Erikoisruokavalio

65. päivä

Päivän ilmaisu: Zöliakie eli keliakia

Viikonloppuna tuli tutustuttua saksalaisten ymmärrykseen erikoisruokavalioita kohtaan. Keliakia (eli ei saa syödä viljatuotteita, joissa on gluteenia eli vehnää, ohraa, ruista jne.) ei Saksassa ole yleisesti tunnettu ongelma, joten täällä pitää kertoa erikseen, ettei halua ruokaansa normaaleja viljatuotteita. Tällainen poikkeavuus ei kuitenkaan mene saksalaiselle ihan heti läpi. Kerrataan erään ravintolaruokailun tapahtumat asian valottamiseksi.

Ruokailu tapahtui keskitasoisessa ravintolassa, jossa tarjoilijat osasivat englantia saksalaisittain hyvin. Ruokaa tilatessa sanottiin moneen kertaan, ettei ruuassa saa olla näitä ja näitä viljatuotteita ja lisäksi sama asia luki saksaksi tarjoilijalle näytetyssä lapussa. Tarjoilija varmisti kokilta, että tilatussa ruuassa ei ole mainittuja viljatuotteita ja ruoka saatiin tilattua. Kun ruoka saapui, huomasimme, että gluteenittomalla lautasella on kastiketta (ei lukenut ruokalistassa) ja tämä normaalisti tarkoittaa, että ruoassa on myös viljaa (vehnää). Kysyimme tarjoilijalta uudestaan asiasta ja tarjoilija kysyi uudestaan kokilta. Tällä kertaa vastaus oli, että ruuassa on vähän viljaa. Mitenkähän tarjoilija esittäisi asian tukehtumaisillaan olevalle pähkinäallergikolle: ”ruuassa on vähän pähkinää, ei kai haittaa”. Ongelma ratkesi uudella annoksella, jossa ei ollut kastiketta.

Gluteenittomaksi jälkiruoaksi tilattiin jäätelöä (muille tilatussa jälkiruoassa olisi kuulemma saattanut olla pahoja viljatuotteita). Mutta eihän jäätelöä voi ilman vohvelia tarjota ja tarjoilija sanoi, että vohvelissa ”saattaa olla” vehnää… noh, vohvelit pois jäätelöstä ja syömään. Ei ole helppoa olla saksalainen tarjoilija, kun asiakkaat eivät suostu syömään tarjottua ruokaa. Kahden kuukauden kokemuksella osasin kyllä odottaa tällaista palvelua. Saksalaiset ovat joko a) liian ylimielisiä tai b) liian ymmärtämättömiä.

Kulttuuria sakemanneille

62. päivä

Päivän ilmaisu: Kultur eli kulttuuri

Tulipa tänään pidettyä töissä esitys suomalaisten ja saksalaisten eroista näin kahden kuukauden kokemuksella. Harmillisesti en juuri nyt kerkiä suomentamaan esitystä tähän, mutta yritän maanantaina paremmalla ajalla. Hyvin ottivat pienet piikittelyt vastaan :)

Mopon 1000km huolto tuli teetettyä eilen. Maksoi 156e ja tuossa öljy+öljynsuodatin. Ei ihan halpaa lystiä ei. Mitähän Hondan 1000km huolto maksaisi Suomessa?

Palkkaverotuksesta

58. päivä

Päivän ilmaisu: Halsschmerzen eli kurkkukipu

Eipä tarvitse mennä tänään salille reenaamaan, kun tuli kurkku kipeäksi viikonlopun riennoista. Perjantain kantis ei ollut ihan yhtä railakas (lähellekään) kuin Düsselin vastaavat, mutta eipä tuosta huonokaan maku jäänyt suuhun.

Mopoilu Bonniin meni kivasti, paitsi paluumatkan alku meni puolisokkona tihkusateessa pimeässä ajellessa. Mopolla on nyt menty sen verran (1000km), että pitää viedä ensimmäiseen huoltoon.

