Huijariyhtiö

428. päivä

Päivän ilmaisu: Betrüger eli huijari

Sain maanantaina iloisen 1700e laskun vakuutusyhtiöltä. Tämä summa sisälsi moottoripyörävakuutuksen seuraavaksi vuodeksi eteenpän. Olin hieman hämmästynyt, koska vakuutusyhtiön edustaja oli sanonut laskutuskauden olevan tämän vuoden loppuun asti. Lasku ei ainoastaan ollut järkyttävän suuri verrattuna odottamaani 800e laskuun vaan myös väärin laskettu. Bonukseni nousevat (olettaen, ettei vahinkoja tapahdu) vakuutusluokka kolmosesta neloseen vuoden vaihteessa ja tämä tarkoittaa vuositasolla n. 400e säästöä. Laskun perusteella olisin joutunut maksamaan noin 200e ylimääräistä vakuutusyhtiölle, koska siinä ei oltu huomioitu vakuutusluokan muutosta millään tavalla. Kusen maku suussa kirjoittelin vakuutusyhtiön nettilomakkeeseen valituksen aiheesta keskiviikkoiltana. Sain vastauksen heti torstaina, jossa todettiin, että minulle tulee uusi lasku, jossa laskutetaan vain tämän vuoden loppu ja sitten saan taas uuden laskun ensi vuoden alussa. Nyt sitten odotan uutta laskua. En osaa sanoa yrittikö vakuutusyhtiö vedättää ihan tietoisesti vai onko heidän tietojärjestelmänsä vain niin saamarin heikkotasoinen, ettei asiat tapahdu automaattisesti.

Työkaverin kanssa tuli puheeksi kaksikätiset hanat (kylmälle ja kuumalle vedelle oma säätönuppi). Hän sanoi, että kaksikätinen hana olisi kätevä hänellä kotona, koska heidän sähköinen vedenlämmittimensä menee pienemmälle, mikäli sen läpi ei virtaa tarpeeksi lämmitettävää vettä. Lämmitin lämmittää veden siis suoraan käyttöön ja sen automaattinen tehonsäätö on kuulemma kolmiportainen. Jos kuuman veden virtauksen voisi säätää suoraan yhdestä hanasta, ei olisi pelkoa kylmistä yllätyksistä lämmitystehon yllättäen laskiessa. Tähän sitten totesin, että Suomessa vesi lämmitetään yleensä valmiiksi suureen säiliöön ja säiliöstä virtaava lämmin vesi on suunnilleen tasalämpöistä koko ajan. Ovela (julma) sakemanni huomasi heti, että säiliön esilämmitetty vesi voi loppua kesken kaiken, eikä pitänyt ratkaisua pätevänä. Tiedä sitten kumpi ratkaisu on parempi, mutta itse valitsen mieluummin yhden käden hanan tasalämpöisellä vedellä ja sopivalla paineella kuin takuuvarman lämpimän veden riittävyyden vaihtelevalla paineella sekä vaihtelevalla lämmitysteholla.

Kaveri sai hiljakkoin veromätkyjä noin kolme euroa. En muista suomalaisen verottajan maksurajaa enään, mutta kuvittelisin, että kolmen euron veromätkyjä ei tarvitsisi maksaa aivan kuten verottajakaan ei maksa kolmen euron veronpalautuksia. Saksassa homma toimii toisin. Kolmen euron tai ihan minkä tahansa suuruiset veromätkyt joutuu maksamaan. Toisen kaverin työkaveri oli saanut noin 30 sentin suuruiset mätkyt. Hän oli soittanut verotoimistoon ja tiedustellut pitääkö näin pientä summaa maksaa, koska maksun käsittelykustannukset ylittävät maksun suuruuden. Suullinen vastaus oli, että ei tarvitse. Hänet sitten palkittiin tästä omatoimisuudesta viiden euron maksumuistutuksella ja mätkyjen suuruus nousi saksalaisella täsmällisyydellä viiteen euroon ja 30 senttiin. Repikää siitä huumoria. Harmillisesti en kuullut tarinan loppua vielä, mutta yritän muistaa kertoa myöhemmin joutuiko hän lopulta maksamaan korotetut mätkynsä. Olen varmasti jo aiemmin todennut tämän, mutta ainut asia mikä Saksassa toimii on laskutus, mutta vain laskuttajan näkökulmasta. Asiakkaan näkökulma eli laskun oikeellisuus tai järkevyys ei liity laskutuksen toimivuuteen.

