Saksa ja armeija

582. päivä

Päivän ilmaisu: Heer eli armeija

Tämän viikon piti alkaa maanantaina puhelinsoitolla mopotarvikeliikkeestä, jossa kävin kyselemässä ajohousuistani viime viikon lauantaina. Minä - kuten myös Sinä uskollinen blogini lukija (tai kuka tahansa Saksassa asunut) – kuitenkin arvasin jo soittolupauksen kuullessani, että mitään puhelinsoittoa ei tule. Eikä sitä tullutkaan. Käväisin liikkeessä uudestaan eilen ja syy soittamattomuuteen oli väärä puhelinnumero. Tätä syytä oli hieman vaikea niellä, koska kaveri kopioi mukanani olleen paperilapun kopiokoneella ja siinä on tasan tarkkaan oikea numero. Tällä kertaa jo viime viikolla tapaamani myyjä otti numeron uudestaan ylös ja soitti oikein tarkistussoiton puhelimeeni. Kiva, enää ei ainakaan voi käyttää tätä tekosyytä. Housut olivat kuulemma vielä Suomessa Rukalla ja niitä ei voi kai korjata. Rukka yrittää etsiä vastaavat vanhan malliset housut jostain ja jos ei löydä, antaa tilalle uudenmalliset vastaavat. Jos saan uudenmalliset, pitää kenties alkaa miettimään kokonaan uusien sopivampien housujen ostoa ja yrittää myydä eteenpäin nämä vaihdetut. Tällä kertaa myyjä arvioi, että hommassa menee kaksi, kolme viikkoa. Myyjä lupasi soittaa tilanteen edetessä. Montakohan kertaa olen Saksassa kuullut samat sanat: ”menee kaksi, kolme viikkoa ja soitan sitten, kun tilanne etenee”. Joopa, täytyy taas mennä parin viikon päästä liikkeeseen kyselemään mitä on tapahtunut.

Kävin torstaina hammaslääkärillä. Nolla reikää. Kannattaa pestä hampaansa ja syödä ksylitolikarkkeja! Ksylitolikarkkeja kannattaa myös antaa saksalaisille työkavereille, sillä ainakin yksi toi parin viikon päästä karkkien lahjoittamisesta pullon viskiä (Chivas Regal 12 vuotta, 0,7l). Näin se vaihdantatalous toimii. Samainen kaveri meinaa tilata verkkoapteekki.fi:stä ison määrän ksylitolikarkkeja ja aikoo syöttää lapsilleen niitä.

Kodinhoidosta hieman. Aiemmin raportoimani hyönteisongelma on nyt näyttänyt kääntyneen minun voitokseni. En ole nähnyt siivekkäitä ötököitä enää pariin viikkoon, joten kenties ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Koska tämä ongelma poistui, sain uuden tilalle (Murphyn laki). Uusi jääkaappini lemuaa. Lemuaminen alkoi jo paljon ennen joulua ja joululomalta palatessani hinkasin kaapin Fairylla läpikotaisin. Tämä auttoi (tai kaapin joululoman aikainen tuuletus) pari viikkoa. Koska kaappi alkoi löyhkäämään uudestaan, pesin sen tällä kertaa Fairylla ja etikalla. Tämä ei tuntunut auttavan, koska pari tuntia pesusta haju oli takaisin. Voi tosin olla, että itse kaappi ei enää haise ja vain kaapista jääkaapin tavaroihin tarttunut haju jatkaa tuoksumistaan, mutta tämän näkee viikon sisällä. Laitoin vielä tipan mietoa etikkaliuosta jääkaapin sulamisvesiaukkoon, jos vaikka haju olisi sieltä peräisin. Jääkaapin asentaja muuten neuvoi pesemään jääkaapin etikkaliuoksella ennen käyttöönottoa. Koska minulla ei ollut etikkaa ja koska en koko ohjetta silloin ymmärtänyt, pesin kaapin vain Fairylla. Suomessa ei vastaavaa ongelmaa ollut uuden jääkaapin kanssa. Jos kaappi ei olisi niin tukevasti kiinni upotettuna&ruuvattuna keittiökalusteisiin, putsaisin vielä kaapin takaosan varmuuden vuoksi.