Kun tuli kahvin hintaa kauhisteltua aiemmin, niin pitää korjata sen verran noita tietoja, että halvin tähän mennessä vastaan tullut normaalikahvi maksoi 3,33e 500g. Tuo tosin taisi olla superhypertarjous, mutta kyllä sitä alle neljän euron saa.

Pitääkseni lukijat innostuneena, kerron kaikkia kiinnostavaa kokemusperäistä tietoa Saksan verotuksesta. Eräs nimeltä mainitsematon Suomen edustaja maksaa veroja tähän malliin:
• palkkavero 21,8%
• Itä-Saksalle solidaarisuusveroa tms. 1,2%
• Eläkettä 9,5%
• Työttömyysvakuutus 3,25%
• Sairausvakuutus 4,6% palkasta, mutta tämä on euromääräisesti kiinteä, koska minulla on privaattivakuutus. Täten palkan nouseminen laskee prosenttia.

Yhteensä kaikki tämä vain 40,6%! Samasta bruttopalkasta Suomessa (en tarkistanut) joutuisi maksamaan suunnilleen saman verran. Tunnen itseni päivä päivältä solidaarisemmaksi Itä-Saksaa kohtaan.

Bonniin stamttischiin

55. päivä

Päivän ilmaisu: Wochenende eli viikonloppu

Tänään pitäisi mennä Bonniin paikalliseen suomalaiseen stamttischiin. Keli on ennustettu sateiseksi (http://www.wetter.com/v2/?SID=&LANG=DE&LOC=0271&LOCFROM=0270) ja ruuhkiakin pitäisi olla tiellä (http://www.autobahn.nrw.de/), mutta kai sitä on silti ”pakko” lähteä ajelemaan. Sateessa ei ole ollenkaan mukava ajella, varsinkin kun en ole vieläkään saanut hankittua vedenpitäviä hanskoja.

Onneksi pistin kypärän visiiriin kiinni fog protectorin tms. eli visiiriin liitettävä sisempi visiiri, joka poistaa käytännössä kokonaan huurtumisongelman. Ulomman ja sisemmän visiirin väliin jää ilmaa ja tämä sitten jollain kumman konstilla (kenties eristää ulkoilman ja sisäilman lämmön, jolloin sisäpinta ei tule kylmäksi eikä tiivistä kosteutta?) estää visiirin huurtumisen.

Viikonloppuja kaikille lukijoille!

Laskuja

54.päivä

Päivän ilmaisu: Rechnung eli lasku

Saksalainen tapa laskuttaa on kiehtova. Kaikissa laskuissa ei ole eräpäivää ja mistään (kolmesta maksamastani) en ole löytänyt viitenumeroa. Eräpäivän virkaa toimittaa usein määräaika, joka annetaan laskun toimittamisesta asiakkaalle. Viitenumeroita vastaavia tietoja taas olen joutunut arpomaan laskujen tiedoista. Esimerkiksi vakuutukseen pistin vakuutusnumeron ja ajoneuvoveroon (29e/vuosi) pistin veronumeron. Saapa nähdä meneekö perille.

Pyärähuoltoa

53. päivä

Päivän ilmaisu: Qualität eli laatu

Sain pyörän ensimmäisestä huollosta takaisin. Eivät tosin soittaneet, kun pyörä oli valmis, vaikka lupasivat. Ei tarvinnut kauaakaan ajaa, kun huomasin etuhaarukan pyörää kiinni pitävien muttereiden olevan lähes irti. Joko (julma) sakemanni halusi jekuttaa tyhmää ulkomaalaista tai sitten työn laatu oli mitä sattuu. Sai kaveri tosin korjattua etupyörän keskiöstä lähteneen mekkalan. Kuulemma oli yksi laakeripallo hajonnut. Polkimista kuuluvaa ääntä kaveri ei saanut korjattua – kunhan sanoi, että pitäisi olla ”laatupolkimet” etteivät pitäisi ääntä. Enpä suosittelisi Marathon Bike Storea kenellekään tällä kokemuksella.