Edellisellä viikolla tarinoin poliisin toiminnasta. Jatketaan vielä. Viikon aikana havainnoin monta poliisia näin per päivä ja ainakin yksi partio osui aina joka päivälle. Useimpina päivinä enemmän. Yhtenä iltana näin poliisiauton tekevän äkkinäisen liikkeen ja menevän yllättäen väärältä puolelta liikenteenjakajaa. Hälytysvalot eivät olleet päällä ja tilanne tuli tosiaan aivan puskasta. En onneksi ollut millään kulkuvälineellä liikkeellä, joten en sen enempää joutunut itse tilanteeseen reagoimaan. Poliisit olivat huomanneet pyöräilijän ajavan väärään suuntaan yksisuuntaista katua ja tällainen rikos ei saa jäädä rankaisematta! Poliisit pysäyttivät pyöräilijän, mutta en tiedä mikä oli rangaistus, koska näin paremmaksi jatkaa matkaani. Jos risteykseen olisi sattunut auto tai muu kulkuneuvo väärään aikaan, olisi nokkakolarin riski ollut suuri. Risteyksessä on nimittäin huono näkyvyys poliisien tulosuuntaan ja reagointiaikaa ei olisi hirveästi jäänyt liikennesääntöjä noudattavalle kuljettajalle. Itse joudun mopolla aina pysähtymään ko. risteyksessä, koska muuten en todellakaan näe tuleeko oikealta autoja vai ei.

Kun Suomessa saa aina kuulla poliisin kyttäysmentaliteetista, ei Saksan poliisi jää tässä kakkoseksi. Vaikka moottoriteillä valvonta on niukkaa tai melkein olematonta, kaupunkialueella valvontaa löytyy. Työmatkallani on eräs tienpätkä, joka on sallittu vain julkiselle liikenteelle. Tienpätkä oikaisee noin kaksi kilometriä ja oikaisumahdollisuutta aika moni taitaa käyttää. Näen viikottain joko töihin mennessä tai töistä tullessa poliisipartion tienpätkän alussa valvomassa, ettei kukaan vain aja väärin. Työmatkalleni osuu myös toinen kyttäyspaikka, jossa poliisi viettää aikaansa tutkan kanssa. Ilmeisesti Saksassa on sallittua tutkasta varoittaminen, koska työsähköpostiin tulee yleensä varoitus poliisin tutkailusta. Arvioisin, että tutka on paikallaan ainakin kerran kuussa. Kytätään sitä siis täälläkin.

Aikanani kuluksi luin työsopimustani. Nyt vasta selvisi, että irtisanoutumisaikani on kuudesta viikosta aina neljään kuukauteen. Itsensä voi sanoa irti kuusi viikkoa ennen vuosineljänneksen loppua. Jos irtisanoutumisessa myöhästyy päivän vääränä hetkenä, on seuraavaan mahdolliseen eroamispäivään neljä kuukautta. Hassua eikö! Onneksi tämä ei ole vielä ajankohtainen ongelma.

Löysin aivan läheltä noin kilometrin päästä ison supermarketin. Olin käynyt marketissa noin vuosi sitten, mutta en muistanut sen olemassa oloa enää. Aikaisemmin olin käynyt noin kymmenen kilometrin päässä olevassa supermarketissa (Wal-Mart), mutta enää en sinne asti taida vaivatua. Wallu oli tosin lähellä työpaikkaa, mutta silti kaukana. Wal-Mart muuten vetäytyy Saksan markkinoilta jostain syystä kokonaan, mutta eipä kiinnosta enää.

Mopolla ei ole tullut hirveästi ajettua. Tonnin huollon jälkeen mittariin ei ole kertynyt kuin pari sataa. Jatkuvat sateet eivät ole oikein innostaneet mopoiluun ja muutakin tekemistä on riittänyt. Jotain tarinaa silti mopoiluun liittyen. Sain äskettäin ajoneuvoveron vuosimaksulapun. Veroa menee vuodessa 86e. Veron laskukaava määräytyy kaavalla 1,84e * 1157cm^3 / 25cm^3. Suomessa moposta ei taida joutua maksamaan veroa?

