232. päivä
Päivän ilmaisu: Steuerabzug eli verovähennys
Vilkas viikko takana. Oikeastaan joka päivä oli joko hirveästi tekemistä tai sitten vain halusi hengähtää edellisten tekemisten rasittamana. Hyvä näin, ei pääse käymään aika pitkäksi.
Keskiviikkona kävin tapaamassa veroneuvojaa. Kohtuullisen sujuvasti englantia puhuva veroneuvoja uteli mahdottomasti yksityiskohtia ja yritti hakemalla hakea verovähennyksiä ties mistä. Valitettavasti omat vähennykseni jäävät kovin vähäisiksi eikä niissä mitään kovin erikoista edes taida olla. Toinen valitettava asia on Saksan globaaliverotus. Saksalaisen verottajan mielestä on se ja sama missä rahaa on ansaittu ja verottaja ottaa ansaitut rahat huomioon Saksan tulojen verotuksessa. Sinne meni toiveet jättipalautuksista. Tällä hetkellä tiedossa olevia palatuksia ovat saksalaisen pankkitilin kustannukset (taisi olla 60e katto näille vähennyksille), osa tietokoneen hinnasta jaettuna kolmelle vuodelle, vastuuvahinkovakuutuksen maksu ehkä, muuttokustannukset Saksaan ja matkakustannukset töihin (kai 30 senttiä kilometriltä eli 14km*30senttiä/päivä). Yhteensä rahaa tulee takaisin ehkä viiden sadan verran, kun vähentää veroneuvojan palkkion (n. 150e) palautuksista. Pitää vielä varoa koko hommassa sitä, että Saksan verottaja ei lyö mätkyjä Suomessa ansaitun ja ehkä vähemmän verotetun tulon takia. Raportoin tilanteen loppuratkaisusta varmaan vasta maaliskuussa, koska nyt pitää odottaa Suomen veroehdotusta ja Saksasta työnantajan ilmoitusta maksetuista palkoista.
Ilmoitin tällä viikolla jatko-opinto-ohjaajalle (oho, kolme väliviivaa yhdyssanassa), että lopetan jatko-opinnot tältä erää. Ei tunnu olevan aikaa täällä semmoiseen ja toisaalta ei ole oikein työhommaakaan opintoja ajatellen. Harmikseni kuulin työkaverilta, että opintoja olisi kannattanut jatkaa ainakin paperilla ja ilmoittaa kaikki Suomen matkat ohjaajan tapaamiskäynneiksi. Tällä tavalla saa kuulemma vähennettyä kaikki kotimaanmatkat verotuksesta ja säästää monta rahaa vuodessa.
Torstaina kävimme Essenissä HIM:n, Rasmuksen ja Negativen keikalla. Menimme paikan päälle IC-junalla. Olimme varanneet paikan junasta, mutta junalippua ei saanut jostain syystä ostettua netistä. Loppujen lopuksi vain puolet porukasta joutui maksamaan junalippuna, koska lippujen tarkastaja tuli niin myöhään kohdallemme, että meidän oli pakko poistua junasta ennen kuin tarkastaja ehti myymään lipun. Tulipa säästettyä 15 euroa. Keikka oli loppuunmyyty, vaikka omat tikettimme varasimme vain viikkoa ennen keikkaa. Ilmeisesti lippuja pihalla kaupitelleet kaverit olivat sitten ostaneet loput liput. Pihalta ostetun lipun hinta olisi ollut viisi euroa vähemmän kuin lipunmyynnistä, mutta toisaalta emme viitsineet ottaa riskiä väärennetyn lipun kanssa, joten kannoimme rahamme lipputiskille. Olimme liikkeellä kuuden hengen suomalaisporukalla ja keikkapaikalla oli vielä kaksi tuttua lisää. Muita suomalaisia emme paikalla havainneet, mikä oli ainakin minulle yllätys. Keikka meni varsin rauhallisissa merkeissä. Edes suhteellisen edessä ei esiintynyt tönimistä. Yleisö pysyi muutenkin rauhallinsena, eikä juurikaan jaksanut huutaa bändien aikana tai bändien poistuttua. Taitaa olla saksalainen tapa olla huutamatta bändiä takaisin (vaikka HIM kyllä veti encoren vaisulle yleisölle). Keikkapaikan narikka oli epäluottamusta herättävä. En tiedä miten narikkasysteemi toimi, mutta kun narikkalipun ojentaa eri henkilö kuin joka vie takin naulakkoon, ei voi olla enää ihan varma, että takin narikkapaikka on sama kuin lapun numero. Takki kuitenkin löytyi vaivatta keikan jälkeen, joten tästä ei seurannut ongelmia ainakaan meille. Takaisintulomatka tapahtui ennakkosuunnitelmista poiketen taksilla. Osa porukasta osasi arvata Essen-Düsseldorf -välin taksihinnaksi noin 70 euroa ja ovela etupenkkiläinen sopi taksikuskin kanssa kiinteäksi hinnaksi 60e. Taksikuski sanoi, ettei suostu ajamaan tähän hintaan kaupungin läpi ja jättää porukan korkeintaan kahteen paikkaan. Loppujen lopuksi kuski ei ollut pyytänyt lisähintaa, vaikka joutui ajamaan kaupungin keskustan läpi ja jättämään porukan viiteen eri paikkaan. Reilu tai tyhmä kuski, mutta halvalla päästiin takaisin.
