Viimeinen (tai toiseksi) blogaus

622. päivä

Päivän ilmaisu: Fertig eli valmis

Jassoo, aika viimeisen blogauksen. Tai oikeastaan toiseksi viimeisen, sillä varaan itselleni mahdollisuuden myöhemmin kirjoitettavaan epilogiin eli jälkipuheeseen. Kerrataan kuitenkin viikon tapahtumat ensiksi ja sitten vielä jotain joutavaa turinaa Saksasta.

Tiistaina sain viiden aikaan soiton kuljetusfirmasta ja kuljetusfirman kaveri kertoi tulevansa hakemaan moottoripyörää tunnin päästä. Kivakiva. Vielä viime viikolla minulle ilmoitettiin, ettei pyörää haeta missään tapauksessa vielä tällä viikolla. No, seurauksena oli tietenkin hirveä säätö kilpien ja navigaattorin jalustan irroituksen muodossa sekä muutaman muun yksityiskohdan viilailussa. Joka tapauksessa pyörä saatiin kunnialla yhdistelmärekan perään ja homma oli sillä selvä. Tiistaina tosin jäi kaivelemaan vielä kuljetusvakuutuksen voimassa olo, koska olimme sopineet Pohjolan kanssa, että ilmoitan Pohjolaan koska pyörää kuljetetaan. Eipä tuossa mitään, vakuutus saatiin voimaan tiistaina, vaikka ilmoitus voimassaolosta tuli vasta keskiviikkona (lähetin sähköpostin kyllä tiistaina, mutta toimiston sulkemisen jälkeen).

Keskiviikkona kävin keskustelemassa pankissa tilin lopettamisesta ja mahdollisten väärien suoraveloitusten perumisesta. Hassua kyllä, suoraveloituksen peruminen onnistuu pelkästään sähköpostia lähettämällä. Yleensä pankeissa ollaan todella tarkkoja minkä tahansa asian kanssa siinä, että toimeksiantaja on varmasti se, joksi itseään väittää. Saapa nähdä meneekö tämä sitten näin helposti tarpeen tullessa. Tilin lopettaminen onnistuu pankin edustajan mukaan vain kirjeellä, jossa on passista kopio ja pyyntö tilin lopettamisesta. Nettipankin puolella huomasin, että sielläkin tilin voi sulkea, mutta tiedä sitten oliko pankin edustaja ajan tasalla. Todennäköisesti yritän ensiksi nettipankin kautta ja vasta sitten perinteisellä kirjeellä. Mutta eipä ole tällä vielä niin kiire.

Keskiviikkona tuli opeteltua myös elintärkeä vesi-imuroinnin taito. Kukapa ei tarvitsisi kokolattiamaton pesemiskompetenssia. Liitän heti ansioluettelooni tämän uuden jalon taidon. Toivottavasti ei tarvitse enää ikinä kertausharjoitella vesi-imurointia. Ei sillä, että imurointi olisi ollut hankalaa – päinvastoin – en vaan haluaisi asua asunnossa, jossa on kokolattiamatto.

Torstaina kävin paikallisessa katsastustoimipisteessä (vai mikä zulassungsstelle on) poistamassa moottoripyörän rekisteristä. Kysyin infopisteestä, että minne pitäisi rekisteristä poisto mennä tekemään ja sain jonotuslapun ja ohjeen mennä seuraavaan huoneeseen. Odottelin puolitoista tuntia ja pääsin vihdoinkin virkailijan puheille. Kysyin alkajaisiksi, että puhuisiko virkailija englantia. Vastaus oli, että „tämä on saksalainen virasto ja täällä puhutaan saksaa“. Sepä hienoa. Onneksi vastauksen jälkeen virkailija jatkoi englannin puhumista, koska häntä varta vasten englantia pyysin puhumaan. Tärkeintä virkailijalle liennyt se, että hän pääsi ensiksi näyttämään kuka paikassa määrää ja mikä on ulkomaalaispellen asema. Seuraavaksi virkailija ilmoitti, että olin kokonaan väärässä paikassa, koska rekisteristä poisto tehdään muualla. Mahtavaa! Kysyin kuitenkin, että voisiko homman hoitaa täällä, koska olen odotellut jo puolitoista tuntia. Homma onnistui eikä siitä sen enempää. Tämä vierailu oli taas hyvä muistutus siitä, miksi en Saksassa liiemmin halua asioida missään. Jos asiakaspalvelija ei auo päätä asiakkaalle, hän palvelee asiakasta hyvin.