Sitten auki olevien asioiden luettelo muistin virkistämiseksi: parvekkeen ovi, uusi jääkaappi ja puimurin vara-avain. Kaikki nämä ovat kokonaan saksalaisen täsmällisyyden ja viitseliäisyyden varassa. Tai no, melkein kokonaan, koska mitään ei tietenkään tapahdu, jos en itse aktivoi saamattomia sakemanneja. Lisää tarinaa näistä myöhemmin, mutta mihinkään eivät ole edenneet.

Suomessa ovat hyvät kelit jatkuneet aivan näihin päiviin saakka. Düsseldorfissa taas on helteiden jälkeen satanut lähes joka päivä. Suomessa on ollut yhtä lämmintä, mutta sateetonta. Tasan ei käy onnen lahjat.

(kuvassa pariisilaisia poliisimopoja)

Niin Saksaa, niin Saksaa...

421. päivä

Päivän ilmaisu: Massenentlassung eli massairtisanomiset

Olen mielenkiinnolla seurannut Nokia-Siemensin yhdistymistä ja siihen yhteyteen suunniteltuja suurehkoja irtisanomisia. Saksan metalliliitto IG-Metal, johon Nokian ja Siemensin työntekijät kuuluvat (kuten myös minä), on neuvotellut irtisanomissuojan aina vuodelle 2009 asti. Kumpikaan yritys ei voi irtisanoa saksalaista työntekijäänsä tuotannollisista tai taloudellisista syistä johtuen. Suomen työntekijöillä ei vastaavaa suojaa ole, joten on aiheellista miettiä miten irtisanomiset jakautuvat Saksan ja Suomen sekä muiden toimipisteiden välillä. Vaikka Saksassa ei saa irtisanoa, voidaan työntekijät ostaa pihalle. Kuulemma aiemmin oli tarjottu kuukauden palkkaa jokaisesta palvelusvuodesta ja lehdistä on saanut lukea, että maksimissaan irtisanomiset (tai irtisanoutumisen ostaminen) voivat maksaa työnantajalle kolmen vuoden palkan verran per työntekijä. Tietääkseni vielä muutama vuosi sitten irtisanomisen yhteydessä saatua rahaa ei verotettu ainakaan niin paljon kuin normaalia palkkaa, mutta tämä etu on poistunut. Luulisin kuitenkin, että monelle kolmen vuoden palkka olisi tarpeeksi, että voisi taas alkaa etsimään uutta työnantajaa. Saksassa on siis kallista irtisanoa. En yhtään ihmettele, että IT-puolella ja varmaan muillakin aloilla on todella paljon itsenäisiä konsultteja, joista pääsee heti tahtoessaan eroon ilman lisäkuluja. Konsultin palkkaaminen maksaa kuitenkin ainakin kaksi kertaa enemmän kuin oman työntekijän pitäminen. Hassua, että Saksassa vielä on tuotekehitystä. Itse en ainakaan ole nähnyt sellaista erityisosaamista, että näillä hinnoilla homma voisi kannattaa.

Tulin tiistaina taas poliisin pysäyttämäksi. Tällä kertaa olin polkupyörällä liikkeellä, kun moottoripyöräpoliisi stoppasi risteyksessä eteeni ja alkoi höpisemään jotain. Excuse me -lausahduksen jälkeen kieli vaihtui sujuvasti englanniksi ja poliisi kertoi, että tällä puolella tietä poljetaan tähän suuntaan ja tuolla toisella toiseen suuntaan. Sitten kaveri lähti menemään ja minä vaihdoin puolta. Ajan käytännössä joka aamu noin 500 metriä väärällä puolella. Välillä vähän vähemmän ja välillä vähän enemmän, liikennevaloista riippuen. Vaihdan nimittäin oikealle puolelle siinä kohtaa, kun sattuu olemaan vihreät valot tai katko autovirrassa. Enkä tyyliä ajatellut muuttaa, koska ”oikeuksien laajennos” eli sakko maksaa kai noin 30 euroa ja kaikki muutkin pyöräilijät toimivat samoin. Tai no, melkein kaikki pyöräilijät. Noin 20% pyöräilijöistä kunnioittaa sääntöä jopa siinä määrin, että yrittävät ajaa väärää puolta kulkevien päältä. Saksalaista täsmällisyyttä, sano. Todettakoon, että Suomessa muistan ainoastaan kerran tulleeni poliisin pysäyttämäksi ja sillä kerralla tahtoivat tehdä satunnaisen puhallutuskokeen. Tai no, kyllähän melkein jokaisilta festareilta lähdettäessä kuskia on puhallutettu, mutta tätä en laske. Suomessa en tosin edes nähnyt poliiseja joka päivä, kun täällä näen joka päivä ainakin pari kappaletta.