Olen kehittänyt uuden mainion metaforan Saksassa elämisen kuvailuun asiaan vihkiytymättömälle. Metaforan ymmärtäminen edellyttää armeijan käymistä. Saksassa olo tuntuu usein samalta kuin armeijassa. Ihmiset teitittelevät, herroittelevat ja rouvittelevat toisiaan sekä käyttävät sukunimeä tuntemattomien kesken. Pikkuasioihin, varsinkin paperilla näkyviin, kiinnitetään paljon huomiota, vaikka niistä ei olisi kenellekään mitään hyötyä. Koko järjestelmä on toimimaton sekä hirvittävän kankea, mutta kukaan ”kantahenkilökunnasta” eli saksalaisista ei tätä ymmärrä tai ainakaan myönnä ymmärtävänsä. Varsinkin palveluammatteissa toimivia tuntuu hommat kiinnostavan yhtä paljon kuin keskimääräistä varusmiestä. Kaupan kassaa tai vastaavaa duunaria käskytetään esimiestasolta samaan tapaan kuin armeijassa ja esimiestä teititellään armeijan tyyliin. Kaikki asiat eivät armeijan kanssa mene yksiin, mutta yhtäläisyyksiä on oudon paljon. Onko armeija keksitty Saksassa vai onko armeija vain saksalaisen ideologian huipentuma? Tätä sietää pohtia.

Suomessa tuli viimein kunnon pakkasia ja niin myös Düsseldorfissa. Tai siis täällä tippui lämpötila pari astetta pakkasen puolelle aamusta yhtenä päivänä. Jostain kuulin, että joskus 60-luvulla samana päivänä oli Düsselissä ollut ennätykselliset 26 astetta pakkasta. Puhuttuani saksalaisten kanssa 26 asteesta, kaikki olivat kauhuissaan. Niin olisin minäkin, sillä pohjoinen Saksa todennäköisesti pysähtyisi näissä lämpötiloissa. Tällä viikolla tuli myös lunta muutamana päivänä, mutta se ei säilynyt maassa hetkeä kauempaa. Hyvä niin, ei ole ongelmia pyöräillä töihin. Lueskelin suomalaisista uutislähteistä, että Keski-Euroopassa riehui lumimyrsky, mutta täällä sitä ei kyllä näkynyt.

Hmmm.... Blogger.com pakottaa viimein kaikki käyttäjänsä siirtymään Google-käyttäjätilin käyttämiseen. Kivakiva. Siirrytään nyt sitten, kun pakko kerran on. Toivottavasti tästä ei tule mitään seurausksia blogin käyttöön.

(kuvassa kuuluisa Milanolainen 10e olut katedraali Duomon edustalla)

Kyrill-myrsky

575. päivä

Päivän ilmaisu: Sturm eli myrsky

Viikon merkittävin tapahtuma oli ehdottomasti koko Saksaa ja Keski-Eurooppaa koetellut Kyrill-myrsky. Koulut sulkeutuivat jo puolilta päivin ja työpaikoilla ihmisiä kehotettiin lähtemään kotiin ennen pahinta myteriä. Työkaverit alkoivat jo aamulla panikoida myrskyilmoituksen takia ja erilaisia uhkakuvia maalailtiin kovaan tahtiin. Itsekin kyllä mietin, että jos sääennusteiden 33m/s puhaltava tuuli toteutuu, sen täytyy olla aikamoista. Suomen kovimmaksi tuuleksi (10min keskiarvo) on mitattu 32m/s. Vaikka moni oli paniikissa, ajattelin tämän olevan vain sakemannien ylivarovaisuutta enkä viitsinyt muuttaa omaa aikatauluani.

