Viikko vielä...

618. päivä

Päivän ilmaisu: Abschiedsfeier eli läksiäisbileet

Jäi eilen kirjoittamatta blogia, kun oli läksiäisbileiden jäljiltä sen verran vetreä olo. Mutta kyllä oli hyvät pippalot! Porukkaa oli siinä parikymmentä ja joukossa jopa muutama saksalainen tuttu (selvässä vähemmistössä tosin). Eräs Suomesta käymässä oleva ex-kollega luovutti oman asuntonsa juhlapaikaksi, joten tilaakin oli päälle 70 neliötä ja mukavasti vielä ex-firma epäsuorasti maksoi koko lystin (siis asunnon, ei muita tarpeita sentään). Tämä viikko meneekin lomaillessa ja muuttopuuhissa.

Viikko meni sutjakasti muuttoa ja muuta valmistellessa. Perjantaina ja lauantaina maalasimme seinät ja vessan katon kämpässä aiemmin asuneen suomalaisen kanssa. Katto jätettiin maalaamatta ja kämpän multa ainakin vähäksi aikaa ottava suomalainen lupautui maalaamaan katon kämpässä aiemmin asuneen kaverin kanssa, mikäli hän ei sitten pysyvästi ota asuntoa itselleen. Vielä tarvisi puhdistaa vesi-imurilla asunnon kokolattiamatto ja sitten kämppä olisikin minun puolestani luovutuskunnossa.

Kämppän multa ottava kaveri muutti jo hieman etukäteen asuntoon viime viikolla ja tässä menee nyt viikon verran kimppakämpässä. Hieman ahdas kämppä kahden ihmisen tavaroille, mutta eiköhän tämä tästä.

Lähetin muistaakseni tiistaina toimeksiannon faksilla kuljetusliike Urpilainen-yhtymälle. He lupasivat toimittaa moottoripyörän Saksasta Suomeen ovelta ovelle kuljetuksena hintaan 350e + 22% ALV eli 427e. Kuljetuksen päivämäärä on vielä avoin, mutta pitäisi tapahtua maaliskuun aikana. Yksi suomalainen kaveri firmaa kehui, joten en muualta edes kysynyt. Tuskin silti halvemmalla kukaan pyörää kuljettaisi. Sikäli mukavaa palvelua Saksaan tottuneelle, että firmasta soitettiin tunnin päästä faksin lähettämisestä, että faksi on saapunut ja homma on ok (pyysin faksissa soittamaan varmistuksen).

Soittelin Pohjolaan maanantaina ja sieltä luvattiin tehdä tarjous muuttoajoneuvon kuljetusvakuutukselle. Perjantaihin mennessä ei kukaan soittanut, joten soitin Pohjolaan uudestaan ja tällä kertaa sain sähköpostitse vakuutustarjouksen parin tunnin sisällä. Asiakaspalvelijan mukaan ottavat minut asiakkaakseen vain siksi, että olen aiemminkin ollut Pohjolassa asiakkaana. Hassua. Vakuutuksen hinnaksi tuli n. 130e ja vakuutusmääräksi otin 14 000 euroa 500 euron omavastuulla. Aika kallista. Tänään muuten Pohjolasta soitti viime maanantaina puhuttamani myyjä ja sanoi, että hän oli yrittänyt tavoittaa minua Saksan numerostani jo viime viikolla ilman onnea. Suomen liittymästä hän sitten minut sai kiinni. No joo, en tiedä mikä oli totuus, mutta ainakin jouduin kaksi kertaa heille itse soittamaan. Kenties Saksan numero oli väärin, kenties ei.