Ostin hyväuskoisena rusinoilla päällystettyä leipää leipomosta. Luulin, että leipä on leipää ja tietyssä hyllyssä ei ole mitään makeata leivonnaista. Olin väärässä. Saksassa eräs leipälaatu maistuu täsmälleen suomalaiselta pullalta. Siinä on rusinoita ympäriinsä ja maistuu makealle. Saksalainen syö tämän pullan leipänä, mutta minulta jäi syömättä. Paitsi pari siivua kahvin kanssa, kun ei ole korppujakaan tarjolla.

Torstaina minulla oli treffit jääkaapin mittaajan kanssa. Mittaaja ei ilmestynyt paikalle, joten päädyin itse ottamaan niin paljon erilaisia mittoja, että vuokranantaja voi toivottavasti tilata jääkaapin ilman mittarimiestä. Laskeskelin, että minulla on ollut yhteensä viisi sovittua tapaamista kotona, joista neljä on toteutunut sovitusti. Tällä hetkellä siis 20% tapaamisista ei ole toteutunut, kuten sovittua. Samalla pyörittelin mielessäni vastaavaa prosenttia sovittuihin puhelinsoittoihin. Arvioisin, että noin 95% myyjien tai muiden lupaamista soitoista ei ole toteutunut. Itse asiassa en muista kuin yhden intialaisen tietokonekauppiaan soittaneen minulle sovitusti. Saa nähdä osaako Essenin BMW-kauppias käyttää puhelinta ja ilmoittaa minulle saapuneesta vara-avaimesta.

Puimuri oli tiistaista lauantaihin huollossa. Olisin kai saanut sen jo keskiviikkona, mutta en kerinnyt hakemaan ennen lauantaita. Ei olisi varmaan tullut ajettuakaan viikolla, kun koko ajan satoi. Tuhannen kilometrin huolto maksoi 162,05e. Pyörätarjousta hakiessani kaikissa paikoissa hinnaksi sanottiin noin 220e, joten en tiedä mistä tämä alennus tuli. Sanoivat katsovansa miksi pyörän ajotietokone näyttää liian alhaista kulutusta, mutta eivätpä katsoneet. Päivittivät vaan pyörän ohjelmiston ja uskoivat sen varmasti auttavan kulutusmittarin lukemaan. Todennäköisesti näin ei käy, koska vanhassa ohjelmistossa ei tällaista vikaa tietääkseni ollut. Nyt pyörässä on viikon vanha versio 7. BMW:n virallisten ohjeiden mukaan ohjelmistopäivitystä ei saisi tehdä ilman asiakkaan lupaa, mutta tekivätpä kuitenkin. Päivitystä ei voi perua. Päivitys muuttaa pyörän luonnetta hieman ja se ei reagoi kaasuun yhtä sähäkästi kuin ennen. En tosin huomannut eroa, kun ei ole sisäänajon aikana tullut revitettyä, mutta olisivat ne silti voineet kysyä. Jälleen kerran muistivat englantia puhuvan asiakkaan nimen ulkoa, vaikka asiakaspalvelijaa en ollut ennen nähnytkään. On se vaan kummallista, että joku ei puhu saksaa.

Sain muuten BMW:n ajajan oppaan englanninkielisen version maanantaina postissa. Toissa lauantain Essenissä käynti kantoi hedelmää, mutta en ymmärrä miten ne niin nopeasti saivat lähetettyä vielä lauantaina hukassa olleen opuksen. Todennäköisesti eivät vain löytäneet sitä lauantaina kysyessäni. Yllätyksellisesti lähetyksen mukana saapui 13 euron lasku. Olin siinä uskossa, että opus kuului pyörän hintaan, mutta tätä ei kyllä paperilla lukenut. Myyjä ei halunnut asiaa tilauksessa mainita, koska ”hoidetaan se sitten erikseen, menee helpommin”. Niinpä niin. Maksoin laskun ja ajattelin asiasta myyjälle vielä mainita. Mutta en varmasti tuota 13 euroa enää takaisin saa. Hienoa palvelua taas!