Myrskypäivänä eli torstaina piti tulla myös suomikaverini ja erään kollegan piti lentää Suomeen. Suomikaveri kuvasi laskeutumista pelottavimmaksi ikinä. Kollegalta en vielä kuullut, että minkälaista meno oli ollut. Ilmeisesti Düsseldorfin kentän laskeutumisia ei oltu peruttu, mutta monia lentoja jätettiin Euroopassa lentämättä. Junaliikenne pysähtyi puoli viisi, joten joukkoliikenne ei toiminut lainkaan kaupunkien väleillä. Takseja ei ollut edes lentokentillä riittävästi.

Oma työmatkani sujui näppärästi polkupyörällä, vaikka kertaalleen tuli pysähdyttyä tuulen takia tai siis tuuli sananmukaisesti pysäytti. Kaverikin pääsi bussilla kentältä ja illalla mentiin tyhjähköön Altstadtiin viettämään erään paikallisen suomalaisen varpajaisia.

Uutisten mukaan myrsky oli tehnyt paljon tuhoa. Junia oli tippunut raiteilta ja moottoriteitä oli suljettu. Itse en juurikaan nähnyt myrskytuhoja muutamaa kaatunutta puuta lukuunottamatta. Hieman tylsää siis.

Vietin viikolla myös synttäreitä ja tarjosin töissä suklaata. Lähes jokainen kollega kävi oikein kättelemässä tämän suuren merkkipäivän johdosta ja jonkunlaista small talkia piti yrittää kaikkien kanssa. Hieman erilaista siis kuin Suomessa, mutta ei tuo kättelyä lukuunottamatta ollut häiritsevää.

Kävin lauantaina kyselemässä ajohousujeni perään ja myyjä arvasi Rukan hidastelevan housujen kanssa. Palautin housut liikkeen lopetettuun toimipisteeseen, jossa myyjä vakuutti kaikkien takuukorjattujen tuotteiden menevän aina automaattisesti toiseen toimipisteeseen. Mutta tässä toisessa toimipisteessä arvattiin, että housut olivat ehkä menneet sinne lopetettuun toimipisteeseen, koska Rukka olisi voinut lähettää ne vahingossa sinne. Aika outoa selittelyä, mutta katsotaan nyt soittavatko huomenna, kuten lupasivat.

Ensi viikolle ei ole luvassa mitään erikoista. Ainut muistettava asia on hammaslääkäriin meno, mutta siellä tuskin on luvassa mitään yllätyksiä (kirjoitin aiemmin väärän viikon).

(kuva Itävallan reissulta. Alkavat hyvät blog-kuvat taas loppumaan, joten pistetään tätä samaa vanhaa mopokuvastoa eri paikoista :)

Muutto veropakolaiseksi Ranskaan?

568. päivä

Päivän ilmaisu: Steuerfrei eli verovapaa

Takana tapahtumaköyhä viikko, mutta otetaan ihan lyhyesti pääkohdat.

Eräs ex-pattina täällä puoli vuotta työskennellyt suomalainen ei vielä puolessa vuodessa oppinut pysymään poissa Saksasta ja palasi tällä kertaa vähän pysyvämmin tänne. Kaveri muutti kämppään, jonka tunnistin samaksi, mitä itse yritin saada puolitoistavuotta sitten. Düsselissä ei ole loppujen lopuksi montakaan kalustettua asuntoa ainakaan minun kokemukseni mukaan. Mielestäni kaverin saama kämppä on parempi kuin minkä itse sain ensimmäiseksi asunnoksi. Hauskaa, että taas on yksi suomalainen lisää vakikaartissa!

Eilinen kantapöytä aloitettiin pelailemalla Aliasta ja Trivial Pursuitia. Tämän jälkeen siirryimme Altstadtiin normaaliin tapaan Tirnanogin alakertaan
näkemään muuta suomalaisporukkaa. Joulukuinen kävijämäärän notkahdus ei onneksi jäänyt pysyväksi ja kantapöydässä oli taas parikymmentä ihmistä ja muutama uusi tulokas. Taas oli hyvä meininki. Illasta jäi mieleen erikoinen juomasekoitus: sekoitetaan Kilkennyä ja Guinnesia keskenään. Nimeltään tämä sekoitus on Black+Tan. Suosittelen.

