia riittää, vaikka ei sinne kukaan järkevä ihminen turistina mene.

Selkeästi negatiivisena ominaisuutena italialaisissa pidän pientä huijausmentaliteettia. Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun avulias italialainen olisi tavalla tai toisella keventänyt turhan raskasta lompakkoani. Saksassa tällaiseen syyllistyi lähinnä Saksaan muualta muuttaneet siirtolaiset. Eräs italialainen kollega selitti, että ulkomaalaisia saakin vähän vedättää, mutta ei toisia italialaisia. Ei silti, ei jokainen italialainen ole tällainen, mutta joukkoon mahtuu.

Italialainen liikenne on kahjoa. Ihmiset ajavat mistä mahtuvat ja kyynärpäätaktiikka on jokapäiväisessä käytössä. Jalankulkijoita väistetään, mutta tarkkana saa silti olla. Jalankulkijan pitää myös olla sopivan rohkea, koska liikennevirta ei pysähdy ilman selkeätä tien ylitysaikeen näyttämistä eli tielle kävelemistä. Saksalainen aidosti täsmällisen kohtelias ja jalankulkijat kuuliaisesti huomioonottava liikennekulttuuri on valovuosia edellä italialaisesta. Jos suomalainen liikenteen täsmällisyys on mukavaa Italiaan verrattuna, on kevyen liikenteen huomioiminen aivan järkyttävän huonoa. Missään muualla en muista kohdanneeni yhtä huonoa asennetta kevyttä liikennettä kohtaan. Entisen itäblokin maat lienevät vielä ikävämpiä, mutta läntisestä Euroopasta ei vastaavaa löytyne. Suomalaiset voisivat myös opetella ottamaan muut kanssaliikkujat huomioon. Liikenne on yhteispeliä, ei keskinäistä kilpailua.

Se Italiasta ja Saksasta. Esitän seuraavaksi näkemykseni Suomesta paluumuuttajan silmin. Tarkoituksena ei ole käsitellä jokaista asiaa, mutta jotain mitä mieleen tulee eli kai ne sitten ovat omalla tavallaan pinnalla ja tärkeitä.

Ensimmäinen varsinainen ongelma tuli eteen heti, kun Suomeen aloin asettumaan. Ongelman aiheutti tulli, tuo Suomen saksalaisin laitos. Soittelin tullin neuvontapuhelimeen ennen tullissa vierailua ja kyselin mitä papereita he haluavat moottoripyörän tuonnista nähdä. Vastauksena oli todistus ulkomailla asumisesta sekä moottoripyörän paperit. Otin mukaan työtodistuksen sekä moottoripyörän saksalaiset rekisteröintipaperit ja vakuutustodistuksen, jolla siirsin bonukset Suomeen. Moottoripyörää tullin puhelinneuvojan mukaan ei ollut välttämätöntä viedä paikan päälle ja ”sehän olisi älytön vaatimus muuttopyörän tapauksessa” (suora lainaus virkailijalta). Tämä ei silti estänyt tampereen tullin virkailijaa vaatimasta älyttömiä. Hän olisi halunnut tarkistaa rungon numeron pyörästä. Katsastusviranomaisen tarkastus kuitenkin riitti, koska olin menossa välittömästi tullin jälkeen aloittamaan rekisteröintikatsastuksen. Tullille piti toimittaa myös vakuutusmaksulaskut viimeiseltä puolelta vuodelta ja moottoripyörän ostokuitti. Ostokuitti piti olla kuulemma sen takia, että tämä todistaa minun maksaneeni ALV:n Saksaan. Vakuutusmaksulaput sitten muka todistivat, että pyörä on ollut vakuutettuna viimeisen puolen vuoden ajan, mutta tämähän on täyttä roskaa. Minulla olisi ollut muutama vääräkin lasku näytettäväksi ja saksalaisesta rekisteröintitodistuksesta näkee suoraan seisonta-ajat.

Jossain kohtaa menetin hermoni tullivirkailijan toimintaan ja kysyin ärtyneesti miksei minulle voitu kertoa näitä vaatimuksia etukäteen. Tullivirkailija sekä tullivirkailijan vieressä olleet virkailijat totesivat suuttuneesti, että nämä asiat ovat täysin yksilöllisesti käsiteltäviä juttuja, vaikka virkailija pystyikin heti paikalle saavuttuani listaamaan vaatimuksensa täsmällisesti. Ilmeisesti vaatimuslistaa on mahdoton tehdä koska a) vaatimukset ovat tullipiirikohtaisia ja b) vaatimukset ovat virkailijakohtaisia. Esimerkkinä vaikkapa tuo muuttoajoneuvon paikallaolo tullissa. Aivan järkyttävää asiakaspalvelua, mutta ei mitään uutta Saksan jälkeen. Onneksi pyörä on ollut jo monta kuukautta Suomen kilvissä ja asia on tätä myöten loppuun käsitelty.