Tonni takana

414. päivä

Päivän ilmaisu: Mieter eli vuokranantaja

Vuokranantajani lähetti maanantaina vastauksen aiempaan valitussähköpostiini. Mailissa hän ilmaisi tahtonsa tulla korjaamaan silikonit jo seuraavana päivänä ja tuntui innokkaalta hankkimaan uuden jääkaapin. Kaveri kävi tiistaina vetämässä uudet silikonit vessaan melkein joka paikkaan. Saa nähdä kestävätkö ne tällä kertaa paremmin. Jääkaapin hankkimisesta ei kuulunut koko viikkona mitään, mutta tänään sain sähköpostissa tiedon, että minun pitäisi soittaa johonkin jääkaappeja toimittavaan firmaan ja he tulevat ottamaan jääkaapin mitat. Jostain syystä minun tai vuokranantajan mittaukset eivät riittäneet. Olivat kuulemma vääriä tai mahdottomia. Myös parvekkeen oven korjauksen pitäisi olla työn alla. Huoltofirman pitäisi soittaa minulle ja sopia korjausaika. Saa nähdä koska tämä tapahtuu. Vielä ei ole ollut mitään puhetta siitä, pitäisikö minun osallistua jotenkin kustannuksiin. Vuokrasopimuksessa luki muistaakseni niin, että olen itse vastuussa alle 75e korjauksista, paitsi jos vuodessa korjauksia kertyy yhteensä yli 75e. Saapa nähdä. Vaikka hommassa on kestänyt aika kauan, olen silti (vielä) tyytyväinen vuokranantajan nopeaan reagointiin ja omatoimiseen ongelmien selvittelyyn. Varsin epäsaksalaista. Wepistä huomasin, että kaveri on jonkun sortin iso päällikkö parin sadan hengen yrityksessä. Ehkä tämä selittää jotain. Hassua kyllä, että näin varakkaan oloisella kaverilla on aikaa käydä vetämässä silikonit korkeimman omakätisesti. Saksalaista piheyttäkö?

Olin maanantaina ja tiistaina kurssituksessa. Kurssi oli läheisessä neljän tähden hotellissa. Olin aivan ihmeissäni palvelun tasosta. Kirjoittelin edellisen kurssituksen jälkeenkin hotellin hyvästä palvelusta, mutta tämä hotelli kyllä pisti vielä paremmaksi. Henkilökunta oli mukavaa ja palvelualtista. Jopa omatoimisen palvelualtista eli kaikkea ei tarvinnut erikseen osata pyytää. Viikon toinen epäsaksalainen kokemus.

Lauantaina oli joka kuukautinen suomalainen kantapöytä. Jälleen kerran porukkaan oli eksynyt aivan uusia kasvoja ja ihmisiä oli parhaimmillaan parikymmentä. Alku ilta meni irkkupubissa, josta osa porukkaa siirtyi läheiseen rokkibaariin. Rokkibaarissa koin viikon kolmannen epäsaksalaisen tapahtuman: tarjoilija hermostui eräälle suomalaiselle siinä määrin, että hän yritti käydä päälle. Suomalaisen mukaan hän oli maksanut kaikki kolme tilattua olutta, mutta tarjoilijan mukaan hän oli maksanut vain omansa eikä suostunut palauttamaan ylimääräisiä rahoja. Kaiken lisäksi hän vaati muita maksamaan kaksi muuta olutta. Tilannetta ehkä selittää se, että tarjoilija oli ainakin yhtä humalassa (tai muissa aineissa) kuin asiakkaansa. Lopuksi ovimikko heitti tarjoilijan pihalle. En muista Suomesta humalaisia tarjoilijoita. Eikä henkilökunta yleensä heitä toisiaan pihalle Suomessa. Saksassa olen muutaman kerran nähnyt humalaisia tarjoilijoita. Ilmeisesti tätä katsotaan läpi sormien, koska tarjoilijat ovat jatkaneet töitään myös myöhemmin.