Jonkin aikaa sitten kuulin hieman epäuskottavan uutisen Ranskan vuoden 2008 verotuksesta. Uutisen mukaan ranskalaiset eivät maksa lainkaan veroja vuonna 2008 ainakaan palkoistaan. Syynä tähän erikoisuuteen on se, että Ranska siirtyy verottamaan ”normaalin” systeemin mukaisesti eli palkasta suoritetaan ennakkopidätys joka kuukausi ja verot tasataan sitten vuoden lopussa. Aiemmin Ranskassa on maksettu veroja joka vuoden lopussa, mutta nyt systeemin muutoksen myötä vuodelta 2008 ei kerättäisi veroja vaan silloin maksettaisiin ainoastaan 2007 verot. Vuonna 2009 taas verotus perustuisi ennakonpidätykseen. Käytännössä normaali ranskalainen työläinen ei siis verovapaata vuotta saisi, mutta jos Ranskaan menisi ulkomailta töihin 2008, ei ilmeisesti joutuisi maksamaan mitään (no kai ne tähän jonkun esteen keksivät). Uutisen mukaan oikeasti verovapaan vuoden saisi sitten, kun jää eläkkeelle. Ensimmäisenä eläkevuotena ei joutuisi maksamaan veroja ollenkaan. Lisää informaatiota Googlesta sanoilla ”french taxes 2008”. Sitten vaan etsimään työpaikkaa Ranskasta! Yritän muistaa varmistaa tämän uutisen vielä ranskalaiselta työkaverilta ja palaan asiaan, mikäli tässä oli jotain hämärää.

Sitten taas tulevaisuudennäkymät. Ajohousuista ei ole vielä kuulunut mitään, vaikka kuukausi sitten vein ne korjattavaksi. Pitänee käydä ensi viikolla kyselemässä housuista. Hammaslääkärin sain sovittua ensi viikolle. Suomivieras tulee ensi viikolla viikonloppukäynnille, joten ei ainakaan ihan tylsäksi seuraava viikko mene.

(kuva Itävallan reissulta noin 2600 metristä)

Takaisin lomilta

561. päivä

Päivän ilmaisu: Kegelsport eli keilaus

Kiitokset seurasta joululomalla kaikille tapaamilleni lukijoille ja muillekin! Myös eteen kannettu jouluruoka oli kiitoksen väärti. Sitten takaisin arkeen.

Saksa on muutoksen kourissa. Vuoden vaihteessa muuttui arvonlisävero. Tällä viikolla sain tietää, että yksityistä sairausvakuutusta ei enää saa, vaikka tulot olisivat yli vakuutuksen vaatiman rajan. Muutoksen jälkeen yksityiseen vakuutukseen pääsee ainoastaan ylittämällä vuosituloraja kolmena peräkkäisenä vuotena. Onneksi tulin Saksaan ennen muutosta, koska muuten maksaisin joka kuukausi noin sata euroa enemmän huonommasta.

Jos Saksan terveydenhoito nyt kallistuikin, niin maksaisin mielelläni tuon sata euroa enemmän siitä, etten joutuisi espanjalaisen terveydenhoidon kynsiin. Espanjalainen työkaveri mainosti, että ainut asia mitä julkinen terveydenhoito kustantaa hammashoitoon on hampaan poisvetäminen. Harva espanjalainen kuulemma käyttää julkisen puolen palveluita. Enpä ihmettele.

Hammashoitoon epäsuorasti liittyen: olen saanut käännytettyä yhden saksalaisen xylitol-uskovaiseksi. Itsehän mässytän xylitol-karkkeja joka päivä ja saksalainen tätä kummallisuutta tutkittuaan on sitä mieltä, että hänen ja hänen lapsiensa pitää ehdottamasti ottaa tämä erinomainen suomalainen keksintö jokapäiväiseen ruokavalioonsa. Saksassa tämä on hieman vaikeampaa kuin Suomessa, koska enemmän xylitolia sisältäväiä karkkeja ei juuri ole tarjolla. Suomifoorumilta luin, että nykyään pikkuvauvoillekin suositellaan syötettäväksi xylitolia tablettien muodossa.