Tänään perjantaina kuljetusfimasta soitettiin jälleen. Tällä kertaa kaveri ilmoittaa, että pyörä on Suomessa lauantaina ja mietti, että kuka sen ottaisi vastaan. Toimeksiannossa olin kyllä selkeästi ilmoittanut, että toimituksen pitäisi tapahtua maanantain ja perjantain välillä kello 10-17. Katsotaanpa nyt sitten mitä huomenna tapahtuu. Pääseekö pyörä RM Heinon suojiin vai ei. Myynti siellä on kyllä auki kello kymmenestä kahteen, mutta en tiedä olisiko kuljetus Tampereella jo silloin ja ottavatko myynnin puolen ihmiset moottoripyöriä talvisäilöön. Kuljetusliike Urpilainen-yhtymä ei saa ihan kaikkia pisteitä toiminnallaan (monikohan Googlaaja blogiin kommenttia eksyy ihmettelemään).

Lähetin tänään myös kolme yli kymmenen kiloista isoa pakettia Suomeen. Pakettien mukana meni ajopuku, tietokone ja kaikenlaista tilpehööriä. Toivottavasti löytävät tiensä perille. Yksi paketti maksoi 32 euroa ja tähän sisältyy automaattisesti 500e vakuutus sisällölle. Jos paketit hukkuisivat, jäisin rahallisesti tappiolle, mutta no, ei tunnu missään. EVVK lyhyesti sanottuna.

Että semmoista. Tällä hetkellä minulla ei ole oikeastaan enään mitään kriittistä auki Saksassa, joten voin poistua hyvillä mielin. Vähän epäilyttää vielä mopon saaminen oikeaan paikkaan ja lähettämien pakettien perille saapuminen. En silti oikeastaan jaksa näistä stressata.

Taidan säästää epilogiin arviot Saksasta, koska tällä hetkellä en kenties pysty enää subjektiivisesti tarkastelemaan asioita. Olen iloinen lähtiessäni ja uskon, että en enää joudu hajoilemaan niin paljoa normaalielämän asioiden kanssa Suomessa. Tampereen miehestä leivottiin Saksan visiitin aikana hesalainen ja elämä jatkuu Helsingissä. Teen tosin parin kuukauden koukkauksen Italian kautta, mutta tästä ei kenties ole blogattavaksi asti. Päätän blogini (mahdollista epilogia lukuunottamatta) Southparkin Cartman-hahmon sanoihin: Screw you guys, I’m going home!



P.S. Rakas lukija, en tiedä kuinka kauan olet blogia seurannut, mutta voisitko ystävällisesti jättää kommentin, jossa toteat blogia seuranneesi (ja mielellään kuinka paljon)? Yritän epilogiin muistaa kirjoittaa Googlen Analytics-palvelun statistiikasta jotain. Palvelun mukaan lukijoita olisi luokkaa 20, mutta analyysipalvelut tai käyttäjäanalyysit wepissä eivät ole kovin luotettavia. Kiitoksia paljon jo etukäteen!


(kuva tämän vuoden Essenin automessuilta jostain tuning-osastolta)

Viikko vielä...