Suomessa ei juuri tullut ostettua pullotettua vettä kotiin. Korkeintaan joskus jotain hiilihapollista, mutta vain erikoistapauksissa. Saksassa olen kesän mittaan raahannut vettä kotiin joka kauppareissulla. Hanavesi on juotavaa, mutta ei mielestäni kovin hyvää pelkiltään. Mehun seassa tai kahvivetenä menee ihan hyvin. Hieman turhauttavaa tämä veden rahtaaminen. Kaiken lisäksi epäekologista. Vaikka kesähelteet alkavat nyt olemaan jo takana, niin kerron vielä maistuvan hellejuoman reseptin: kaada lasiin omenamehua ja sitten hieman hiilihapollista kivennäisvettä. Tuloksena on apfelschorle. Apfelschorlea saa ostettua kaupasta suoraan, mutta se ei taida olla ihan yhtä laadukasta kuin itse sekoitettu.

Olen käyttänyt nettiyhteyttäni nyt vuoden verran. Huomaamiani käyttökatkoja on ollut noin muutama tunti tasan yhtenä päivänä. Todella hyvä suoritus verrattuna Suomessa kokemaani nettipalveluun. Sanottakoon kuitenkin, että muutaman kilometrin päässä asuvalla kaverilla oli saman palveluntarjoajan yhteys, joka oli noin kuukauden päivät rikki ennen kuin hän vaihtoi toimittajaa. Toimittajan vaihtokin taisi kestää kuukauden tai pari. Joka tapauksessa omalla kohdallani toiminut hyvin. Koputan puuta.

Sitten mopoasiaa. Tuhat kilometria on täynnä ja vien mopottimen tiistaina huoltoon. Käväisin Essenissä huutelemassa vara-avaimeni ja huoltokirjani perään, mutta niitä ei vielä ollut tullut. Hassua, että myyjä, jonka kanssa en ole kertaakaan asioinut, muisti minut sukunimeltä. Mitähän erikoista on tapahtunut minun kohdallani? Vai eikö liikkeessä ole paljoa ostavia asiakkaita. Kysyin myyjältä havaitsemistani ongelmista pyörässä. Ensinnäkin pyörä on syönyt tasaista seitsemää litraa sadalla, vaikka ilmoitetun kulutuksen pitäisi olla litran tai kaksi alempi. Kulutuksen pitäisi laskea tonnin huollon jälkeen. Toiseksi pyörän ajotietokone ilmoittaa kulutukseksi vain kuusi litraa, joten lukema on ehdottomasti väärä. Myyjä yritti kehittää jotain ihmeellistä teoriaa tankin koosta ja kulutuksen määrän mittaamisen vaikeudesta, mutta eiköhän ajotietokone saa lukeman bensansyötöstä tankin koosta riippumatta ja minun mittaamani lukema lienee ainakin yhtä tarkka kuin bensa-aseman mittari. Kolmanneksi ongelmaksi listasin ilmanpaineet. Myyjän mukaan oikea ilmanpaine edessä on 2,5 baria ja takana 2,9. Viereisen huoltoaseman mittari näyttää 0,5 baria enemmän molemmille renkaille. Pitää pyytää Düsseldorfin huoltoa katsomaan myös rengaspaineet. Jos vieläkin tulee 0,5 baria enemmän, viereisen huoltamon mittari lienee rikki. Jatkan valittamista tiistaina huollossa.

Aiemmin valitin laukkujen leveyttä (http://tinyurl.com/msefk). En ole vielä jaksanut mitata leveyttä, mutta kun pyörä on BMW:n mukaan 905mm leveä peilien kohdalta ja laukut tulevat vielä muutaman sentin peilejä sivummalle, alkaa pyörä olemaan todella leveä. Honda ilmoittaa 600cc CBR:n leveydeksi 690mm ja Gold Wingille 945mm. BMW:n levein K1200LT-malli on 1080mm leveä. K1200S ”pärjää” leveydessä siis jopa matkasohviin verrattuna!
Koska olen monelta foorumilta lukenut monista eri ongelmista K1200S-mallissa, olen alkanut miettimään takuuajan pidennystä neljäksi vuodeksi. Kun kerran suunnitelmissa on omistaa pyörä vähintään seuraavat kolme vuotta, voisin kenties maksaa 200 euroa kahden vuoden takuuajan pidennyksestä. Pitää kysyä huollosta voinko ottaa takuupidennyksen vasta myöhemmin ja mitä se sitten pitäisi sisällään.