Tein marraskuun alussa yhden pyhäpäivän ylitöitä. Normaalisti Suomessa ylitöistä olisi maksettu saman kuun palkassa ja täällä odotin, että maksu tulisi viimeistään joulukuun palkassa. No eipä tullut. Kuten aiemmin olen kertonut, ylityölupa ja kaikki siihen liittyvä on uskomattoman byrokratian takana. Marraskuun yhden päivän ylityö vietti kaksi kuukautta ”tutkittavana” jossain byrokratiaportaassa. Kun aloin kyselemään rahojen perään, sain lopuksi vastauksen, että homma on lähtenyt etenemään ja saa ne jo tammikuun palkassa. Vaivaiset kolme kuukautta ylityön tekemisestä. Olin kuitenkin niin sanotulla nopealla kaistalla, koska pomon mukaan toisten laput olivat olleen nimeltämainitsemattoman instanssin luona jo neljä kuukautta!

Aiemmin kerroin erään kaverin ADSL-kokemuksista. Kaverin ADSL oli toimitettu alakerran naapurille. Hieman yli kuukauden säätämisen ja kiukkuisten puhelinsoittojen jälkeen ADSL lähti viimeinkin toimimaan. Arcorin eli teleoperaattorin setä oli käynyt kytkemässä johdot uudestaan ja kaiken piti olla taas kunnossa. Heti muutama päivä ADSL:n (ja puhelimen) kytkennän jälkeen kaverille tipahti postilaatikossa yli 180 euron lasku soitetuista puheluista. Tästä kummastuneena kaveri soitti Arcorin asiakaspalveluun, josta huomautettiin, että jopas te olette viettänyt aikaa puhelimessa. Sitten kaveri selitti, että hänen liittymänsä ei ollut edes kytkettynä, joten kuinka hän on voinut puhua kyseisen laskun edestä puhelimessa. Asiakaspalvelija päivitteli, että tällaista väitettä on kyllä vaikeaa todistaa. Lopulta asiakaspalvelija kuitenkin uskoi, että ennen asentajan käyntiä ja liittymän kytkentää on vaikea tehdä laskua ja asiakaspalvelusta sanottiin, ettei laskua tarvitse maksaa. Itse uskon, että asia ei ole tällä selvä. En ole vielä kuullut saksalaisesta laskusta, jota ei ole laskuttajan mielestä tarvinnut maksaa.

Eilen kävin keilaamassa toista kertaa Saksassa – tai koko elämässäni. Ensimmäinen kerta meni työpaikan piikkiin, mutta tällä kertaa joutui itse maksamaan. Eikä keilaus ihan vähää maksakaan. Jokainen peli maksoi pelaajaa kohden 4,1e. Keilauksen lisäksi ostimme keilailujuomaa, joka laskutettiin käyttämiltämme kahdelta radalta. Kaikki meni siis iloisesti samaan laskuun ja jokaisen piti tietää paljon oli pelannut tai juonut. Luonnollisesti asiakkailla ei ole mitään mahdollisuutta tietää paljon tarjoilija pöytää laskuttaa ja tarjoilija on lähes aina oikeassa. Tällä kertaa meillä oli tuttuun tapaan laskussa yksi olut enemmän kuin kukaan myönsi juoneensa, mutta eipä tästäkään voinut alkaa väittelemään, kun ei itselleen saa mitään kirjanpitoa tuoduista juomista. Joopa. Onneksi keilaus sentään oli hauskaa, vaikkei ainakaan allekirjoittaneelta mennyt yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla.

Saksan kelit jatkuvat kymmenen asteen tuntumassa. Suomessakaan ei näytä lunta tulevan sitten millään. Jahka saan ajohousut takaisin, niin voisi hypätä pyörän selkään ja hurauttaa jonnekin. Lähitulevaisuuden haasteina hammaslääkärissä käynti ja veroilmoituksen tekeminen. Onneksi molemmat ovat jo käytännön tasolla tuttuja juttuja, joten suuria yllätyksiä ei pitäisi olla luvassa.

(kuvassa Milanon kuuluisa katettu galleria)