618. päivä

Päivän ilmaisu: Abschiedsfeier eli läksiäisbileet

Jäi eilen kirjoittamatta blogia, kun oli läksiäisbileiden jäljiltä sen verran vetreä olo. Mutta kyllä oli hyvät pippalot! Porukkaa oli siinä parikymmentä ja joukossa jopa muutama saksalainen tuttu (selvässä vähemmistössä tosin). Eräs Suomesta käymässä oleva ex-kollega luovutti oman asuntonsa juhlapaikaksi, joten tilaakin oli päälle 70 neliötä ja mukavasti vielä ex-firma epäsuorasti maksoi koko lystin (siis asunnon, ei muita tarpeita sentään). Tämä viikko meneekin lomaillessa ja muuttopuuhissa.

Viikko meni sutjakasti muuttoa ja muuta valmistellessa. Perjantaina ja lauantaina maalasimme seinät ja vessan katon kämpässä aiemmin asuneen suomalaisen kanssa. Katto jätettiin maalaamatta ja kämpän multa ainakin vähäksi aikaa ottava suomalainen lupautui maalaamaan katon kämpässä aiemmin asuneen kaverin kanssa, mikäli hän ei sitten pysyvästi ota asuntoa itselleen. Vielä tarvisi puhdistaa vesi-imurilla asunnon kokolattiamatto ja sitten kämppä olisikin minun puolestani luovutuskunnossa.

Kämppän multa ottava kaveri muutti jo hieman etukäteen asuntoon viime viikolla ja tässä menee nyt viikon verran kimppakämpässä. Hieman ahdas kämppä kahden ihmisen tavaroille, mutta eiköhän tämä tästä.

Lähetin muistaakseni tiistaina toimeksiannon faksilla kuljetusliike Urpilainen-yhtymälle. He lupasivat toimittaa moottoripyörän Saksasta Suomeen ovelta ovelle kuljetuksena hintaan 350e + 22% ALV eli 427e. Kuljetuksen päivämäärä on vielä avoin, mutta pitäisi tapahtua maaliskuun aikana. Yksi suomalainen kaveri firmaa kehui, joten en muualta edes kysynyt. Tuskin silti halvemmalla kukaan pyörää kuljettaisi. Sikäli mukavaa palvelua Saksaan tottuneelle, että firmasta soitettiin tunnin päästä faksin lähettämisestä, että faksi on saapunut ja homma on ok (pyysin faksissa soittamaan varmistuksen).

Soittelin Pohjolaan maanantaina ja sieltä luvattiin tehdä tarjous muuttoajoneuvon kuljetusvakuutukselle. Perjantaihin mennessä ei kukaan soittanut, joten soitin Pohjolaan uudestaan ja tällä kertaa sain sähköpostitse vakuutustarjouksen parin tunnin sisällä. Asiakaspalvelijan mukaan ottavat minut asiakkaakseen vain siksi, että olen aiemminkin ollut Pohjolassa asiakkaana. Hassua. Vakuutuksen hinnaksi tuli n. 130e ja vakuutusmääräksi otin 14 000 euroa 500 euron omavastuulla. Aika kallista. Tänään muuten Pohjolasta soitti viime maanantaina puhuttamani myyjä ja sanoi, että hän oli yrittänyt tavoittaa minua Saksan numerostani jo viime viikolla ilman onnea. Suomen liittymästä hän sitten minut sai kiinni. No joo, en tiedä mikä oli totuus, mutta ainakin jouduin kaksi kertaa heille itse soittamaan. Kenties Saksan numero oli väärin, kenties ei.

Soittelin tulliin keskiviikkona n. 10 kertaa, mutta en päässyt kertaakaan asiakaspalvelijan pakeille. Jatkoin torstaina pommitustani ja loppujen lopuksi pääsin esittämään kysymykseni. Kysyin pyörän maahantuonnista ja miten maahantuonti pitää paperisodan puolesta toteuttaa. Tullin asiakaspalvelijan mukaan on ihan sama miten vien pyörän maahan, kunhan sitten ilmoitan tullille hetimmiten maahan saapuessani, että minulla olisi tällainen moottoripyöräkin täällä muuttotavarana. Tampereen tullin mukaan tullin epäselvä muuttoajoneuvon maahantuominen 2-3kk ennen muuttoa tarkoittaa käytännössä maksimissaan 10 viikkoa ennen omaa muuttoa.