BMW julkaisi muuten juuri uuden version K1200S:stä. Uuden version isoimmat erot ovat uusi servoton jarrujärjestelmä ja uudet värit. Olisin todella mielelläni ottanut servottoman jarrun (yksi rikkuva osa vähemmän), mutta en missään tapauksessa olisi halunnut uuden väristä pyörää. Vanhemman jarrujärjestelmän etuna on kyllä se, että sitä on testattu tien päällä viitisen vuotta, joten suurimmat lastentaudit on toivottavasti saatu pois.

Sain navigaattorin viimein pyörän sähköihin kiinni. Kävin hakemassa Comkorilta tarvitsemani kiinnikkeen ja nyt navi näkyy heti muun mittariston alapuolella. Olen ajanut tällä virityksellä pari sataa ja hyvin toimii. Kerran navi sammutti itsensä ilman mitään syytä, mutta en tiedä liittyikö tämä sähköongelmiin vai mihinkä.

Sisäänajo jatkuu

407. päivä

Päivän ilmaisu: Genauigkeit eli täsmällisyys

Männä viikolla töissä naureskelimme saksalaisille stereotypioille, kuten saksalainen täsmällisyys, saksalainen kohteliaisuus ja saksalainen laatu. Sanan saksalainen voi useimmiten korvata etuliitteellä epä. Tästä lähin yritänkin käyttää yhdistelmää saksalainen ihan-mikä-vaan kuten epä-ihan-mikä-vaan, kuten vaikkapa epätäsmällisyys.

BMW-kaupasta ei ole kuulunut mitään, mutta fahrzeugbrief saapui torstaina. Nyt olen sitten paperillakin pyöräni omistaja. Hiphei, yksi huoli vähemmän! Huomasin, että vanha pyöräni on ilmestynyt mobile.de:hen myyntiin: http://tinyurl.com/kdlfo. Meinaavat saada siitä tonnin enemmän kuin mitä minulle maksoivat välirahaa. Taitaa jäädä kuvitelman asteelle liikkeen pyyntihinta, mutta yritän ehtiä seuraamaan tilannetta.

Pyörä on nyt liikahtanut 724km ja vieläkin toimii kuin kellopeli. Jarrut tosin vinkuvat satunnaisesti kaupunkiajossa, mutta tämä korjaantuu yleensä vähän äkäisemmällä jarrutuksella. Muuten jarrut ovat todella ärhäkät ja hyvät. Netistä lueskelin, että muutamalla ihmisellä oli hajonnut jarruservo eli jarrutehostin kesken ajon. Tämä voi aiheuttaa aikamoisen paniikin, mikäli juuri silloin tarvitsisi jarruttaa hieman voimakkaammin. Jarrut ovat nimittäin aivan tunnottomat, jos pyörässä ei ole virtaa (sama tilanne, jos servo hajoaa) ja kahvaa saa puristaa rystyset valkoisena jarrutuksen aikaan saamiseksi. Toivottavasti ei ole normaalia saksalaista laatua minun pyörääni osunut servo.

Testailin ESA:a taas ja kokeilin kuinka jämäkältä pyörän jousitus tuntuu, kun ESA:lle sanoo, että kyydissä on kaksi ihmistä. Voi olla, että jousitus jäykistyi, mutta kyllä on vaikea varmaksi sanoa. Pitänee ajaa joku koeajolenkki pariin kertaan siten, että ensin säätää jousituksen (esijännityksen) yhden painolle ja sitten seuraavalle kierrokselle kahden painolle. Vaikka moni on sähköistä esijännityksen ja vaimennuksen säätöä kehunut, en siitä ihan hirveästi ole vielä irti saanut. Mutta onpahan yksi (kallis) nappi enemmän, mitä voi räpeltää.

