Viimeinen (tai toiseksi) blogaus

622. päivä

Päivän ilmaisu: Fertig eli valmis

Jassoo, aika viimeisen blogauksen. Tai oikeastaan toiseksi viimeisen, sillä varaan itselleni mahdollisuuden myöhemmin kirjoitettavaan epilogiin eli jälkipuheeseen. Kerrataan kuitenkin viikon tapahtumat ensiksi ja sitten vielä jotain joutavaa turinaa Saksasta.

Tiistaina sain viiden aikaan soiton kuljetusfirmasta ja kuljetusfirman kaveri kertoi tulevansa hakemaan moottoripyörää tunnin päästä. Kivakiva. Vielä viime viikolla minulle ilmoitettiin, ettei pyörää haeta missään tapauksessa vielä tällä viikolla. No, seurauksena oli tietenkin hirveä säätö kilpien ja navigaattorin jalustan irroituksen muodossa sekä muutaman muun yksityiskohdan viilailussa. Joka tapauksessa pyörä saatiin kunnialla yhdistelmärekan perään ja homma oli sillä selvä. Tiistaina tosin jäi kaivelemaan vielä kuljetusvakuutuksen voimassa olo, koska olimme sopineet Pohjolan kanssa, että ilmoitan Pohjolaan koska pyörää kuljetetaan. Eipä tuossa mitään, vakuutus saatiin voimaan tiistaina, vaikka ilmoitus voimassaolosta tuli vasta keskiviikkona (lähetin sähköpostin kyllä tiistaina, mutta toimiston sulkemisen jälkeen).

Keskiviikkona kävin keskustelemassa pankissa tilin lopettamisesta ja mahdollisten väärien suoraveloitusten perumisesta. Hassua kyllä, suoraveloituksen peruminen onnistuu pelkästään sähköpostia lähettämällä. Yleensä pankeissa ollaan todella tarkkoja minkä tahansa asian kanssa siinä, että toimeksiantaja on varmasti se, joksi itseään väittää. Saapa nähdä meneekö tämä sitten näin helposti tarpeen tullessa. Tilin lopettaminen onnistuu pankin edustajan mukaan vain kirjeellä, jossa on passista kopio ja pyyntö tilin lopettamisesta. Nettipankin puolella huomasin, että sielläkin tilin voi sulkea, mutta tiedä sitten oliko pankin edustaja ajan tasalla. Todennäköisesti yritän ensiksi nettipankin kautta ja vasta sitten perinteisellä kirjeellä. Mutta eipä ole tällä vielä niin kiire.

Keskiviikkona tuli opeteltua myös elintärkeä vesi-imuroinnin taito. Kukapa ei tarvitsisi kokolattiamaton pesemiskompetenssia. Liitän heti ansioluettelooni tämän uuden jalon taidon. Toivottavasti ei tarvitse enää ikinä kertausharjoitella vesi-imurointia. Ei sillä, että imurointi olisi ollut hankalaa – päinvastoin – en vaan haluaisi asua asunnossa, jossa on kokolattiamatto.

Torstaina kävin paikallisessa katsastustoimipisteessä (vai mikä zulassungsstelle on) poistamassa moottoripyörän rekisteristä. Kysyin infopisteestä, että minne pitäisi rekisteristä poisto mennä tekemään ja sain jonotuslapun ja ohjeen mennä seuraavaan huoneeseen. Odottelin puolitoista tuntia ja pääsin vihdoinkin virkailijan puheille. Kysyin alkajaisiksi, että puhuisiko virkailija englantia. Vastaus oli, että „tämä on saksalainen virasto ja täällä puhutaan saksaa“. Sepä hienoa. Onneksi vastauksen jälkeen virkailija jatkoi englannin puhumista, koska häntä varta vasten englantia pyysin puhumaan. Tärkeintä virkailijalle liennyt se, että hän pääsi ensiksi näyttämään kuka paikassa määrää ja mikä on ulkomaalaispellen asema. Seuraavaksi virkailija ilmoitti, että olin kokonaan väärässä paikassa, koska rekisteristä poisto tehdään muualla. Mahtavaa! Kysyin kuitenkin, että voisiko homman hoitaa täällä, koska olen odotellut jo puolitoista tuntia. Homma onnistui eikä siitä sen enempää. Tämä vierailu oli taas hyvä muistutus siitä, miksi en Saksassa liiemmin halua asioida missään. Jos asiakaspalvelija ei auo päätä asiakkaalle, hän palvelee asiakasta hyvin.

Tänään perjantaina kuljetusfimasta soitettiin jälleen. Tällä kertaa kaveri ilmoittaa, että pyörä on Suomessa lauantaina ja mietti, että kuka sen ottaisi vastaan. Toimeksiannossa olin kyllä selkeästi ilmoittanut, että toimituksen pitäisi tapahtua maanantain ja perjantain välillä kello 10-17. Katsotaanpa nyt sitten mitä huomenna tapahtuu. Pääseekö pyörä RM Heinon suojiin vai ei. Myynti siellä on kyllä auki kello kymmenestä kahteen, mutta en tiedä olisiko kuljetus Tampereella jo silloin ja ottavatko myynnin puolen ihmiset moottoripyöriä talvisäilöön. Kuljetusliike Urpilainen-yhtymä ei saa ihan kaikkia pisteitä toiminnallaan (monikohan Googlaaja blogiin kommenttia eksyy ihmettelemään).

Lähetin tänään myös kolme yli kymmenen kiloista isoa pakettia Suomeen. Pakettien mukana meni ajopuku, tietokone ja kaikenlaista tilpehööriä. Toivottavasti löytävät tiensä perille. Yksi paketti maksoi 32 euroa ja tähän sisältyy automaattisesti 500e vakuutus sisällölle. Jos paketit hukkuisivat, jäisin rahallisesti tappiolle, mutta no, ei tunnu missään. EVVK lyhyesti sanottuna.

Että semmoista. Tällä hetkellä minulla ei ole oikeastaan enään mitään kriittistä auki Saksassa, joten voin poistua hyvillä mielin. Vähän epäilyttää vielä mopon saaminen oikeaan paikkaan ja lähettämien pakettien perille saapuminen. En silti oikeastaan jaksa näistä stressata.

Taidan säästää epilogiin arviot Saksasta, koska tällä hetkellä en kenties pysty enää subjektiivisesti tarkastelemaan asioita. Olen iloinen lähtiessäni ja uskon, että en enää joudu hajoilemaan niin paljoa normaalielämän asioiden kanssa Suomessa. Tampereen miehestä leivottiin Saksan visiitin aikana hesalainen ja elämä jatkuu Helsingissä. Teen tosin parin kuukauden koukkauksen Italian kautta, mutta tästä ei kenties ole blogattavaksi asti. Päätän blogini (mahdollista epilogia lukuunottamatta) Southparkin Cartman-hahmon sanoihin: Screw you guys, I’m going home!



P.S. Rakas lukija, en tiedä kuinka kauan olet blogia seurannut, mutta voisitko ystävällisesti jättää kommentin, jossa toteat blogia seuranneesi (ja mielellään kuinka paljon)? Yritän epilogiin muistaa kirjoittaa Googlen Analytics-palvelun statistiikasta jotain. Palvelun mukaan lukijoita olisi luokkaa 20, mutta analyysipalvelut tai käyttäjäanalyysit wepissä eivät ole kovin luotettavia. Kiitoksia paljon jo etukäteen!


(kuva tämän vuoden Essenin automessuilta jostain tuning-osastolta)