Lähetin keskiviikkona kirjeen sairausvakuutusyhtiölle. Kirjeen sisältönä oli vakuutuksen katkaisusta 31.3. lähtien ilmoittava paperi sekä kertyneet laskut tältä ja viime vuodelta. Saa nähdä tuleeko tästä jotain typerää säätöä vielä. Sairausvakuutusyhtiö vaati aiemmin vakuutuksen katkaisuun muuttopaperia Einwohnermeldeamtista, mutta tätä paperia ei ko. virastosta saa, ellei ole jo pois muuttanut. Jossain toisaalla Saksassa paperin saa kuulemma heti käteen, mutta Düsseldorfissa ei ainakaan tällä kertaa onnistunut.

Sairausvakuutuksen katkaisuun liittyen kerron miten suoraveloitus toimii Saksassa. Vakuutusyhtiöni ottaa joka kuukausi vakuutusmaksun suoraan tililtäni ja tähän olen sille antanut oikeuden. Hassua kyllä, pankilla ei ole mitään tietoa siitä, mitkä firmat saavat tiliäni suoraveloittaa ja ainoastaan veloittavalla yrityksellä pitää olla asiakkaan antama oikeus ottaa rahaa tililtä. Tämähän tarkoittaa sairausvakuutuksen tapauksessa sitä, että en voi sanoa pankkiin suoraan, että älkää antako tälle firmalle enää rahaa. Suoraveloituksen voi perua yksipuolisesti kuusi viikkoa tilitapahtumasta, mutta tämä vaatii tietenkin asiakkaan seuraavan tilitapahtumiaan jatkuvasti. Eräs varoittava esimerkki on Saksasta pois muuttaneen kaverin tarina siitä, että hänen sairausvakuutusyhtiönsä oli ottanut suoraveloituksena rahaa vielä 2-3kk vakuutuksen katkaisun jälkeen ja kaveri oli joutunut peruuttamaan veloituksen valtakirjalla paikallisen tutun avustuksella. Menen keskiviikkona pankkiin puhumaan tästä ja muista muuttoon liittyvistä asioista. Saa nähdä mitä sanovat. Mielestäni idioottisysteemi, koska ainakin minun järkeni mukaan pankin pitäisi olla perillä kuka tililtä saa rahaa nostaa.

Sain viimein tiistaina uudet ajohousut. Moottoripyörävehkeitä myyvän liikkeen myyjä soitti minulle ihan itse, kun sai tietää, että Rukka antoi luvan antaa uudet housut. Kerrassaan mahtavaa palvelua! En sanoisi näidenkään housujen olevan aivan oikean kokoiset, mutta paremmat ainakin kuin vanhat. Liikkeessä ei ollut aivan joka kokoa tarjolla, mutta en halunnut lähteä liikkeestä ilmankaan uusia housuja, joten tyydyin ottamaan sitten parhaimmin sopivat.

Työkaveritkin innostuivat sitten loppujen lopuksi utelemaan uudesta työpaikasta ja toivottelemaan hyviä jatkoja. Aluksihan työporukka ei reagoinut oikeastaan mitenkään, mutta ehkä ne sitten vaan säästelivät sanojaan loppurutistukseen. Hyvä näin.

Vielä edessä olevia isompia juttuja ovat asunnon lattian pesu vesi-imurilla, tavaroiden pakkaaminen ja niiden lähettäminen Suomeen jollain tapaa. Tekemistä riittää loppuun saakka...

(hana Itävallassa. Voi sen näemmä noinkin päin laittaa)