Vastaan käveli muuten pari kivaa weppiosoitetta, joista löytää reittiehdotuksia moottoripyörälenkeille tänne Saksaan sekä Sveitsiin ja Itävaltaan. Katsokaapas näitä: http://www.motorradstrasse-deutschland.de/ ja http://www.alpineroads.com/. Ensimmäisen linkin vinkkejä kerkiää vielä kokeilemaan ennen tuhannen huoltoa. Nyt kun olen etsimällä etsinyt mielenkiintoisia ajokohteita, niin ainakaan Saksan järviä en voi suositella retkikohteiksi. Todella tylsiä maisemia minun mielestäni.

Jo parissa aiemmassa kirjoituksessa olen kertonut muutamasta valituksen aiheesta kämpässäni. Nyt olen pari viikkoa yrittänyt saada vuokranantajaa vastaamaan valitukseeni, mutta eipä ole kuulunut. Viime viikollahan hän sanoi tulevansa lomilta ”seuraavana sunnuntaina”, joka tietenkin myös tällä viikolla oli seuraava sunnuntai. Ehkäpä hän teki virheen kirjoittaessaan vieraskielistä vastaustaan, joten menköön nyt sitten. Ja mitä muutakaan tässä vielä voisi tehdä kuin odottaa? Jokohan huomenna saa kuulla hänen suhtautumisensa asunnon ongelmiin.

Kävin keskiviikkona normaalin salireenin asemesta kiipeilemässä seinällä. Eräs tuttu täältä on kaverinsa kanssa aloittanut seinäkiipeilyharrastuksen hiljakkoin ja menin heidän mukaansa kokeilemaan seinällä kiipimistä. Sormivoimia vaatii paljon ihmiseltä, joka ei ole kiipeilyä liiemmin harrastanut eikä siten osaa jalkojaan käyttää kiipeämisen tukena. Korkean paikan kammoiselle seinä voi olla kova paikka, koska sen ylin kohta oli varmasti 15 metrin korkeudella tai ylempänä. Ensimmäistä kertaa kiivetessä tuntui kuin olisi ollut pelkästään raajojensa varassa, vaikka kiivetessä on koko ajan turvaköydessä kiinni. Jotenkin köyteen oli vaikea luottaa. Lopuksi tosin seinästä on pakko päästää irti, koska alaspäin ei kiivetä ja lasku tapahtuu köyden varassa. Muutaman tunnin kiipeily varusteineen n. 18e. Hauskaa hommaa, jota kannattaa kokeilla!

Olen jo monta kertaa aiemmin haukkunut täällä käytettäviä ovien lukkoja. Muutama päivä sitten kuulin uuden hienon ominaisuuden normaalista ulko-oven lukosta. Kuten olen aiemmin kai kertonut, ei ovea voi avata avaimella ulkopuolelta, mikäli lukossa on sisäpuolella avain. Olen antanut vara-avaimen kaverille, jolta voisin tarvittaessa hakea avaimen ja päästä kotiin. Jos kuitenkin onnistun laittamaan oven kiinni ja avain on sisäpuolella lukossa, kuten tapanani on, ei kaverilla olevasta vara-avaimesta ole mitään iloa. Ja entäs jos samassa asunnossa asuu useampi kuin yksi ihminen? Avainta ei voisi silloin milloinkaan pitää lukossa, koska ulkoa ei pääsisi sisälle.

Onnistuin viime viikolla löytämään kaupan, jossa voi lyhennyttää housun lahkeet ostamistaan housuista. Aiemmin olen mielestäni saanut eioota joka kaupasta, mutta rautatieaseman lähellä olevassa Galeria Kaufhofissa on lyhennyspalvelu. Tuli sitten ostettua housutkin sieltä. Lyhennyspalvelussa oli tosin omat ongelmansa, koska ompelijat eivät osanneet englantia. Onneksi samaan aikaan paikalla ollut asiakas käänteli sujuvasti kielestä toiseen ja homma hoitui helpommin kuin viittomakielellä. Lyhennys ei ollut edes pahan hintaista, vain kahdeksan euroa.

Ensi viikolla on sitten taas kantis. Pyörällä pitää varmaan ajaa muutama kilometri, että saa sen tuhannen kilometrin huoltoon. Ajattelin myös käydä ensi lauantaina Essenissä katsomassa, joko englanninkielinen manuaali ja uusi vara-avain olisivat saapuneet.