Jujutsua saksalaisittain

52. päivä

Päivän ilmaisu: Kampfsport eli kamppailu-urheilu
Ehdin vihdoinkin kokeilemaan paikallista jujutsua. Olin ennakolta mailannut seuraan ja saanut yllätyksellisesti todella mallikkaan vastauksen englanniksi. Sama meno jatkui salille mennessä. Salilla japanilaisen näköinen kaveri kommunikoi sujuvasti englanniksi ja kertoili niitä näitä. Reenien vetäjä ei kylläkään puhunut muuta kuin saksaa, mutta reenit menivät vanhasta muistista. Tosin opetettuja sormilukkoja en kyllä ihan äkkiä yrittäisi muuten kuin näytösmielessä…

Harmillisesti japanilainen kertoi, että heidän seurassaan ei juurikaan sparrailla tai harrasteta mattokamppailua, joten voipi olla, että menee seuran vaihdoksi vielä. Muutenkin kaksi tuntia viikossa tuntui turhan vähän verrattuna Suomen 3+ tuntiin viikossa. Hintakin olisi varsin kova: 450e/vuosi (noin kolme kertaa enemmän kuin Suomessa) ja koko vuosi pitäisi maksaa etukäteen.

Rahanmenoa ei voi estää...

47. päivä

Päivän ilmaisu: Kostbar eli kallis

Jos täällä Saksassa kaikki on järjestäen halvempaa, niin kahvi ei sitä ole. Normaali 500g paketti kahvia maksaa 4,5e! Suomesta tuota tummaa taikajuomaa sai alle kahdella eurolla saman määrän. Onneksi erästä toista tummaa taikajuomaa (kaljaa :) saa tuolla rahalla helposti kolme litraa. Ravintolassakin miettii kahdesti mitä juo, kun vesi on kalliimpaa kuin olut – toki tietty paikasta riippuen.

Mutta eipä ole ihan halpaa tämä Saksassa eläminen muutenkaan. Puolentoista kuukauden aikana on mennyt rahaa hieman yli 10 000 euroa! Onneksi sentään mopon on tuolla rahalla saanut, eikä tule toivottavasti ostettua ihan joka kuukausi uutta :)

Dortmundin visiitti

Keskiviikko 45. päivä

Päivän ilmaisu: Stau eli ruuhka

Tänään käväisin Dortmundissa (n. 90km Düsselistä) mopoilemassa. Mitään erikoista syytä ei reissuun ollut, kunhan menin seuraksi ajelemaan, kun toisella mopoilevalla (sama kuin linnareissulla) oli sinne asiaa. Dortmund näytti samanlaiselta kuin Düsseldorf, joten tuskinpa siellä tulee paljoa vierailtua tulevaisuudessa. Matkalla pääsi jo vähän kokeilemaan mopoakin. 180km/h vauhdissa ei kiihtyvyys ollut enää päätä huimaavaa. Ehkäpä sen maksimin voisi sitten kokeilla, kun saa sisäänajon suoritettua kunnialla loppuun. Mittarissa n. 650km, joten vielä pitäisi 350km ajella ennen ensimmäistä huoltoa.

Dortmundin matkalle emme itse juuttuneet ruuhkaan, mutta taas sai ihailla seisovaa vastaantulijoiden puolta monen kilometrin matkalla. Sikäli vielä ikävää, että jonoja näyttää syntyvän mihinkä aikaan tahansa, koska mikään ruuhka-aika ei enää puolen yhdentoista aikaan illalla voi olla.

Tuli havaittua sekin tosiseikka, että ostin sitten liian lyhyet mopoiluhousut. Kaupassa ja muuten ovat hyvän mittaiset, mutta mopon päällä puntit nousevat liian ylös ja välillä yli saappaasta. Ikävä parin sadan euron (melkein) hukkaostos.

Tietokoneostoksilla ja muuta säätöä

44. päivä

Päivän ilmaisu: Datenverarbeiter eli tietokone (no olisi computer kanssa ollut, mutta eihän se kuulosta saksalta :)

Pitkä tauko kirjoittelussa, kun ei ole oikein ollut ylimääräistä tietokoneaikaa käytettävissä. Töissä ei saa olla kuin maksimissaan 10 tuntia kerrallaan (+45 min ruokatauko), mutta eipä tässä kyllä olisi aikaa ollakaan.

