Eipä sen kummempia 2

176. päivä

Päivän ilmaisu: Schnee eli lumi

Eipä ole taaskaan sattunut mitään sen kummempaa. Mutta jotain on kirjoitettava!

Tänään havaitsin, että toisen ranskalaisen parvekkeeni oven saranoiden puoleinen reuna on puolisen senttiä auki. Ihmettelin miten päivänvalo voi näkyä oven karmin vieressä niin kirkkaasti ja tutkin oven reunaa hetken huomatakseni, että oven reuna on auki. Edellinen asukas oli selvästikin jo yrittänyt tiivistää oven reunaa, mutta valitettavasti huonolla tuloksella. Maallikkopäättelyllä tulin siihen tulokseen, että ovi ei ole voinut olla ikinä tiivis. Tai sitten se on kaventunut kauttaaltaan muutamalla millillä. Positiivisesti ajatellen voisi miettiä, että pelaapa tuuletus ainakin. Negatiivisesti miettien voisi kauhistella lämmityskustannusten nousua (onneksi eivät mene omasta pussista).

Kun ovista aloin kirjoittamaan, niin mainittakoon pieni ero suomalaisten sisäovien lukkojen ja ainakin minun kämpässäni olevien sisäovien lukkojen välillä. Lukkojeni kielet ovat muovia. Suomessa en muista kertaakaan nähneeni muovista lukon kieltä. Onkohan Suomessakin muovisia lukkoja? Onneksi huoneiston oven lukko ei ole samanlainen muoviviritelmä.

Kylpyhuoneeni kuhisee elämää. En tiedä mistä ne pienet läpinäkyvät tai vaaleat tuhatjalkaiset tulevat, mutta jotenkin niitä aina näkee, kun sytyttää valot kylppäriin. Netistä katselin, että kyseessä voisi olla sokeritoukka. Sokeritoukka voi viitata kosteusongelmiin tai sitten ei. En olisi hirveän yllättynyt, jos tässä kämpässä olisi kosteusvaurioita – sen verran on tullut ihmeteltyä rakentamisen laatua.

Saksalaiset tuntuvat panostavan asuntojen ulkopuolisiin joulukoristeisiin hieman eri tavalla kuin suomalaiset. Joka paikassa näkee ikkunasta kiipeäviä tonttuja tai parvekkeelta tai katolta roikkuvia tonttuja. Lisäksi erilaisia jouluvaloja on varmasti ainakin riittävän paljon. Täytyy käydä kuvaamassa ensi viikolla yksi eniten vaivaa nähneiden taloista.

Töissä ei ole tänä vuonna ollenkaan pikkujouluja. Joinakin edellisinä vuosina on kuulemma ollut joulujuhlat, mutta tänä vuonna ei. Harmi sinänsä, vaikka tuskin pikkujoulut saksalaisittain ovat saman luokan sekoilutapahtuma kuin suomalaisittain toimitettuna.

Ex-kollega oli työvierailulla täällä ja kävimme samalla Altstadtissa pyörähtämässä. Saksalaiset kiillottivat koko reissun ajan asiakaspalvelijaimagoaan: englanti ei tuntunut sujuvan ja asiakkaan nöyryyttäminen sujui palvelua paremmin. Hauskin tilanne oli Schumacherin panimossa, jossa tarjoilija yritti pitkään puhua saksaa neljän hengen ulkomaalaiselle seurueelle. Viimein hän ymmärsi, että seurueemme ei puhu saksaa ja vaihtoi kielen englanniksi. Mielestäni tarjoilijan englanti oli hyvää, mutta ilmeisesti englannin puhuminen on ulkomaalaisille nöyristelyä. Englanniksi kaveri sitten tiuskaisi, että ”mitä, ettekö te syökään vaikka noin tarkkaan luitte ruokalistoja” samalla liikuttaen ruokalistaa nenänsä edessä. Katsoimme kyllä listaa päällisin puolin, mutta ketään ei syöminen kiinnostanut, sillä olimme juuri tulleet syömästä. Mutta eipä tuo mitään, tarjoilijan käytös antoi hyvät naurut hänen poistuttuaan.

Tietotekniikkarintamalla tapahtuu. Olen pyörittänyt omaa konettani Linuxilla (Ubuntu) nyt pari viikkoa ja hyvin tuntuu toimivan. Internet-puhelut kulkevat Skypellä todella hienosti Suomen ja Saksan välillä. Äänenlaatu tuntuisi olevan parempaa kuin kännykällä eikä pätkimisestä tai viiveistä ole tietoakaan. Skype yllätti todella positiivisesti.