Soittelin tulliin keskiviikkona n. 10 kertaa, mutta en päässyt kertaakaan asiakaspalvelijan pakeille. Jatkoin torstaina pommitustani ja loppujen lopuksi pääsin esittämään kysymykseni. Kysyin pyörän maahantuonnista ja miten maahantuonti pitää paperisodan puolesta toteuttaa. Tullin asiakaspalvelijan mukaan on ihan sama miten vien pyörän maahan, kunhan sitten ilmoitan tullille hetimmiten maahan saapuessani, että minulla olisi tällainen moottoripyöräkin täällä muuttotavarana. Tampereen tullin mukaan tullin epäselvä muuttoajoneuvon maahantuominen 2-3kk ennen muuttoa tarkoittaa käytännössä maksimissaan 10 viikkoa ennen omaa muuttoa.

Lähetin keskiviikkona kirjeen sairausvakuutusyhtiölle. Kirjeen sisältönä oli vakuutuksen katkaisusta 31.3. lähtien ilmoittava paperi sekä kertyneet laskut tältä ja viime vuodelta. Saa nähdä tuleeko tästä jotain typerää säätöä vielä. Sairausvakuutusyhtiö vaati aiemmin vakuutuksen katkaisuun muuttopaperia Einwohnermeldeamtista, mutta tätä paperia ei ko. virastosta saa, ellei ole jo pois muuttanut. Jossain toisaalla Saksassa paperin saa kuulemma heti käteen, mutta Düsseldorfissa ei ainakaan tällä kertaa onnistunut.

Sairausvakuutuksen katkaisuun liittyen kerron miten suoraveloitus toimii Saksassa. Vakuutusyhtiöni ottaa joka kuukausi vakuutusmaksun suoraan tililtäni ja tähän olen sille antanut oikeuden. Hassua kyllä, pankilla ei ole mitään tietoa siitä, mitkä firmat saavat tiliäni suoraveloittaa ja ainoastaan veloittavalla yrityksellä pitää olla asiakkaan antama oikeus ottaa rahaa tililtä. Tämähän tarkoittaa sairausvakuutuksen tapauksessa sitä, että en voi sanoa pankkiin suoraan, että älkää antako tälle firmalle enää rahaa. Suoraveloituksen voi perua yksipuolisesti kuusi viikkoa tilitapahtumasta, mutta tämä vaatii tietenkin asiakkaan seuraavan tilitapahtumiaan jatkuvasti. Eräs varoittava esimerkki on Saksasta pois muuttaneen kaverin tarina siitä, että hänen sairausvakuutusyhtiönsä oli ottanut suoraveloituksena rahaa vielä 2-3kk vakuutuksen katkaisun jälkeen ja kaveri oli joutunut peruuttamaan veloituksen valtakirjalla paikallisen tutun avustuksella. Menen keskiviikkona pankkiin puhumaan tästä ja muista muuttoon liittyvistä asioista. Saa nähdä mitä sanovat. Mielestäni idioottisysteemi, koska ainakin minun järkeni mukaan pankin pitäisi olla perillä kuka tililtä saa rahaa nostaa.

Sain viimein tiistaina uudet ajohousut. Moottoripyörävehkeitä myyvän liikkeen myyjä soitti minulle ihan itse, kun sai tietää, että Rukka antoi luvan antaa uudet housut. Kerrassaan mahtavaa palvelua! En sanoisi näidenkään housujen olevan aivan oikean kokoiset, mutta paremmat ainakin kuin vanhat. Liikkeessä ei ollut aivan joka kokoa tarjolla, mutta en halunnut lähteä liikkeestä ilmankaan uusia housuja, joten tyydyin ottamaan sitten parhaimmin sopivat.

Työkaveritkin innostuivat sitten loppujen lopuksi utelemaan uudesta työpaikasta ja toivottelemaan hyviä jatkoja. Aluksihan työporukka ei reagoinut oikeastaan mitenkään, mutta ehkä ne sitten vaan säästelivät sanojaan loppurutistukseen. Hyvä näin.

Vielä edessä olevia isompia juttuja ovat asunnon lattian pesu vesi-imurilla, tavaroiden pakkaaminen ja niiden lähettäminen Suomeen jollain tapaa. Tekemistä riittää loppuun saakka...

(hana Itävallassa. Voi sen näemmä noinkin päin laittaa)