Sitten muutama muu valituksen aihe viimeisen viiden kuukauden ajalta. Tilaamani sänky tuli noin viikon myöhässä perille. Vuokranantaja ei ole vieläkään pystynyt toimittamaan toisia avaimia asuntoon, vaikka en niiden peräänkään ole viime aikoina kysellyt. Asunnon pesutuvan käytöstä ei tullut laskua, mutta laskuhuomautus tuli. Asia selvisi yhdellä puhelinsoitolla ja huomautusmaksua ei tarvinnut maksaa. Netti (Welho) pätkii satunnaisesti. Ei pätkinyt netti Saksassa! Kuten Saksassa, seuranani asuu (asunto rakennettu 1911 vs. Saksan 1996) kotieläimiä, nimittäin muurahaisia. Ei kiva. Siinä neljän kuukauden edestä vuodatusta Suomen toimimattomudesta. Verratkaapa vuodatuksen määrää ja laatua Saksaan minä tahansa blogista vapaasti valittuna ajanjaksona :)

Kuinka monessa maassa muuten pystytte hoitamaan tunnissa nettiliittymän, vakuutusasiat (vain kotivakuutus), osoitteenmuutokset ja sähkö- sekä kaasutoimitukset? Entä monessako maassa saatte hoidettua edellä mainitut suoraan netistä? Niinpä...

Mutta Saksassahan on halvempi kustannustaso, korkeammat palkat, mukavammat kelit ja kaikki lähellä. Totta. Ruoka ei omilla kulutustottumuksillani ole tullut kalliimmaksi kuin Saksassa eläessä. Ulkona syöminen, elektroniikka ja asuminen sen sijaan on. Varsinkin asuminen on aivan hullun hintaista Helsingin seudulla. Jos pitäisi mennä auto- tai moottoripyöräkaupoille nyt, alkaisi ahdistamaan. Nettopalkkatasokin tippui ikävästi. Saksasta pääsi mopolla nopeasti minne tahansa Keski-Euroopassa, nyt sama pitää tehdä lentämällä. Kohta tulee pakkaset ja räntää sataa. Voi kurjuutta ja elämän tuskaa!

Miksi Suomeen ehdottomasti kannattaa muuttaa takaisin ulkomailta (tai miksei Suomesta alunperin edes kannata mihinkään lähteä)? Ensimmäisenä tulee mieleen ystäväpiiri. Samanlaista porukkaa ei voi millään kasata kuin vuosien saatossa ja vuosia tarvitaan monen monituista. Seuraavaksi sanoisin kulttuurin ja asioiden toimivuuden, liekö osa kulttuuria. Sitten listassa voisi olla luonto ja sekä se, että halutessaan ”ihmispaljoudesta” pääsee helposti etäälle.

Miksi Suomesta sitten kannattaisi pysyä etäällä? Aivan ensimmäisenä tulee mieleen käytettävissä oleva rahan määrä ja sen ostovoima. Nämä eivät muuten kummatkaan ole synonyymeja elintasolle! Rahan jälkeen seurannee maantieteellinen sijainti, ellei muuta Islantiin tai Uuteen-Seelantiin tai satu pitämään venäjänmatkailusta. Suomen ilmastoakin moni pitää kurjana.

Jos kahta edellistä kappaletta vertailee, huomaa asetelman olevan aineeton vastaan aineellinen hyvä. Niin ainakin itse olen näkevinäni. Edelliset vertailut perustuvat vain nykyhetkiseen tilanteeseeni. Myös muita vertailtavia asioita tulee nopeasti mieleen: koulutusjärjestelmä, terveydenhoito, eläkejärjestelmä, hallintobyrokratia, lainsäädäntö sekä toimeenpano ja infrastruktuuri. Näiden summana saadaan kenties yleinen ”asioiden toimivuus”, mutta ainakin näitä kannattaa aina verrata maita vertailtaessa.

Vaikka juuri nyt olen tyytyväinen Suomessa asumiseen, en lupaa, ettenkö ikinä Suomen ulkopuolella tulisi asumaan. Välillä pitää mennä kauaksi nähdäkseen lähelle.

Lupasin joskus statistiikkaa blogistani. Google Analytics kertoo seuraavaa. Tammikuun alusta maaliskuun 10. päivään mennessä blogia oli käynyt ihastelemassa 291 yksittäistä vierailijaa (ei hittiä, vaan 291 eri koneelta tapahtunutta vierailua, joista itse olen varmasti pari kappaletta :-). Eniten hittejä tuli Elisan verkosta. Kävijöistä 65% palasi lukemaan blogia eli teki enemmän kuin yhden vierailun. Muut varmaankin satunnaisia hakukoneella tulleita. 64% lukijoista tuli suoraan sivulle käyttämättä hakukonetta. Maittain Suomi on selkeä voittaja ja Saksa tietenkin hyvä kakkonen.

Tarinani päättyy tähän. Kiitos lukijoille!

Helsingissä, 30.10.2007, Suomen Edustaja

(Kuva Sveitsistä, missä tuli loppukesästä pyöräiltyä)