(kuva Frankfurtista)

Eipä sen kummempia

170. päivä

Päivän ilmaisu: Dickmilch eli piimä

Tylsä viikko takana. Ei oikein mitään mainitsemisen arvoista tapahtunut. Lauantaina oli taas kantis, mutta sekin meni vähän jo ulkomuistista. Keskitytään keksimään tikusta asiaa...

Jostain syystä en pysty enää soittamaan yhdelle kaverille omasta liittymästäni. Kun yritän soittaa, kertoo ääni vastapäässä, että tästä liittymästä ei pysty soittamaan ko. liittymään. Hassua asiasta tekee se, että osasta samanlaisia liittymiä voi soittaa ongelmalliseen liittymään ja osasta ei voi. Lisäksi asiassa on outoa se, että kyseessä on saman operaattorin (E-Plus) liittymä. Mutta kun Saksassa ollaan, en jaksa olla kovin kummissani.

Lähetin hammaslääkärilaskun tänään vakuutusyhtiöön. Saa nähdä koska rahat kilahtavat tilille. Työkaverilta kuulin laskun lähettämisestä kysellessäni, että osalla vakuutusyhtiöstä saa niin hyvät bonukset laskuttomista vuosista, että muutamassa vuodessa pääsee kokonaan eroon omasta vakuutusmaksustaan. Ainoastaan työnantajan maksama 50% menee vakuutusyhtiölle. Onni onnettomuudessa, että en ajatellut olla Saksassa niin kauaa, että pääsisin tarvittavaan määrään laskuttomia vuosia (lienee viisi vuotta tai yli).

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, asuintalossani on yhteinen pesutupa. Oikeastaan pesutupia on kaksi, toinen vain vähän kauempana ja pienemmällä määrällä pesukoneita. Käyttämässäni pesutuvassa on kahdeksan konetta, joista noin neljä toimii. Pesukoneet ovat vähentyneet pikkuhiljaa kesästä lähtien. Kesällä ainoastaan yksi koneista oli rikki. Saa nähdä korjataanko koneita jossain vaiheessa.
Lumet ovat taas menneet ja pakkasta ei ole ollut oikein yölläkään. Keli lienee normalisoitunut täällä Düsseldorfissa lukuunottamatta kenties vähäistä vesisadetta. Välillä on ollut niin aurinkoisia päiviä, että olisi voinut vaikka käväistä mopolla jossain – jos se olisi vakuutettuna. Valoista aikaa on muuten aamu yhdeksästä ilta neljään.

Seuraavan kerran, kun lyöt varpaasi ovikynnykseen, ole kiroamatta kynnyksen olemassa oloa. Mieti, jos kynnystä ei olisi. Voisitko pitää oven edessä mattoa tai kulkisiko ovi lattiaa laahaamatta? Entä kuuluisiko rappukäytävästä äänet yhtä huonosti kuin ne kynnyksen kanssa kuuluvat? Puhumattakaan rappukäytävästä mahdollisesta tulevasta vedosta.

Frankfurtiin Suomi-foorumin pikkujouluille

162. päivä

Päivän ilmaisu: Weihnachten eli joulu

Taas piitkä kirjoitustauko, mutta otetaanpas takaisin tämänpäiväisessä.

Viime viikko oli kiirettä täynnä, enkä juuri kerennyt kirjoittelemaan blogia. Aikaa vei Frankfurtiin suuntautuneen pikkujouluvierailun valmisteleminen ja yleinen säätö.

Lähdimme eilen eli lauantaina Suomi-foorumin pikkujouluihin Frankfurtiin. Koska lähdimme matkaan minimibudjetilla, valitsimme matkustusvälineeksi junan ja schönes wochenende –lipun. Lippu maksaa 30 euroa päivältä ja viisi henkeä saa matkustaa sillä hitaissa regional-junissa (RE) niin paljon kuin päivän aikana kerkiää. Matka Frankfurtiin kestää RE-junalla neljä tuntia, kun se IC-junalla kestäisi alle kaksi. Itseäni matkan kesto ei juurikaan haitannut, koska matkustin Düs-Fra väliä ensimmäistä kertaa ja matkalla on hienoja maisemia. Kun matka edistyy kohti etelää, muuttuu maasto mäkiseksi ja Rhein virtaa upeissa laaksoissa. Pitää ensi kesänä käydä mopolla katsomassa uudestaan Rheinin vartta ja siellä olevia vanhoja linnoja.