Sain eilen kalusteet kotiin ilman minkäänlaista säätöä. Uskomatonta. Kalusteista ainakin sohva oli sovitunlainen, mutta muita kalusteita en kerinnyt vielä tutkimaan. Nyt olisi lokoisa nukkumapaikka kahdelle vieraalle!

Käväisin hakemassa perjantaina vielä vähän lisää vakuutusturvaa vastuuvakuutuksen muodossa. Vastuuvakuutus ilman omavastuuta on 70e vuodessa. Kysäisin ohimennen myös matkavakuutusta, jossa olisi pelkästään sairausvakuutus ja hinta oli uskomattoman alhainen: vain 8 euroa vuodessa. Mutta eipä tarvitse tätäkään vähää maksaa, koska normaali sairausvakuutus kattaa myös ulkomaat (ilmeisesti privaattivakuutukset kattavat aina).

Tietokoneitakin kävin kyselemässä perjantaina, mutta vielä en pistänyt tilausta menemään. Hinnat tuntuivat näppituntumalta Suomen tasoisilta. Tingata ei voinut, kuten ei Suomessakaan ja hinnat tulivat suoraan listalta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Taitaa olla täälläkin kilpailtu ala.

Jahas, josko sitä sitten menisi salille ihmettelemään miten nailoninaru voi kestää ala- ja ylätaljassa niin hyvin. Lisäksi voin pohtia, miksei tankoihin ole voitu laittaa mitään karhennuksia tai miksei niitä ole laakeroitu päistä ollenkaan. Mutta onpahan siellä tuiki tarpeelliset sähköllä tai paineilmalla toimivat säädöt monessa laitteessa. Ei tarvitse itse vetää/työntää penkkiä mihinkään.

Huonekaluja hankkimaan

38. päivä

Päivän ilmaisu: Möbel eli huonekalu

Kämppä alkaa tuntumaan liian tyhjältä (tällä hetkellä siellä on kaksi tuolia, yksi pöytä ja sänky), joten nyt pitäisi mennä kalustekaupoille. Listalla on sohva, vaatekaappi, kirjahylly ja kenties jotain muuta kivaa. Kaikki tämä pitäisi saada alle 400 eurolla, joten varmasti pelkkää laatutavaraa tulee hankittua.

Kerkisin jo pariin otteeseen harkitsemaan kalusteiden dyykkausta kadulle jätetyistä huonekaluista, mutta siellä ei näkynyt tarpeeksi ehjiä. Täällä näyttäisi oleva tapana jättää kaikki isommatkin roskat suoraan kadulle. Pienemmät roskat onneksi pistetään jäteastioihin, mutta tosi näppärästi näyttää pääsevän eroon ylimääräisistä huonekaluista vain kadulle heittämällä.

Mopoilua ja sabotaaseja

37. päivä

Päivän ilmaisu: Burg eli linna

Tänään tein ensimmäisen pitemmän mopoilureissun. Kävimme yhden toisen suomalaisen kanssa mopoiluretkellä 60km päässä olevassa linnassa. Keli oli juuri sopiva mopoiluun: pilvistä, noin 20 astetta lämmintä ja kuivaa. Linna sijaitsee korkealla kukkulalla ja sieltä on upeat näköalat alla olevaan laaksoon. Itse linnan pihakin oli ihan näkemisen arvoinen, vaikkei keskiaikaista (tai vanhempaa) linnaa kummempi. Matkalla yritin pariin otteeseen kaataa mopoakin, mutta en onneksi onnistunut. Ei ihan vielä pysy näpeissä ketale.

Viikonloppuna jouduin ensimmäistä kertaa (julmien) sakemannien sabotaasin uhriksi. Perkuleet (tai perkule) olivat vääntäneet polkupyörän etupyörää 180 astetta ja samalla lamppu oli vääntynyt. Onneksi ei tarvitse enää pitää pyörää vanhan kämpän pyöräsuojassa – se kun ei enää suojalta tunnu. Toivottavasti kyse oli vahingosta, vaikka en heti ymmärräkään, miten tuon aivan tahattomasti pystyisi tekemään.