Tutkiskelin moottoripyörävakuutusten hintoja uutta pyörää ajatellen. Luulin aiemmin, että Saksassa on lähes ilmaiset moottoripyörävakuutukset Suomeen verrattuna, mutta eihän se niin oikeasti ole. Kun pyörän teho nousee yli 72 kilowatin eli 98 hevosvoiman, vakuutusmaksu hyppää pilviin. Pyörän painolla, moottorin koolla tai millään muullakaan asialla ei ole oikeastaan enää merkitystä, kun teholuokka nousee maagisen rajan yli. Esimerkiksi täyskaskovakuutus kaikkiin 1200 kuutioisiin bemareihin yli sadalla hummalla ja kokeeksi katsomaani Honda 600 CB RR -pyörään maksaa yli 2500 euroa vuodessa. Ja tämä oli meikäläisen bonuksilla (3 vahingotonta vuotta). Suomesta katselin Pohjolasta täyskaskoa tehokkaimpaan bemariin ja ilman bonuksiakin se oli melkein tonnin halvempi. Saksassa ei siis kannata ostaa tehokasta pyörää, jos ei halua maksaa itseään kipeäksi. Jos satun ostamaan lähelle sataheppaisen pyörän, voisin kenties kysyä onnistuisiko siihen joku väliaikainen tehonalennus 98 heppaan. Säästäisi yli tuhat euroa n. 10% tehonalennuksella ja voisi sitten Suomessa palauttaa pyörän normaalitehoiseksi. Enää ei tarvitse ihmetellä, miksi moni Saksasta Suomeen tuotu pyörä on käsitelty tällä tavalla.
Kuulin kauemmin moottoripyöräilyä harrastaneelta työkaverilta, että Dortmundin messut ovat todella isot ja hyvät. Ja pyöriä pääsee istumaankin. Hieno homma! Pitää varata yksi päivä pyörien palvontaan maaliskuussa.
Eilen eli lauantaina oli Düsseldorfin joka kuukautinen suomalainen kantapöytä. Kantapöytä meni normaaliin malliin, mutta taisimme tehdä uuden kävijämääräennätyksen. Pöydässä istui enimmillään 19 henkeä ja jouduimme ensimmäistä kertaa kantamaan lisäpöydän normaaliin suurehkoon kantapöytäämme. Ilmeisesti olemme nyt niin hyvien asiakkaiden maineessa, että saimme varattua pöydän joka kuukauden toiseksi lauantaiksi (tai sitten olisi onnistunut ihan muuten vaan pyytämällä, kunhan eilen tuli tarjoilijan kanssa puheeksi). Eilen jouduimme odottamaan pari tuntia toisen porukan lähtöä vakipöytää pimittämästä. Kantis muuten järjestetään irkkuravintola Tirnanogissa. Kantiksesta kotiin kävellessä katselin taas Düsseldorfin vanhan kaupungin äärettömän pitkiä taksijonoja. Niin, siis taksijonoja, ei jonoja taksiin. Takseja jonottaa kymmenittäin ellei sadoittain vanhan kaupungin kulmalla asiakkaita hakemassa. Mukavaa asiakkaan kannalta.
Olen pitempään ihmetellyt miksi kirkonkellot soivat aina väärään aikaan, eikä tasatunnein. Nyt asia selvisi työkaverilta kysyessäni. Kirkonkelloja soitetaan aina ennen messua ja ne kutsuvat kirkossakävijät sisään kirkkoon. Siksipä kellot eivät soi tasalta, koska messu alkaa tasalta. Asiaan löyhästi liittyen: saksalainen maksaa kirkollisveroa 9% tuloveronsa määrästä (ainakin jommassa kummassa valtakirkossa, en muista kummassa vai molemmissa). Eli jos maksat 30% tuloveroa, maksat vielä 9% 30%:sta eli noin 2,7%. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa normaalisti maksettava kirkollisvero. Saksassa(kaan) ei kannata kuulua kirkkoon.
Ensi viikko onkin sitten tyyntä myrskyn edellä. Kahden viikon päästä alkavat karnevaalit ja ensi viikolla pitää alkaa varustautumaan karnevaaleja varten. Yhteiseksi teemaksi sovimme 80-luvun, joten pitää alkaa metsästämään vaatteita.