Ennen pikkujouluja kävimme kiertämässä Frankfurtin joulumarkkinoita. Eipä ne paljon sen erikoisemmilta vaikuttaneet kuin Düsseldorfin vastaavat. Glühweinin voimin iloinen tonttujoukko jaksoi kiertää markkinoita melkein pari tuntia. Tämän jälkeen kävimme syömässä pikaisesti englantilais-australialaisessa ruokapaikassa. Itse otin annoksen, jossa oli kengurua, krokotiilia ja emua (16,9e). Nami.

Pikkujoulut olivat kohtuullisen rauhalliset ja hauskat tapahtumana. Väkeä olisi voinut olla enemmän, mutta kyllä bileet menettelivät vielä kahden- kolmenkymmenen hengen voiminkin. Baarissa soi Eläkeläiset ja sekalainen suomimusiikki. Illan DJ ja foorumin pitäjä, Ahti, pääsi YleX:n suoraan haastatteluun iltapäivällä. Tapahtuma sai siis näkyvyyttä (tai kuuluvuutta) jopa yhdessä Suomen valtamedioista.

Vaikka juhlat menivät pääosin rauhallisesti, onnistui eräs hukkaamaan käsilaukkunsa ja luuli sitä tunnin ajan varastetuksi. Jos käsilaukku ja siellä oleva lompakko sekä pankki- ja luottokortit varastetaan, on hyvä sulkea kortit lisävahinkojen välttämiseksi. Luottokortin sulkeminen onnistui ilman ongelmia Luottokuntaan soittamalla. Saksalaisen pankkikortin sulkeminen osoittautui sitten mahdottomaksi tehtäväksi. Tunnin yrittämisellä asia ei onnistunut ja kyse ei ollut edes kieliongelmasta, koska asiaa oli ajamassa myös saksaa äidinkielenään puhuvia. Todennäköisesti ongelma oli pankissa (Sparkasse) ja kellonajassa (aamuyö), koska ainakin oman pankkini eli Deutsche Bankin 24h-palvelunumero vastasi muitta mutkitta. Onni onnettomuudessa, sillä laukku ja kortit löytyivät myöhemmin ja pankkikortin kuolettamisesta olisi ollut vain haittaa. En silti saata käsittää kortin sulkemisen hankaluutta. Taloudelliset vahingot saattavat olla merkittäviä, mikäli korttia ei saa suljettua ajoissa.

Polkupyörätarinani jatkuu. Tällä kertaa takapyörästä katkesi pinna aivan yllättäen. Pitänee korjauttaa vika jonkun muun huollon yhteydessä. Jotenkin arvaan, että huoltoja on kohtapuoliin edessä. Saa nähdä miten vanne kestää ilman yhtä pinnaa. Minun pinnani ei kyllä oikein enää kestä.

Saksassa ei mene koulutuskaan hukkaan. Saan silloin tällöin kirjeitä, joiden osoitekentässä lukee Ing. se ja se. Kannatti lukea itsensä inssiksi, että saa koreilla tittelillä. Suomessa olen tasan tarkkaan kerran saanut kirjeen tittelin kera ja tämä kirje tuli yliopistolta. Saksassa kaikki tohtorit muistavat laittaa tittelinsä myös esimerkiksi postiluukkuihin ja kaikkiin nimen kirjoitusta vaativiin paikkoihin. Eikä titteliä muutenkaan häpeillä: eräs tohtori kuulemma esitteli itsensä kotibileissä tyyliin ”olen tohtori se ja se”.

Tarinoin aiemmin hammaslääkärikäynnistä. Nyt hamppuhoidot on takana ja hammas voi hyvin. Siitä olen yllättynyt, että hammaslääkärin lasku jäi pienemmäksi kuin Suomessa samalla hoidolla yksityisellä. Tarkastutin hampaat ja paikkautin yhden hampaan kesällä ennen Saksaan lähtöä. Hintaa kertyi muistaakseni 180e. Nyt vastaava hoito lääkepaikalla maksoi noin 150e. Kelakorvauksella 180 eurosta taisi jäädä maksettavaksi joku 120e. Saksassa hammaslääkärihoidon kustannuksiksi tulee vain postimerkin ja kirjekuoren hinta. Joudun nimittäin lähettämään laskun vakuutusyhtiölle.